Kilon nimistö
Kilon kaupunginosaan kuuluvat Friisinmäki, Karamalmi, Kera, Kuninkainen, Lansa, Nihtisilta ja Nuijala.
Kilon nimistö
Ampuja-Kyöstin puisto – Skytte-Göstas park on metsäinen viheralue Stensinharjussa Kauniaisten rajan tuntumassa. Alue on kuulunut Smedsbyn kylän Stensin tilaan. Muistonimen aiheena on Stensin isäntä Gösta Morelius (1890–1948), joka oli tunnettu urheilija sekä ampujana että hiihtäjänä.
Nimi on suunniteltu 1970‑luvun lopulla, vahvistettu asemakaavassa 1980 ja otettu sen jälkeen käyttöön.
Kaavanimistöä suunniteltaessa päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että suomenkielisessä nimessä korvattiin etunimi Gösta sen suomalaisella vastineella Kyösti.
Viheralue ulottuu luoteessa katuun nimeltä Anna-muorin tie – Mor Annas väg. Itse katu sijaitsee kunnanrajalla Kauniaisten puolella, mutta nimi on osoitekäytössä myös Espoossa. Katu on nimetty Gösta Moreliuksen vaimon Annan (o.s. Eriksson, 1895–1959) mukaan. Anna Morelius ansioitui muun muassa espoolaisessa kotiseututyössä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Paikannimistöön tallentuu paljon kulttuurista tietoa alueen asukkaista, elinkeinoista ja myös alueella tapahtuneista asioista. Joskus nämä nimiin tallentuneet tapahtumat voivat olla myös murheellisia. Stensinharjussa Kilonväylän ylittävä Augustinsilta – Augustsbron ja siitä kaartuva Augustinpolku – Augustsstigen ovat muistonimiä, jotka kertovat 1.7.1895 sattuneesta onnettomuudesta. Tuolloin Smedsbyn kylän Stensin tilan isäntä August Eriksson sai surmansa, kun koiraa säikkynyt lehmä osui häneen sarvellaan. Perimätiedon mukaan onnettomuus tapahtui Augustinsillan pohjoispuolella. Tapauksesta uutisoitiin aikanaan lehdissäkin: Hbl ja Nya Pressen kirjoittivat tapahtuneesta 7.3.1895.
Augustinsilta – Augustsbron ‑nimeä ehdotettiin vuonna 1996. Opaskarttaan se lisättiin 2002. Augustinpolku – Augustsstigen lisättiin kaavaan ja otettiin käyttöön 2016.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Kilossa, Kilonkartanontien itäpuolella, kulkee kuja Forstmestarinpiha – Forstmästarvillan. Kujan nimi tulee läheisen Björkuddin huvilasta, jota lähiasukkaat kutsuivat nimellä Forstmästarvillan huvilassa pitkään asuneen metsänhoitajan mukaan.
Nimen suomenkielisessä vastineessa ”forstmästar” on käännetty ”forstmestariksi”, joka on metsänhoitajan vanha nimitys. Kujan ruotsinkielisenä nimenä on huvilan kutsumanimi, Forstmästarvillan, sellaisenaan. Nimeä ehdotettiin 2014, minkä jälkeen se lisättiin asemakaavaan 2016 ja otettiin käyttöön 2018.
Espoon lisäksi metsänhoitaja esiintyy kadunnimissä myös naapurikunnissa Helsingissä (Metsänhoitajankatu – Forstmästargatan ja Metsänhoitajanraitti – Forstmästarstråket) sekä Vantaalla (Metsänhoitajankuja – Forstmästargränden).
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Kilon kartanon lounaispuolella Rantaradan varressa on vanha huvila, jota lähiasukkaat ovat kutsuneet nimellä Forstmästarvillan. Huvilassa oli 1970‑luvulle asti asukas, joka oli forstmästare eli suomeksi nykykielellä ”metsänhoitaja”, vanhanaikaisemmin ”forstmestari”.
Huvilan virallinen nimi on Björkudd eli Villa Björkudd, mutta sitä eivät naapurit ole käyttäneet puheessa.
Erkki Härön kirjan Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema mukaan huvila on rakennettu 1909–1910. Huvilasta kerrotaan myös Börje Österbergin kirjassa Kiloboken (2014).
