Muuralan nimistö
Muuralan kaupunginosaan kuuluu varsinaisen Muuralan lisäksi Mikkelä.
Muuralan nimistö
Jokisilta – Åbron tarkoittaa 1980‑luvun lopussa rakennettua siltaa, jota pitkin Espoonväylä ylittää Espoonjoen. Sillannimi suunniteltiin 1981. Jokisilta – Åbron on käytössä 80‑luvulta lähtien myös lähikortteleita tarkoittavana alueennimenä sillan etelä- ja itäpuolella.
Tällä jokiosuudella on muitakin siltoja joen yli. Tunnettu sillannimi on Kannusilta – Kannbron, joka tarkoittaa Pappilantien siltaa Espoonjoen yli. Kannbro(n) on ollut käytössä sillannimenä jo satoja vuosia sitten, mutta silloin nimellä kutsuttiin hieman ylempänä, lähempänä kirkkoa ollutta siltaa.
Nykyiselle Jokisillan alueelle on annettu jokiaiheista kaupunkinimistöä jo 1970‑luvulla. Silloinen tiennimi Jokitie – Åvägen jouduttiin Espoonväylän myötä muuttamaan 1989 itäisellä osuudella nimeksi Itäinen Jokitie – Östra Åvägen ja muulla osalla nimeksi Läntinen Jokitie – Västra Åvägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Muuralassa aloitti 2007 toimintansa uusi alakoulu nimeltä Koulumestarin koulu. Se sijaitsee Koulumestarinmäessä, jonka nimistöön kuuluvat myös Rihvelimäki – Griffelbacken ja Liitutie – Kritvägen. Alueen kouluaihepiirin nimet pohjautuvat siihen, että aivan naapurissa, heti nykyisen Kehä III:n toisella puolella, oli jo 1900‑luvun alussa Gumbölen alakansakoulu. Nimenaihe ”koulumestari” sulautuu myös viereisten Nimismiehenmäen, Nimismiehenpellon ja Lukkarinmäen kaupunkinimistön hallinnollisten ja kirkollisten ammatinnimitysten aihepiiriin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Kukkaromäki – Börsbacken on Muuralan kaupunginosassa ja kylässä sijaitsevan kadun nimi. Katu erkanee Mikkelänkallio‑nimiseltä tieltä ja johtaa lounaaseen. Kukkaromäen eteläpäästä alkaa Kukkaropolku – Börsstigen, joka puolestaan kulkee Mikkelän koululle. Muita samanalkuisia nimiä ovat puistosta ja kadusta käytetyt Kukkarorinne – Börsbranten.
Kukkaromäki – Börsbacken on merkitty opaskarttaan kadunnimeksi vuonna 1990. Nimi on ns. ryhmänimiä; tällaiset ovat virallisen nimistönsuunnittelun antamia ja liittyvät jollakin tavalla alueen menneisyyteen tai johonkin tiettyyn ominaisuuteen. Kukkaro‑nimet ovat osa kaupankäyntiin liittyvää aihepiirinimistöä. Kirkolla, Mikkelän läheisyydessä on ollut aikoinaan kauppapaikka.
Samaan aiheeseen liittyvät alueella Lanttikatu – Slantgatan, Taalaritie – Dalervägen, Taalarinmäki – Dalerbacken sekä Riksi‑alkuiset nimet Riksirinne – Riksdalersbranten, Riksikallio – Riksdalersberget, Riksikuja – Riksdalersgränden ja Riksipuisto – Riksdalensparken. ”Riksi” merkitsee vanhaa rahayksikköä riikintaaleria.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Nykyisen Mikkelän alue on sijainnut paikassa, joka on tarjonnut runsaasti aiheita alueen nimistöön. Vierestä kulkenut historiallinen maantie, Suuri Rantatie eli Kuninkaantie, sekä kirkonkylän läheisyys merkitsivät sekä kaupankäynnin mahdollisuuksia että yhteyksiä maailmalle – ja myös näihin liittyviä lieveilmiöitä.
Mikkelän osa-alueen nimen taustalla olleen Mickelsin tilan lähellä on pidetty markkinoita, mikä näkyy kaupankäyntiin ja vanhoihin rahoihin liittyvissä nimissä (Kukkaromäki – Börsbacken ja Taalaritie – Dalervägen). Kerrotaan jopa, että Mickelsin talossa on aikanaan ollut tilapäinen vankityrmä, josta jotkut veijarit saattoivat löytää itsensä, mikäli liiaksi häiritsivät markkinamenoja. Maantien kulkijat ja vanhan ajan järjestyksenpito on aiheena kadunnimillä Veijarinkulma – Skojarhörnet ja Kulkurinmäki – Luffarbacken.
