Olarin nimistö
Olarin kaupunginosaan kuuluvat Friisilä, Kuitinmäki, Lystimäki, Olarinluoma ja Puolarmetsä.
Olarin nimistö
Olarin Aamupäivänkuja – Förmiddagsgränden sai tämän nimen vuonna 1974 laaditussa nimistösuunnitelmassa. Aiemmin kadun nimenä oli Alppitie – Alpvägen, mutta nimi oli muutettava, koska sama nimi oli käytössä muualla. Lähistöllä on useita kaavanimiä, joiden aiheena ovat vuorokaudenajat (Päivätie, Aamupolku, Aamuyönkuja). Aihepiiri perustuu tilannimeen Solberga (1925).
Aamupäivänkujan nimi otettiin käyttöön 1970‑luvun loppupuolella, ja se on vahvistettu myös asemakaavassa. Opaskartassa se on vuodesta 1980. Vuosien 1975–76 opaskartassa nimi oli lyhyemmässä muodossa Aamupäivä – Förmiddagen, mutta se jäi väliaikaiseksi ratkaisuksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Olarissa nykyinen Aamupäivänkuja oli 1970‑luvun alkupuolelle asti nimeltään Alppitie – Alpvägen. Sen nimi oli muutettava, koska Espoossa ja pääkaupunkiseudulla oli useampia Alppiteitä. Nimi lienee ollut asukkaitten antama. Aihe saatiin ehkä siitä, että maasto on mäkistä ja kallioista.
Alppitien nimi on otettu käyttöön joskus sen jälkeen, kun alueelta alettiin lohkoa mökkipalstoja. Ensimmäiset palstat lohkottiin 1936. Alueella kesäasukkaana olleelta henkilöltä saadun muistitiedon mukaan nimi Alppitie oli käytössä ainakin 1950‑luvulla.
Yksi tien varren kiinteistöistä oli nimeltään Alppila. Tämä kiinteistö muodostettiin 1950. Luultavimmin tiellä oli jo tuolloin nimi Alppitie, ja kiinteistö nimettiin tien mukaan.
Alppitien naapurikujia olivat Vuorenharjuntie ja Kalliotie. Vuorenharjuntien nimi lienee perustunut palstannimeen Bergås (1936). Vuorenharjuntien nimi muutettiin Aamupoluksi 1974. Samalla tai samoihin aikoihin poistettiin käytöstä myös nimi Alppitie.
Alppitien pituus oli noin 150 metriä. Alueen tieverkko oli aiemmin erilainen. Alppitielle ja vielä 1980‑luvun alkuun asti Aamupäivänkujallekin tultiin etelästä, mutta nykyisin autoliikenne tulee Aamupäivänkujalle lännen suunnasta. Aiempi Alppitien eteläpään mäkiosuus on kävelytienä.
1970‑luvun alussa Espoon Nupurissa oli toinen Alppitie. Sen nimi pysyi vuoteen 1995, jolloin nimeksi tuli Nupurin Alppitie.
Pääkaupunkiseudulla Alppitie‑nimi on edelleen käytössä Kauniaisissa ja Vantaalla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Friisilä – Frisans on osa-alue Olarin kaupunginosassa. Alue on saanut nimensä Frisans-nimiseltä kylältä. Kylän nimen taustalta löytyy kansalaisuudennimitys ”fris” (suom. ’friisi’). Kylä olikin ilmeisesti Friisinmaalta tulleiden tai ainakin friisitaustaisten siirtolaisten perustama.
Suomenkielinen alueennimi Friisilä vakiintui sen jälkeen, kun kylännimelle annettiin virallinen suomenkielinen vastine vuonna 1965.
Teksti: Aurora Salmi Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Friisilän osa-alue on saanut nimensä Frisans-nimiseltä kylältä. Frisans oli ruotsinkielinen kylä, jonka tonttimaa sijaitsi Finnon kylän tonttimaata vastapäätä. Vanhimmat asiakirjamerkinnän kylän nimestä viittaavat siihen, että kylän alkuperäinen nimi oli Frisby (Frijsby 1540, Frissby 1558). Frisans-muoto ilmestyy asiakirjoihin 1570‑luvulla.
Frisansin kylässä oli vuonna 1540 kaksi taloa. Kylän nimi perustuu kantatalon nimeen Fris. Talo puolestaan on saanut nimensä isännältä, jonka lisänimi on ollut Fris. Lisänimi kertoo isännän kansalaisuudesta (fris, ’friisi’). Kylä-Espoo-kirjan mukaan Frisans onkin ilmeisesti Ruotsista tai friisiläisalueelta tulleiden siirtolaisten perustama. Toinen talo, nimeltään ehkä Mäkeinen tai Mäkinen, autioitui noin vuonna 1600 ja yhdistettiin Frisiin.
Friisinmaa eli "Fryslân" sijaitsee Pohjanmeren rannikolla nykyisten Alankomaiden ja Saksan alueella.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Gräsantulli – Gräsatullen on katu Olarin kaakkoisosassa, Kuitinmäentien ja Länsiväylän välisellä alueella. Nimen alkuosa ”Gräsa” kertoo alueen historian kannalta tärkeästä Gräsan kartanosta, joka sijaitsi lähellä. Loppuosa ”tulli” tulee siitä, että katu on tärkeä yhteys Olarin ja Matinkylän välillä.
Gräsantullin nimi on suunniteltu ja otettu käyttöön 2001.
Lähistöllä on muitakin Gräsa‑aiheisia kaavanimiä: Gräsanlaakso, Gräsanportti, Gräsansiimes. Vieressä virtailee myös pieni joki nimeltä Gräsanoja – Gräsaån.
Tulli‑loppuisia nimiä on myös muualla Espoossa, esimerkiksi Tillintulli – Tillistullen, Linnatulli – Borgtullen ja Jupperintulli – Juppertullen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Kesälomalla arkisen aherruksen voi vaihtaa kiireettömiin päiviin ja tyhjään kalenteriin. Silloin voi viettää aikaansa kesäisessä puutarhassa tai luonnossa – tai vaikkapa tallustellen verkkaisesti pitkin Haaveilijanpolkua, joka jo nimensä puolesta kutsuu hidastamaan tahtia ja rakentamaan taivaalle pilvilinnan tai pari.