Huvilan ensimmäinen asukas oli leskirouva Lisette Nymalm.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Friisinmäen osa-alue sijaitsee Kilon ja Leppävaaran kaupunginosien rajalla. Alueen nimi on peräisin Frisbacka-nimiseltä torpalta, joka kuului Albergan kartanolle.
Alueennimeä Frisbacka on käytetty ainakin jo 1920‑luvulla, jolloin torpanpaikan ympäristöön Etelä-Leppävaaraan oli syntynyt huvila-asutusta. Erillinen suomenkielinen nimi Friisinmäki tuli käyttöön viimeistään 1960‑luvulla.
Friisinmäen nimen paikka Espoon opaskartassa on hieman vaihdellut. Vuosien 1972–1982 kartoissa nimi on sijoitettu Leppävaaran lounaisosaan, ja vuodesta 1982 eteenpäin nimi on Kilon puolella. Osa-alueeseen voidaankin lukea alueita molemmista kaupunginosista.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Albergan kartanoon kuului 1700‑luvun lopulta lähtien torppa nimeltä Frisbacka. Torpannimestä on tietoja vielä 1900‑luvun alustakin. Torppa sijaitsi nykyisessä Etelä‑Leppävaarassa, Albergan kartanon länsi- tai luoteispuolella. Friisinmäen asuinalue on saanut nimensä torpan mukaan. Fris‑alkuisten nimien taustalla on pohjimmiltaan sana fris, joka merkitsee friisiläistä. Torpan asukas ei kuitenkaan tullut Friisinmaalta asti, vaan jostain lähempää: ainakin Kirkkonummella tiedetään olleen 1700‑luvulla asukkaita, joilla oli lisänimi Fris.
Frisbacka on ollut asutusnimenä toisaallakin Espoossa. Espoon länsilaidalla olleessa Esbobyn kylässä oli aikoinaan tämänniminen talo, joka hävisi jo 1500‑luvulla, kun Espoonkartano perustettiin Esbobyn kylän paikalle. Vielä 1542 Esbobystä merkittiin asiakirjaan Jakob Fris. Saulo Kepsu arvelee Kylä‑Espoo‑teoksessa, että Esbobyn Frisbackan asukas tuli mahdollisesti Etelä‑Espoon Frisansista ja toi Fris‑lisänimen mukanaan.
Albergan torpannimi Frisbacka on niin paljon myöhäisempi, että sillä ei voi olla yhteyttä Länsi‑Espoon samanasuiseen nimeen. Ei ole myöskään tiedossa, että torpalla olisi yhteyttä Frisansin kylään.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Kilon kartanon alaisuudessa oli ainakin jo 1770‑luvulla torppa nimeltä Karabacka. Torppa sijaitsi nykyisen Vanha-Karabacka-nimisen kävelytien itäpuolella. Nimi Karabacka sisältyy myös muun muassa 1760- ja 70‑lukujen asiakirjoihin merkittyihin niitynnimiin Karabackaängen, Karabackäng ja suonnimeen Karabackkärr. Ei ole varmasti tiedossa, mistä Karabacka-, Karaback‑nimet ovat syntyneet.
Mainitut vanhat nimiesiintymät tarkoittavat vanhan Helsingin suunnasta Bemböleen menevän maantien eli Turuntien eteläpuolella olevia paikkoja. 1900‑luvun alkupuolella nimeä Karabacka käytettiin alueennimenä tarkoittamassa nykyisin Kuninkaisiksi kutsuttua asuinaluetta.
Ainakin 1900‑luvulla nimellä Karabacka tai Karabackabergen voitiin kutsua myös Turuntien pohjoispuolisia kallioita. Sinne 1950‑luvulta lähtien suunniteltu ja 1960‑luvulta lähtien rakennettu uusi asuinalue sai samoin ruotsinkieliseksi nimekseen Karabacka. Sen suomenkieliseksi nimeksi annettiin Karakallio.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015. Muokattu 2022.
Karamalmi – Karamalmen on osa-alue Keran aseman, Kuninkaisten ja Karakallion välissä. Nimet Kera ja Karamalmi muistuttavat toisiaan äänteellisesti, mutta ne ovat erilähtöisiä. Kara‑alkuiset nimet pohjautuvat vanhaan paikannimeen Karabacka.
Karabacka (myös muodossa Karaback) on ollut viljelys- ja maastonimi. Nimen loppuosana on sana ”backe, backa” (suom. ’mäki’), mutta Kara‑alkuosan taustaa ei tiedetä.
