Kaupunginpuutarha

Kaupunginpuutarhan puistoaluetta kutsutaan näytepuutarhaksi. Puisto on avoinna kaikille vieraille ympäri vuoden. Sieltä löytyy monia eri puulajeja aina havuista hedelmäpuihin. Puistoon on viime vuosina myös istutettu yksittäisiä uusia puulajeja kokeilumielessä. Kaupunginpuutarhan alue on perustettu vuonna 1989.

Puistoalueen koko on noin kahdeksan hehtaaria. Alueella voi ihastella puiden lisäksi erilaisia Suomen oloissa viihtyviä kasveja. Osa nurmikoista on myös muutettu niittyalueiksi. Ne ovat osa monimuotoista kaupunkiluontoa, ja tarjoavat pölyttäjille arvokkaan ympäristön. Puistossa on myös oiva mahdollisuus viettää evästauko piknik-pöytien tai näyteruutujen luona. 

Kesäisin näyteruuduilla ilahduttavat erilaiset kesäkukat ja köynnökset. Kukkapuolen ruuduista löydät sekä klassikoita, että uutuuksia kauden kesäkukista. 

Yrttipuoli taas tarjoaa monipuolisen katsauksen yrttien ja vihannesten valikoimasta. 

Kesäkukka- ja yrttiruutujen vierestä löytyy myös muutama mehiläispesä. Nämä mehiläiset ovat tulleet puutarhan alueelle Jyrkänpesän mehiläistarhalta. 

Puutarhan alueella sijaitseva leikkipaikka on valmistunut Vihervuoden 2000 kunniaksi. Leikkipaikalla on Espoon kaupungin puutyöhallilla valmistettuja puisia hahmoja, punainen puuauto, ja katos. Leikkipaikalta löytyy myös hiekkalaatikko, keinut ja kiipeilyteline.

Keväällä alue on upeassa kukkaloisteessa, kun eri hedelmäpuut puhkeavat kukkaan. Kesän aikana kypsyvät niin omenat, luumut, kuin päärynätkin. Syksyisin sadon kypsyttyä hedelmätarhassa voi käydä maistelemassa eri lajikkeita. 

Kaupunginpuutarha toimii keskitettynä hankintapaikkana, joka palvelee Kaupunkitekniikan keskuksen yksiköitä. Hankimme ja varastoimme esimerkiksi Espoon kaupungin käyttämät puutarhalannoitteet, mullat, kasvinsuojeluaineet, kateaineet, kesäkukat sekä pensaat, perennat ja pienet katu- ja puistopuun taimet. Varastomme kautta kulkevat myös leikkivälineet ja roska-astiat.

Vastaanottokenttä on otettu käyttöön vuonna 2003. Se on kooltaan 0,7 hehtaaria.

Kentällä kompostoidaan kunnossapidon sivuvirtoina syntyvää kasvimateriaalia ja lehtiä. Materiaalia vastaanotetaan enintään 3500 tonnia vuodessa.

Kaupunginpuutarhan alueella on viisi peltolohkoa, joilla kasvatetaan katu- ja puistopuita kaupungin omiin kohteisiin. Alueen yhteispinta-ala on reilut neljä hehtaaria. Samanaikaisesti alueella on kasvatuksessa 800–1000 tainta, joista yleisimmät ovat tammia, lehmuksia ja jalavia.

Teemme yhteistyötä kaupungin eri toimijoiden ja urakoitsijoiden kanssa varmistaaksemme, että Espoon katu- ja puistoalueille on saatavilla useita eri kokoluokan puita.

Yksi peltolohkoista on suunnattu uusien puulajien kokeiluun. Uusia puulajeja testaamalla saamme uutta tietoa lajien kestävyydestä muuttuvassa ilmastossa. Tulevaisuuden tavoitteena on saada katu- ja puistopuiden lajistoa monimuotoisemmaksi. Monipuolisella puuvalikoimalla varmistamme, että jonkin kasvitaudin tai tuholaisten iskiessä emme menetä kovin suurta osaa kaupungin puista. 

