Velskolan nimistö
Velskolan kaupunginosaan kuuluu varsinaisen Velskolan lisäksi Takkula.
Velskolan nimistö
Opaskarttaan on Pohjois‑Espoossa Velskolan kaupunginosassa Myllyjärven ja Hauklammen väliin merkitty nimi Kilinjärvi. Tämä pieni lampi, joka vielä vuoden 1930 pitäjänkartassa näkyy, on jo kasvanut umpeen.
Nimen tausta on epäselvä. Sirkka Paikkala toteaa kirjassa Järvi‑Espoo (1992), että kyseessä voi olla kokoon viittaava vertailunimi.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Kattilajärven ja Velskolan Pitkäjärven välissä Pohjois‑Espoon metsäseudulla on hyvin pieni suolampi, jolla on nimi Kilpilampi. Sana ”kilpi” merkitsee monissa hämäläismurteissa lummetta ja lumpeenlehteä (ja myös ulpukanlehteä). Lampi on saanut nimensä siitä, että sen pinta on ollut täynnä ulpukanlehtiä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Espoon ja Vihdin rajalla olevan Saarijärven itärannalla on mäki nimeltä Myllymäki. Järvestä lähtevä puro on Saarijärvenoja eli Myllyoja, ja Myllymäki on sen alkupäässä.
Nimen taustalla on se, että pienessä ojassa on joskus ollut vesimylly. Terho Itkosen haastattelutieto lähiasukkaalta 1970: "Kai siinäki on ollum maailmanaikoim mylly".
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Orajärvi‑niminen ylänköjärvi sijaitsee Pohjois‑Espoossa ja kuuluu Velskolan kaupunginosaan. Ympäröivä seutu on Espoon metsäisintä ja harvaanasutuinta aluetta. Lähellä on useita muita järviä, kuten Urja ja Ruuhijärvi sekä lampia, kuten Karjakaivo, Käkilampi, Pöksynhaara, Pikku Ruuhilampi, Iso Majaslampi ja Pikku Majaslampi. Lähimpänä Orajärveä on etelässä pieni lampi, joka on nimetty suuremman järven mukaan Pikku Orajärveksi.
Orajärvi on kirjoitettu karttaan vuonna 1780 asussa Åra Järvi, vuoden 1930 pitäjänkartassa Orajärvi. Tämän jälkeen nimi on ollut peruskartassa, opaskarttaan se tuli vuonna 1970.
Nimi on harvinainen, sillä Suomessa on vain kaksi Orajärveä. Toinen sijaitsee Jyväskylässä. Ora‑alkuisia nimiä on lisäksi Pellossa ja Sodankylässä; näitä on pidetty saamelaisperäisinä. Sodankylän nimeen on esimerkiksi katsottu sisältyvän jokin saamen kielen sana: ”oarre” (suom. ’ora, naskali’), ”oar’re” (suom. ’orava’) tai ”orra” (suom. ’nuora’).
Espoon Orajärvi‑nimen tausta on epäselvä. Järvi on voinut saada nimensä rannalla sijaitsevien suurten, hampaita muistuttavien kivipaasien perusteella. Toisaalta sana ”ora” on saattanyt kuvata järven haarakkuutta. Nimi voitaisiin liittää kaskeamiseenkin, kuten lännempänä sijaitsevan Oralammen kohdalla. Silloin siihen sisältyisi sana ”oras”.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Pohjois‑Espoon Velskolassa on Pöksynhaara‑niminen lampi, joka muistuttaa muodoltaan housuja. Sen lähellä sijaitsee pienempi lampi, Pikku Pöksynhaara.
Pöksynhaara on lähes 400 metriä pitkä, mutta Pikku Pöksynhaaralla on mittaa alle 80 metriä.
Pikku Pöksynhaaralle on tunnettu myös kansanomainen nimi Pöksynhaaranpoika.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Pöksynhaara on lampi Espoon ja Vihdin rajalla. Se on pohjoispäästään haarautuva ja muistuttaa muodoltaan housuja. Pöksynhaara‑nimisiä paikkoja on muuallakin Suomessa: tätä vertailunimeä on annettu ennen muuta kaksihaaraisille pelloille.
Lammennimenä myös Pöksylampi tai Pöksylammi on tunnettu eri puolilla Suomea.
Luoteis‑Espoon Pöksynhaara‑nimi on ainakin parisataa vuotta vanha, sillä varhaisin tieto siitä on 1830‑luvulta.
Pöksynhaaraa on kutsuttu myös nimillä Mustajärvi ja Mustalampi. Ne ovat ehkä Pöksynhaara‑nimeä vanhempia, sillä karttojen mukaan ne olleet käytössä ainakin jo 1700‑luvulla. Vielä 1900‑luvullakin Mustajärvi‑nimi on tallennettu nimikokoelmiin, ja peruskartassa on edelleen nimitieto ”Mustalampi eli Pöksynhaara”. Musta‑alku lammen tai järven nimessä kuvaa yleensä veden väriä: tummuutta ja liejuisuutta.
Espoon opaskartassa on lammen kohdalla vain nimi Pöksynhaara.
Lampi on lähes 400 metrin pituinen. Sen rannat ovat osin kallioisia ja osin soisia.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Nuuksiossa Vihdin rajan kupeessa lepäävä Ruuhijärvi – Rojärv on kirkasvetinen ja kalliorantainen järvi, joka tunnetaan suomeksi nimillä Ruuhijärvi, Ruuhilampi ja Ruujärvi ja ruotsiksi Rojärv. Ruotsinkielisen nimen muodon selittää se, että järven alkuaan suomenkielinen nimi on lainautunut ruotsiin. Ruujärvi on puolestaan muodostunut, kun ruotsiin lainautunut nimi on lainautunut takaisin suomeen.