Alueennimi Karamalmi – Karamalmen on annettu 1970. Suomen murteiden maastosana ”malmi” ja ruotsin maastosana ”malm” merkitsevät kangasta, nummea. Vanhassa nimistössä ei ole ollut sellaista nimeä kuin "Karamalmi" tai "Karamalmen", vaan alueennimi muodostettiin metsäalueennimen Kilomalmen pohjalta. Malmi‑loppuisen nimen katsottiin sopivan alueelle, koska Karamalmi on ollut pääosin metsää, suurelta osin kangasmaastoa.
Espoon nimistötoimikunta suunnitteli 1970 alueennimet kaava-alueille, joilla oli ollut työniminä Kilon teollisuusalue I a, I b ja II. Toimikunnan ehdottamat nimet Nihtisilta – Knektbro ja Karamalmi – Karamalmen ovat olleet käytössä siitä lähtien. Alueet ulottuvat Kilon kaupunginosan länsireunalla Turunväylältä Turuntielle. Eteläisempi, Turunväylän ja Rantaradan välinen osa-alue on Nihtisilta, ja pohjoisempi osa-alue Rantaradalta Turuntielle on Karamalmi.
Rautatieaseman ja alueennimi Kera perustuu puolestaan alueella pitkään toimineen yrityksen, Kera oy:n, nimeen. Karamalmi voidaan jakaa pienempiin osiin, suurkortteleihin, jotka ovat Karapelto, Karaniitty ja Karaportti.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012. Muokattu 2021.
Kadunnimi Karamalmintie – Karamalmsvägen otettiin käyttöön maaliskuussa 2020. Sillä tarkoitetaan katua, joka lähtee Nihtisillantien jatkeena Lansantien risteyksestä pohjoiseen, ylittää Rantaradan ja kaartaa Karamalmille.
Karamalmi – Karamalmen on Kilon kaupunginosaan kuuluva osa-alue Keran, Kuninkaisten, Karakallion, Viherlaakson ja Kavallinmäen välissä.
Karamalmintien luoteispää on vuoden 2021 tilanteessa Karaniityntien ja Karapellontien risteyksessä.
Karamalmintien aiempi nimi oli Karantie – Karavägen. Se nimi suunniteltiin 1970 ja merkittiin Espoon opaskarttaan 1973. Kun Kera otettiin viralliseksi osa-alueennimeksi, tuli tarpeelliseksi muuttaa nimeä, jotta samankaltaiset Kera- ja Kara‑alkuiset nimet eivät sekaantuisi liian helposti. Nimi muutettiin asemakaavassa 2016.
Nimi Karamalmintie – Karamalmsvägen oli suunnitelmissa ensi kertaa jo 1985, mutta silloin nimistösuunnitelma jäi tältä osin toteutumatta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Alueennimi Karaniitty – Karaängen tarkoittaa suurkorttelia Karamalmilla, Karaniityntien itäpuolella. Karaniitty – Karaängen on myös alueella olevan puiston nimi. Juuri puiston kohdalla on ollut vanha niitty, jonka nimenä oli jo 1800‑luvun alussa tehdyssä kartassa Karabackängen.
Karabackängenin pohjoispäässä oli pieni pelto nimeltä Karabackåkern, ja sen lähellä myös torppa nimeltä Karabacka. Viljelysnimellä Karabackängen on vanhojen karttojen mukaan voitu kutsua eräitä muitakin lähistöllä olleita niittyjä.
Puistonnimi Karaniitty – Karaängen on suunniteltu 1970 ja vahvistettu asemakaavassa 1972. Karaniitty – Karaängen on nykyisin (2015) vielä käytössä lisäksi pienen ajotien nimenä.
Osin Karaniityn puiston alueella toimi 1960‑luvulta 80‑luvulle liikennepuisto. Nimistötoimikunta ehdotti puiston nimeämisen yhteydessä 1970 Espoon liikennelautakunnalle ja kansakoululautakunnalle, että myös tätä "lasten liikennekaupunkia" kutsuttaisiin nimellä Karaniitty – Karaängen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Kera on pitkään tunnettu lähinnä juna-aseman nimenä. Tultaessa junalla Helsingin suunnasta edellisen pysähdyspaikan nimi Kilo äännetään kuulutuksessa sekä suomen että ruotsin kielen mukaisesti, mutta Keran ääntämys on sama molemmilla kielillä. Kilo on vanha paikannimi, kun taas Kera on saanut nimensä entisen Kera oy:n keramiikkatehtaan mukaan.
