Karhusuon nimistö
Karhusuon kaupunginosaan kuuluu varsinaisen Karhusuon lisäksi Miilukorpi ja Oittaa.
Karhusuon nimistö
Vesirattaanmäen asemakaavassa nykyisen Myllytien kohdalla on nimi Alamyllynpolku – Nedre kvarnstigen. Kulkutie johtaa Kunnarlantieltä Glomsånissa olevan kosken partaalle. Koskessa on jäljellä raunioita myllystä, jota kutsuttiin nimellä Nedre kvarn.
Koskessa on niin suuri korkeusero, että se riitti pyörittämään kahta peräkkäistä myllyä. Lähempänä kosken niskaa oli Övre kvarn ja sen alapuolella Nedre kvarn (nedre, suom. ’ala-, alempi’, ja kvarn, suom. ’mylly’).
Alamyllynpolun varressa kosken itärannalla on asemakaavassa myös viheralueennimi Alamyllynkallio – Nedre kvarnberget.
Övre kvarnin mukaan on nimetty kosken toisella rannalla suurkortteli Ylämylly – Övre kvarn ja Ylämyllyntie, Ylämyllynaukio ja Ylämyllynpolku.
Kaavan mukaan Alamyllynpolku on pääasiassa kevyen liikenteen käytössä, mutta toimii myös ajoyhteytenä muutamalle reitin varressa olevalle rakennukselle.
Myllytien nimi oli aiheellista muuttaa, jotta vältetään sekaannukset Helsingissä olevan Myllytien kanssa. Nimi Alamyllynpolku otettiin käyttöön 2019.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Nimi on vuodelta 1974, jolloin aiemmin Kulmatienä tunnettu lyhyt kuja muutettiin Karhusuon asemakaavassa Karhunhampaaksi. Alueen teiden nimet tulivat samalla kauttaaltaan karhuaiheisiksi: Suotiestä tuli Karhunkynsi, Viertotiestä Karhunkäpälä.
Muutoksen perusteena oli, että nimistötoimikunta halusi välttää samojen tai samankaltaisten nimien toistumista Espoossa ja piti yhtenäistä, omaleimaista aihepiiriä opastavuuden kannalta parempana ratkaisuna.
Aihe saatiin alueennimestä Karhusuo – Björnkärr, joka perustuu vanhaan suonnimeen Björnkärr (ollut käytössä ainakin jo 1765). Björnkärr on myös suolle tehdyn viljelyksen nimi. Suon on arveltu voineen saada nimensä siellä joskus kulkeneista karhuista.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Alueennimi Karhuniitty – Björnängen tarkoittaa Karhusuon kaupunginosan länsiosassa Karhuniityntien varressa olevia kortteleita. Nimi perustuu paikalla olleiden viljelysten nimiin Björnkärr, Björnkärrsängen.
Notkelmassa nykyisen Karhuniityntien keski- ja pohjoisosan kohdalla olleiden niittyjen nimestä on tietoja 1700‑luvun lopulta asti. Silloin tehdyssä Gumbölen kartassa ja siihen liittyvässä paikannimiluettelossa niitynnimi on vaihtelevissa muodoissa Björnkärrsängen, Björnkärrsängar, Björnkärrsängarna.
Nimi Karhuniitty – Björnängen on Espoon opaskartassa vuodesta 1980. Kadunnimet Karhuniityntie – Björnängsvägen ja Karhuniitynkuja – Björnängsgränden annettiin jo vähän aiemmin, 1970‑luvun puolessavälissä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Karhusuon koulun ympärillä oleva asemakaava-alue sai 2014 nimen Karhuniitynmäki – Björnängsbacken. Kaava-alue sijaitsee mäellä ja mäen rinteillä Karhusuon kaupunginosaan kuuluvassa Karhuniityssä.
Karhuniitynmäen kaava-alueen numerotunnus on 632400.
Nimistösuunnitelman mukaan Karhuniitynmäki annetaan myös koulun länsipuolisen puiston nimeksi.
