Liikenneväylät ovat vaikuttaneet Espoon kulttuuriympäristöön

Turun linnan ja Viipurin linnan välille tarvittiin tie, jotta postinkulku voitiin varmistaa myös silloin, kun merireittiä ei voinut kelirikon aikaan käyttää. Viipurin linna perustettiin 1293 ja tien rakennus alkoi 1300-luvun taitteessa. Raaseporin linnan perustaminen 1370-luvulla lisäsi tien merkitystä entisestään. Tietä kutsutaan Suureksi Rantatieksi tai Kuninkaantieksi. Tielinjaus on lähes kokonaan säilynyt nykyisen tieverkon alla, parhaiten alkuperäisyytensä on säilyttänyt Träskändan puiston läpi kulkeva osuus.  

Toinen merkittävä Espoota vuosisatoja halkonut tie on Suuresta Rantatiestä Espoonkartanolta pohjoiseen haarautuva Meritie, jonka reitti kulki Hämeen linnan, Raaseporin ja rannikon välillä. Meritietä pidetään keskiaikaisena reittinä, joka merkittiin karttoihin 1500-luvulla. 

Helsinki – Turku –oikomaantien (Turuntie, valtatie 1) rakentaminen aloitettiin valtion työllisyystyönä keskellä pahinta pulakautta vuonna 1932. Pula-ajasta huolimatta tie tehtiin ajan vaatimusten mukaisesti korkeatasoiseksi. Ajan uutuutena tien Pitäjänmäki - Leppävaara -osuus päällystettiin betonilla. 

Turuntie eli valtatie 1 on rakennettu osin Suurta rantatietä mukaillen 1930-luvulta vuoteen 1951 mennessä. Tien osa Helsingin Munkkiniemestä Espoon Gumböleen oli Suomen ensimmäinen moottoritie, joka valmistui vuonna 1962. Turuntie halkaisi Espoon ja erityisesti Muuralan ja Karvasmäen kylämaiseman. Kirkkojärvi kuivatettiin väylän tieltä.  

Vihdintie on osa entistä Helsingin ja Porin välistä valtatie 2:ta. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1942, mutta se valmistui vasta 1957 Helsingin ja Karkkilan välillä. Tie tuli alkuvaiheessaan tunnetuksi myös "Tannerin tienä", koska Väinö Tannerilla oli maatila Pohjois-Espoossa tien varrella ja hänen on väitetty vaikuttaneen sen linjaukseen. 

Helsingin ohikulkutie eli Kehä III heijastaa Helsingin väestön ja liikenteen kasvua 1950- ja 1960-luvulla. Kehä III:n rakentaminen alkoi vuonna 1962 ja se muutti Espoon maisemaa pysyvästi. Sen linjaus lävisti peltomaiseman Espoonkartanon kohdalla ja Muuralassa. Kehätien ja muuttoliikkeen myötä asuntorakentaminen kiihtyi, avattiin Maxi-market Leppävaaraan 1971 ja Jorvin sairaala vuonna 1976. 

Kehä II eli Kilonväylä tai seututie 102 suunniteltiin 1960-luvulla, mutta lopullisen muotonsa linjaus sai 1996. Kehä II ulottuu Länsiväylältä Turuntielle palvellen eteläisen ja keskisen Espoon etelä–pohjoissuuntaista liikennettä. Tärkeänä poikittaisyhteytenä tie on kuitenkin nimetty kehätieksi.  

Kehä I kiertää Helsingin nimen Helsingin Itäväylältä Itäkeskuksesta Espoon Länsiväylälle Keilaniemeen. Sen rakentaminen alkoi 1960-luvulla ja se valmistui täysimittaisena vuonna 1980. Kehä I:n länsipää Espoossa on osittain rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikaisen Helsingin maalinnoituksen tykkiteille Keilaniemen ja Mestarintunnelin välillä. Väylä on muuttanut kaupunkikuvaa erityisesti Laajalahdessa, jossa se erottaa asuinalueen ja Laajalahden rannan. 

Länsiväylän edeltäjä oli 1930-luvulla rakennettu kaksi­kaistainen Helsingistä Jorvakseen johtanut maantie, Jorvaksentie. Se jäi Etelä-Espoon asukas­luvun kasvaessa alimitoitetuksi, minkä vuoksi sitä korvaamaan rakennettiin moottori­tie. Väylä vaikutti esimerkiksi Westendin ja Haukilahden alueiden rakentamiseen. Moottoritien osuus Lauttasaaren länsiosasta Kivenlahteen rakennettiin alkuperäisen tielinjauksen mukaisesti, muut osuudet ovat uusia.  Länsiväylä valmistui Kivelahden ja Kirkkonummen välillä vuonna 2013.  

