Lakiston nimistö
Lakiston kaupunginosaan kuuluvat Rinnekoti ja Tuhkuri.
Lakiston nimistö
Lakistonjoessa on lähellä Espoon ja Nurmijärven rajaa pieni koski, jota on kutsuttu nimellä Juslankoski. Koski on saanut tämän nimen siitä, että se sijaitsee Jusla- eli Jussila‑nimisen asumuksen kohdalla.
Nimi Juslankoski sisältyy Terho Itkosen Pohjois‑Espoosta 1970 keräämään paikannimikokoelmaan.
Jusla eli Jussila on ollut 1920‑luvulta lähtien itsenäinen tila, sitä ennen torppa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Espoon pohjoisrajalla Lakistossa on Jussila‑niminen tila. Nimen virallinen kirjoitusasu on Jussila, mutta seudun asukkaitten puheessa nimi on ollut perinteisesti lyhyemmin Jusla. Tila itsenäistyi 1923. Paikalla oli aiemminkin asumus, torppa, jota kutsuttiin Jussilaksi jo 1800‑luvulla. Ei ole tiedossa, mistä nimi on peräisin. Voidaan arvella, että alkuaikoina asukkaana oli Jussi‑niminen torppari.
Jussilan eli Juslan torppa kuului Luukin kartanoon. Vuonna 1923 Luukista itsenäistyi samoilla kulmilla kolme tilaa, Åvalla, Jussila ja Råbacka. Maakirjan mukaan ne olivat tuolloin kaikki 25–30 hehtaarin kokoisia.
Espoon kirkonkirjoissa Jussila mainitaan 1835, jolloin vihittiin uudisasukkaan poika Johan Vikström Jussilasta. Jussila on voinut saada nimen jo ennen hänen aikojansa, mikäli perheessä on ollut vanhempikin Jussi tai Johan.
Jussila sijaitsee Lakiston kaupunginosassa Nurmijärven rajalla Rinnekodin luoteispuolella. Lakistontieltä Jussilaan johtava sivutie sai 1990 viralliseen käyttöön nimen Jussilantie – Jussilavägen. Lakistonjoessa Jussilan eli Juslan kohdalla olevaa koskea on vanhastaan kutsuttu Juslankoskeksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Pohjois‑Espoon Lakistossa, Rinnekodissa olevan tien nimi Kumputie – Kumpuvägen on annettu vuonna 1990. Nimeen sisältyvä ”Kumpu” ei ole maastosana ”kumpu” vaan tien varrella olevan rakennuksen nimi Kumpu. Tällä rakennuksella ei ole erillistä ruotsinkielistä nimeä, joten rakennuksennimeen perustuvan kadunnimen pitää tosiaankin olla Kumpuvägen.
Kumputien vieressä on Kumpukuja – Kumpugränden ja Alajyrkäntie – Alajyrkkävägen. Myös Alajyrkkä on siellä sijaitsevan rakennuksen nimi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Lakisto on kaupunginosa Espoon pohjoisimmassa kolkassa, mutta alun perin Lakisto oli niityn nimi. Pitkä ja kapea niitty sijaitsi jokilaaksossa.
Niitty kuului osin Luukin, osin Takkulan kylään. Niitynnimi Lakisto oli käytössä jo 1700-luvulla, sillä se mainitaan 1780 laaditussa kyläkartassa ja siihen liittyvässä niittyluettelossa. Myöhemmin Lakisto tuli myös asumuksen nimeksi, kun niityn laitaan perustettiin torppa.
Kun torppa itsenäistyi 1920-luvulla, tila sai uuden nimen Åvalla, mutta myös vanha asumuksennimi Lakisto tunnettiin sen jälkeenkin. Niittyaluetta kutsuttiin 1900-luvulla nimillä Lakistonniitut ja Lakistoängarna. Niityn kautta virtaava joki on saanut nimen Lakistonjoki – Lakistoån joko niityn tai asumuksen mukaan.
Tienoon asutus lisääntyi hiljalleen 1900-luvun mittaan. Espoon nimistötoimikunta päätti 1972 ottaa käyttöön myös alueennimen Lakisto. Opaskartassa se oli ensin osa-alueennimenä. Kun Pohjois-Espooseen vahvistettiin kaupunginosajako 1982, Lakisto tuli viralliseksi kaupunginosannimeksi. Lakistoksi ennen kutsuttu niittyalue sijaitsee aivan keskellä kaupunginosaa.
