Viherlaakson nimistö
Viherlaakson kaupunginosaan kuuluu varsinaisen Viherlaakson lisäksi Kavallinmäki.
Viherlaakson nimistö
Iltalanpuisto – Iltalaparken on puisto Viherlaaksossa, Viherlaakson koulun koillispuolella. Puiston toisella reunalla on hoivakoti nimeltä Iltala. Puistonnimi on asemakaavassa vuodesta 1969.
Espoon nimistörekisterissä mainitaan perusteluna, että nimi on annettu "pelastusarmeijan vanhainkodin Iltalan mukaan". Pelastusarmeijan Hoitokoti Iltala on aloittanut toimintansa 1931 ja on ollut koko ajan tällä paikalla.
Vuoden 1964 nimistösuunnitelmassa ei vielä ole puistonnimiä. Nimi Iltalanpuisto on suunniteltu viimeistään 1968.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Espoon Bembölen kylässä on jo keskiajalla ollut talo nimeltä Kavall. Nimi Kavall on mahdollisesti annettu ruotsinkielisen kylän uudelle suomalaistulokkaalle: Kavall-talo on voinut saada nimensä alkujaan Kauhalasta kotoisin olevan isännän perusteella (Hanns Jörenson i Kawels 1607). Ruotsinkielisten suussa Kauhala korvattaisiin asulla Kauall ~ Kavall. Bembölen Kavallin väki on ollut ainakin 1600‑luvulla suomalaista, sillä isännästä (Caual Clemett 1627) on käytetty myös rinnakkaisnimeä Clemet Finne.
Kavallin talo oli alkujaan Bembölen kyläkeskuksessa, mutta tilakeskus siirtyi 1890‑luvun paikkeilla kolmisen kilometriä itään, nykyiseen Kavallinmäkeen.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Sijainti: Kavallinmäki. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)
Kavallinmäki – Kavallbacken on osa-alue Viherlaakson kaupunginosassa. Alueennimi on löytynyt Espoon opaskartasta vuodesta 1980 lähtien. Tätä ennen alueella oli jo muita Kavall-nimiä, muun muassa kadunnimet Kavallinniitty, Kavallinmäki ja Kavallinkuja. Nimien taustalla on Kavall-niminen maatila, jonka tilakeskus siirtyi Bembölen kyläkeskuksesta tälle alueelle 1890‑luvun paikkeilla. Talonpaikka on mäenrinteessä. Vuoden 1916 paikannimikokoelmassa on mäennimi Kavallbacken, joka tarkoitti oletettavasti juuri tätä mäkeä.
Kavallinmäki – Kavallbacken on myös puiston ja kadun nimi Kavallinmäessä. Nämä nimet on vahvistettu asemakaavassa vuonna 1974.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Kavallinmäki – Kavallbacken on osa-alue Viherlaakson keskustan eteläpuolella, Turuntien ja Kauniaisten rajan välissä. Kauniaisten keskustasta Kavallinmäkeen johtava pitkä asuntokatu on Kavallintie – Kavallvägen. Kavallinmäessä on useita muitakin Kavall‑aiheisia nimiä. Aihe tulee talonnimestä Kavall.
Kavallin tila kuului Bembölen kylään, ja talo sijaitsikin ensin kylän keskustassa, mutta muutti sieltä idemmäs muutaman kilometrin päähän Gröndalin lähelle, nykyisen Kavallinmäen alueelle. Muutto tapahtui ehkä 1890‑luvulla.
