Perusmäen nimistö
Perusmäen kaupunginosaan kuuluu varsinaisen Perusmäen lisäksi Gobbacka, Koskelo ja Viiskorpi.
Perusmäen nimistö
Pohjois‑Espoossa Santaharjuntien itäpäässä sijaitsevan, Espoon kaavoitusohjelmaan sisältyvän asemakaava-alueen nimeksi valittiin alkuvuonna 2005 Antinmäki – Andersberg. Se ja naapurisuurkorttelit Santaharju – Sandåsen ja Niipperinniitty – Nipertängen kuuluvat hallinnollisesti Perusmäen kaupunginosaan, mutta ovat liikenteellisesti ja maastollisesti varsinaisesta Perusmäestä erillään Niipperin ja Kalajärven välillä.
Alueen vanhinta asutusta on ollut torppa nimeltä Nipert, joka sijaintipaikka on kaava-alueen itälaidalla. Kaava-alue olisi voinutkin saada siitä esimerkiksi nimen Niipperintorppa, mutta Niipperi‑alkuisia nimiä on lähistöllä jo niin niin monta, ettei niitä enää haluttu lisätä.
1900‑luvun alkukymmeninä lohkottuja palstoja ovat Andersberg (1924), Andersböle ja Fjälldal. Nimet annettiin maarekisteriä varten, eivätkä perustu seudun vanhaan nimistöön. Niitä ei ole tietojen mukaan käytetty kansanomaisesti, vaan puheessa mökkejä ja taloja on sanottu asukkaannimen mukaan.
Andersbergin palstan ensimmäinen omistaja oli Charlotta Andersson, joten palstannimi perustui ehkä omistajan sukunimeen. Kaava-alueen ruotsinkielinen nimi tulee suoraan palstannimestä, joka on mäkiseen maastoon sopivasti maastonimen kaltainen.
Ennestään yksikielisen paikannimen tullessa uuteen käyttöön kaksikielisessä kunnassa on näppärää ja samalla alkuperäisarvoja säilyttävää, jos sille ei tarvitse muodostaa toisenkielistä vastinetta. Tässä tapauksessa harkittiin kuitenkin, että sellaisen voi antaa, koska nimi Andersberg ei ole ollut yleisesti käytetty.
Nimen alkuosan suomenkielinen vastine on luontevimmin ”Antin”. Kaava-aluetta hallitsevat Niipperintien ja Santaharjuntien välinen korkea mäki ja sen peltoaukealle laskeva etelärinne, ja alueennimen loppuosaksi valittiin ”mäki”, joka on myös vanhastaan tavallinen esimerkiksi kylänosien nimissä. Se on myös merkitykseltään tarpeeksi läheinen ruotsinkielisen nimen berg‑loppuun nähden.
Espoossa on ennestään käytössä Antinkuja – Andersgränden Matinkylän etunimiaihepiirin alueella ja muualla pääkaupunkiseudulla mm. Andersinkatu – Andersgatan Vantaalla, mutta nämä seudun samanalkuiset nimet eivät liene liian sekaannuttavia.
Alueennimi Antinmäki – Andersberg kertoo palstoitushistoriasta, erottuu tarpeeksi hyvin seudun muusta nimistöstä ja luo asuinalueelle omaa ihmisläheistä identiteettiä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Gobbackan Pikkunevantiestä lähtee sivukuja nimeltä Daaliakuja – Dahliagränden. Nimen taustalla on paikalla ollut pientila, jonka nimi oli Dahlia. 1930- ja 40‑luvulla Gobbackassa syntyi pientiloja, ja uusille tiloille annettiin viralliset nimet maarekisteriin. Yleensä nimen antoi tilan omistaja.
Pelkkä rekisterinimi ei tavallisesti ole kovin tunnettu, mutta 1958 nimi Dahlia merkittiin peruskarttaan, mikä toi sille näkyvyyttä. Daaliakuja – Dahliagränden kulkee juuri Dahlian palstan kohdalla. Kadunnimi suunniteltiin 2007 ja lisättiin asemakaavaan sekä otettiin käyttöön 2015.