Kulkurinmäen nimi suunniteltiin ja otettiin käyttöön 1980‑luvulla yhdessä muiden aihepiiriin kuuluvien nimien kanssa. Nimistöä on täydennetty tarpeen tullen myöhemminkin, esimerkiksi 2016 otettiin käyttöön polunnimi Veijarinpolku – Skojarstigen.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Muuralassa Muuralantiestä luoteeseen erkaantuu Lammaksenpolku – Lammasstigen. Vaikka kadun suomenkielinen nimi saattaakin äkkiseltään herättää kysymyksiä nimistönsuunnittelijan kielitajun tarkkuudesta, kun ei ”lammasta” ole osannut taivuttaa, ruotsinkielinen nimi paljastaa kadunnimen perustuvan erisnimeen Lammas.
Lammas oli Morbyn kylään kuuluneen kantatalon nimi. Alun perin nimi on ollut Lagmans, johon sisältyy ruotsin laamannia merkitsevä sana ”lagman”. Talo onkin saattanut olla aikoinaan laamannin omistama. Nykyinen Lammaksenpolku kulkee vanhan talonpaikan sijoilla: 1900‑luvulla Lammaksen talo sijaitsi nykyisen polun pohjoispäässä ja vanhempi talon paikka oli alkuaan vähän etelämpänä.
Nimi Lammaksenpolku – Lammasstigen lisättiin asemakaavaan 1993 ja otettiin käyttöön 1995.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Mikkelässä on ollut 1980‑luvulta lähtien käytössä kadunnimi Löydösmäki – Fornfyndsbacken. Lähinimiä ovat muun muassa Savikuja – Lergränden, Savipolku – Lerstigen, Ruukkukuja – Krukgränden ja Sirukuja – Skärvgränden. Kaikkien näiden nimien aiheet otettiin alueelta tehdyistä muinaislöydöistä.
Asemakaavan nimistösuunnitelma laadittiin 70‑luvun lopussa, ja kaava nimineen vahvistettiin 1982. Löydösmäen, Savikujan, Savipolun ja Ruukkukujan nimet otettiin pian käyttöön ja merkittiin Espoon opaskarttaan 1984, Sirukujan nimi myöhemmin.
Nykyisen Löydösmäen kohta oli vielä 1970‑luvulla pääosin peltoa, mutta alueelle kaavoitettiin asuinalue. Asemakaavoituksen yhteydessä 70‑luvun lopussa aluetta tutkittiin paljon arkeologian kannalta. Alueelta löytyi muun muassa saviastioiden kappaleita ja kivisen lieden jäänteitä. Kaivausten ja niihin perustuvien tutkimustulosten mukaan Löydösmäen itäpuolella Savikuja 2:n tienoilla on ollut muinainen asuinpaikka.
Löydöksiä oli tehty aiemminkin. 1917 löytyi nykyisen Löydösmäen länsi- tai lounaispuolelta saviastian palasia. Tämän astian muotoilun, koristelun ja muiden ominaisuuksien perusteella on syntynyt arkeologian termi ”Morbyn keramiikka”, johon sisältyy Espoon kylännimi Morby.
Löydösmäki lähikortteleineen on nykyisin Espoonjoen varren rinteessä, mutta muinaisen asuinpaikan aikaan merenlahti ulottui tänne asti rinteen alle. Asuinpaikka ja muut muinaislöydöt on ajoitettu ajanlaskun alun tienoille tai joitakin satoja vuosia sitä edeltävälle ajalle.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Mickels on ollut yksi Morbyn kylän kantatiloista eli kylän vanhimmista tiloista. Nimi Mickels on ollut käytössä jo useiden satojen vuosien ajan. Se on aikoinaan syntynyt siitä, että isäntä oli nimeltään Mickel. Taloa ja tilaa alettiin kutsua hänen mukaansa, mutta nimeen lisättiin ruotsinkielisissä asumuksennimissä tavallinen s‑pääte.
On hyvin tavallista, että asumuksennimi perustuu asukkaannimeen. Esimerkiksi naapuritila Arvids sai samalla tavalla nimensä Arvid‑nimisestä isännästään.
Mickels‑nimi on ollut käytössä ainakin 1600‑luvulla, oletettavasti jo 1500‑luvulla ja ehkä 1400‑luvullakin. Mickel‑nimisestä isännästä ei ole säilynyt tietoja muuten kuin tilannimessä, mutta kun paikannimi kerran vakiintuu, se voi säilyä, vaikka sen tausta hämärtyy.