Kavallinniitty – Kavallängen on annettu 1974 nimeksi kadulle, joka sijaitsee Kavallinmäessä entisillä Kavallin talon viljelysmailla. Katu oli olemassa jo sitä ennen, mutta sillä ei ollut nimeä. Katu lähti ennen Turuntiestä, mutta kun Helsingintien linjausta muutettiin 2000‑luvun alussa kulkemaan siitä, missä aiemmin oli Kavallinniityn pohjoispää, Kavallinniitystä tuli nykyisenlainen alle 150 metrin mittainen katu. Kavallinniityn sivukujilla on nimet Kavallinniitynkuja ja Kavallinpuisto. Kavallinniitty – Kavallängen on myös Helsingintien laidassa olevan puiston nimi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Mariantie – Mariavägen sijaitsee kunnanrajalla siten, että kadun pohjoispuoli on Espoota, Viherlaakson kaupunginosan Kavallinmäkeä, ja eteläpuoli on Kauniaisia. Nimenaihe on peräisin Kauniaisten puolelta.
Kauniaisten vuoden 1941 asemakaavaan sisältyi kadunnimi Mariagränden, mutta ei vielä Mariavägeniä. Nimi Mariankuja – Mariagränden oli käytössä noin vuoteen 1990 asti.
Vuonna 1987 Mariankujan naapurikadun nimeksi annettiin Mariantie – Mariavägen. Sen jälkeen Mariankuja oli Mariantien itäisenä jatkeena, mutta jo muutaman vuoden kuluttua nimi Mariantie ulotettiin tarkoittamaan myös aiempaa Mariankujaa.
Inga Eichholz arvelee tutkimuksessaan Ortnamnen i Grankulla (1977), että nimi Mariagränden olisi annettu jonkun tietyn, ehkä kauniaislaisen, henkilön mukaan. Eichholz ei kuitenkaan ollut saanut selville, kuka Maria‑niminen henkilö mahdollisesti oli 1941 kadunnimen aiheena. Muutamalla lähikujalla on samantyyppisiä ja samanikäisiä nimiä, kuten Martankuja – Martagränden ja Ingankuja – Ingagränden. Kauniaisten verkkomuseon kadunnimipalvelun mukaan tiedetään ainakin, että Siirinkuja – Sigridsgränden on Sigrid Starckin ja Signenkuja – Signegränden Signe Mörnen muistonimi.
Mariantie oli aiemmalta nimeltään Viherlaaksontie – Gröndalsvägen, mutta 1980‑luvulla katu oli nimettävä muulla nimellä, koska nimi Viherlaaksontie annettiin toiselle kadulle. Tämä nykyinen Viherlaaksontie on Viherlaakson keskustan pääkatu, ja nimen katsottiin kuuluvan opastuksellisista syistä parhaiten sinne.
Nykyisen Mariantien nimeksi kaavailtiin 1970- ja 80‑luvulla myös nimiä Hedelmätie – Fruktvägen ja Omenatie – Äppelvägen, koska alueella on ollut hedelmätarhoja ja muussakin kadunnimistössä on samanlaisia aiheita (esimerkiksi Hedelmäkuja, Omenakuja ja Päärynäkuja). Hedelmätien nimi vahvistettiin jo asemakaavassakin 1983, mutta sitä ei kuitenkaan lopulta otettu käyttöön.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Pirunkallio – Piruberget on puisto Lippajärven rannalla Viherlaaksossa.
Nimi pohjautuu vanhan rajapaikan nimeen Piru Rån (1777). Rajapaikan vieressä oli Piru ängen -niminen pelto. Se oli yksi muutamasta suomalaisperäisestä nimestä vanhassa Träskändan kylässä, jonka viljelysnimistö oli muuten ruotsinkielinen.
Pirunkallio – Piruberget lisättiin asemakaavaan 1977. Puiston eteläpuolelle on asemakaavaan vahvistettu kadunnimi Pirunraja – Pirurån, joka niin ikään perustuu samaiseen rajapaikan nimeen.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Aivan Viherlaakson ytimessä kulkee Viherlaaksontieltä ostoskeskukselle kääntyvä koukkumainen kadunpätkä, Rajamännynahde – Råtallbacken. Nimen taustalla on vanha rajamerkkinä toiminut puu, joka on ilmeisesti sijainnut suunnilleen Turuntie 141:n kohdilla, missä on vuosikymmenten ajan toiminut myös Viherlaakson taksiasema. Nimi vahvistettiin asemakaavassa vuonna 1969.