Haaveilijanpolku – Drömmarstigen on ulkoilutie, joka kulkee mm. Puolarmaarin ryhmäpuutarhan vierestä Olarin kaupunginosassa, lähellä Espoon keskuspuistoa. Nimeämisen perusteena oli nimeen liittyvä kiireetön tunnelma, joka sopii hyvin puutarha-alueelle ja kesään. Suomenkielinen nimi yhdistyy hauskasti myös läheiseen Perhospolkuun. Perhoshaaveilija ei ota turhia suorituspaineita siitä, jääkö hänen haaviinsa perhosia vai ei – tärkeintä on ajanvietto oman harrastuksen parissa.
Nimi otettiin käyttöön vuonna 2011, ja vuonna 2017 se lisättiin myös asemakaavaan. Sitä ennen ulkoilutien nimi oli asemakaavassa Mesitie – Nektarstigen, mutta tätä nimeä ei voitu käyttää, sillä Vanttilassa oli jo samanniminen katu.
Haaveilijanpolku risteää Kimalaisenpolun kanssa, jonka nimessä oleva laiskanpullea pörriäinen sekin houkuttelee kulkijaa hidastamaan tahtia ja nauttimaan kesäisestä puutarhamaisemasta. Aina tunnelma alueella ei ole kuitenkaan ollut yhtä raukea kuin miltä nyt karttaa katsoessa saattaa näyttää: vuoden 1973 opaskartassa ryhmäpuutarhan tilalla näkyi vielä ampumarata.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Olarin kaupunginosassa, Lystimäen pienalueella, on suurkortteli nimeltään Haltila – Haldens. Nimen taustalla on vanha Gräsan kartanoa edeltäneen Gräsan kylän talo 1400‑luvulta, jonka nimi oli Haldensböle. Tilan nimi taas tuli talon Halden‑nimiseltä isännältä.
Haldensböle sijaitsi mahdollisesti Gräsanojan rannalla, vastapäätä Gräsagårdia, nykyisen Lystinmäentien eteläpuolella. Myös Inkoon Degerbyssä on 1500‑luvulla ollut Haldensböle‑niminen kylä.
Opaskarttaan suurkorttelin nimeksi Haltila – Haldens tuli vuonna 1980. Alueen muita Haltila‑nimiä ovat mm. Haltilankuja, Haltilanmäki ja Haltilanniitty.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Lystimäessä Olarissa kulkee Kalenteritie – Kalendervägen. Se lähtee etelässä Lystimäentiestä ja tekee pohjoisessa mutkan länteen. Matkan varrella siitä haarautuvat Talvikuja, Syyskuja, Kevättie ja Kesäkuja. Vuodenaikojen ja kalenterin aihepiiri pohjautuu tilannimeen Solberga, joka sisältää aurinkoa merkitsevän ruotsin sanan ”sol”.
Katulinja on osa vanhaa Etelä‑Espoosta Kiloon johtavaa tielinjaa. Tiellä oli aiemmin nimi Kilontie – Kilovägen. Tämä nimi oli opaskartassa vielä 1973, mutta tuolloin nimeä ehdotettiin muutettavaksi, koska oli varauduttava kadun katkaisemiseen. Katuosuus on ollut Kalenteritie‑nimellä opaskartassa vuodesta 1975 lähtien.
Vuonna 2000 muuttuvat liikennejärjestelyt katkaisivat ajoyhteyden Kokinkyläntielle, ja Kalenteritien puolelle jäänyt Kokinkyläntien osuus liitettiin Kalenteritien jatkoksi.
Kalenteritien nimi kuuluu vuodenaikojen ja ajanlaskun aihepiiriin. Myös muut aihepiirin nimet Vuosikuja, Kuukausikuja, Viikkokuja, Kevättie, Kevätkuja, Kesäkuja, Syyskuja ja Talvikuja suunniteltiin 1973. Aihepiirin taustalla on tilannimi Solberga, joka antoi innoituksen aurinko- ja päiväaiheisiin. Nämä taas johdattivat kuu- ja yöaiheisiin nimiin, sitten vuorokaudenaikoihin liittyviin nimiin ja lopulta aina kalenteri- ja vuodenaikanimiin asti.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Friisinkallion jyrkänteen juurella on lähde, jolle Friisilän asukkaat ovat antaneet 1900‑luvulla nimen Kalliolähde. Paikka on melko lähellä Puolarintietä. Lähteen nimestä on muodostettu Puolarintien vastakkaiselle puolelle suurkorttelinnimi Kalliolähde – Bergkällan ja kadunnimi Kalliolähteentie – Bergkällavägen.
Lähde on ollut paikallisesti merkittävä ja tunnettu kohde. Alueella ollutta viljelystä on kutsuttu ruotsinkielisellä nimillä Källkärr, johon sisältyy lähdettä merkitsevä sana ”källa”. Kalliolähteen alueen itäosaa tarkoittava korttelinnimi Keelkorpi – Källkärr ja sinne vievän Kalliolähteentien sivukujan nimi Keelkorvenkuja – Källkärrsgränden perustuvat viljelysnimeen.
Alle kahden kilometrin päässä luoteessa Espoon keskuspuiston alueella on toinen Källkärr‑niminen viljelys ja Källkärrskällan‑niminen lähde. Mahdollisesti Kalliolähdettäkin on kutsuttu vastaavalla nimellä, mutta siitä ei ole tietoa paikannimikokoelmissa.
Kalliolähteentieltä pohjoiseen lähtevällä kadullakin on lähteeseen liittyvä nimenaihe. Katu on Kuvastimentie – Vattenspegelsvägen. Kalliolähteellä on myös viheralueet nimeltä Kalliolähteenpuisto ja Kalliolähteenkulma.