Miehennimi Mickel on Mikael‑nimen muunnos. Mickelsin tilan nimeä on vielä 1900‑luvun loppupuolellakin kirjoitettu toisinaan myös vanhanaikaiseen tapaan asussa Michels, mutta oikea ääntämys on silloinkin ollut "mikkels".
Nykyisen Muuralan kaupunginosan osa-alueen nimi Mikkelä – Mickels perustuu Mickelsin tilan nimeen. Mikkelä sijaitsee osin aiemmilla Mickelsin metsämailla. Mickelsin tilan pihapiirin vanhoja rakennuksia on jäljellä Mickelsinkujan varressa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Muuralan kaupunginosan lounaisosassa on osa-alue nimeltä Mikkelä – Mickels. Nimi tulee tilannimestä Mickels. Mikkelä on rakennettu suurelta osin aiemmille Mickelsin tilan maille. Itse Mickelsin talo ei kuitenkaan sijaitse Mikkelässä, vaan Espoonväylän toisella puolella.
Mickelsin tilan vanha pihapiiri on nykyisen Mickelsinkujan varressa. Mickels on yksi Morbyn kylän vanhoista kantatiloista. Kun nykyisen Mikkelän alueen kaavoittamista harkittiin 1970‑luvulla, tarvittiin nimi tulevalle alueelle. Oli luontevaa, että alue päätettiin nimetä Mickelsin mukaan.
Osa-alueennimi Mikkelä – Mickels suunniteltiin 1975. Ruotsinkielinen nimi saatiin suoraan talon ja tilan nimestä. Suomenkielinen alueennimi Mikkelä muodostettiin Mickels‑nimestä mukailemalla.
Mikkelässä on paljon Mikkelä – Mickels -aiheista nimistöä. 1970‑luvun lopussa ja 1980‑luvun alussa suunniteltiin muun muassa kadunnimet Mikkelänahde – Mickelshöjden, Mikkeläntörmä – Mickelsbrinken, Mikkelänkallio – Mickelsberget ja Mikkeläntie – Mickelsvägen sekä puistonnimet Mikkelänpelto – Mickelsåkern, Mikkelänrinne – Mickelsbranten ja Mikkelänpuisto – Mickelsparken.
Mikkelänkallio – Mickelsberget on myös suurkorttelinnimenä Mikkelän luoteisosassa, missä maasto on kallioisempaa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Nykyinen Mikkelän asuinalue Espoon keskuksen länsipuolella on kuulunut Morbyn kylän Mickelsin tilan maihin. Tilannimi on syntynyt keskiajalla Mickel‑nimisen isännän mukaan. Asutuksen lisääntyessä 1900‑luvulla tilannimestä saatiin alueennimi Mickels, jolle muodostettiin vähän mukaillen suomenkielinen vastine Mikkelä 1975.
Mikkelän kaupunkinimistö suunniteltiin pääosin 1970‑luvun lopussa ja 1980‑luvun alussa asemakaavoja laadittaessa. Alueelle annettiin 1978–1982 suurkorttelinnimet Mikkelänkallio, Mikkelänrinne ja Mikkelänpelto. Niistä Mikkelänpelto – Mickelsåkern sijaitsee alimpana, Ison maantien uuden linjan alapuolella Espoonjoen varressa.
Sama nimi Mikkelänpelto – Mickelsåkern tuli myös jokivarren puistonnimeksi asemakaavaan 1982. Maantien (Suuren Rantatien eli Kuninkaantien) vanha linja kulki nykyisten asuntokatujen Mikkelänahteen ja Mikkeläntien reittiä, ja sen ja joen välinen rinne oli ennen asuinrakentamista pääosin peltona.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Morby on ollut ainakin 1500‑luvulta lähtien nelitaloinen kylä, jonka nimen varhaisimpia kirjoitusasuja ovat Morssby vuodelta 1492, Mora vuodelta 1540 sekä Mörby, Morby ja Moraby 1550‑luvulta. Nimi sisältää Keski‑Uudenmaan ruotsalaismurteissa tavatun ’kuusimetsää’ tai ’korpea’ tarkoittavan sanan ”mor”, joten se on mahdollisesti annettu Kauklahden kylän näkökulmasta kaukaisille korpimaille. Myöhemmin tästä alueesta aivan kirkon kyljessä ja Kuninkaantien varrella tuli kuitenkin merkittävä virkamieskylä. Pitkään 1970‑luvulle asti Morby käsitti myös nykyisen Espoon keskuksen alueen asemineen ja kirkkoineen, kunnes hallinnolliselle keskukselle haluttiin antaa erillinen nimi ja pitää Morby omalla, historiallisella paikallaan Espoonjoen pohjoispuolella. Kunnanvaltuusto ehdotti alueen suomenkieliseksi nimeksi Muurilaa vuonna 1965, mutta maanmittaushallitus vahvisti nimiparin Muurala – Morby. Kaupunginosan nimeksi se vahvistettiin vuonna 1976.