Nimi Råtall on mainittu asiakirjassa ensimmäisen kerran vuonna 1762, joskin jo silloin kerrottiin, ettei aiemmin rajamerkkinä toimineesta suuresta männystä ole paikalla enää jälkeäkään. Sen sijaan aluerajaa on osoittanut suurten kivien muodostelma. Mänty on kenties ollut pystyssä 1400‑luvun loppupuolella, kun Espoon ja Helsingin pitäjien – ja samalla Porvoon ja Raaseporin verotuksellisten voutikuntien – raja asetettiin kulkemaan luotisuoraan kohti koillista nykyisestä Westendistä Mankkaan läpi Viherlaaksoon ja Vanhaankartanoon. Paitsi pitäjien, myös Storhoplaxin, Gammelgårdin ja Bembölen maat ovat kohdanneet Råtallin rajapaikalla vuosisatojen ajan. Vaikka Espoon ja Helsingin raja siirtyikin vuonna 1765 idemmäksi, ei aikanaan männyn merkkaama rajapaikka ole suinkaan vieläkään merkityksetön: sen kautta kulkee edelleen Viherlaakson ja Kilon kaupunginosien raja.
Rajamännynahde on ollut alkuaan nykyistä vaatimattomampi tieosuus Kuusiniementien Turuntiehen yhdistävänä jatkeena. Ainakin vielä 1970‑luvulla Kuusiniementie jatkui Viherlaaksontien yli itään nykyiseen Rajamännynahteen mutkaan asti, josta silloinen Rajamännynahde sitten yhdisti sen Turuntiehen. Nykyään kyseinen tienpätkä on käytössä vain kevyenliikenteenväylänä.
Rajamänty löytyy Viherlaaksossa myös kadunnimistä Rajamännynkuja – Råtallgränden ja Rajamännynpolku – Råtallstigen sekä linja-autopysäkinnimestä Rajamänty – Råtallen. Nimessä Rajamännynahde esiintyvä sana ”ahde” merkitsee ’rinnettä, mäkeä, törmää’, ja se sopiikin erinomaisesti nimenosaksi Viherkallion rinnettä kipuavalle kadulle. Espoossa on myös kourallinen muita ahde‑loppuisia nimiä, kuten Eestinahde – Estbacken ja Kuhatienahde – Gösvägsbranten; ruotsinkielinen vastine sanalle ”ahde” on joko ”backen”, ”branten” tai ”brinken”.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Viherlaakson kadunnimi Tuohistanhua – Näverskäppstået ja muut tuohis- ja tuokkos‑aiheiset kaavanimet perustuvat vanhaan niitynnimeen Näverskäppäng. Sanat ”näverskäppa” ja ”tuohinen” merkitsevät tuohesta valmistettua astiaa.
Nimi Tuohistanhua vahvistettiin asemakaavassa 1969. Se on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1970.
Jo 1964 Viherlaakson nimistösuunnitelmassa oli Tuohistanhua – Näverskäppstået, mutta tuolloin sitä kaavailtiin vähän eri paikkaan.
Sanat ”tuohinen” ja ”tuokkonen” merkitsevät tuohiastiaa. Viherlaaksoon annettiin 1960‑luvun nimistösuunnitelmissa Tuohis‑alkuisia nimiä ja 70‑luvulla Tuokkos‑alkuisia. Kahtalaisuuden syynä on, että Tuohis‑alkuisten nimien lisääminen olisi voinut johtaa sekaannuksiin Tapiolan Tuohi‑alkuisten nimien kanssa.
Nimen Tuohistanhua loppuosana on sana ”tanhua”. Vanhastaan kansankielessä sen yksi merkitys on ollut ’kyläympäristössä oleva kuja’. Ruotsin murresana ”tå : tået” merkitsee samaa. Näitä sanoja on toisinaan hyödynnetty kadunnimien suunnittelussa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Nykyisessä Viherlaaksossa on ollut niitty nimeltä Näverskäppäng. Sana ”näverskäppa” merkitsee tuokkosta. Niitynnimestä on saatu lähistölle muutama kaavanimi, kuten kadunnimi Tuokkostie – Näverskäppsvägen.
