Bodomin luontokohteet

Luontotyyppinä suojellussa alle puolen laajuisessa hehtaarin Bodomin jalopuumetsässä kasvaa mm. vaahteroita ja tammia. Metsä sijaitsee Bodominkuja 1:n välittömässä läheisyydessä pienen kalliojyrkänteen ja golfkentän ympäristössä.

Luontotyyppinä suojeltu runsaan puolen hehtaarin kokonen Bodomin tammimetsä sijaitsee noin 100 metriä länteen Bodomintien ja Skurunäsinkujan risteyksestä, Skurunäsinkujan pohjoispuolella. Paikoin kivikkoisessa metsärinteessä kasvaa tammien lisäksi mm. vaahteroita ja pähkinäpensaita.

Bodominjärven etelärannalla sijaitsevat neljä pienehköä aluetta muodostavat kasvillisuudeltaan edustavan Bodomin tervaleppäkorven. Reilun kahden hehtaarin laajuisella luontotyyppinä suojellulla kohteella on pääasiassa tervaleppäkorpea, mutta myös pähkinäpensaslehtoa. Alueella kasvaa lisäksi mm. punakoisoa, paatsamaa, vehkaa, kurjenmiekkaa ja saniaisia.

Bodominjärven koillispuolella, Bodomintien länsipuolella sijaitsevat Bodom Smedsin haka ja niitty, jotka muodostavat hieman alle hehtaarin suuruisen perinneympäristön. Rinteisessä koivuhaassa kasvaa mm. valkovuokkoa, punanataa ja sananjalkaa. Katajia on paljon. Hieman pohjoisempana sijaitsee pieni kallioketo ja niitty. Bodom Smedsin haan huomionarvoisia lajeja ovat mm. ketoneilikka ja valkolehdokki. Kapealla niittykaistaleella Bodominjärven ja pellon välissä kasvaa mm. katajaa ja runsaasti mesiangervoa.

Haka ja niitty sekä ympäröivät laidunnetut pellot, vanhat rakennukset ja Bodominjärven ranta kuuluvat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Bodom Smedsin vanhaan kylään.

Bånberget sijaitsee Bodominjärven ja Röyläntien välissä golfkentän pohjoispuolella. Alueen korkeusvaihtelut ovat suuria. Kasvillisuus vaihtelee karuista kanervaisista kalliomänniköistä rinteiden tuoreisiin kuusikoihin, metsäkorte- ja saniaisvaltaisiin korpiin ja puronotkojen reheviin lehtoihin. Puusto on suurelta osin vanhaa ja kookasta. Alueella on myös kohtalaisesti lahopuuta. Lehtomaisilla paikoilla kasvaa mm. mustakonnanmarjaa ja pähkinäpensasta. Noin 18 hehtaarin laajuinen alue Bånbergetistä kuuluu nykyään Nuuksion kansallispuistoon. Sen lounaispuolella on lisäksi reilun kahden hehtaarin kokoinen aarnialuerajaus. Bånberget on myös yksi espoolaisista Natura 2000 -kohteista. 

Korsbackan kohdalla Glomsinjoki virtaa tasaisilla savikkoalueilla ja on voimakkaasti mutkitteleva. Alue on arvokas paitsi geologisesti myös kosteana lehtipuuvaltaisena lehtona ja muinaismuistoalueena. Jokivarren puustossa on valtapuuna koivu ja kuusi, pensaskerroksessa on lisäksi tuomea, pihlajaa ja harmaaleppää. Alueen arvoa nostaa tiheäpuustoisten osien runsas lahon lehtipuuston määrä. Paikoin on hiirenporraskasvustoja. Puronotkon kasvillisuuteen kuuluvat mm. kurjenmiekka ja valkovuokko. 

Hanabäckin tammi kasvaa Högnäsissä Paciuksentie 8:n ja 12:n välissä aivan tien vieressä. Näkyvällä paikalla peltoaukealla kohoava puu rauhoitettiin luonnonmuistomerkkinä 1988. Noin 300 vuoden ikäisen tammen ympärysmitta on lähes neljä metriä. Kartta ks. myös s. 222.

Luonnonmuistomerkkinä 1988 rauhoitettu Koivurannan tammi sijaitsee Högnäsissä Laulutien päässä, yksityisalueella. Yli 250 vuoden ikäisen monihaaraisen tammen rungon ympärysmitta on hieman alle viisi metriä. Tammen runkoon on tullut isoja lahovaurioita vuosien mittaan, mikä on huonontanut puun kuntoa. 