Keramiikkatehdas perustettiin rantaradan varteen vuonna 1917 nimellä Viherlaakson Kattotiili oy. Joitakin vuosia myöhemmin mukaan tuli hienokeraaminen tuotanto ja vuonna 1924 kattotiiliyrityksen tilalle perustettiin Grankullan saviteollisuus oy, joka toimi Kera oy ‑nimisenä vuosina 1937–58. Tehtaan pääartikkeli olivat kukkaruukut, ja lisäksi valikoimiin kuului talouskeramiikkaa (vuokia, kulhoja, teekannuja, kivivateja, ilmankostuttimia) sekä koriste- ja taidekeramiikkaa (maljakoita, vateja, lautasia). Raaka-aineena oli punasavi, jota nostettiin lähiseudun pelloilta.
Kera oy:n sitkeän anomisen jälkeen Kera sai oman junaseisakkeensa, jonka ansiosta tehdastyöläisten työmatkat helpottuivat. Alueelle perustettiin lukuisia yrityksiä ja tavaraliikenne oli pitkään vilkasta, kunnes hiljeni 1990‑luvulla ja lakkautettiin vuonna 2009. Matkustajaliikenne jatkuu toki edelleen Keran asemalla.
Kera on vuodesta 2014 myös virallisena osa-alueennimenä.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012. Muokattu 2022.
Säterinniityn ryhmäpuutarhan voi kuvitella huokuvan taianomaisuutta, sillä sen nimistö ammentaa aiheita jatulintarhoista, unista ja kesäöistä.
Puutarhamökkikylän nimistön suunnittelussa innoituksena olivat sekä viereinen Jungfrudansberget, jolla kerrotaan olleen jatulintarha eli labyrinttimainen kiviladelma, että läheinen Ruusutorppa ja sen huvilinnahistoria.
Näiden siivittämänä nimistön aihepiiri sukeltaakin Shakespearen taianomaiseen näytelmään Kesäyön uni. Puutarhaan johtava katu on nimeltään Kesäyönpolku – Sommarnattsstigen, ja alueen sisällä kulkevilla poluilla seikkailevat puolestaan näytelmän keijut, muiden muassa Herneenkukka – Ärtblomman, Sinapinsiemen – Senapskornet ja Seitti – Spindelväven.
Nimet suunniteltiin 2004 ja vahvistettiin asemakaavassa 2007. Kaavassa on myös mökkialueen nimi Kesäyöntarha – Sommarnattsgården.
Kesäyönpolun nimi otettiin käyttöön 2012.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020. Muokattu 2022.
Kilonpuistossa sijaitseva jalankulkutie Kiesipolku on nimetty 1991 viereisen Kilon kartanon historiasta poimitun aihepiirin perusteella. Kiesipolku vie Trillapuistoon, ja alueella on muitakin herrasväen hevosajopeleihin liittyviä kaavanimiä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Kilon kylän menneisyydestä tiedetään itse asiassa melko vähän. Kylässä oli 1500‑luvulla neljä kantataloa, ennen kuin se sulautui seuraavalla vuosisadalla Albergaan. Nimi Kilo pohjautunee joko suoraan tai alkutalon nimen kautta niitynnimeen Kilo äng tai Kila äng, jolla on mahdollisesti tarkoitettu kiilamaista niittyä. Nimen taustalla saattaa olla myös Huopalahdesta kohti sisämaata kurkotellut kiilamainen merenlahti. Joka tapauksessa Kil‑alkuiset paikannimet ovat yleisiä kaikilla Suomen ruotsinkielisillä alueilla. Kylännimen vanhimpia kirjoitusasuja ovat Kijlaby (vuonna 1543), Kiloby (1544) ja Kilo (1547). Ei ole varmaa, ovatko alkuperäiset alueen asukkaat ja nimenkäyttäjät olleet suomen- vai ruotsinkielisiä.
Nykyiseen Kilon kaupunginosaan kuuluvat Karamalmin, Kuninkaisten, Friisinmäen, Nihtisillan, Nuijalan ja Lansan alueet. Alueella on paljon sodankäyntiin liittyviä ryhmänimiä siellä sijainneen sotilastorpan vuoksi. Toisessa ääripäässä löytyy alueen itäreunoilta myös Shakespearen Kesäyön unelmasta ja kesäisen luonnon lumosta inspiroituneita nimiä.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Kilon aseman luona olevalta Kilontorilta luoteeseen lähtevän kävelytien nimi on Kilonraitti – Kilostråket. Nimi on vahvistettu asemakaavassa ja suunniteltu kaavan nimistösuunnitelmaa tehtäessä 1991.