Daalian kansanomainen nimitys ”joriini” esiintyy pohjoisempana kadunnimissä Joriinitie – Georginvägen ja Joriinikuja – Georgingränden. Kukka‑aihe jatkuu myös lähellä olevissa kadunnimissä Kaihonkukankuja – Ormögagränden ja Pistokkaankuja – Sticklingsgränden.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Kalliomäessä Kalliomäentiestä länteen risteää katu Dynikinkuja – Dyniksgränden kaartuen pohjoiseen. Dynikinkujan nimi tulee vanhasta niitynnimestä Dynik. Katu sijaitsee vanhan niitynpaikan laidassa.
Vuoden 1774 Gammelgårdin kylän kartassa ja viljelysluettelossa niitynnimi esiintyy muodossa Dynick äng, Dynick ängen. Vuonna 1916 paikannimikokoelmaan kerättiin muoto Dynik. Vanhan niitynnimen taustaa ei tunneta.
Dynikinkujan länsipuolella on asemakaavassa vahvistettu polunnimi Dynikinpolku – Dyniksstigen sekä viheralue Dynik. Nimet suunniteltiin 2007 ja vahvistettiin asemakaavaan 2012. Dynikinkujan nimi otettiin käyttöön 2015.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Gobbacka on osa-alue Pohjois‑Espoossa. Se kuuluu Perusmäen kaupunginosaan. Alueennimi tulee talonnimestä Gobbacka. Talonnimi tulee ruotsin sanasta ”gubbe” (suom. 'ukko') tai jostain henkilönnimestä. Mahdollinen henkilönnimikin on joka tapauksessa ollut asukkaan lisänimi, joka perustui gubbe‑sanaan.
Gobbacka oli alkujaan torpannimi. Gobbackan taloa edelsi torppa, joka kuului Gammelgårdin kylän Neppersin tilaan.
Talo sijaitsee mäellä, jolla torppakin aikoinaan oli. Gobbacka on varmaan kuitenkin annettu alun perinkin torpannimeksi. Mäennimenä sitä ei ole käytetty, vaikka nimeen sisältyykin mäkeä merkitsevä sana ”backe”, joka on murteessa ja paikannimissä usein muodossa ”backa”.
Lähiseudun suomenkieliset asukkaat ovat käyttäneet puheessaan nimeä sekä muodossa Gobbacka (ääntämys "Gobbakka") että myös mukautuneessa muodossa "Koppakka". Virallinen muoto on kuitenkin vain Gobbacka.
Kun talon ympärille on syntynyt pientaloasutusta, nimeä Gobbacka on alettu käyttää myös alueennimenä.
Gobbackan talon mukaan on annettu 1975 tiennimi Gobbackantie – Gobbackavägen. 2000‑luvulla on annettu asemakaavassa talon ja alueen mukaan useita Gobbacka‑aiheisia nimiä, kuten kadunnimi Gobbackankallio – Gobbackaberget.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Perusmäen kaupunginosassa Gobbackan osa-alueella, Gobbackan talon pohjoispuolella on puistoalue nimeltä Gobbackanmetsä – Gobbackskogen. Puistonnimi on saatu perinteiseen paikannimistöön kuuluvasta metsännimestä Gobbackskogen. Sen vanhastaan tarkoittamasta metsäalueesta osa on merkitty asemakaavassa puistoksi. Puisto on nykyisinkin metsäinen.
Puistonnimi Gobbackanmetsä – Gobbackskogen on suunniteltu 2007. Alueen asemakaava vahvistui lopullisesti 2015.
Gobbackan tilan mailla, talon eteläpuolella ollutta peltoa on puolestaan kutsuttu nimellä Gobbackåkern. Sillä kohdalla oleva puisto sai kaavassa vastaavasti nimen Gobbackanpelto – Gobbackåkern.
