Röylän nimistö
Röylän kaupunginosaan kuuluu varsinaisen Röylän lisäksi Pakankylä.
Röylän nimistö
Luukinjärvestä virtaavaa puroa on yhdellä osuudella kutsuttu nimellä Häkläbäcken. Sillä kohdalla on ollut myös viljelysnimet Häcklan, Häckelåkern ja Häckelängen. Nimet liittynevät entisaikojen maataloustöihin: ilmeisesti puron varrella on liotettu pellavia tai häkilöity, eli kammattu pellavaa häkilällä.
Uudenmaan ruotsalaismurteissa tunnetaan verbi ”häckla”, jonka yksi merkitys on ’häkilöidä', sekä substantiivi ”häckla” (yhdyssanojen alussa ”häckel”), joka merkitsee piikkistä työkalua, jota on käytetty pellavien puhdistamiseen, niiden kuitujen erotteluun. Suomeen sana on lainautunut muodoissa ”häkilä”, ”häkylä” ja ”häklä”.
Häcklanille ja Häkläbäckenille on ollut lyhyt matka Snettans Östergårdin talolta. Lähiasutuksestakin päätellen voi Häckel‑alkuiset nimet lienevät alkuaan ruotsinkielisiä.
Lähistöllä on myös kallioalue nimeltä Häkläbergen ja lampi nimeltä Häkläjärvi – Häckelträsk.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Häkläjärvi on pitkänomainen, monihaarainen metsälampi Pakankylässä. Se lienee saanut nimensä sijaintinsa perusteella: nimi on luultavasti annettu läheisen Häkläbergen‑kallioalueen mukaan. Kallionnimi puolestaan liittyy puronnimeen Häkläbäcken ja viljelysnimiin Häcklan, Häckelåkern, Häckelängen.
Läheisten tilojen asutuksen perusteella voi Häckel‑alkuisia nimiä pitää alkuaan ruotsinkielisinä. Häkläjärven suomenkielinenkin nimi lienee vanha, koska seudulla on aina ollut myös suomalaisasutusta.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Opaskartassa Velskolan Pitkänjärven pohjoispäästä itään ja Kaitalammesta etelään on vuodesta 1982 lähtien ollut nimi Kuurlampi – Korlam. Nimen vanhat kirjoitusasut (esim. 1775 Kurk Lambi) todistavat, että nimen alkuperäinen muoto on ollut Kurkilampi tai Kurklampi. Karttanimi Kuurlampi on mukailtu nimen ruotsin kielessä säilyneestä kansanomaisesta muodosta Korlam.
Nykyään Kuurlampi on soistunut umpeen.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Pakankylässä, Pohjois‑Espoossa, on lampi nimeltä Myllyjärvi – Kvarnträsk. Lammen laskuoja on nimeltään Kvarnbäcken. Puro lähtee Myllyjärven kaakkoiskolkasta metsäistä rinnettä alas ja yhtyy pellolla Luukinjärvestä tulevaan Lukbäckeniin. Puroa ympäröivä rehevä rinne on luonnonsuojelualuetta.
Puronnimi muodostuu sanoista ”kvarn” (suom. 'mylly') ja ”bäck” (suom. 'puro'). Nimi tulee siitä, että puron alussa on ollut vesimylly. Myllyrakennuksen perustuksia on vielä jäljellä.
Uudellamaalla on Ritva Valtavuo‑Pfeiferin mukaan noin 80 Kvarnbäcken‑nimeä. Nimi on tavallinen, koska melko monissa puroissa on ollut vesimyllyjä, ja myllyt ovat olleet seudun asukkaille tärkeitä paikkoja.
Pakankylän Kvarnbäckenin nimen tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta nimi on syntynyt ehkä 1700- tai 1800‑luvulla. Lähistön maaseutuasutus on ollut tuolloin ruotsinkielistä. Nimelle ei ole myöhemminkään muodostettu virallista suomenkielistä vastinetta, vaan nimi Kvarnbäcken on myös suomenkielisessä käytössä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Pohjois‑Espoon Pakankylässä Snettansintieltä lähtee itään sivukatu, jonka nimi on Niittymäki – Ängesbacken. Katu nousee Ängesbacken‑nimiselle mäelle. Kadunnimi perustuu mäennimeen.