Kilonraitin toisessa päässä Kilontiellä Kilon VPK:n kohdalla oleva aukio sai asemakaavassa nimen Kilonaukio – Kiloplatsen. Kilon aseman ja Kilontien tuntumassa on monia muitakin kaupunginosannimen mukaan muodostettuja nimiä, kuten Kilonrinne, Kilonpolku ja Kilonkuja.
Raitti‑loppuisia nimiä on annettu etenkin rakennetussa ympäristössä oleville kevyenliikenteenteille.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Klobbskog oli kahden talon kylä mäentöyränteellä nykyisen Lillklobbin ympärillä. Kylännimi on merkitty vanhoihin asiakirjoihin muun muassa muodoissa Klobbeskogh (1527), Klubbeskog (1544), Klobsko (1564) ja Klobb (1704).
Nimen jälkiosa ”skog” on yleinen Espoon takamaille perustettujen metsäkylien nimissä (skog, suom. ’metsä’). Klobb‑alkuosa taas on talonnimi. Sana ”klubb” on yleinen mäkien nimissä ruotsinkielisen Pohjanmaan pohjoisosissa ja Uudellamaalla ”klobb” löytyy kalliota merkitsevänä maastosanana Porvoosta ja Sipoosta. Talonnimen Klobb sisältö onkin ollut ilmeisesti ’talo kalliomäellä’. Kun Klobb‑alkutalo oli jakaantunut kahdeksi kylän muodostavaksi taloksi, Storklobbiksi ja Lillklobbiksi, lisättiin kylännimeen metsäsijaintia ilmaiseva loppuosa ”skog”.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Turuntietä kulkiessa tulee vastaan mahdollisuus kääntyä kohti etelää Kuninkaisiin. Jalopuut huojuvat tienvierillä ja kyltti kieltää alueelle ajon huvin päiten – kieltoa uhmaavaa ovat vastassa siniveristen lisäksi ritareiden valvovat silmät. Kuninkaat ja ritarit tosin seikkailevat alueella nyt vain nimistössä, mutta onko joskus voinut nähdä kruunupään kävelyllä tammien alla? Ilmeisesti ei. Luultavimmin Kuninkaisten osa-alueen nimen taustalla on alueen ainoa kuninkaan luvalla perustettu uudistalo.
Nimen kuninkaallinen viittaus siis selittyy todennäköisimmin sillä, että kylän ensimmäisen talon rakentaja on saanut tonttimaansa kuninkaalta, ei muiden tapaan emäkylältä. Toinen mahdollinen selitys on, että ensimmäisestä asukkaasta on käytetty henkilönnimeä Konung. Loppuosa ”böle” tarkoittaa joka tapauksessa uudisasutusta.
Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Konungsbölen kylästä ovat 1500‑luvulta, jolloin nimi on esiintynyt muodoissa Konungzböle (1533), Konungsbölby (1543) ja Kunghsböle (1556). Kylä on ollut osa Haapalahden emäkylää, kunnes autioiduttuaan 1600‑luvulla se on siirtynyt osaksi Kiloa. Alkuperäinen tonttimaa on ollut nykyisen Ruusutorpan koulun kupeessa Leppävaarassa, minkä vuoksi nimellä Konungsböle onkin viitattu aina 1960‑luvulle asti huomattavasti nykyistä laajempaan alueeseen nykyisestä sijainnista Karakallion eteläpuolelta kohti itää. Käännösmukaelma Kuninkainen kehitettiin 1960‑luvulla, ja maanmittaushallitus vahvisti kylännimiparin vuonna 1965. Nykyään nimi on käytössä Kilon osa-alueen nimenä.
