Espoon teollistumiseen vaikuttivat liikenneväylät ja Helsingin läheisyys
Espoon varhaisin teollisuus oli osa kartanoiden toimintaa 1700-luvulle saakka.
Kartanoiden tuotanto oli tarkoitettu pääosin omaan käyttöön, kunnes Viaporin rakentaminen kasvatti tiilien kysyntää vuodesta 1748 alkaen. Varsinainen teollistuminen alkoi kuitenkin vasta noin sata vuotta myöhemmin, kun Helsingin 1800-lopulla alkanut voimakas rakentaminen synnytti merkittävää tiiliteollisuutta Espoonlahden rannikolle. Rautatie valmistui vuonna 1903 ja tuotantolaitoksia syntyi sen varrelle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkaneen tieverkoston parantumisen ja autoliikenteen kehittyminen myötä teollisuus levisi yhä enemmän myös pääväylien varteen.
Helsinki on ollut Espoon varhaisen teollisuustuotannon tärkein markkina-alue. Espoon merkittävämpiä teollisuuslaitoksia olivat 1800-luvulla Espoonlahden tiiliruukit Stensvik, Kallvik ja Åminne. 1900-luvun alussa merkittäviä toimijoita olivat muun muassa Kauklahden lasitehdas (1923–1952) ja eri nimillä toiminut Keran Oy:n keramiikkatehdas (1920–1958).
Valtion Sähköpaja aloitti toimintansa Mäkkylässä vuonna 1945. Se vaihtoi nimensä Televaksi vuonna 1962 ja siirtyi Oy Nokia Ab:n omistukseen vuonna 1981. Suomalaisen tietoliikenneteknologian juuret ovat siis Espoossa. Mäkkylän lisäksi teollista tuotantoa ja teknologian kehitys- ja suunnittelutoimintaa on ollut esimerkiksi Finnoossa, Kilossa, Karamalmilla, Nihtisillassa, Niittykummussa ja Olarinluomassa.
Espoon elinkeinoista teollisen tuotannon osuus on laskenut toisen maailmansodan jälkeen, kun rakentamisen ja palveluelinkeinojen merkitys vahvistui. Lukuisten teollisuusyritysten pääkonttorit ovat kuitenkin pysyneet Espoossa tai muuttaneet Espooseen. Etenkin Keilaniemen alueesta on muodostunut Suomen kenties tunnetuin ja kaupunkikuvallisesti merkittävin toimistorakennusten keskittymä.