Suurkorttelinnimi Kalliolähde – Bergkällan on suunniteltu 2007 alueen asemakaavoituksen alkuvaiheessa. Nimi on ollut opaskartassa vuodesta 2012.
Kalliolähteelle on valmistunut uusia kerrostaloja ja pientaloja vuodesta 2018 lähtien. Lisäksi Kalliolähteellä on alueen luoteiskolkassa joitakin 1960‑luvun alussa rakennettuja omakotitaloja. Kalliolähteeltä on myös purettu joitakin 50- ja 60‑luvun omakotitaloja uusien talojen rakentamisen vuoksi.
Muuallakin Suomessa on useita Kalliolähde‑nimisiä lähteitä. Nimiarkistoon on tallennettu tiedot kaikkiaan 25 sennimisestä lähteestä. Niitä on eri puolilla Etelä- ja Keski‑Suomea. Lisäksi Noormarkussa Kalliolähde‑nimi on Nimiarkiston tiedon mukaan käytössä tilannimenä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Espoossa oli aikoinaan kolme eri Koivumäentietä, mutta 70‑luvun puolessavälissä Jupperin ja Olarin Koivumäenteiden nimet muutettiin, ja Koivumäentie jäi käyttöön vain Siikajärven Heinäkseen.
Yksi Koivumäentie oli nykyisen Olarin Haltilassa, noin 700 m pitkä asuntokatu. Sen nimi muutettiin Haltilankujaksi. Myöhemmin on katuverkkoa vielä muutettu Haltilassa niin, että Haltilankuja on jäänyt vain lyhyen kujan nimeksi entisen Koivumäentien keskiosuudella. Koivumäentie ulottui aikoinaan nykyisen Kuitinmäentien eteläpuolelta Haltilantien pohjoispuolelle Vuosikujaan asti. Koivumäentien nimi tulee tien pohjoispäässä olleesta Björkbackan talosta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Olarin Kuitinmäessä risteää Kuitinkadun kanssa katu, jonka nimi saattaa hätkähdyttää, nimittäin Koronakatu – Koronagatan. Nimen aihe tulee auringosta, jonka ulointa kaasukehää kutsutaan koronaksi. Se erottuu parhaiten auringonpimennyksen aikaan, kun kuun peittämästä auringosta on näkyvillä vain hohtava valokehä, korona. Sana ”corona” tulee latinasta ja merkitsee kruunua.
Koronakadun lisäksi Kuitinmäessä on myös Koronakuja – Koronagränden ja Koronapolku – Koronagången. Ne ovat osa alueen avaruuteen ja taivaankappaleisiin liittyvää aihepiiriä. Muita aiheeseen liittyviä nimiä ovat esimerkiksi Auringonkatu ja Kuunkehrä. Aihepiirin taustalla on 1920‑luvulta peräisin oleva tilannimi Solberga.
Koronakadun nimi suunniteltiin 1979. Vuoden 1980 opaskartassa kadun nimi oli hetken aikaa Pilvikuja, mutta se muutettiin Koronakaduksi jo vuoden 1982 opaskarttaan.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Kuitinmäen koulun vieressä oleva pallokenttä on nimeltään Kuitinmäenkenttä – Kvisbackaplanen. Nimi suunniteltiin 1975 ja vahvistettiin asemakaavassa 1980‑luvun vaihteessa. Kenttä rakennettiin 1980‑luvun puoleenväliin mennessä, ja nimi on ollut siitä lähtien käytössä. Kentännimi perustuu alueennimeen Kuitinmäki – Kvisbacka.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Keskellä Kuitinmäkeä Kuitinmäenraitin kahta puolta sijaitsee puisto, joka on saanut asuinalueen nimen mukaan nimekseen Kuitinmäenpuisto – Kvisbackaparken. Nimen suunnitteli Espoon nimistötoimikunta alueelle laaditun asemakaavan nimistöehdotukseen 1975. Asemakaava vahvistui 1980, ja nimi on ollut käytössä siitä lähtien.
Puisto reunustaa Kuitinmäenkenttää. Puisto ja kenttä, kuten muukin Kuitinmäen eteläosa, ovat vanhan Kvisbackan kylän mailla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Kuitinmäen halki kaakosta Kuitinmäentieltä (Prisman luota) luoteeseen Kuunkadulle (Kuitinmäen ostoskeskukselle) johtava tärkeä jalankulkuraitti on nimeltään Kuitinmäenraitti – Kvisbackastråket. Kuitinmäenraitin puolessavälissä ovat Kuitinmäenpuisto ja Kuitinmäenkenttä. Sillä kohdalla on myös Kuitinmäen koulu.
Nimi Kuitinmäenraitti suunniteltiin 1973 ja vahvistettiin asemakaavassa 1976. Raitti rakennettiin ja nimi otettiin käyttöön 70‑luvun lopussa. Eteläisimmällä osuudella nimi tuli käyttöön vasta 1980‑luvulla.
Ennen Kuitinmäen asuinalueen rakentamista alueella oli metsää, jonkin verran peltoja ja joissakin osissa omakotiasutusta. Kuitinmäenraitin eteläpää noudattelee aiemman lyhyen asuntokadun linjaa. Kadulla oli nimenä Kivirinteentie – Stenbrinksvägen, mutta se nimi jäi pois käytöstä 1980‑luvun alussa samalla kun katu muutettiin kävelytien osuudeksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Kuitinmäki – Kvisbacka on osa-alue Olarin kaupunginosassa. Osa-alueen nimi tulee vanhasta kylännimestä Kvisbacka. Kylän vanha asuintontti oli Gräsanojan varressa nykyisten Merituulentien ja Kehä II:n liittymän kohdalla, mutta rakennuksista tai tontista ei ole siellä mitään jäljellä. Nykyiselle Kuitinmäen alueelle nimi on otettu vuonna 1970 Espoon kauppalanhallinnon toimesta. Suomenkielisessä nimessä alkuosa Kuitin‑ on mukaelma nimenosasta Kvis‑ ja loppuosa käännös nimenosasta backa.