Alueen nimistössä siis seikkailevat arvovaltaisessa seurassa ritarit, kreivit ja herttuat, esimerkiksi nimissä Herttuankuja – Hertigsgränden ja Ritarinpuisto – Riddarparken. Nämä teemanimet on annettu harkitusti alueennimeen sopien 1970‑luvulta alkaen. Lisäksi alueennimi näkyy useissa alueen paikannimissä, kuten nimissä Kuninkaistentie – Konungsbölevägen sekä Kuninkaistenkallio – Konungsböleberget.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Espoon Nihtisillassa on alue nimeltä Kutoja – Vävars ja siellä katu Kutojantie – Vävarsvägen. Nimeä Kutojantie – Vävarsvägen ehdotettiin vuonna 1970. Se vahvistettiin kaupunginhallituksen päätöksessä 1974 ja lisättiin opaskarttaan seuraavana vuonna. Asemakaavaan se tuli 1980.
Kutojassa on myös muun muassa kadunnimi Kutojankulma – Vävarskröken ja puistonnimi Kutojanmetsä – Vävarsskogen. Nimistö pohjautuu historialliseen talonnimeen Vävars.
Vävarsin tila kuului Dåvitsbyn kylään, ja sen nimi oli alkuaan Dåvits. Nimen Vävars se sai 1600‑luvulla silloisen isännän ammatin mukaan. Isäntä harjoitti kankurin ammattia. Ruotsin ”vävare” merkitsee kutojaa, nimenomaan kankaankutojaa eli kankuria.
Tilan maat ulottuivat kylämäeltä nykyiseen Kutojaan asti. Kutojantie – Vävarsvägen kulkee Vävarsin aiemmilla metsämailla, joiden pohjoiskärki asettuu Kutojantien pohjoispäähän. Vävarsin tilan rakennuksia ei enää ole, sillä sen pihapiiri jäi Kehä II:n alle.
Kutomisen ja käsitöiden aihepiiriä on käytetty Vävarsin mailla myös lähempänä talonpaikkaa, sillä Mankkaan Taavinkylässä on sellaisia nimiä kuin Nauhakuja – Bandgränden, Ryijytie – Ryavägen ja Raanupolku – Ranastigen.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Nykyinen asuinalueennimi Lansa tulee vanhasta asutusnimestä Lansa torp. Torppa sijaitsi nykyisen Lansantorppa‑nimisen kadun luona. Sen lähellä on muutakin vanhaa Lansa‑alkuista nimistöä: Lansabäck on itään juokseva luonnonoja, joka on jäänyt osin rautatien alle. Lansan itäpuolella nimenä on ollut Sadelmakarbäcken. Torpan lähellä, nykyisen Lansansillan luona on ollut myös pelto, jolla on ollut nimet Lansabäckåkern ja lyhyemmin Lansabäck.
Paikat ovat kuuluneet Klobbskogin kylän maihin. Ojannimi ja pellonnimet sisältyvät vuonna 1915 Klobbskogin asukkailta kerättyyn paikannimikokoelmaan. Vuoden 1775 kartassa on luonnonojannimi kirjoitettu muotoon Landosebeck, mutta silloinen kirjuri on ehkä muuttanut nimeä omin päin.
Torppa on perimätiedon mukaan ollut alkujaan sotilastorppa, jossa olisi asunut ruotusotilas nimeltä Lans. Lans on sotilasnimi (sotilaalle annettu sukunimi, kuten Stolt, Blom, Flink, Pihl). Osa sotilasnimistä on otettu sotaisasta sanastosta, johon kuuluu myös sana ”lans” (suom. ’peitsi’).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Espoon opaskartassa on Turunväylän varressa maastonimi Myrbackhagen. Nimeä on paikannimikokoelmien mukaan käytetty ainakin Klobbskogin kylässä. Paikka on kylän maiden itälaidalla.
Nimi on alkujaan haannimi. Paikassa on ollut haka eli aidattu alue, jossa on pidetty eläimiä. Kun alueen käyttö hakana on loppunut, nimi Myrbackhagen on jäänyt käyttöön metsäalueen nimenä.
Nimen loppuosana on ruotsin sana hage, joka merkitsee hakaa. Alkuosana on mäennimi Myrbacka. Lähistöllä on ollut myös pelto nimeltä Myrbackåkern.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Kilon kaupunginosassa, Friisinmäen, Nuijalan ja Lansan asuinalueiden välissä on vielä viljeltyä peltoa. Pellon laidassa oleva metsäinen ja kallioinen mäki on merkitty asemakaavassa suojelualueeksi, jolle on annettu nimi Myyrinkallio – Myrberget. Asemakaavan nimistösuunnitelma laadittiin tältä osin 1981, ja kaava tuli voimaan 1990. Nimi on muodostettu kansanomaisen mäennimen Myrbacka pohjalta.
