Nihtisillan Mäkkäri
Matti Kaksonen on ollut ikänsä mies vailla mopoa, ja moottoriajoneuvoton hän on vieläkin, viikkoja vaille opinnoistaan valmiina lääkärinä. Mutta pyörimään hän on pistänyt menemään. Alkuun pallojakin ja sittemmin parketilla. Mäkkärillä siinä osansa.
Jutun juuri on 2000-luvun alussa. Tokaluokkalaiselle etsittiin mieleistä harrastusta. Joukkuepelit eivät niinkään napanneet, mutta sitten tuli tutustuminen sirkuskouluun. Se osui ja upposi.
Mutta ei ilman evästä eikä autonkuljettajaa.
”Erityisesti hienoa olivat ne matkat Espoon keskukseen ja takaisin kotiin Olariin. Ukki kuljetti. Matkalle osui Nihtisillan mäkkäri. Hampurilainen eurolla, yleensä otin kolme.”
Suomi oli juuri siirtynyt euroaikaan, ja Matti saanut kipinän harrastukseen, joka johti toiseen, kilpatanssiin. Siitä hän ei ole luopunut edelleenkään ja ei ole aikeissakaan.
”Innostuin silloin pikkupoikana kovasti sirkusjutuista. Se oli vapaata, sai temppuilla ja oppia. Oli leikin tuntu, vaikka lempeänoloinen valmentaja osasi olla sopivasti tiukkakin. Kroppaansa oppi käyttämään, tuntemaan ja hämmästymään, mihin kaikkeen sillä pystyykään. Mikään rämäpää en ollut, mutta oli jännää, kun sai turvallisissa olosuhteissa tehdä ennenkokemattomia juttuja.”
Kannusillan käytävät tulivat tutuiksi yksipyöräisellä polkiessa. Pallot pysyivät ilmassa jonglööratessa. Katonrajassa kieputtiin köysissä ja kankaissa. Harjoittelupaikkakin vaihtui Kannusillasta Järvenperän kouluun Lippajärvelle. Ukin sijaan kuljettaja oli usein myös kaupunkibussi.
10-vuotiaana, vuonna 2005, luokkakaverin houkuttelemana Matti vaihtoi kilpatanssiin. Sitä hän harrastaa vakavasti edelleenkin. Ensimmäinen tanssiurheiluseura oli Merenque Espoo ja tanssilattia Perkkaanpuiston koulu.
”Tanssissa on paljon samaa, mistä silloin sirkuskoululaisenakin tykkäsin. Ja sitten vielä paljon enemmän. Kansainvälinen taso on tavoitteissa.”
Tosin pienellä varauksella.
”Ehken ei ihan maailmanmestaruuteen, kun työelämäkin on edessä. Mutta sanoisinko, että sinne suuntaan on kilpailumieltä.”
Miten olikaan sen mopon kanssa ja sen mäkkärin?
”Ei ollut mopoa, mutta ihan hyvin ilmankin pääsi kulkemaan ja kavereita tapaamaan. Vaikka myöntää täytyy, että läntisessä ja pohjoisessa Espoossa on paljon paikkoja, joista en tiedä mitään. Ei ole tullut asiaa. Se taitaa olla espoolaisuudelle tyypillistä. Nyt kotini on Vantaalla, lähinnä kätevästi tanssiharjoittelupaikan tuntumassa. Mutta voi se joskus taas olla Espookin. Toivottavasti. Mutta mäkkäri, se on pikkuisen menettänyt makuaan.”
Harrastus pyörittää pitkälle
Tiesitkös muuten, että Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko on perustettu 1999, kun Suvelan sirkus ja Espoon kaupungin ylläpitämä teatteri-ilmaisun opetus yhdistyivät. Koulussa annetaan sirkus- ja teatteritaiteen perusopetusta lapsille ja nuorille. Lisäksi tarjotaan muuta sirkus- ja teatteriharrastusta aikuisille ja erilaisille ryhmille. Tällä hetkellä sirkustaitoja opettelee noin 550.
Harrastamisen Suomen mallissa on tarkoituksena mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä. Espoossa mallia toteutetaan harrastuspolulla. Lisää linkistä.
Onko sinulla hyvä tarina jaettavaksi muille? -> Osallistu