Maanmittaushallitus antoi 1965 maarekisterikylälle suomenkielisen nimivastineen Viispakka, mutta nimellä ei enää ole käyttöä. Espoon opaskartassa vuosina 1970–1972 myös alueen suomenkieliseksi vastineeksi oli merkitty Viispakka. Nimi korjattiin Kuitinmäeksi vuoden 1973 opaskarttaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010. Muokattu 2022.
Olarissa nimistön aihepiirinä on avaruus ja vuorokaudenajat. Aihepiiri on siinä mielessä poikkeuksellinen, että se ei perustu alueen ympäristöön, historiaan tai vanhoihin paikannimiin kuten Espoon nimiaihepiirit yleensä. Idean innoittajana on kuitenkin ollut torpannimi Solberga.
Kadunnimeä Kuunkatu – Mångatan on ehdotettu vuonna 1973 ja se on vahvistettu asemakaavassa kolme vuotta myöhemmin. Espoon kadunnimikyselyssä 2007 nimeä moititaan siitä, että se sekoittuu helposti alueen muihin Kuu‑alkuisiin osoitenimiin (Kuunkehrä, Kuunkierros, Kuunsilta, Kuunsirppi ja Kuunsäde). Toisaalta osa vastaajista myös kehuu Olarin aihepiirinimiä kauniiksi ja hauskoiksi.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Kuvastimentie – Vattenspegelsvägen on katu Kalliolähteellä Olarin kaupunginosassa. Nimen aiheena oleva kuvastin on nimenomaan lähteen tyyni vesipinta, joka toimii myös peilinä. Lähistöllä Friisinkallion juurella on lähde, joka tunnetaan nimellä Kalliolähde.
Kuvastimentien nimi on ollut suunnitelmissa vuodesta 2007, mutta silloin alueelle kaavailtiin hieman erilaista katuverkkoa kuin mikä sittemmin on toteutunut. Kuvastimentien nykyinen linjaus tuli suunnitelmiin 2010. Asemakaava vahvistettiin 2014, ja nimeä alettiin käyttää tonttien osoitteissa 2015. Katu valmistui vähän myöhemmin.
Kuvastimentie erkanee Kalliolähteentiestä luoteeseen. Kuvastimentien ja lähikatujen kulmakunnalle annettiin alueennimi Kalliolähde – Bergkällan.
Kuvastimentie kulkee osin aiemmalla Friisinkalliontien luoteispään linjalla. Kadunnimi Friisinkalliontie – Frisbergsvägen jäi käyttöön Puolarintien eteläpuolella.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Matinkylän seudulla on ollut kylä nimeltä Kvisbacka. Se lienee syntynyt 1400‑luvulla. Kylän ruotsinkieliset perustajat muuttivat Espooseen mahdollisesti Kirkkonummelta. Kylän vanha asuintontti oli Gräsanojan varressa nykyisten Merituulentien ja Kehä II:n liittymän kohdalla, mutta rakennuksista tai tontista ei ole siellä mitään jäljellä. Kvisbackan kylän maat ulottuvat länteen nykyiseen Kuitinmäkeen.
Kvisbackan nimi oli alun perin Hvitsby. Nimen taustalla on kylän ensimmäisen talon nimi Hvits. Talonnimi pohjautui isännän lisänimeen Hvit. Tällainen lisänimi on annettu luultavasti valkotukkaiselle miehelle (vanhassa ruotsissa hvit, suomeksi ’valkea’). Murteen mukana hv‑äänneyhtymä on muovautunut kv‑ääntämykseksi viimeistään 1600‑luvun alussa. Nimi Kvisbacka syntyi 1600‑luvun aikana.
Nimen Kvisbacka on säterilleen antanut ilmeisesti omistaja, juuri aateloitu Henrik Jönsson Silversvan vuonna 1647.
Maarekisterikylän nimenä Kvisbacka oli edelleen käytössä 1900‑luvulla. Maanmittaushallitus antoi 1965 kylännimelle suomenkielisen vastineen Viispakka, mutta nykyisin rekisterikylien nimillä ei ole enää virallista käyttöä. Sen sijaan samoin vanhaan kylännimeen Kvisbacka perustuva osa-alueennimi Kuitinmäki – Kvisbacka on runsaassa käytössä.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Lystimäenpuistossa olevaa leikkipuistoa kutsutaan epävirallisella nimellä Laurapuisto. Nimi on monien Lystimäen asukkaiden käyttämä ja tuntema ja syntynyt syntynyt leikkipuiston käyttäjien ja heidän perheenjäsentensä keskuudessa. Nimi tulee pitkäaikaisen puistotädin, Laura Gauffinin, etunimestä. Hän on toiminut tiettävästi jo noin 30 vuoden ajan ja toimii vuonna 2009 edelleen aktiivisesti leikkipuistossa.
Epävirallisella leikkipuistonnimellä Laurapuisto ei tarkoiteta koskaan koko Lystimäenpuistoa, vaan vain aidalla rajattua puistotädin toiminta-aluetta puistoalueen keskiosassa. Nimi on vakiintunut käyttöön nominatiivialkuisessa muodossa (Laurapuisto), ei genetiivialkuisessa, kuten useimmat henkilönnimeen perustuvat paikannimet (vrt. Leenankuja, Tapionaukio).
Nimeä koskevat tiedot on saatu alueen asukkaalta 2009.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Olarin kaupunginosan itäosassa, Lystimäentien, Isoistentien ja Syyskujan välillä, on metsäinen, pohjoisosastaan kallioinen puisto. Puiston keskiosassa on myös erillinen, aidattu leikkipuisto.
Keskellä Lystimäen osa-aluetta sijaitseva puisto on nimetty alueennimen mukaan. Nimi Lystimäenpuisto – Lustikullaparken on annettu 1976 ja vahvistettu asemakaavassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Olarin kaupunginosan itäosassa on osa-alue nimeltä Lystimäki – Lustikulla. Alue on saanut nimensä siellä ennen nykyisen pientaloalueen muodostumista olleelta tilalta, jonka nimi oli Lustigkulla. Tilannimi kirjoitettiin toisinaan myös asussa Lustikulla. Sana ”lustig” merkitsee lystikästä, hauskaa ja hassua.