Nimessä esiintyvä ”ruuhi” merkitsee tasapohjaista pientä venettä, joka aiemmin koverrettiin yhdestä puusta. Ne ovat rakenteensa vuoksi sopineet hyvin matalilla ja pienillä vesillä liikkumiseen, jollainen Ruuhijärvikin on. Tällaisia yksipuisia ruuhia on kertoman mukaan löydetty järvestä tai sen rannoilta.
Vanhoissa kartoissa ja asiakirjoissa järven nimi on esiintynyt muodoissa Ruhi Järwi (1750), Ruo Jervi (1780), Ruuhilampi (1928, 1930), Ruujärvi (1940). Vuodesta 1972 lähtien järvi on ollut peruskartassa nimellä Ruuhijärvi.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Pohjois‑Espoossa Velskolan kaupunginosassa on osa-alue nimeltään Takkula – Tackskog. Nimi on ollut opaskartassa vuodesta 1970, ja se perustuu vanhaan kylännimeen, josta varhaisimmat asiakirjamerkinnät ovat jo 1500‑luvun alkupuolelta.
Saulo Kepsu arvelee Kylä‑Espoo‑kirjassa, että kylännimi Tackskog on alkuaan suomalaisperäinen kuten Pohjois‑Espoon nimet yleensäkin. Takko‑paikannimiä on Espoon lähikunnissa, esimerkiksi Takko on vanha kantatalo Karkkilassa ja Lopella. On mahdollista, että juuri näistä kylistä olisi Espooseen muuttanut Takko‑niminen henkilö, jonka mukaan Takkulakin olisi nimetty. Nimi on alkuperäisessä muodossaan voinut olla myös Takkola. Ruotsin kieleen suomesta mukaillun nimen loppuosa ”skog” viittaa siihen, että uudiskylä on perustettu takametsään.
Takkulassa on Takkulantie – Tackskogsvägen, Vanha Takkulantie – Gamla Tackskogsvägen ja Takkulankuja – Tackskogsgränden. Vihdintien pohjoispuolella on järvi Tuhkuri – Tuckuri.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Urja on Velskolan kaupunginosassa sijaitseva syvä ja jylhärantainen korpijärvi. Sen vesi on luonnostaan kirkasta, ympäröivä maasto karua. Järven pohjoisosassa sijaitsee luonnonsuojelualue. Lähellä sijaitsee lukuisia muitakin järviä: Orajärvi, Karjakaivo, Vääräjärvi ja Kattilajärvi.
Järveä tarkoittavana Urja on ollut opaskartassa vuodesta 1970 alkaen. Vanhin asiakirjamerkintä on peräisin vuodeltä 1750, jolloin kartassa on Uria Järwi. Karttaan on merkitty vuonna 1782 Uria Jervi ja vuonna 1803 nimi on kirjoitettu Urja Träsk. Vuodesta 1930 kartoissa on ollut lyhyempi muoto Urja.
Nimi on Suomessa harvinainen, sillä toista sellaista ei maastamme löydy. Äänteellisesti likeisiä nimiä on kuitenkin parikymmentä; niiden tarkoittamat paikat sijaitsevat pääosin hämäläismurteiden alueella. Keski‑Suomessa on Uurainen‑niminen kunta, mutta ei ole varmaa, liittyykö se jotenkin muihin Urjaa muistuttaviin nimiin. Tunnettuin lienee pitäjännimi Urjala, joka esiintyy jo vuonna 1390 asussa Vrdhiala. Heikki Ojansuu on esittänyt, että lähtömuoto on ollut ehkä Udriala; sen jälkeen kehitys olisi kulkenut Urriala > Urjala.
Nimien taustalla voi olla muinaissuomalainen miehennimi. Samaa kantaa olisi itäsuomalainen sukunimi Utriainen. Se on yhdistetty sanaan ”utra” (’poloinen, raukka, vanha ukko’). Espoon järvennimi on todennäköisesti hämäläisperäinen. Seutu onkin ollut aikoinaan hämäläisten nautinta-aluetta, jossa on käyty metsästämässä. Urja on saattanut olla alkuaan Urjanjärvi, joka on viitannut joko yksittäiseen erämieheen tai eränkävijöiden kotipaikkaan.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Vällskog on ollut 1500‑luvulla mahdollisesti Backbyhyn kuulunut, alkuaan suomenkielinen pikkukylä. Kylännimi on kirjoitettu esimerkiksi vuonna 1540 muodossa Welskallaby, vuonna 1546 Velskaby, vuonna 1557 Velskolaby ja vuonna 1589 Wälskola. Kylännimen ja samanasuisen talonnimen merkitys on epäselvä: sen taustalla saattaa olla Lohjan Välli‑/Velli‑niminen asutus tai suomenkielinen nimi Välimetsä tai Välikylä. Suomenkielinen mukaelma Velskola on ilmeisesti myöhäinen 1900‑luvun puolivälin tuotos. Velskola – Vällskog vahvistettiin kylännimeksi vuonna 1965 ja kaupunginosannimeksi vuonna 1982.
Velskola on tyypillistä virkistysmahdollisuuksistaan tunnettua pohjoisespoolaista metsä- ja järvimaisemaa, johon asemakaavoitus ei toistaiseksi yllä. Velskolan ainoan osa-alueen nimi Takkula ja muiden alueen harvojen virallisten nimien tausta on alueen perinteisessä asutus- ja luontonimistössä.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.