Nimi on suunniteltu 1975 ja otettu käyttöön 1975 tai 1976. Se on myös vahvistettu asemakaavassa.
Tuokkonen on tuohesta valmistettu astia.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Viherlaakson Törmänsilmänkujan varren puistikossa on lammikko nimeltä Törmänsilmä – Brinktjärnen. Katu on saanut nimensä lammikon mukaan. Lammikonnimi perustuu puolestaan vanhaan niitynnimeen Brinkäng, jossa alkuosana on sana ”brink” eli 'törmä, rinne' ja loppuosana sana ”äng” eli 'niitty'. Niitty oli saanut aikoinaan nimensä maaston mukaan.
Lammikon ja kadun nimet on annettu 1969. Lammikonnimen loppuosaksi valittiin ”silmä” ja ”tjärn”, koska lammikko on pieni ja silmäkemäinen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Viherlaakso – Gröndal on asuinalue Lippajärven itäpuolella. Nimi on 1970‑luvulta lähtien myös virallisena kaupunginosannimenä, mutta alueennimeä sitä on käytetty jo paljon aiemminkin. Nimi tulee vanhasta asumuksennimestä Gröndal.
Gröndal oli tietojen mukaan alkujaan torpan nimi. Torppa sijaitsi nykyisessä Viherlaakson keskuksessa, Bembölen kylän mailla. Nimi on peräisin ehkä 1700‑luvulta.
Nimi tuli laajalti tunnetuksi, kun Gröndalissa toimi kauppa ja kievari 1900‑luvun vaihteessa. Kun noihin aikoihin Gröndaliin syntyi lisää asutusta, nimi tuli käyttöön myös alueennimenä.
Vuonna 1906 alkoi huvilapalstojen markkinointi nimellä Viherlaakson huvilasiirtola – Gröndal villakoloni. Suomenkielinen käännösnimi Viherlaakso tuli ilmeisesti tuolloin ensi kertaa käyttöön.
Suomenkielisetkin kutsuivat aluetta kuitenkin vielä pitkään tavallisemmin nimellä Gröndal (myös: "Krööntaali") ennen kuin Viherlaakso‑nimi yleistyi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Viherlaakson pääkatu Viherlaaksontie – Gröndalsvägen kulkee Turuntieltä Lähderannantielle. Kadulla on ollut tämä nimi 1970‑luvun lopusta lähtien. Varhemmin 1970‑luvulla kadulla oli nimi Pohjoinen Viherlaaksontie – Norra Gröndalsvägen. Silloin nimi Viherlaaksontie oli käytössä Turuntien eteläpuolella Kauniaisten alueella, nykyisellä Mariantiellä.
Joidenkin vuosien ajan vuoden 1980 tienoilla nimi Viherlaaksontie oli käytössä molemmilla kaduilla. Kadut sijaitsevat noin kilometrin päässä toisistaan.
Nykyisen Viherlaaksontien nimi on suunniteltu 1975 ja vahvistettu asemakaavassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Nimi Viherlaaksontori – Gröndalstorget tarkoittaa aukiota Viherlaakson kaupunginosan keskuksessa, ostoskeskuksen edustalla. Nimi otettiin käyttöön 1960‑luvun lopulla kadunnimenä, mutta 1970‑luvun alussa aukio muutettiin jalankulkualueeksi. Nimeä voi käyttää myös aukiolla kulkevan jalankulkutien nimenä.
Nimi on asemakaavassa.
Aivan lähistöllä on muitakin Viherlaakso‑aiheisia kaavanimiä. Viherlaaksontorin länsipuolella on Viherlaaksontien ylittävä kävelysilta Viherlaaksonsilta. Sillan toisessa päässä oleva pieni aukio on nimeltään Viherlaaksonaukio – Gröndalsplatsen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.