Alueella on muutakin tilannimeen ja alueennimeen Gobbacka perustuvaa nimistöä, kuten kadunnimet Gobbackantie – Gobbackavägen, Gobbackanrinne – Gobbackabranten ja Gobbackankallio – Gobbackaberget. Gobbackantien ja Gobbackanrinteen nimet on annettu jo 1975, Gobbackankallion nimi 2000‑luvun asemakaavoituksessa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Täpärästi Kehä III:n ulkopuolella sijaitsevalla teollisuusvoittoisella, Perusmäkeen kuuluvalla osa-alueella on vesilintuaiheinen nimi, Koskelo – Skrakaby, vaikkei alue aivan vesistöjen rannalla olekaan. Nimen taustalla ei olekaan kyseisten lintujen esiintyminen alueella, vaan Skrakabyn alkutalon muinaisen isännän lisänimi Skraki tai Skrake. Nimipari on vahvistettu rekisterikylännimeksi vuonna 1965 ja osa-alueennimeksi 1984.
Lisänimi Skrake/Skraki tunnetaan erityisesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla merkityksessä ’laiha mies’. Lintulajin nimityksenä ”skrake” on edelleen käytössä. Tietoa talon ensimmäisestä isännästä ei ole, mutta jo 1540‑luvun asiakirjoissa mainitaan henkilönnimet Jonss i Skrakaby ja Michill skrakij. 1540‑luvulla Skrakaby on ollut nelitaloinen kylä, ja se paikantui hieman nykyistä Koskelon osa-aluetta lännemmäksi nykyisen golfkentän kohdille.
Vaikka suomenkielinen vastine Koskelo on vahvistettu Skrakabyn pariksi virallisesti vuonna 1965, näyttää nimi olleen käytössä jo aiemminkin. Koskelo on siinä mielessä poikkeuksellinen käännösnimi, ettei siihen ole sisällytetty paikan lajia ilmaisevaa nimenosaa tai muuta loppuosaa lainkaan: emme siis puhu esimerkiksi Koskelonkylästä. Nimellä on myös useita liitynnäisiä, kuten Koskelonkuja – Skrakabygränden ja Koskelonsolmu – Skrakabyknuten.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Perusmäessä Pohjois‑Espoossa on katu, jonka nimi on Lavaniityntie – Flakängsvägen. Nimen taustalla on paikalla olleita viljelyksiä tarkoittaneet vanhat paikannimet Flakaåker ja Flakabackaäng.
Ruotsinkieliset Flaka‑nimet perustunevat maan tasaisuuteen. Sana ”flak” merkitsee monenlaisia tasaisia asioita, myös muun muassa jäälauttaa tai lavaa. Suomenkieliseen kaavanimeen on valittu sana ”lava”, joka on äänteellisesti läheinen ja jolla voidaan samalla viitata alueella harjoitettuun kasvihuoneviljelyyn.
Pellonnimi Flakaåker on mainittu asiakirjassa jo vuonna 1700 ja niitynnimi Flakabackaäng 1773. Lähistöltä tunnetaan myös suonnimi Flakakärr ja metsäalueennimi Flakakärrskogen.
Lavaniityntien sivukuja on nimeltään Lavaniitynkuja – Flakängsgränden. Nimet on suunniteltu 2004–2006 ja otettu käyttöön vuonna 2011. Asemakaavassa on myös kävelytie nimeltä Lavaniitynpolku – Flakängsstigen. Nimistösuunnitelmaan sisältyy lisäksi korttelinnimi Lavaniitty – Flakängen, joka tarkoittaa Lavaniityntien ja Lavaniitynkujan varressa olevaa aluetta.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Nylanderintorppa – Nylanderstorpet on kuja Perusmäessä. Kadunnimi otettiin osoitekäyttöön 2009. Paikalla ollut vanhin asumus oli torppa, josta on haastattelutiedon mukaan käytetty muun muassa nimitystä Nylanderstorpet. Tämä nimitys tulee asukkaiden sukunimestä.
Uuden asemakaavan mukaisessa katuverkossa muodostuu torpanpaikan luo pieni sivukuja, jonka pituus on joitakin kymmeniä metrejä. Kuja lähtee Kalliomäentien ja Suopurontien risteyksestä länteen. 2007 laaditussa nimistösuunnitelmassa sille esitettiin torpannimityksen mukaan nimeä Nylanderintorppa – Nylanderstorpet. Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi asemakaavan 2008 ja kaupunginvaltuusto 2012.