Hiidenkirnu sijaitsee kalliolaen itäpuolella noin 80 metriä siirtolohkareesta (10.13) kaakkoon. Kirnu on läpimitaltaan vähän yli metrin ja noin 1,5 metriä syvä. Vieressä on myös hiidenkirnun aihio.

Jäätikköjokimuodostuma sijaitsee sijaitsee Kunnarlassa, Oittaan Isosuon pohjoispuolella. Kohteen läpi kulkee polku koillisesta lounaaseen, Pirttimäen ulkoilumajalta Sorlammelle. Jääkauden aikainen joki on kerrostanut ja lajitellut hiekkaa ja soraa murroslaaksoon, joka suuntautuu Velskolan Pitkäjärveltä Karhusuolle. Muodostuman alueella metsä on väljää männikköä, mikä poikkeaa selvästi lähiympäristön metsistä. Aluskasvillisuudessa on mm. mustikkaa ja puolukkaa. Kartta ks. s. 202.

Kunnarlan keto sijaitsee Kunnarlantien, Velskolantien ja Bodomintien risteyksen tuntumassa. Puolen hehtaarin laajuinen perinneympäristö on suurelta osin mäkistä kuivaa ketoa, jolla on sijainnut rakennuksia. Alueella kasvaa myös mäntymetsää, pohjoisosassa on kallioketoa. Huomionarvoisia kasveja ovat mm. mäkitervakko, ketoneilikka ja keltamatara.

Kunnarlan siirtolohkare ja hiidenkirnu sijaitsevat Savupirtintien eteläpuolella. Lohkareen lähelle pääsee polkuja pitkin Pirttimäen ulkoilualueen pallokentän etelälaidalta. Noin neljä metriä korkea graniittinen siirtolohkare sijaitsee polun koillispuolella, noin 40 metriä kaakkoon lähellä olevan aitauksen lounaiskulmasta.

Kunnarlantien puukuja sijaitsee Bodominjärven luoteispuolella Kunnarlantien 112–118 välillä, pääosin tien itäreunalla. Vuonna 1986 luonnonmuistomerkkinä rauhoitettu puujoukko käsittää noin 30 metsälehmusta, kaksi tammea, saarnen ja vuorijalavan. Korkeimmat puut ovat lähes 30-metrisiä, ja paksuimpien puiden ympärysmitta on yli kaksi metriä.

Luontotyyppinä suojeltu Matalajärven jalopuumetsä on runsaan puolen hehtaarin suuruinen metsäsaareke, joka sijaitsee Bodomin kartanon ja Matalajärven välissä golfkentän alueella. Jalopuumetsässä kasvaa kymmeniä tammia ja vaahteroita sekä mm. valkolehdokkia, valko- ja sinivuokkoa ja kieloa.

Matalajärven niityt järven kaakkois- ja itäpuolella sekä laidun järven eteläpuolella ovat perinneympäristöjä, joita hevoset ovat aiemmin laiduntaneet kesäisin. Näillä yhteensä yli kahden hehtaarin laajuisilla alueilla on useita niittytyyppejä, joilla kasvaa monipuolinen lajisto. Huomioitavia lajeja ovat mm. keltamatara, purtojuuri ja aholeinikki.

Valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluva Matalajärvi on yksi espoolaisista Natura 2000 -kohteista. Alue kuuluu nykyisin myös Nuuksion kansallispuistoon. Natura-rajauksen pinta-ala on 112 hehtaaria. Matalajärven rannalla on lintutorni, jonne pääsee kulkemalla Marketanpuiston ja viljelysalueen läpi vievää tietä. Nimensä mukaisesti järven syvyys on avovesialueellakin enimmillään vähän yli metrin. Järvi on luontaisesti runsasravinteinen ja lähdevaikutteinen. Lisäksi ympäristöstä, mm. viljelyksiltä ja golfkentältä, tulee laskuojien kautta ravinteita. Usein talvisin veden happi kuluu loppuun, ja Matalajärveä hapetetaan silloin. Muihin hoitotoimiin kuuluvat karvalehtikasvuston vähentäminen vedestä ja rehevöitymistä edistävien kalojen, mm. ruutanoiden pyytäminen. Lisäksi on istutettu haukia pitämään epätoivottuja kalakantoja kurissa. Järven tilassa on havaittu viime vuosien aikana lievää parannusta. Monipuolisia hoitotoimia kuitenkin jatketaan.