Uusien puulajien kokeiluun tarkoitettu lohko otettiin käyttöön vuonna 2021. Suurin osa puista on tullut Ruotsissa sijaitsevalta taimistolta ja pieni osa on tullut kotimaisilta taimistoilta. Peltolohkolla esimerkiksi Platanus x Hispanica `Stockholm` ja Corylus colurna kestävät hyvin lämpöä, kuivuutta, ilmansaasteita ja niillä on hyvä taudinkestävyys. Tästä syystä ne sopivat hyvin esimerkiksi vaativissa olosuhteissa kasvaviksi katupuiksi.

Kaupunginpuutarhalla suunnitellaan kausikasvit Espoon viidelle kaupunkikeskukselle. Teemme yhteistyötä viheralueiden hoitajien kanssa ja tavoitteenamme on upeasti kukkiva Espoo.

Käytössämme on kasvihuone, jossa kasvatetaan osa kaupungin kausikasveista ja näyteruutujen kasvit. Talvisin kasvihuoneessa säilytetään kukkien juurakoita, kylmänarkoja kasveja sekä vanhoja, puuvartisia kasveja, jotta niitä voidaan hyödyntää istutuksissa yhä uudelleen.

Espoon kaupunginpuutarhaa ja sen sijoituspaikkaa alettiin pohtia vuonna 1974. Samoihin aikoihin suunniteltiin myös Kauklahden alueen kaavoitusta ja mahdollista teollisuusalueen laajennusta. Maisema-arkkitehti Aina Harju-Söderbergin esityksestä kaupunginpuutarhaa alettiin suunnitella Kauklahden teollisuusalueen ja keskuspuiston välimaastoon.

Kaupunginpuutarhurit alkoivat tutkia Kauklahdessa sijaitsevaa Vanttilan laaksoa. Nämä laidunmaat olivat alun perin olleet kolmen tilan omistuksessa. Espoonjoen puoleinen tila oli nimeltään Ervast, keskimmäinen tila oli Jofs ja Kivenlahdenpuoleinen tila Smeds. Tuohon aikaan Ervast ja Smeds kuuluivat jo Espoon kaupungille, mutta Jofsin omisti kuolinpesä. Jofsin ja Smedsin välissä sijaisi myös pieni, 0,5 hehtaarin kokoinen Vingåkerin tontti.

Maaliskuussa 1976 Espoon tekninen virasto esitti kiinteistölautakunnalle, että suunnitelman mukainen alue varattaisiin Kaupunginpuutarhan alueeksi sekä pyrittäisiin lunastamaan yksityisessä omistuksessa olevat Jofsin ja Vingåkerin maa-alueet sen yhteyteen.

Kaupunginpuutarhan toiminta alkoi keväällä 1976 siirtonurmen viljelyllä Smedsin tilan peloilla. Pelloille siirrettiin myös puita sekä pensaita, jotka jouduttiin siirtämään pois muualta kaupungin infrarakentamisen tieltä. Lisäksi istutettiin pienempiä taimia jatkokasvatusta varten. Alueella sijaitsi vanha lato, joka kunnostettiin henkilökunnan sosiaalitilaksi.

Taimiviljelyn laajentuessa pellot kunnostettiin ja salaojitettiin viljelyolosuhteiden parantamiseksi. Vuonna 1979 kaupunki osti Jofsin tilan. Osa vanhoista rakennuksista oli purettava niiden huonokuntoisuuden takia. Päärakennusta suunniteltiin katuosaston kurssitilaksi, virka-asunnoksi, ulkoilutukikohdaksi sekä koko tilakokonaisuutta kotieläntilaksi. Tekninen virasto muistutti kuitenkin vuonna 1976 tehdystä esityksestä, järjestää tilat Kaupunginpuutarhan käyttöön.

Jofsin päärakennus kunnostettiin Kaupunginpuutarhan käyttöön vuosina 1981 ja -82. Pian myös Vingåker tilan omistajat halusivat myydä tonttinsa kaupungille. Vuoden 1982 syksyllä maat olivat Kaupunginpuutarhan käytössä.

Kaupunginpuutarhan rakennusalueen yleissuunnitelma, sekä puutyöhallin ja varastorakennuksen luonnospiirustukset hyväksyttiin teknisessä lautakunnassa kesäkuussa 1983. Vihervuoden keväänä 1985 vietettiin puutyöhallin avajaisia. Varastorakennukset valmistuivat seuraavana vuonna. Uusi sosiaalitila rakennettiin vuonna 2003.