Ruotsinkielinen kadunnimi Ängesbacken saatiin suoraan mäennimestä. Suomenkielinen kadunnimi muodostettiin kääntämällä ruotsinkielinen nimi.
Jo ainakin 1970‑luvun alussa paikalla oli sivutie, jolla ei kuitenkaan vielä ollut omaa nimeä. Kadunnimi suunniteltiin ja otettiin käyttöön 1993.
Myös Etelä‑Espoon Niittykummussa on Niittymäki‑aiheista nimistöä, kuten kadunnimet Niittymäentie – Ängsbacksvägen ja Niittymäenkuja – Ängsbacksgränden.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Pakankylä – Backby on osa-alue Röylän kaupunginosassa. Se on saanut nimensä Backbyn eli Pakankylän kylältä, jonka kyläntontti sijaitsee mäen etelärinteessä nykyisen Kaisankodin kohdalla. Nimi Backby pohjautuu ruotsin sanaan "backe" (suom. ’mäki’). Nimi onkin annettu ilmeisesti seudun korkeimman mäen rinteessä olevalle asumukselle.
Nimi Backby on syntynyt ehkä 1400‑luvulla. Kylän asuttajat olivat ruotsinkielisiä. Backby oli ehkä aluksi Bodomin osakylä. Nimikin on voitu antaa Bodomin näkökulmasta.
Backby tuli 1600‑luvulla myös kartanon nimeksi.
Seudun suomenkielisten puheessa Backby on saanut sekä mukaelmanimen Pakpyy että käännösnimen Pakankylä. Suomenkielisten nimien syntyaikaa ei tiedetä. Nimeen Pakankylä sisältyy 'mäkeä' merkitsevä murresana "pakka", joka tulee ruotsin backe-sanan murremuodosta "bakka".
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Rödskog oli 1500‑luvulla Gammelgårdin takamailla sijainnut jopa kahdeksantaloinen kylä. Nimi saattaa olla peräisin suomenkielisiltä muuttajilta Lohjan Röylästä, tai se saattaa olla lyhentymä ruotsinkielisestä ilmauksesta ”rödjad skog”. Sana ”rödjad” merkitsee ’raiviota’ tai ’kaskettua aluetta’. Viljelysnimien perusteella aluetta pidetään kuitenkin alun perin suomenkielisenä. Vanhoihin asiakirjoihin suomenkielistä vastinetta Röylä ei ole kirjattu, mutta se lienee kulkenut ruotsinkielisen nimen rinnalla jo pitkään. Kylännimeksi nimipari Röylä – Rödskog vahvistettiin vuonna 1965 ja kaupunginosannimeksi vuonna 1982. Käännösnimeä vahvistettaessa on ollut esillä myös muita vaihtoehtoja, kuten Punametsä ja Raivio, mutta koska Röylä on ollut jo asukkaiden käytössä, se on myös virallistettu.
Kaupunginosaksi kasvaessaan Röylä on käytännössä nielaissut ainakin vanhan Snettansin (Nettaa) kylän. 1600‑luvulla voimissaan olleet talot Röylän Hovi, Buus, Nyby ja Neppers ovat olemassa edelleen. Röylä on metsävaltaista, lähes täysin kaavoittamatonta aluetta. Alueella on kuitenkin virkistäytymismahdollisuuksien lisäksi pieniä asutuskeskittymiä, joista keskeisin on Pakankylän osa-alue. Nimistö alueella pohjautuu käytännössä täysin vanhoihin asutus- ja luonnonpaikkojen nimiin.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Autojenkeräilijä Rafael Huhta, yksi Pakankylän automuseon perustajista, on pitänyt omalla tontillaan pientä yksityistä ”Saab‑museota”. Huhta antoi itse omavaltaisesti kujalleen nimen Saab‑tie 1972, jolloin useimmilla Espoon haja-asutusalueen teillä ei vielä ollut virallisia osoitenimiä. Espoon nimitoimikunta antoi kuitenkin 1975 tielle nimeksi Haranrinne – Harbranten, koska tuotemerkkejä tai muita kaupallisia nimiä sisältävien kadunnimien muodostamista ei pidetä suotavana. Nimi Haranrinne oli muodostettu tavallisemmalla tavalla eli läheisen paikannimen (lahdennimen ja suurkorttelinnimen Haralahti) mukaan. Nimi Saab‑tie vakiintui kuitenkin niin, että se hyväksyttiin poikkeuksellisuudestaan huolimatta Haranrinteen sijaan viralliseksi kadunnimeksi 1992.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Velskolan Pitkäjärven itärannalla on kiinteistö nimeltä Sarvsjö. Myös kiinteistöllä olevaa huvilaa kutsutaan tällä nimellä. Muistitiedon mukaan huvila on rakennettu ja nimetty noin 1916, ja nimen antoi huvilan rakennuttaja ja ensimmäinen omistaja. Lähellä on lampi nimeltä Sorvalampi – Sarvträsk. Ilmeisesti huvila ja kiinteistö saivat nimen lammen ruotsinkielisen nimen mukaan.