Avovesialueella kasvaa paikoin järvikaislasaarekkeita. Rantoja reunustavat luhdat ja saranevat, jotka ovat laajimmillaan järven etelä- ja pohjoispäässä. Luhdat ovat pääosin ruoko- ja saravaltaisia, mutta myös osmankäämi- ja mm. tervaleppävaltaisia metsäluhtia. Matalajärvi on Uudellamaalla ainoita kasvillisuudeltaan ja kasvistoltaan hyvin edustavana ja melko luonnontilaisena säilyneitä luontaisesti runsasravinteisia järviä. Kasviryhmistä erityisen hyvin edustettuina ovat uposkasvit, joista merkillepantavimpia ovat hentonäkinruoho ja jouhivita.

Järven monipuoliseen pesimälinnustoon kuuluu kymmeniä lajeja, mm. luhtahuitti ja pikkutikka. Varsinkin muuttoaikoina järvellä riittää nähtävää, esim. kahlaajia ja runsaasti vesilintuja. Syksyisin siellä voi havaita mm. uiveloita. Natura-alueeseen kuuluu myös Bodomin kannaksen pähkinäpensaslehto, jossa kasvaa mm. runsaasti pähkinäpensasta, käenkaalta, sinivuokkoa ja lehtokuusamaa. Lehdon valtapuuston muodostavat kuuset, joukossa on myös mm. haapoja ja koivuja sekä Bodominjärven lähellä tammia. Kartta ks. s. 218.

Pirttimäen luonnonsuojelualueen länsilaidalla sijaitseva Mullkärretin letto on osa kahden kallioselänteen välistä pohjois-eteläsuuntaista suonotkoa. Lähteikkö sijaitsee jäätikköjoen kerrostamalla hiekkamuodostumalla, josta vesi purkautuu useasta kohdasta. Suon ja lähiympäristön monilajinen puusto on tiheydeltään ja korkeudeltaan vaihtelevaa. Kasvillisuudeltaan edustavimmat kohdat ovat suon itäosassa. Siellä on lettoista lähdehetteikköä, jossa kasvaa mm. karpaloa, rantamataraa, raatetta ja villapääluikkaa. Suolla on tavattu myös EteläSuomessa hyvin harvinaista lettovillaa.

Pakankylässä Myllyjärventien länsipuolella sijaitsee noin 13 hehtaarin laajuinen Myllyjärven luonnonsuojelualue. Alueella on sekä kalliomänniköitä että reheväkasvuisia vanhoja kuusikoita, joissa kasvaa mm. sinivuokko. Myllyjärvestä laskeva puro, Kvarnbäcken virtaa toisinaan murroslaaksossa vuolaasti koskena, jonka uomassa on melko paljon kivenlohkareita. Puron vieressä ja pysäköintialueelta uimarannalle johtavan ulkoilutien varrella kasvaa runsaasti pähkinäpensaita. Ulkoilutien länsipuolella sijaitsevien kallioseinämien alaosiin muodostuu talvisin hienoja jäämuodostumia, jotka sulavat hiljalleen kevään aikana. Järven itärannalla suojelualueen rajan tuntumassa on uimaranta.

Myllyjärven suojelualueen luoteispuolella sijaitsee 20 hehtaarin laajuinen Myllyjärven-Hepolammen luonnonsuojelualue, jossa Myllyjärven rantaluhta ja korkeat, maisemallisesti hienot rantakalliot lisäävät alueen monimuotoisuutta. Kalliorinteiden välissä on varjoisia lahopuisia korpinotkoja ja rämepainanteita, joissa kasvaa mm. männynkääpää ja riukukääpää sekä silmälläpidettävä korkkikerroskääpää.

Oittaan Isosuo sijaitsee Sorlammen kaakkoispuolella. Noin 20 hehtaarin laajuisella metsäkeidassuolla on sekä rämeitä että korpia. Suon eteläosan korvet ja lähinnä etelään laskevan puronvarren korvet ovat Isosuon arvokkainta aluetta. Rämeillä kasvaa mm. suopursua, kanervaa ja lakkaa, korpialueilla puolestaan viihtyvät mm. useat saniaislajit, vehka ja tervaleppä. Isosuo on syntynyt pääosin metsän soistuessa, mutta suon keskellä on ollut myös lampi, joka on kasvanut umpeen.

Oittaan Isosuon lähde sijaitsee suon koillisosassa. Lähde on kaksiosainen; suurempi allas on noin viisi metriä leveä ja pienempi muutaman metrin. Syvyyttä niillä on noin 1,5–2 metriä. Ympäristön metsä on lähes luonnontilaista.