Ei ole tiedossa, mistä niitty sai aikoinaan nimen Lakisto. Nimi on suomenkielinen ja ainakin näyttää sto-johdokselta, jollaiset tavallisesti merkitsevät kantasanan tarkoitteista muodostuvaa joukkoa: suuri määrä kuusia muodostaa kuusiston.
Murteista ei kuitenkaan tunneta sanaa ”lakisto”. Lakisto-johdos onkin voitu muodostaa suoraan erisnimeksi. Niityn nimeäjällä on voinut olla mielessä jokin sopiva lak-alkuinen kantasana tai paikannimi. Espoon lähiseudulla on esimerkiksi paikan lakeuteen perustuvia Lakia- ja Lakea-alkuisia viljelysnimiä, mutta tämä nimeämisperuste ei oikein sovi Lakistoon, joka ei ole mitenkään lakeaa maastoa.
Nimi Lakisto olisi voinut syntyä myös alkuperäisen nimen muuttuessa muulla tavoin. Hämeen ja lähialueiden murteissa on vähän Lakistoa pitempiä kisto-loppuisia sanoja: kuusimetsä voi olla kuusiston ja kuusikon lisäksi myös kuusikisto. Kisto-johdoksia tavataan myös paikannimissä – esimerkiksi Kalvolassa ja Tammelassa on Lapikisto-nimiä. Ei ole kuitenkaan tiedossa, että Espoon Lakisto olisi lyhentynyt tällaisesta nimestä.
Kaupunginosannimi Lakisto perustuu siis asumuksennimeen Lakisto, joennimeen Lakistonjoki – Lakistoån ja niitynnimiin Lakisto, Lakistonniitut ja Lakistoängarna. Pesyeen vanhin nimi on niitynnimi Lakisto. Sen tausta on tuntematon.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2023.
Lullampi‑niminen sisävesi sijaitsee Pohjois‑Espoossa Lakiston kaupunginosassa ja Takkulan kylässä. Lampi on pieni ja melko syrjäinen. Kaakkoispuolitse sen ohittaa Rinnekotiin kulkeva autotie, mutta muuten lampi on Pohjois‑Espoon laajojen metsämaiden ympäröimää. Etelärannalla kasvaa osmankäämiä.
Lammennimi on merkitty karttaan ensimmäisen kerran vuonna 1775 kirjoitusasussa Lull lambi. Opaskartassa esiintyi vuosina 1970–1988 Lull‑lampi, mutta vuodesta 1990 käytössä on ollut nykyinen asu. Karttoihin nimeä ei ole käännetty, mutta ruotsinkielisillä on ollut kansanomaisessa käytössä helpommin äännettävä Lullam‑mukaelma.
Nimi on merkityssisällöltään epäselvä. 1960‑luvulla alueella kiertäneelle paikannimikerääjälle kerrottiin, että lammen soiset rannat olivat ”hyllyviä” ja ”keinuvia”. Tällöin nimi voitaisiin yhdistää sanaan ”lulla, lullu” (’kehto’) ja verbiin ”lullata, lulluttaa” (’keinua, tuudittaa’). Ne on lainattu suomeen ruotsin samanmerkityksellisistä sanoista. Nimi lienee alun perin Lulla‑alkuinen, mahdollisesti Lullavalampi.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Luukin pohjoisissa metsissä Halkolammen ja Väärälammen lähellä on niitä vähän pienempi lampi nimeltä Mustalampi. Seudun asukkaat ovat käyttäneet lammennimeä myös muodossa Mustlampi, ruotsinkieliset lisäksi muodossa Mustlam. Nimen kirjoitusasukin vaihtelee: Espoon opaskartassa on nimi Mustalampi, peruskartassa Mustlampi.
Nimi Mustalampi on luultavasti syntynyt kuvaamaan soisen lammen veden tummaa väriä. Nimi on jo vuoden 1775 kartassa (silloin kirjoitettuna muotoon Musta Lambi).