Paikannimikokoelmaan on tallennettu huvilannimeä Sarvsjö koskeva muistitieto: "En löjtnant A. Nygren byggde ca 1916 och döpte så".
Huvilakiinteistö erotettiin Pakankylän kartanon maista 1927 ja merkittiin maarekisteriin nimellä Sarvsjö.
Ruotsin sana ”sjö” merkitsee sekä merta että järveä. Espoon järvien ja lampien perinteisissä nimissä sitä ei kuitenkaan esiinny, vaan vedenkokoumien ruotsinkieliset nimet ovat tavallisesti träsk(et)‑loppuisia. Sarvsjö‑nimi ei siis loppuosaltaan perustu vanhaan nimistöön.
Huvilan kohdalla on opaskartassa vuodesta 1970 lahdennimi Sarvvik. Vanhastaan lahtea on kuitenkin kutsuttu nimellä Soravik tai toisen tiedon mukaan Söraviken. Myös lahdennimi Sarvvik lienee muodostettu 1900‑luvulla lammennimen Sarvträsk pohjalta.
Sarvsjö on asemakaavassa nimenä myös kulkutiellä, joka johtaa kiinteistölle Velskolantieltä. Kaavassa on varauduttu ulottamaan tämä tiennimi myös naapurikiinteistöille vieville haaroille. Alueen asemakaava on vahvistettu 2014.
Kulmakunnalle oli aiemmin merkitty opaskartassa alueennimi Sorvalampi – Sarvsjö, jossa suomenkielinen nimi tuli lammennimestä, mutta ruotsinkielinen nimi siitä poiketen huvilakiinteistön nimestä. Se selittyy ehkä sillä, että useissa kartoissa on lammella ollut vain suomenkielinen nimi Sorvalampi ja sen lähellä huvilannimi Sarvsjö. Nykyisin alueennimi on molemmilla kielillä lammen mukaisesti Sorvalampi – Sarvträsk.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Snettans on suurkortteli Röylän kaupunginosassa Pohjois‑Espoossa. Sen ohittaa Snettansintie – Snettansvägen, joka kulkee etelästä Bodomintieltä koilliseen Röyläntielle. Suurkorttelin alueella on hevostalli ratsastuskenttineen; tallista käytetään joskus puhekielessä epävirallista nimeä Snedu. Idempänä sijaitsee Röylän koulu.
Snettans on merkitty opaskarttaan vuosina 1970–1973 ilman suomenkielistä rinnakkaisnimeä. Vuosina 1975–2002 käytössä oli nimipari Nettaa – Snettans. Suomenkielinen mukaelma poistettiin kuitenkin opaskartasta vuonna 2003 paikallisten asukkaiden toiveesta, ja nykyisin käytetään ainoastaan ruotsinkielistä Snettans‑nimeä.
Saulo Kepsun mukaan Snettansin kylään kuului vuonna 1540 kaksi taloa. Snettans on merkitty kylän kohdalle karttaan jo 1575, ja se on perua talonnimestä. Talo on puolestaan nimetty isäntänsä mukaan, sillä siihen sisältyy henkilöstä käytetty lisänimi Snätt. Isäntä saattoi olla kotoisin Inkoon Ålkilasta, jossa on vanha Snettans‑kantatalo. Kylän taloista käytettiin 1700‑luvuilla nimiä Lillsnättas ja Storsnättas.