Noin puolentoista kilometrin pituinen Oittaan luontopolku kiertää pääosin Oittaan purolaakson luonnonsuojelualueella, purolaakson molemmin puolin. Polunvarren maasto on pääosin kuusikkoa, Bodominjärven rantametsä ja tervaleppäkorpi tuovat vaihtelua reittiin. Luontopolulle pääsee Oittaan ulkoilukeskuksesta, jossa on myös pysäköintialue.

Oittaalla, Kunnarlantien länsipuolella sijaitseva Oittaan purolaakson luonnonsuojelualue on laajuudeltaan noin kahdeksan hehtaaria. Aluetta hallitsee reilun puolen kilometrin matkan kulkeva 3–6 metriä leveä Bodominjärvestä laskeva Oitån, jonka ympärillä on monipuolista kasvillisuutta. Pohjoisosassa on mm. ajoittain tulvaveden alle jäävää tervaleppäkorpea ja lehtokorpea, etelämpänä myös kuusivaltaista lehtoa. Puustossa on monia muitakin lajeja, mm. tuomi, harmaaleppä, haapa ja vaahtera. Lahopuita ja tuulenkaatoja on paljon. Joen varrella kasvaa mm. kurjenmiekkaa, rentukkaa ja ojakellukkaa. Lehtomaisilla alueilla on esim. nokkosta, saniaisia ja koiranputkea. Purolaakso on tärkeä myös monille eläimille, kuten liito-oravalle ja joillekin kololinnuille, mm. tiaisille.

Bodominjärven etelärannalla uimarantojen välisellä niemellä sijaitsee jäätikön pyöristämä Oittaan silokallio. Kalliolta on hienot näkymät järvelle.

Bodominjärven luoteispuolella Kunnarlassa, Pirttimäen ulkoilualueella, sijaitsee Pirttimäen luonnonsuojelualue, joka on kooltaan noin 34 hehtaaria. Se kuuluu myös valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon. Laajahkoon alueeseen kuuluu vanhoja kuusimetsiä, kalliomänniköitä, puronvarsilehtoja ja korpia sekä Uudellamaalla harvinainen lettoräme, Mullkärret, joka on kasvilajistoltaan alueen arvokkain osa.

Alueen ytimenä on aarnialue, jossa kuusien lisäksi kasvaa mm. isoja koivuja ja haapoja, muuta kasvillisuutta edustavat esim. vaahtera ja pähkinäpensas. Lahopuita, maapuita ja kuolevaa pystyssä olevaa puustoa on runsaasti. Lehdoissa kasvaa haapojen ja leppien lisäksi runsaasti saniaisia sekä kosteammilla kohdilla mm. mesiangervoa ja rentukkaa. Korpialueilla kasvaa yleisesti metsäkortetta. Suojelualueen lintulajisto on monipuolinen ja edustava: siellä voi havaita mm. kanahaukan, pähkinähakin ja pikkusiepon. Alueella tavataan myös liito-oravia. Kartta ks. s. 206.

Mikroautoradan pohjoispuolella sijaitsee luontotyyppinä suojeltu Ryssängsbäckenin pähkinäpensaslehto, jonka pinta-ala on 0,24 hehtaaria. Pellon reunassa olevassa rinnelehdossa kasvaa pähkinäpensaiden lisäksi mm. metsälehmusta, sudenmarjaa ja näsiää.

Ryssänkallio–Isosuo on monipuolinen ja suurelta osin hyvin luonnontilainen 106 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Se sijaitsee Kellonummentien luoteispuolella ja Ryssänniityn länsipuolella. Kasvillisuudeltaan edustavilla soilla ja kallioilla sekä vanhoissa sekametsissä ja puronotkoissa kasvaa mm. uhanalaisia sammallajeja, esim. korpihohtosammal. Alueella voi nähdä muun muassa metson tai hiirihaukan.

Bodominjärven itärannalla Skurunäsinkujan päässä sijaitsevassa Skurunäsin jalopuumetsikössä kasvaa vaahteroita ja tammia sekä mm. kurjenmiekkaa ja koiranheittä. Runsaan puolen hehtaarin alue on suojeltu luontotyyppinä. Kartta ks. s. 214.

Smedsin kartanon pihassa, Bodomintie 11:ssä, kasvaa noin 250–300 -vuotias Smedsin tammi. Hieno tammi rauhoitettiin luonnonmuistomerkkinä 1980. Puu näkyy hyvin Bodomintielle. Haarautuneen tammen ympärysmitta on metrin korkeudelta mitattuna yli neljä metriä.