Vanhoja Morbyn talonnimiä ovat olleet ainakin Nyby, Lammas, Mickels, Teer/Teir sekä mahdollisesti Härtas. Näistä Mickels näkyy edelleen esimerkiksi osa-alueennimessä Mikkelä – Mickels, Teir suurkorttelinnimessä Teirinniitty – Teirängen ja Lammas nimessä Lammaksenpolku.
Muuralassa on monenlaista kiehtovaa ja alueen historiasta omalla kielellään kertovaa ryhmänimistöä. Siellä jatkuu Espoon keskuksen puolelta niin maalliseen kuin hengelliseenkin hallintoon liittyvä aihepiirinimistö, alueella käytyihin Syys‑Matin markkinoihin liittyvä kaupankäyntiaiheinen nimistö ja toisaalta Mikkelässä harjoitettuun kurinpitotoimintaan liittyvä nimistö (esim. Veijarinkulma) sekä alueelta tehtyihin historiallisiin keramiikkalöytöihin liittyvä nimistö (esim. Ruukkukuja). Lisäksi Koulumestarinmäellä muistetaan aivan lähettyvillä Gumbölen puolella 1900‑luvun alussa sijainnutta alakansakoulua.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Lövkullan kylän vanhaan paikannimistöön kuului pellonnimi Länsmansåkern (kyläkartta 1765, nimistönkeruu 1916, Nedre Lövkullan isännän Mårten Weurlanderin haastattelu 1977). Pelto on saattanut olla aikoinaan Espoon nimismiehen viljelyksessä.
Kaupunkirakentamisen levittäytyessä alueelle 1970‑luvulla pellonnimestä Länsmansåkern saatiin kadunnimi ja suurkorttelinnimi. Koska pellonnimi ei ollut laajalti tunnettu ja se olisi ollut hankala suomenkielisessä kadunnimikäytössä, sille päätettiin muodostaa käännösvastine Nimismiehenpelto. Lähistölle muodostettiin aihepiirinimistöä, joka perustuu nimeen Länsmansåkern ja yleisemmin Espoon kirkonkylän seudun maallisen ja kirkollisen hallinnon historiaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Kadunnimi Ruukkukuja – Krukgränden suunniteltiin Mikkelän asemakaavan nimistösuunnitelmassa 1978 ja otettiin käyttöön 1980‑luvulla, kun katu rakennettiin. Savikujan, Ruukkukujan, Sirukujan ja eräiden muidenkin lähistön kaavanimien aihepiiri pohjautuu alueen arkeologisiin löytöihin.
Nykyisestä Mikkelästä on löytynyt jälkiä varhaisrautakautisista, yli 2000 vuoden takaisista asuinpaikoista. Yksi tällainen asuinpaikka on Ruukkukujan pohjoispuolella.
Löytöpaikoista on käytetty tutkimuksissa tilannimeä Mickels ja kylännimeä Morby. Näiden löytöjen mukaan arkeologiassa kutsutaan Morbyn keramiikaksi tiettyä keramiikka-astioiden tyyppiä, joka oli tavallinen varsinkin Suomen rannikolla rautakauden alussa.
Ruukkukuja on Mikkelän asuntokaduista kaikkein eteläisin. Se lähtee pääkadusta, Isosta maantiestä, kaakkoon kohti Espoonjokea ja haarautuu vähän matkan päässä kahtaalle. Toinen haara osoittaa koilliseen ja toinen lounaaseen. Nimi Ruukkukuja tarkoittaa sekä kadun alkuosaa että molempia haaroja.
Ruukkukujan korttelit olivat 1980‑luvulle asti peltoa. Katu rakennettiin 80‑luvun puolessavälissä. Espoon opaskartassa 1984 katulinja on merkitty katkoviivalla peltoalueelle. Opaskartassa 1986 katu on jo merkitty rakennetuksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Savikuja – Lergränden on katu Mikkelässä, Muuralan kaupunginosassa. Nimi on suunniteltu 1979 ja otattu käyttöön 1980‑luvun alkupuolella. Tämän nimen ja muutamien lähinimien aihe on saatu alueen esihistoriallisista löydöistä, joihin perustuu arkeologinen käsite "Morbyn keramiikka".