Kepsun mukaan Snettansin kylälle tiedetään vanhempikin nimi. 1500‑luvun alkupuolella käytössä on ollut Nummenkylä – Nummeby. Se on merkitty karttaan 1540 muotoon Nummeby, 1544 Nummekyla jne. Nimeen sisältyy vanha länsisuomalainen maastosana ”nummi” eli ’hietakangas’. Snettansin ensimmäinen asukas on saattanut saapua suomalaisesta naapurikylästä Rödskogista, suom. Röylästä.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Snettans on ollut tilan- ja kylännimenä Pohjois‑Espoossa ainakin 1500‑luvulta lähtien. Nimi on ruotsinkielinen ja on tullut aikoinaan asutusnimeksi isännän lisänimestä Snätt. Suomenkieliset ovat käyttäneet sekä nimeä Snettans että sille syntynyttä kansanomaista mukaelmaa Nettaa. Nettaa vahvistettiin Snettansin maarekisterikylän suomenkieliseksi nimeksi vuonna 1965, jolloin monia muitakin kylännimien suomenkielisiä vastineita tuli käyttöön.
Snettansin tilan nimenä on vuoden 1965 jälkeenkin ollut virallisesti pelkkä Snettans, ei Nettaa. Tila tunnetaan nykyisin erityisesti siellä toimivan ratsastustallin ansiosta. Nykykäytössä nimellä Snettans kutsutaan myös asuinaluetta, joka käsittää tilan lähistöineen.
Pakankylän ja Röylän välisen, Snettansin kautta kulkevan vanhan kylätien linjaa noudattava tie sai 1960‑luvulla karttoihin ja osoitekäyttöön kylännimen mukaan nimekseen Nettaantie – Snettansvägen. Nimi on jo vuoden 1968 Espoon opaskartassa. Snettans‑nimeen tottuneet pitivät kuitenkin suomenkielisiä nimivastineita Nettaa ja Nettaantie vieraan tuntuisina, ja vuonna 2001 eräät asukkaat tekivät aloitteen siitä, että Nettaantien suomenkielinen nimi muutettaisiin muotoon Snettansintie. Aloitteentekijät keräsivät tien varren asukkailta ehdotusta tukevan kannatuslistan.
Koska alue oli asemaakaavoittamatonta, niin nimeä ei ollut vahvistettu kaavassa, eikä sen muuttamiseen tarvittu kaavanmuutosta. Tärkeän päätien nimiasian ratkaisu oli kuitenkin aiheellista valmistella perusteellisesti. Nimiä ei muutenkaan pidä muuttaa ilman erityisen painavia syitä.
Aloitteen jälkeen Espoon kaupunkisuunnittelukeskus tiedotti asiasta kirjeellä asukkaille ja kiinteistönomistajille ja lehti-ilmoituksissa julkaistulla kuulutuksella kaikille espoolaisille, ja valmisteluasiakirjat olivat nähtävillä Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksessa ja Kalajärven yhteispalvelupisteessä maaliskuussa 2002, jotta kaikilla osallisilla olisi tilaisuus ilmaista kantansa. Tien ylläpidosta vastaavaa tielaitosta kuultiin, eikä sillä ole ollut huomauttamista nimiasiaan. Asiasta pyydettiin myös nimistöasioiden valtakunnallisen lausunnonantajaelimen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen lausunto. Lausunnossa ei kannatettu nimenmuutosta, koska nimistön tulisi olla mahdollisimman pysyvää, Nettaa ja Nettaantie olivat moitteettomia nimiasuja ja Nettaa on kansanomaisesti syntynyt luonnollinen suomalainen äännemukaelma Snettans‑nimestä. Toisaalta saatujen mielipiteitten mukaan muutosesityksellä oli asukkaiden keskuudessa selvä kannatus.
Kaikkien näiden tietojen perusteella Espoon kaupunginhallitus teki elokuussa 2002 päätöksen, jonka mukaan nimi muutettiin ehdotettuun muotoon Snettansintie – Snettansvägen. Muutos astui voimaan huhtikuussa 2003.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Sorvalammenkuja – Sarvträskgränden lähtee Sorvalammentieltä luoteeseen lähellä Sorvalammen etelärantaa. Kadut on nimetty lammen mukaan. Lampi on puolestaan saanut nimensä kalalajista. Sorvalampi – Sarvträsk on käytössä myös asuinalueen nimenä.