Lustigkulla‑tilannimellä on voitu tavoitella myönteistä tunnelmaa. Samantapaisin perustein nimettiin myös naapuritilat Solbacka ja Solberga, joihin sisältyy aurinkoa merkitsevä sana ”sol”.
Lustigkulla on ollut jonkinlainen muotinimi, sillä se on annettu tilan tai muun asumuksen nimeksi monessa muussakin paikassa Uudellamaalla. Espoossakin on ollut jo 1800‑luvulla useampia Lustigkulla‑nimisiä torppia. Ei ole kuitenkaan tiedossa, että nykyisessä Lystimäessä olisi ollut torppaa.
Lustigkulla, Solbacka ja Solberga lohkottiin Gräsan kartanosta erillisiksi tiloiksi 1925, ja niiden nimet merkittiin maarekisteriin. Nimet annettiinkin ilmeisesti silloin. Lustigkullan tilan pinta-ala oli tuolloin 21 hehtaaria. Tilaan kuuluivat nykyisen Lystimäen osa-alueen keskeiset osat.
Ruotsinkielisten paikannimen loppuosana ”kulla” on tavallinen. Se on murteellinen muoto sanasta ”kulle” (suom. ’kumpu’). Lustigkullan tilakeskus sijaitsikin pienellä kumpareella nykyisessä Lystimäenpuistossa. Pihapiirin vanhoja rakennuksia ei ole jäljellä.
Sanan ”lustig” lopussa oleva ”g” voi jäädä ääntymättä puhekielessä, mutta paikannimessä tämä sana tulisi kirjoittaa yleiskielisellä tavalla. Siten Lustigkulla‑asu on ruotsinkielisen nimistön kirjoitussuositusten mukainen. Tilannimi oli kuitenkin jo 1930‑luvun topografikartassa asussa Lustikulla. Ruotsinkielinen alueennimi on vakiintunut tähän asuun.
Alueennimi Lystimäki – Lustikulla on annettu 1970‑luvun alussa. Se on Espoon opaskartassa vuodesta 1973.
Lystimäen ja lähiseudun asukkaat käyttävät suomenkielistä osa‑alueennimeä toisinaan epävirallisissa yhteyksissä myös Lystinmäki‑muodossa. Nimen virallinen muoto on kuitenkin Lystimäki.
Osa-alueennimi Lystimäki – Lustikulla sisältyy kadunnimiin Lystimäentie – Lustikullavägen ja Lystimäenkuja – Lustikullagränden, puistonnimeen Lystimäenpuisto – Lustikullaparken, pallokentännimeen Lystimäenkenttä – Lustikullaplanen ja sillannimeen Lystimäensilta – Lustikullabron.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Kuitinmäessä Meteorinkadun eteläpuolella on jalankulkutie nimeltä Meteorinrata – Meteorbanan. Avaruuteen ja taivaan ilmiöihin liittyvät nimenaiheet Kuitinmäen nimistössä ovat pohjimmiltaan lähtöisin tilannimestä Solberga.
Ruotsin sana ”sol” merkitsee aurinkoa. Suoraan Solbergan tilan mukaan on saanut nimensä lähistöllä Olarissa oleva Päiväkummuntie – Solbergavägen.
Meteorinkadun ja Meteorinradan nimet suunniteltiin 1973 ja vahvistettiin asemakaavassa 1976. Ne ovat olleet käytössä 1970‑luvun lopulta lähtien.
Jalankulkutien nimeen valittiin harvinainen, mutta meteoriaiheeseen sopiva loppuosa ”rata”. Kuitinmäen kaavanimistöä ovat myös Avaruusrata, Auringonrata, Planeetanrata ja Maapallonrata.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Nykyisessä Olarin kaupunginosassa on ollut 1960‑luvulla ja 70‑luvun alussa käytössä kadunnimi Mäntykalliontie. Nimi on Espoon opaskartassa vielä 1973. Nimi poistettiin käytöstä, koska alueen katuverkko muuttui, ja kaupunkinimistöä oli samalla tarpeen suunnitella laajalti uudelleen. Mäntykalliontien pohjoisosa sai nimen Piispanportti – Biskopsporten, ja Mäntykalliontien länteen suuntautuneesta osuudesta tuli osa Piispanmäentietä.
Mäntykalliontie-nimellä ei ollut ruotsinkielistä vastinetta. Nimi liittynee seudun tontinnimeen Mäntykallio, joka lienee viitannut siihen, että alueella on kallioita, joilla kasvaa mäntyjä. Lähistöllä on ollut myös Tallbacka‑niminen asumus, joka oli vanha torppa.
Myöhemmin on annettu nimi Mäntykalliontie Nöykkiön Eestinmalmilla sijaitsevalle kadulle.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Nykyisessä Friisilässä on ollut niitty nimeltä Pilpott. Paikan kautta kulkeva katu on Nuolitie – Pilvägen, ja kadunnimen aihe on otettu ilmeisesti niitynnimestä. Ruotsin sana ”pott” merkitsee lammikkoa. Mahdollisesti niityllä on aikoinaan ollut Pilpott‑niminen lammikko, ja niitty on saanut siitä nimensä. Nimen alkuosan ”Pil” taustaa ei tiedetä varmasti.
Pilpott‑nimi ääntyy pitkällä i:llä, kuten myös sana ”pil” ja sukunimi Pihl. Pilpott‑nimi sisältyy sekä 1960‑luvulla että 1910‑luvulla kerättyihin paikannimikokoelmiin. Nimellä on vanhat juuret, sillä jo 1694 laaditussa Frisansin kartassa on niitynnimi Pilpottängen ja myös pienen pellon nimi Pilpottåker (asuissa Pilpått ängen ja Pilpått åker).
Ruotsin sana ”pil” merkitsee sekä pajua että nuolta. Niityn ja lammikon nimessä voi todennäköisemmin olla kyse merkityksestä ’paju’.