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Mikkelässä, Muuralan kaupunginosan lounaisosassa on Savikujan eteläpuolella ulkoilutie nimeltä Savipolku – Lerstigen. Nimien Savikuja, Ruukkukuja, Sirukuja, Löydösmäki ja Savipolku aiheena ovat Espoonjoen varressa olleilta muinaisilta asuinpaikoilta tehdyt merkittävät arkeologiset löydöt.
Alueelta on löytynyt muun muassa saviastioiden kappaleita. Kylännimen Morby (Muurala) mukaan arkeologisessa tutkimuksessa kutsutaan tietynlaista keramiikkatyyppiä Morbyn keramiikaksi.
Savipolku kulkee Espoonjoen ylittävältä kävelysillalta länteen Mikkelänpelto‑nimisessä puistossa. Mikkelänpelto on myös pienen asuinalueen, ns. suurkorttelin, nimenä.
Savipolun nimi on suunniteltu 1978 ja vahvistettu asemakaavassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Saviportti – Lerporten on Ison maantien alittava alikulku Mikkelänpellossa. Nimen aihe on saatu alueella tehdyistä esihistoriallisen ajan löydöistä. Vieressä on katu nimeltä Savikuja ja ulkoilutie nimeltä Savipolku.
Mikkelänpellon asuinkorttelit ja puistot sijaitsevat kaakkoon laskevassa Espoonjoen laakson rinteessä. Mikkelänpelto on käytössä sekä alueennimenä että puistonnimenä. Saviportin alapuolinen puisto on Mikkelänpelto ja yläpuolinen Mikkelänrinne.
Mikkelän kaavanimistö on suunniteltu 1970‑luvun lopussa ja 80‑luvulla. Saviportin nimi tuli suunnitelmiin 80‑luvun alussa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Korkealla Mikkelänkalliolla sijaitsee Veijarinkulma‑niminen katu. Katu on nimetty ja rakennettu 1980‑luvulla. Loppuosa ”kulma” viittaa kujan lyhyyteen, kaavan suorakulmaisuuteen ja pieneen aukioon, jonka katu muodostaa viereisen kujan, Veijarinkallion, kanssa.
Nimi Veijarinkulma – Skojarhörnet liittyy Morbyn kylän laidalla sijainneen alueen historiaan. Nykyisestä Veijarinkulmasta etelään on Ison maantien varressa Galgbackenilla mahdollisesti ollut aikoinaan hirttopaikka. Lisäksi Mickelsin tilalla on ollut tilapäinen vankityrmä ja kertomusten mukaan myös kylän raippapaikka. Tila on siis ollut mukana vanhassa järjestyksenpidossa huolehtimassa muun muassa siitä, etteivät kaikenlaiset varkaat ja veijarit päässeet häiritsemään Syys‑Matin markkinoita. Tästä on saatu Mikkelän kaavanimistöön aihepiiriltään markkinoitten kaupankäyntitunnelmiin liittyviä nimiä (Kukkaromäki, Lanttikatu, Kulkurintori). Markkinapäivänä oli Espoon kirkon suojelupyhimyksen Pyhän Matteuksen nimipäivä 21. syyskuuta. Kauppaa käytiin kirkolla, mutta myöhemmin myös Morbyssä Muuralantien, Pappilantien ja Pitäjänportin risteyksessä sijainneiden pitäjänmakasiinien luona.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Ruotsin sanaa ”fiskal” ja suomen sanaa ”viskaali” on käytetty eräistä syyttäjäviranomaisista. Arkikielessä viskaaliksi voidaan kutsua monenlaisia muitakin korkeassa asemassa olevia henkilöitä.
Muuralan itäosassa Nimismiehenpellon suurkorttelissa on yritysalueella Nimismiehenpelto‑nimisen kadun lyhyt sivukuja saanut nimen Viskaalinkuja – Fiskalsgränden. Nimi on otettu käyttöön 1988, jolloin katu rakennettiin. Espoon opaskartassa nimi on ollut vuodesta 1992.
Viskaalinkujan nimi tuli ensi kertaa Muuralan nimistösuunnitelmiin jo 1978, mutta silloin sitä kaavailtiin vähän läntisempään paikkaan. Silloinen ehdotus ei kuitenkaan toteutunut, vaan siihen paikkaan rakennetun kadun nimeksi tuli myöhemmin Lakitie – Lagvägen.
Muuralan suurkorttelinnimi ja kadunnimi Nimismiehenmäki – Länsmansåkern ja perustuvat vanhaan pellonnimeen Länsmansåkern. Samalla ne ja muut saman aihepiiriin kuuluvat nimet liittyvät yleisesti Espoon pitäjänhallinnon historiaan ja sijaintiin vanhan kirkonkylän kupeessa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.