Torppa kuului aikoinaan Gammelgårdin kylän Nedre Röösin tilaan. Aiempi torppa lähimaineen erotettiin 1930 Nedre Röösistä 6,5 hehtaarin kokoiseksi itsenäiseksi pientilaksi, jonka nimeksi merkittiin maarekisteriin Mosabäck. Itse Nylanderien perheen keskuudessa paikkaa onkin kutsuttu tällä nimellä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Perusmäen kaupunginosan nimen taustalla on Neppersiin tilaan kuulunut Grundbackan torppa. Nimi Grundbacka lienee ollut ennen torpannimeä maastonimenä, sillä nimi Grundbacka Rå tunnetaan asiakirjoista vuodelta 1700 jo ennen torpan perustamista. Nimellä on kenties viitattu maaperän laatuun, mahdollisesti humuskerroksen ohuuteen alueella. Suomenkielisen vastineen Perusmäki on nimistötoimikunta kehitellyt 1960‑luvulla, ja nimiparista Perusmäki – Grundbacka on tullut keskeisen sijaintinsa vuoksi myös sitä ympäröivän kaupunginosan nimi vuonna 1982.
Perusmäen perusalueen lisäksi kaupunginosaan kuuluvat Gobbackan, Koskelon ja Viiskorven osa-alueet. Nimistössä näkyy esimerkiksi alueen palstoitukseen, puutarhaan, luonnonvaraiseen kasvillisuuteen, seuraintalolla käytyihin tansseihin ja tietenkin talon perustuksiin liittyviä aihepiirejä. Peruskalliona myös Perusmäen nimistössä ovat perinnäiset luonto- ja kulttuurinimet sekä niiden liitynnäiset.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Suopellonpolku – Mossaåkersstigen on kevyen liikenteen tie Suopurossa, Perusmäen kaupunginosassa. Suopellonpolun nimi on muodostettu aiemmin kaavaillun puistonnimen Suopuronpelto pohjalta. Koska täysimittainen liitynnäinen ”Suopuronpellonpolku” olisi ollut liian hankalakäyttöinen, polunnimestä tehtiin vähän lyhempi.
Alueennimi Suopuro – Mossabäck pohjautuu vanhaan paikannimeen Mossabäck, joka on tietojen mukaan ollut torpannimenä. Siihen sisältyvät ruotsin sanat ”mosse” (suom. ’suo)’ ja ”bäck” (suom. ’puro’). Suomenkielinen nimi Suopuro on siis käännösnimi. 1980‑luvun nimistösuunnitelmassa kaavailtiin viheralueelle nimeä Suopuronpelto – Mossabäcksåkern. Sitä ei lopulta kuitenkaan tullut asemakaavaan, mutta 1991 suunniteltu polunnimi Suopellonpolku tuli.
Suopellonpolku on nykyisellään (tilanne 2012) sorapintainen ajo- ja kävelytie, joka jatkuu Suopurontieltä noin 400 metriä pohjoiseen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Kehä III:n pohjoispuolella Vanhankartanon lähellä on osa-alue nimeltä Viiskorpi – Viskärr. Alueennimi tulee ruotsinkielisestä viljelysnimestä Viskärr, jota on käytetty ainakin 1700‑luvulta lähtien. Se tarkoittaa keskellä nykyistä Viiskorpea olevaa peltoaukeaa. Nimi otettiin viralliseen alueennimikäyttöön ja tiennimien Viiskorventie ja Viiskorvenmäki alkuosaksi 1975. Siinä yhteydessä Viskärr‑nimelle muodostettiin suomenkielinen vastine Viiskorpi, jossa loppuosa ”korpi” on käännös ruotsin sanasta ”kärr”. Nimen Viskärr alkuosan taustaa ei tunneta, joten sen osalta suomeksi kääntämistä ei olisi edes voitu harkita. Suomenkielisen nimen alkuosa ”viis” on äänteellinen mukaelma ruotsinkielisen nimen osasta ”vis”. Sen yhtäläisyys suomen lukusanan ”viisi” kanssa on vain sattumaa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.