Mäestä on seudulla käytetty ja voidaan edelleen käyttää nimeä Myrbacka. Myrbacka olisi muuten sopinut sellaisenaan myös kaavanimeksi, mutta haluttiin välttää sekaantumista Vantaan Myrbackaan (Myyrmäki), joka on hieman tunnetumpi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Nihtimäki – Knektbacken on pieni asuinalue Nihtisillassa. Nihtimäki on myös alueella olevien kadun ja puiston nimenä. Nimi Nihtimäki on muodostettu 1970 Nihtisillan nimen mukaan. Alueen asuinkorttelit sijaitsevat mäen rinteillä ja päällä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Liikenteen solmukohdassa sijaitsevassa Nihtisillassa on mm. hotelli ja laaja yritysalue. Nihtisilta – Knektbro on Kilon kaupunginosaan kuuluva osa-alue, mutta lisäksi Nihtisilta – Knektbron on kadunnimi ja Turunväylän yli vievän sillan nimi. Nimet perustuvat vanhaan sikäläiseen pellonnimeen Knektbroåker, josta on asiakirjatieto vuodelta 1773. Nimeen sisältyvä sana ”knekt” (suom. sotilas, nihti) viitannee lähellä olleeseen sotilastorppaan. Suomenkielinen käännösnimi Nihtisilta tuli käyttöön 1970.
Kadunnimi Nihtisilta tarkoitti vuoteen 2004 asti Turunväylän ylittävää katuosuutta Klovinpellontien ja Nihtisillantien välillä. Osoitenumeroita ei Nihtisillalla ollut. Katu jatkui nimellä Kauniaistentie – Grankullavägen Nihtisillantien risteyksestä luoteeseen kohti Kauniaisia. Risteyksen länsipuolelle rakennettiin keväällä 2004 uusi tonttiliittymä yritystontille, joka tarvitsi myös katuosoitteen. Koska Kauniaistentien pienet osoitenumerot olivat jo varattuina Kauniaisten puolella, kadunnimi Nihtisilta – Knektbron ulotettiin jatkumaan tälle osuudelle yli Kehä II:n Palomiehentien risteykseen asti. Muutos astui voimaan 1. heinäkuuta 2004.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004. Muokattu 2021.
Nuijala on osa-alue Kilon kaupunginosassa. Alueen nimi perustuu vanhaan kylännimeen Klobbskog, jonka taustalla taas on talonnimi Klobb. Nimi on ilmeisesti merkinnyt ’taloa kalliomäellä’. Vuonna 1965 rekisterikylälle muodostettiin suomenkielinen vastine Nuijala. Ruotsinkielinen nimi ilmeisesti muistutti ruotsin sanaa ”klubba”, joka merkitsee suomeksi ’nuijaa’.
Osa-alueen nimeksi on alkujaan ehdotettu Klopinkylää. Klopinkylä – Klobbskog löytyykin alueennimenä vuosien 1966 ja 1968 opaskartoista. Nimi on kuitenkin rauennut, sillä Nuijala – Klobbskog on alueen nimenä opaskartoissa vuodesta 1972 lähtien.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Kilossa Lansan nimistön keskiaikaisten sotavarusteiden aihepiiri perustuu 1600‑luvun Klobbskogin sotilastorppaan. Pertuska on mm. nuijasodassa käytetty pitkävartinen sotakirves, jossa on kuunsirpin muotoinen leveä terä. Lisäksi varressa on voinut olla piikki pistoaseena. Nimitys on mukaelma venäjän ja puolan samaa merkitsevästä sanasta ”berdysz / berdysch”.
Kadunnimi Pertuskatie – Bardisanvägen on annettu 1976. Sitä ennenkin tie oli jo olemassa, mutta nimetön. Pertuskatieltä voi jatkaa matkaansa vaikka Hilparikujalle tai Jalkajousentielle. Hilpari ja jalkajousi ovat pertuskan tapaan tehokkaampaa sodankäyntiä varten keskiajalla kehitettyjä käsiaseita.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Nykyisessä Säterinniityssä, Ruusutorpan koulun ja golfalueen välisellä kumpareella, on ollut lato nimeltä Plevna. Kertoman mukaan sitä alettiin kutsua tällä nimellä, koska sen rakentamisaikana 1870‑luvun lopulla Turkin sodassa käytiin taisteluita Plevnan seudulla Bulgariassa.