Sorvalammenkujan nimen suunnitteli Espoon nimistötoimikunta kesäkuussa 1975. Alueen asuinkaduilla ei ollut aiemmin nimiä. Nimi on ollut opaskartassa vuodesta 1976.
Lähikatujen nimet Sorvalammentie, Sorvakallio, Sorvaranta ja Sorvarinne ovat peräisin Sorvalammen tiekunnan laatimasta ehdotuskartasta, jonka toimikunta hyväksyi, mutta Sorvalammenkujan nimi on toimikunnan tekemä lisäys. Toimikunta totesi, että tämäkin kuja tarvitsee oman nimen.
Kujan ja naapurikadun suomenkieliset nimet ovat olleet alusta lähtien Sorvalammenkuja ja Sorvalammentie. Ruotsinkieliset nimet olivat ensin Sarvsjögränden ja Sarvsjövägen. Nämä muodot lienevät perustuneet siihen, että alueennimenä oli opaskartassa vuodesta 1970 lähtien Sorvalampi – Sarvsjö. Ruotsinkielinen alueennimi Sarvsjö oli ilmeisesti syntynyt läheisen Sarvsjö‑nimisen tilan nimen vaikutuksesta.
Koska lammen ruotsinkielinen nimi on kuitenkin kaikissa tiedoissa Sarvträsk, ruotsinkielinen alueennimi ja lammen mukaan annetut kadunnimet muutettiin 2013 sen mukaisesti muotoon Sarvträsk, Sarvträskvägen ja Sarvträskgränden.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Velskolan Pitkäjärven keskiosan itäpuolella on lampi nimeltä Sorvalampi – Sarvträsk. Nimeen sisältyy kalannimitys ”sorva”, ruotsiksi ”sarv”. Järvi‑Espoo‑kirjan mukaan ei ole varmuutta, onko tämän lammen kohdalla suomenkielinen vai ruotsinkielinen nimi vanhempi.
Nimistä Sorvalampi ja Sarvträsk on tietoja 1900‑luvun alkukymmeniltä, mutta ei varhemmilta ajoilta. Niitä tai jompaakumpaa niistä on silti voitu käyttää jo 1800‑luvulla. Nimistä nuorempi on syntynyt vanhemmasta kääntämällä.
Sorvalampi on käytössä myös lammen lähistön asuinalueen nimenä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Kadunnimi Sorvarinne – Sarvbranten sisältää kalannimityksen ja liittyy lammen ja alueen nimeen. Katu kulkee kalliolakisen mäen itäisessä rinteessä Pohjois‑Espoon Sorvalammella.
Lammennimi Sorvalampi – Sarvträsk pohjautuu kalannimitykseen ”sorva”, ruotsiksi ”sarv”. Ilmeisesti lammesta on saatu tätä särjen sukuista kalaa.
Sorvalampi on myös lammen läheisen asuinalueen nimenä. Alueen kadut nimettiin 1970‑luvulla Sorvalampi- ja sorva‑aiheisin nimin. Alueen lounaisosassa Velskolantieltä lähtee Sorvalammentie, jolta haarautuu kohti lammen lounaisrantaa Sorvaranta. Sorvarinne on puolestaan Sorvarannan sivukuja.
Nimi Sorvarinne – Sarvbranten annettiin 1975. Suomenkielinen nimi Sorvarinne on lähtöisin Sorvalammen tiekunnan laatimasta ja Espoon nimistötoimikunta hyväksymästä nimistöehdotuksesta 1975. Ruotsinkielisen nimen Sarvbranten muodosti nimistötoimikunta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Pakankylässä Niittyveräjän alueella on mäki, jota kutsutaan seudun asukkailta tallennetun tiedon mukaan nimellä Ängesbacken. Nimeen sisältyvät sanat ”äng” ja ”backe”, jotka merkitsevät niittyä ja mäkeä. Metsäinen mäki onkin viljelysten ympäröimä.
Alueen paikannimikokoelmissa on mäennimen Ängesbacken lisäksi viljelystä tai hakaa tarkoittanut nimi Ängesbacka.
Mäennimi Ängesbacken on merkitty muun muassa Espoon opaskarttaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.