Moni Pil‑alkuinen paikannimi muualla Suomessa pohjautuu myös sukunimeen Pihl. Sukunimi tai lisänimi Pihl on voinut perustua ruotsin pil‑sanan merkitykseen ’paju’ tai ’nuoli’. Pihl‑nimisiä asukkaita on ollut Espoossakin ainakin 1700‑luvun lopulla, mutta ei ole tiedossa, että heitä olisi ollut 1600‑luvulla Frisansissa.
Pilpottin niitty sijaitsi nykyisen Nuolitien keskiosan molemmin puolin olevassa alavammassa maastonkohdassa. Niityn maatalouskäyttö loppui, kun alue palstoitettiin omakotitonteiksi 1949.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Olarin nimen taustalla on vanha kylännimi Olarsby, josta on asiakirjatietoja 1500‑luvulta lähtien. Ola‑nimisen isännän muisto elää nykyisessä kaupunginosannimessäkin.
Olarsbyn maarekisterikylä ulottuu Haukilahteen sieltä ja merelle asti: Vasikkasaarikin on Olarin kylää. Kylän alueella ovat myös nykyiset Kuitinmäki, Olarinmäki ja Niittykumpu. Olarin kirkko on vanhalla kylänmäellä, Gräsan kartanon paikalla.
Espoon hallinnollisessa kaupunginosajaossa Olari kattaa alueet Lystimäestä Friisilään. Etelässä rajana on Länsiväylä, pohjoisessa Espoon keskuspuisto. Kaupunginosa on siis varsin laaja, ja keskeisen asuinalueen nimi Olari sopi parhaiten sen nimeksi.
Virallisessa alueennimistössä pyritään noudattamaan asukkaitten aluemielikuvia, mutta tässä tapauksessa hallinnolliset rajat eivät osu aivan yhteen luontaisen alueenhahmotuksen kanssa. Puhekielessä Olarilla tarkoitetaan usein Olarin vanhinta kaupunkimaisesti rakennettua kerrostaloaluetta, jota voidaan nimittää Olarinmäeksi erotukseksi kaupunginosasta. Myös lähimmistä pientaloalueista Olarinpuistosta, Lystimäestä tai esim. Piispankalliosta puhutaan Olarina, mutta Friisilällä ja Kuitinmäellä on jo selvemmin oma identiteettinsä.
Lisäksi kaupallisessa mielessä pyritään "hyvää nimeä" hyödyntämään laajalti, jolloin esimerkiksi Kuitinmäentien varsi koetaan mielellään Olarina. Länsiväylän eteläpuolelle Olari ei kuitenkaan ulotu. Olarsbystä periytyvä alueennimi olisi periaatteessa ollut syytä säilyttää mieluiten kylän keskuksen luona, mutta kun rakentajat alkoivat markkinoida Olarsbyn takametsiin Romensin torpan tienoille nousseita taloja Olari‑nimellä, se vakiintui tarkoittamaan nykyisin Olarina tunnettua asuinaluetta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Olarinluoma – Olarsbäcken on osa-alue Olarin kaupunginosan itälaidalla Gräsänojan varrella. Nimen taustalla on kylännimi Olarsby, josta on asiakirjatietoja 1500‑luvulta lähtien. Olarsbyn kyläkeskus sijaitsi nykyisen Olarinluoman etelälaidalla.
Alueennimi Olari – Olars vakiintui 1970‑luvun aluerakentamisen myötä kyläkeskuksen länsipuoliselle alueelle, jossa on ollut Olarsbyn kylän takamaita.
Olarinluoma-nimi muodostettiin osa-alueelle vuonna 1972, ja se on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1973 lähtien. Nimi kertoo paitsi Olarsbyn kylän alkuperäisestä sijainnista, myös alueen sijainnista Gräsanojan varrella. Nimen loppuosa luoma (merkitys ’puro’) ei tosin ole täkäläistä vaan pohjalaista murresanastoa.
Olarinluoma – Olarsbäcken on myös Olarinluoman osa-alueen läpi kulkevan kadun nimi. Kadunnimeä ehdotettiin vuonna 1971 ja se esiintyy ensimmäisen kerran vuoden 1976 opaskartassa.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Piispanmäentie sijaitsee Piispanmäessä Olarin kaupunginosan etelälaidalla. Kadunnimi Piispanmäentie – Biskopsbacksvägen on ollut käytössä vuodesta 1974. Katu tuli aluksi idästä päin Länsiväylän suuntaisena. Nykyisin se lähtee pohjoisesta Kuitinmäentieltä ja päättyy Länsiväylän laitaan.
Piispa‑nimien taustalla on keskiaikainen ruotsinkielinen asutusnimi Biskopsby, joka on joissain asiakirjoissa myös muodossa Biskopsböle. Tämä Biskopsby-, Biskopsböle‑niminen paikka oli perustettu ehkä n. 1400. Tiedot siitä ovat niukkoja, koska nimi jäi pois käytöstä, kun asutus yhdistyi Mattbyhyn 1500‑luvulla.
Vanhasta asutusnimestä saatua piispa‑aihetta on käytetty 1970‑luvulta lähtien alueen nimistönsuunnittelussa runsaasti (mm. Piispankallio, Piispanportti, Piispansilta).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Piispanportti – Biskopsporten on käytössä Olarin kaupunginosassa kadunnimenä ja myös katua lähikortteleineen tarkoittavana alueennimenä. Kadunnimi on suunniteltu 1972 ja otettu käyttöön n. 1974. Katu oli sitä ennen osa Mäntykalliontietä.
Nimen loppuosa ”portti” viittaa siihen, että katu on tuloreitti muutamalle pikkukadulle, ja että kadun päässä on alikulku Länsiväylän eteläpuolelle.