Plevnan tapahtumia 1877 seurattiin Suomessa tiiviisti. Venäjän joukoissa sotatoimiin osallistui myös Suomen kaarti.
Paikkakunta on bulgariankieliseltä nimeltään Pleven ja sijaitsee Pohjois‑Bulgariassa.
Espoon ladonnimi Plevna sisältyy Birger Janssonin 1915–1916 keräämään paikannimikokoelmaan. Lato kuului Kilon kartanoon. Myöhemmän kokoelman mukaan siitä käytettiin myös pitempää nimeä Plevnaladan.
Suomessa nimettiin monia paikkoja Plevnan mukaan. Espoossa Nuuksiossa oli torppa, jota kutsuttiin 1800‑luvun lopulla ja 1900‑luvun alussa nimellä Pleuna.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Säterinniityssä, Ruusutorpan koulun länsipuolella on merkitty asemakaavaan ulkoilutie ja sille nimi Plevnanpolku – Plevnastigen. Alue on aiemmin ollut peltoa. Nimi tulee siitä, että lähellä oli aikoinaan Plevna‑niminen lato.
1870‑luvulla rakennettu lato oli saanut nimensä Turkin sodan tapahtumista. Latoa kutsuttiin myös nimellä Plevnaladan (ruotsin ”lada”, suom. 'lato'). Ladonnimeä käytettiin vielä pitkään 1900‑luvulla.
Nimi Plevnanpolku – Plevnastigen on suunniteltu 2006.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Kilossa, Nihtisillassa kulkee itä‑länsi‑suunnassa pyörätie nimeltään Päivänkestämänpolku – Dygnfallsstigen. Se kulkee junaradan viertä Keran entisen työpaikka- ja teollisuusalueen läpi ja risteää Karamalmintien kanssa.
Päivänkestämänpolun nimi suunniteltiin vuonna 1977, ja se vahvistettiin kaavaan vuonna 1979. Nimi tuli käyttöön vuonna 2012. Vuonna 2014 polun ja nimen merkinnät jäivät kaavamuutoksessa pois kaavasta, mutta nimi säilyi käytössä ja on siitä vuodesta lähtien ollut myös opaskartassa.
Alkuaan vuonna 1976 tielle ehdotettiin nimeä Karanvieri – Karagången, mutta tämä ehdotus raukesi seuraavana vuonna, ja ehdotus Päivänkestämänpolku‑nimestä annettiin sen sijaan.
Suomenkielinen vastine on käännös ruotsinkielisestä nimestä, joka taas tulee vanhasta viljelysnimestä Dygnfall.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018. Muokattu 2021.
Kilossa on asemakaavassa puistonnimi Ruotukallio – Roteberget, jolla tarkoitetaan Kilontien ja Ruotutien länsipäiden pohjoispuolella olevaa viheraluetta. Entisajan ruotusotilaisiin liittyvä kaavanimistön aihepiiri pohjautuu siihen, että nykyisen Kilon kaupunginosan alueella on ollut sotilastorppia. Aikoinaan joukosta maatiloja muodostettiin ruotu, jonka piti antaa torppa sotilaan asuttavaksi ja viljeltäväksi.
Nimi Ruotukallio on suunniteltu 1981, kun alueelle laadittiin asemakaavaa. Kaavassa on myös kadunnimet Ruotutie ja Ruotutorppa ja kävelytiennimi Ruotupolku.
Ruotukallion puistoalue on kallioisen mäen rinteessä. Nimeä Ruotukallio on luontevaa käyttää myös puhuttaessa varsinaista puistoaluetta laajemmin koko kalliokohoumasta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Espoon Klobbskogin kylän toisen talon, Storklobbin, rinnakkaisnimenä oli 1800‑luvulla Vitikka. Asiakirjatietojen perusteella nimi on peräisin 1600‑luvulla taloon vävyksi tulleesta miehestä (Hindrich witticka 1623). Mies oli ilmeisesti suomalainen ja Espoon nimistöä tutkineen Saulo Kepsun mukaan kotoisin mahdollisesti Lohjalta tai Kirkkonummelta, joista ensimmäisessä sijaitsi Vitikka‑niminen talo, jälkimmäisessä kylä Vitkars. Vitikka on alun perin saksalaislähtöinen miehennimi. Vitikan vanhan talonpaikan tienoilla Nuijalassa kulkee katu Vitikka.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.