Länsiväylä on Suomen vilkkaimmin liikennöity moottoritie. Tie on myös merkittävä kaupunkikuvan havainnoinnin kannalta. Keilaniemen veteen peilautuva toimistoalue tornirakennuksineen ja iltavalaistuksineen hahmottuu Länsiväylältä vaikuttavana ja Espoolle erityisen tunnusomaisena näkynä. Tien eteläpuolella puolella korostuu maisemassa Karhusaaren komea vanha huvila.  

Säännöllinen höyrylaivaliikenne Helsingistä läntisille saaristoalueille käynnistyi 1870-luvulla. Tavaraliikenne parani, ja liikenneyhteydet vaikuttivat kesähuvila-asutuksen rakentamiseen. Espoon ensimmäiset kesäasukkaat olivat varakkaita helsinkiläisiä, jotka vuokrasivat torppansa kalastajilta tai maanviljelijöiltä. Kaupunkilaisten rakennuttamat kesähuvilat yleistyivät kuitenkin nopeasti ja 1900-luvun alkuun mennessä Espoon saaristoon, ja rannikolle oli ilmestynyt kymmeniä uusia huviloita, joiden esikuvina olivat aluksi kartanot, mutta myöhemmin tavoiteltiin keveyttä lasikuisteilla ja verannoilla ja leikkisyyttä torniaiheilla, parvekkeilla ja puuleikkauksilla. Huvilakokonaisuuteen kuului tyypillisesti myös vehreä puutarha, huvimaja, venevaja ja uimahuone.  Huvilaelämä oli vilkkaimmillaan 1930-luvulla. Höyrylaivaliikenne Helsingin ja Espoon välillä jatkui toiseen maailmasotaan saakka. 

Espoon halki kulkevan Pasila–Karjaa-radan valmistuminen vuonna 1903 vaikutti kulttuurimaiseman kehitykseen radanvarren alueilla. Junaliikenteen myötä päivittäinen Helsingissä töissä käyminen tuli mahdolliseksi. Espoon ensimmäiset kaupunkimaiset taajamat syntyivätkin rautatien varrelle. Esimerkiksi Kilossa rautatiepysäkin tuntumaan palstoitetut tontit olivat väljiä ja niille rakennetut huvilat arkkitehtonisesti korkeatasoisia. Kilontien varren huviloista on säilynyt useita ja niistä komein lienee jugend-henkinen Villa Tallbo vuodelta 1911.   

Leppävaarassa palstoituksen tuloksena syntyneet tontit olivat paljon pienempiä kuin Kilossa ja rakennukset vaatimattomia verrattuna Kilon huviloihin ja usein itse rakennettuja. Radan pohjoispuolelle muodostui ns. Harakan alue, nykyinen Lintuvaara, josta myytiin 1920-luvulle mennessä yli 200 tonttia.   

Raideliikenteen rakentaminen on muuttanut muun rakentamisen lisäksi merkittävästi kaupunkia merkittävästi 2000-luvun alun vuosikymmeninä. Ihmisten kulkemisen lisäksi vaikutuksia on myös kulttuuriympäristön näkökulmasta. Metron rakentamisesta johtuvia suoria vaikutuksia oli esimerkiksi Karhusaaressa, johon rakennettiin metrokuilun lisäksi kylmälaitos, mikä muutti entisestään Karhusaaren pihapiiriä. Välillisesti metroasemien rakentaminen on johtanut esimerkiksi vanhojen ostoskeskusten lopettamiseen, purkamiseen ja uusien rakentamiseen tai jo olemassa olevien laajentamiseen. Samoin Raide-Jokerin linjaukset, pysäkit ja sen edellyttämät perusrakenteet vaikuttavat asuinalueiden rakentamiseen ja palveluihin. Vaikutukset nähdään ja niiden laajuus voidaan kuitenkin arvioida vasta tulevaisuudessa.  

Raide-Jokeri: Ensimmäiset suunnitelmat pikaraitiotiestä Helsingin Itäkeskuksesta Espoon Leppävaaraan julkistettiin vuonna 1990. Rakennustöitä ei kuitenkaan aloitettu, vaan vuonna 2003 aloitti bussilinja 550 Espoon Westendin ja Helsingin Itäkeskuksen välillä. Raidejokeria ryhdyttiin rakentamaan vuonna 2019 ja se alkaa liikennöidä viimeistään vuoden 2024 alussa. 

Länsimetro: Länsimetroa muistuttava suunnitelma esitettiin ensimmäisen kerran Helsingin metron suunitelmien yhteydessä vuonna 1968. Helsingin metrolinjaa jatkava Länsimetro rakennettiin kuitenkin vasta vuosina 2009-2017.  Ensimmäinen osa Länsimetroa valmistui vuonna 2018, ja toinen osa Matinkylästä Kivenlahteen aloittaa liikennöinnin 3.12.2022.