Puutyöhalli toimii osana kaupunginpuutarhaa. Siellä valmistetaan monipuolisia tuotteita ja kokonaisuuksia asukkaille. Osa käytettävästä puumateriaalista saadaan metsänhoidon sivutuotteena, josta saatava puu sahataan ja kuivataan paikallisesti.

Käytettävät puut saavat uuden elämän asukkaiden iloksi ja hyödyksi puistoissa ja leikkipaikoilla. Tunnetuimpana esimerkkinä tästä on Espoon katu- ja puistonäkymästä tuttu, lähes ikoninen Tapiola-penkki, jota on valmistettu jo 1960-luvulta lähtien. Penkit merkitään QR-koodeilla, joiden avulla voi lukea niiden tarinan.

Vuosikymmenten aikana puutyöhallin valmistusprosessia on kehitetty kestäväksi ja kiertotalouden mukaiseksi. Hallilla valmistetaan uusia puuosia myös muihin puistonpenkkeihin korjausta ja ylläpitoa varten.

Myös Espoon lukuisista leikki- ja asukaspuistoista tutut eläinhahmopuuveistokset, toteemit sekä puiset leikkivälineet valmistetaan puutyöhallilla. Valmistettaviin tuotteisiin kuuluvat lisäksi luontopolkujen ja yleisten virkistysalueiden opasteet, kyltit ja ilmoitustaulut. Puutyöhalli osallistuu myös erilaisiin asennus- ja korjaustöihin, kuten vuosittaisiin penkkien asentamisiin ja huoltotöihin puistoissa.

Puutyöhalli tekee yhteistyötä kaupungin eri yksiköiden kanssa. Esimerkkinä tästä ovat Suomenojan lintualtaan lokkilautat, jotka auttavat ylläpitämään naurulokkipopulaatiota ja tukevat niiden pesintää. 

Espoon katukuvaan kuuluvat Tapiola-penkit valmistetaan kaupunginpuutarhan puutyöhallilla, jossa kaupungin omat työntekijät rakentavat ne itse lähes alusta loppuun. Penkkejä tehdään hieman yli 100 kappaletta vuosittain. 

Ensimmäiset Tapiola-penkit nähtiin Tapiolan Heikintorin ostoskeskuksen avajaisten yhteydessä 1960-luvun lopulla. Vaikka penkin nimi viittaa kaupunginosaan, niitä löytyy nykyään lähes kaikkialta Espoosta. Penkit ovat olleet alusta asti Espoon kaupunginpuutarhan puutyöhallin käsityönä valmistamia, ja niiden ulkonäkö on säilynyt lähes muuttumattomana vuosikymmenten ajan. 

Tapiola-penkkiin on liittynyt monia tarinoita sen pitkän historian aikana, mutta myös taiteilijat ovat hyödyntäneet sitä inspiraationaan. Taiteilija Tuomas Linnan teos Birds sai alkunsa Tapiola-penkeillä. Taiteilija istui usein kyseisellä penkillä lapsensa nukkuessa päiväunia ja katseli voimalinjoja, joiden päällä istui lintuja. Näkymä alkoi hänen mielessään muistuttaa nuottiviivastoa, jossa linnut olivat säveliä. Birds sai ensiesityksensä Kielin oopperatalossa syksyllä 2022. Myöhemmin teos ja kaupungilta lainattu Tapiola-penkki olivat esillä Forum Box -galleriassa Ruoholahdessa.

Espoon Nelli on taiteilija Kerttu Horilan suunnittelema pronssiveistos, joka esittää äidillistä ja ystävällistä koiran ja ihmisen yhdistelmää. Teos kuuluu Horilan Eläimellisiä ihmisiä ja inhimillisiä eläimiä -sarjaan, jossa ihmisen ja eläimen piirteet yhdistyvät sadunomaisiksi mielikuvitushahmoiksi. Espoon modernin taiteen museo EMMA lahjoitti veistoksen Espoon kaupungille sen 50-vuotisjuhlavuonna 2022. Espoon Nelli istuu Tapiola-penkillä, ja siirtyy vuosittain uuteen paikkaan. Ensimmäisenä vuonna Nelli sijoitettiin Haukilahteen koirien uimarannalle, josta sen matka on jatkunut eri puolille Espoota. Kesällä 2025 Nelli siirtyi Leppävaaraan Sellon kirjaston edustalle.