Mustalampi on Eero Kiviniemen laskelmien mukaan Suomen tavallisin lammennimi. Espoossakin on sennimisiä lampia myös Luukin lounaispuolella Sorvalammella (Mustalampi – Svartträsk) ja Nuuksionpään Haukkalammella.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Pohjois‑Espoossa Lakiston kaupunginosassa Lakistontiestä itään erkanee Mustansillantie – Mustasiltavägen. Nimi on otettu käyttöön vuonna 2003, ja siihen sisältyy tilan, Luukin kartanon entisen torpan nimi Mustasilta.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Rinnekodin osa-alue Lakiston kaupunginosassa on saanut nimensä Rinnekodin hoitolaitokselta. Hoitolaitoksen toiminta alkoi Helsingin Diakonissalaitoksella vuonna 1927. Nimi Rinnekoti on saatu 1930‑luvun alussa hoitolaitoksen toimiessa Eläintarhan huvilassa n:o 9, jonka tontti vietti jyrkästi Töölönlahteen. Ruotsinkielinen vastine Rinnehemmet on ollut käytössä jo hoitolaitoksen alkuajoista saakka. Rinnekodin nimi siirtyi laitoksen mukana Espoon Skogbyhyn vuonna 1939.
Espoon opaskartassa oli 1970‑luvulla vain hoitolaitoksen suomenkielinen nimi. Vuodesta 1980 hoitolaitos on ollut opaskartassa nimellä Rinnekoti – Rinnehemmet. Osa-alueennimi Rinnekoti merkittiin erikseen opaskarttaan 1998.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Nimeä Tuhkuri – Tuckuri käytetään matalasta ja kirkasvetisestä järvestä, joka on lähellä Vihdin rajaa Lakiston kaupunginosassa. Vihdintieltä on järvelle matkaa kilometrin verran. Nimen taustalla on eläimennimitys ”tuhkuri”, joka on eri aikoina ja eri alueilla voinut merkintä hilleriä, näätää tai vesikkoa.
Ei ole tarkkaan tiedossa, miksi tämä järvi on nimetty jonkin pienpedon mukaan. Näätäeläimet ovat olleet tärkeitä ainakin muinaisille turkiseläinten metsästäjille.
Järven rannoilla on nykyisin asutusta. Järven lisäksi myös osa-aluetta kutsutaan nimellä Tuhkuri – Tuckuri. Tonteille johtavat tiet on nimetty järven mukaan: Tuhkurilammentie – Tuhkurilampivägen, Tuhkurintie – Tuhkurivägen ja Tuhkurinranta – Tuhkuristigen.
Järvennimellä on vuosisatoja vanha tausta, sillä karttaan on merkitty jo vuonna 1775 Tuch Kuri Jerfvi. Lyhyempi nimi Tuhkuri ilmaantuu peruskarttaan vasta vuonna 1957. Oletettavasti järveä on ensin kutsuttu Tuhkurijärveksi, ja myöhemmin on alettu käyttää lyhyttä nimeä Tuhkuri. Ruotsinkielisessä käytössä pitempi nimi on muuntunut muotoon Tuckurjärvi ja lyhyempi nimi muotoon Tuckuri, koska konsonanttiyhtymä ”hk” on ruotsin kielessä vieras.
Sana ”tuhkuri” on ilmeisesti aikoinaan tarkoittanut hilleriä, jota tavattiin Suomessa yleisesti vielä 1200‑luvulla. Se kuitenkin hävisi joskus 1500- ja 1700‑lukujen välillä, ja sen seurauksena sanaa alettiin käyttää vesikosta. 1500‑luvulta sille tunnetaan myös merkitys ’näätä’. Suomen lähisukukielessä virossa ”tuhkur” merkitsee edelleen hilleriä.
Espoon järvennimi viittaa hämäläisalueelta saapuneeseen asutukseen. Murresana ”tuhkuri” tunnetaan Satakunnan pohjoisosista ja Hämeestä, lisäksi siitä on joitakin tietoja Karjalastakin. Sana on ilmeisesti lainattu suomen kieleen venäjästä viimeistään 1100‑luvulla. Lainanantajina toimivat tuolloin novgorodilaiset turkiskauppiaat, joita suomalaiset tapasivat Suomenlahden alueella kauppamatkoillaan.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.