Piispanportti‑nimen ja lähistön muidenkin Piispa‑nimien (mm. Piispanmäentie, Piispansilta) alkuosa liittyy muinaiseen talon- tai kylännimeen Biskopsby, Biskopsböle. Talo tai kylä on hävinnyt jo vuosisatoja sitten, mutta sen muisto on säilynyt nimistössä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Nykyisessä Friisilässä on ollut niitty nimeltä Pilpott. Paikan kautta kulkeva katu on Nuolitie – Pilvägen, ja kadunnimen aihe on otettu ilmeisesti niitynnimestä. Ruotsin sana ”pil” merkitsee nuolta ja ”pott” lammikkoa. Mahdollisesti niityllä on aikoinaan ollut Pilpott‑niminen lammikko, ja niitty on saanut siitä nimensä. Nimen alkuosan ”Pil” taustalla voi olla sukunimi Pihl.
Pilpott‑nimi ääntyy pitkällä i:llä, kuten myös sana ”pil” ja Pihl‑sukunimi. Pilpott‑nimi sisältyy sekä 1960‑luvulla että 1910‑luvulla kerättyihin paikannimikokoelmiin. Nimellä on vanhat juuret, sillä jo 1694 laaditussa Frisansin kartassa on niitynnimi Pilpottängen ja myös pienen pellon nimi Pilpottåker (asuissa Pilpått ängen ja Pilpått åker).
Pihl‑nimisistä asukkaista on tietoja Espoossa ainakin 1700‑luvun lopulta, mutta mikäli tämä niitynnimi tulee sukunimestä, heitä on täytynyt olla jo 1600‑luvullakin.
Pilpottin niitty sijaitsi nykyisen Nuolitien keskiosan molemmin puolin olevassa alavammassa maastonkohdassa. Niityn maatalouskäyttö loppui, kun alue palstoitettiin omakotitonteiksi 1949.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Bolarskog on vanha talon ja pienen kylän nimi Finnoon pohjoispuolella. Lähistön asukkaat ovat käyttäneet nimeä myös lyhyessä muodossa Bolo (lausutaan "buulo"). Nykyisin Puolarmetsä – Bolarskog on käytössä asuinalueen ja sairaalan nimenä. Kylän maiden itäosassa ollutta osittain kosteaa niittyä kutsuttiin nimellä Bolomaren. Nimen loppuosana on sana ”mar”, joka merkitsee alavaa maata ja vesijättöä. Niityllä on ollut myös nimi Marängen, josta on asiakirjatieto 1700‑luvun loppupuolelta.
Niittynotkelman loivaan pohjoisrinteeseen rakennettiin 1990‑luvun alussa siirtolapuutarha-alue. Sen suunnittelu oli alkanut jo 1982, jolloin nimistönsuunnittelija ehdotti alueelle nimeä Puolarmaari – Bolomaren niitynnimen mukaan. Suomenkielinen nimi on mukaelma ruotsinkielisestä. Nimenalku ”Puolar” sovitettiin Puolarmetsä‑nimen mukaiseksi. Paitsi siirtolapuutarhalle, Puolarmaari annettiin nimeksi myös sinne vievälle lyhyelle kadulle.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Latokasken ja Olarin kaupunginosiin ulottuva Puolarmetsän osa-alue on saanut nimensä vanhasta kylännimestä Bolarskog. Suomenkielisen vastineen Puolarmetsä se sai vuonna 1965. Puolarmetsä – Bolarskog on ollut opaskartassa asuinalueen nimenä vuodesta 1970.
Muihin espoolaisiin kyliin verrattuna Bolarskog‑nimi on verrattain nuori. Nimen vanhoja kirjoitusasuja ovat Böleskog (1541), Bolaskogh (1542) ja Bolarskogh (1546). Myös lyhennettyä muotoa Bola ~ Bolo käytettiin jo 1500‑luvulla, mikä näkyy kahden kantatalon, Storbolo ja Lillbolo, nimissä. Nimen alkuperäinen muoto on ollut mahdollisesti Bolaskog, johon r‑kirjain myöhemmin eksyi kirjurin kynästä.
Alkuosa ”Bola” perustuu ehkä ruotsin sanaan ”bol”, joka merkitsee verokuntaa. Nimen arvellaan tulleen siitä, että kylän ensimmäinen talo perustettiin verokunnan takametsään. Jälkiosa ”skog” merkitsee tässä yhteydessä (takamaalle perustettua) metsäkylää.
Puolarmetsä – Bolarskog esiintyy myös seuraavissa kadunnimissä: Puolarmetsänkatu – Bolarskogsgatan, Puolarmetsänkuja – Bolarskogsgränden, Puolarmetsänlaakso – Bolarskogssänkan.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Olarissa Päiväkummuntie – Solbergavägen on nimetty vanhan asumuksennimen Solberga mukaan. Solbergasta on saatu innoitus myös nimistön aihepiiriin. Monien nimien aiheena ovat avaruus ja vuorokaudenajat.
Kuitinmäessä on mm. Auringonkatu – Solgatan ja Planeetankuja – Planetgränden.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Olarissa Päivänkilontien eteläosan sivukuja on nimeltään Päivänkilonkuja – Solglimtsgränden. Päivänkilo‑nimet edustavat vuorokaudenaikoihin liittyvien ilmiöiden aihepiiriä. Tämän aihepiirin perusteena on puolestaan tilannimi Solberga, jonka alkuosana on aurinkoa merkitsevä ruotsin sana ”sol”.
Nimi Päivänkilonkuja – Solglimtsgränden on suunniteltu 1975 ja sisältyy asemakaavaan. Se on Espoon opaskartassa vuodesta 1994.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Päivänkilontie – Solglimtsvägen on katu Olarissa. Alueen nimistön aihepiirinä ovat vuorokaudenajat ja niihin liittyvät ilmiöt. Aihepiirin perusteena on 1900‑luvun alun tilannimi Solberga, jonka alkuosana on ruotsin sana ”sol” eli 'aurinko'.
Päivänkilontien nimi on suunniteltu 1968 ja sisältyy asemakaavaan. Se on ollut opaskartassa vuoden 1970 painoksesta lähtien.
Sana ”päivänkilo” merkitsee auringon kimmellystä. Päivänkilontien sivukujia ovat Päivänkilonkuja ja Päivänsäteenkuja.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Olarin keskiosassa, Kuitinmäenkaaren ja Päivänkehräntien välissä on metsäinen ja osin kallioinen puisto. Puisto on saanut 1977 nimen Ruomelanpuisto – Romensparken. Lähellä on muita samanaiheisia kaavanimiä, mm. kadunnimi Ruomelantie – Romensvägen ja kävelytiennimi Ruomelanraitti – Romens bygata, jotka on suunniteltu 1960‑luvun lopussa. Silloin annettiin myös alueennimi Ruomela – Romens, joka tarkoitti suurta osaa nykyisestä Olarista, varsinkin Olarinmäkeä, mutta jäi käytöstä 1970‑luvulla.
Nämä kaupunkinimet perustuvat vanhaan torpannimeen, josta on vanhin tieto vuoden 1774 asiakirjassa. Rom Torpets Ägor tarkoitti näillä main ollutta aluetta. Torppa on siis ollut nimeltään Rom tai Romtorpet. Ei ole tiedossa, mistä nimi on tullut. Ehkä torppaa on sanottu myös nimellä Romens. Sittemmin torppa on hävinnyt, mutta vielä 1900‑luvulla on läheinen kallioalue tunnettu nimellä Romensbergen ja suo nimellä Romkärr, Romenskärr.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Olarissa on Ruomelanraitin ja Sammalkallionpolun välissä suorakaiteen muotoinen yleinen alue, joka toimii leikkikenttänä ja viheralueena. Paikka on nimeltään Sammalkallionkenttä – Mossbergsplanen. Nimi on suunniteltu 1971. Olarin Sammalkallio‑alkuiset nimet eivät perustu mihinkään vanhaan paikannimeen, vaan niihin on saatu aihe metsäisestä ja kallioisesta maastosta.
Vanhin Sammalkallio‑alkuinen nimi on Sammalkallionpolku – Mossbergsstigen. Espoon kauppalanhallituksen asettama kadunnimitoimikunta ehdotti syyskuussa 1968 jalankulkutiennimeä Sammalkallionpolku tuolloin suunnitteilla olleelle kerrostaloalueelle. Samassa nimistösuunnitelmassa oli myös muun muassa nimet Kuusikallionkuja ja Kuusikallionpolku. Toimikunta totesi pöytäkirjassaan 23.9.1968, että nämä nimet on annettu "maaston mukaan".
1970‑luvun alussa Olariin suunniteltiin lisää Sammalkallio‑nimiä: Sammalkallionkenttä – Mossbergsplanen, Sammalkalliontie – Mossbergsvägen ja Sammalkallionkuja – Mossbergsgränden. Nimet on merkitty myös Olarin asemakaavaan.
Tosiaalla Espoossa, Espoonlahden suuralueella Nöykkiön ja Kattilalaakson kulmilla, on lisäksi Sammalvuori, ruotsiksi Mossberget. Lounais‑Espoon Sammalvuori‑nimistöä ei pidä sekoittaa Olarin Sammalkallio‑nimien kanssa, vaikka nimet ovat varsin samankaltaisia.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Arkkitehti Simo Järvinen (1938–1997) oli Olarin pääsuunnittelija, ensin kaavoittajana 1960‑luvun lopussa ja sen jälkeen Eero Valjakan kanssa rakennusten suunnittelijana. Järvinen ja Valjakka saivat 1975 rakennustaiteen ja yhdyskuntasuunnittelun valtionpalkinnon Olarin keskeisen kerrostaloalueen eli Olarinmäen hyvästä suunnittelusta. Järvinen asui suunnittelemassaan Olarissa 26 vuotta.
Järvisen kunnioittaminen muistonimellä Olarissa oli Olari‑Seuran idea. Seura ehdotti syksyllä 2001 puiston nimeämistä Simo Järvisen puistoksi, mutta seuran ja kaupunkisuunnittelukeskuksen yhteisellä harkinnalla talvella 2002 nimikkopaikaksi valikoitui keskeisellä kävelyraitilla Ruomelanraitilla oleva aukio Talvipuutarhan kohdalla, Yläportin ja Sammalkalliontien välillä. Järvinen oli nimenomaan kaupunkitilan suunnittelija, ja hänen nimeään kantava aukio sopii hyvin Olarin urbaaniin sydämeen.
Nimi Simo Järvisen aukio – Simo Järvinens plats otettiin käyttöön Espoo‑päivänä 27.8.2002. Järvisen elämäntyön merkityksestä Olarin suunnittelussa kertovan muistolaatan paljastustilaisuudessa puhuivat mm. arkkitehti Eero Valjakka, Olari‑Seuran puheenjohtaja Aarno Turunen ja Espoon kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Kvisbackan kylässä erotettiin Kvisbackan tilasta 1925 pienempi itsenäinen tila, jonka nimeksi merkittiin Solberga. Tilakeskus oli nykyisen Haltilanmäen kohdalla. Sol‑alkuisia tilannimiä on annettu paljon. Tällainen nimi on usein valittu sanan ”sol” (suom. ’aurinko’) luomien myönteisien mielikuvien ansiosta.
Espoossa on ja on ollut muuallakin Solberga‑nimisiä tiloja, muun muassa nykyisessä Haukilahdessa.
Kvisbackan Solbergan tila oli alkujaan 20 hehtaarin suuruinen. Solbergan viljelykset olivat nykyisessä Haltilassa ja Kehä II:n tielinjan paikalla. Tilaan kuului myös metsäpalsta, joka oli lännempänä.
Kun Solbergan tilan metsäpalstalle syntyi omakotiasutusta, alueelle rakennettua tietä alettiin kutsua nimellä Solbergantie – Solbergavägen. Vuoteen 1970 mennessä oli tullut käyttöön toinen suomenkielinen nimi, Päiväkummuntie. Tämä nimi on edelleen käytössä katuosuudella, joka sijaitsee aiempien Solbergan maiden pohjoispuolella.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.