Kaupunginosannimi Karhusuo – Björnkärr, suurkorttelinnimi Karhuniitty – Björnängen ja tienoon muutkin karhuaiheiset nimet perustuvat vanhoihin niitynnimiin Björnkärr, Björnkärrsängen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Karhusuon kaupunginosan nimi perustuu suonnimeen Björnkärr, jonka ensimmäisiä esiintymiä asiakirjoissa ovat Björnkärr vuodelta 1765 sekä Björnkjärrs Ängen vuosilta 1778 ja 1781. Nimi saattaa viitata yksinkertaisesti suolla nähtyihin karhuihin. Suora suomenkielinen käännös Karhusuo on esiintynyt opaskartassa ensimmäisen kerran vuonna 1966, ja kaupunginosa Karhusuosta tuli vuonna 1982.
Karhusuon osa-alueita ovat Miilukorpi ja Oittaa. Alueella on paljon perinteisiä paikannimiä ja niiden liitynnäisiä, mutta myös etenkin alueella harjoitettuun tervan- ja sydenpolttoon liittyvää aihepiirinimistöä.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Oittaan lähellä Glomsin kylän pohjoisilla takamailla on ollut torppa nimeltä Klockarbäck. Nimeen liittyvän tarinan mukaan torpassa olisi joskus asunut lukkari (klockare, suom. 'lukkari', bäck, suom. 'puro'). Nimi tuli tarkoittamaan myös tienoolle kasvanutta pientä omakotialuetta. Vaikka torpanpaikka on puron varressa, ei nimi Klockarbäck(en) liene ollut alun perin puronnimi, vaan se on annettu suoraan asumuksennimeksi. Sittemmin sitä on käytetty purostakin, jolla on myös nimi Brutubäck.
Tiennimen Kellonummentie – Klockmalmsvägen muodosti Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen nimistöryhmä 1978 asemakaavaa tehtäessä. Tuolloinen kaava-alue sisälsi mm. hautausmaan, jonne tie johtaa. Tiennimeen sisältyvä Kellonummi – Klockmalmen annettiin samalla alueenimeksi, jonka ajateltiin sopivan myös tulevan hautausmaan nimeksi. Alkuosa ”kello” assosioituu Klockarbäckin nimeen, ja loppuosa ”nummi” luontuu maastoon ja alueen käyttötarkoitukseen.
Viereiselle Klockarbäckin asuinalueelle oli jo aiemmin syntynyt suomenkielinen käännösnimi Lukkarinpuro. Hautausmaannimi haluttiin tietoisesti muodostaa riittävästi asuinalueennimestä poikkeavaksi. Espoon seurakunnat käyttävät hautausmaan nimeä muodossa Kellonummen hautausmaa – Klockarmalmens begravningsplats, jossa ruotsinkielinen nimi on silti Klockar‑alkuinen.
Kellonummentien alkuosalla on aiemmin ollut nimi Ukko‑Pekan tie – Ukko‑Pekkas väg.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Kellonummi on osa-alue Karhusuon kaupunginosassa. Nimen taustalla on torppa nimeltä Klockarbäck. Torpassa on ilmeisesti asunut lukkari (klockare, suom. ’lukkari’). Klockarbäckenin nimen alkuosa on assosioitunut lukkarin lisäksi kelloon, ja tästä saivat innoituksensa alueen kello‑aiheiset nimet. Alueennimi Kellonummi annettiin vuonna 1978 asemakaavoituksen yhteydessä, ja ajatuksena oli, että nimi sopisi myös alueelle kaavoitetulle hautausmaalle. Nimen loppuosa ”nummi” luontuukin alueen maastoon ja käyttötarkoitukseen.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Lukkarinpuro – Klockarbäck on osa-alue Oittaan lähellä Karhusuon kaupunginosassa. Alueen Lukkari‑nimien (kuten myös Kello‑nimien) taustalla on torppa nimeltä Klockarbäck, joka sijaitsi nykyisessä Kellonummentie 31:ssä. Torpassa on ilmeisesti asunut lukkari (klockare, suom. ’lukkari’).
Klockarbäck ei ilmeisesti ole alkujaan vesistönimi, vaan asutusnimi on annettu ilman puronnimeä. Lukkarinpuron alueen ohi virtaavan luonnonojan nimi on jo vanhastaan ollut Brutubäck.
Osa-alueennimenä Klockarbäck on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1975 lähtien ja nimipari Lukkarinpuro – Klockarbäck vuodesta 1980 lähtien.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Malmsténin metsätie – Malmsténs skogsväg on ulkoilutie Vesirattaanmäessä. Se kulkee Kunnarlantien tuntumassa metsäisessä rinteessä. Muusikkoveljeksillä Georg ja Eugen Malmsténilla oli aikoinaan mökki aivan ulkoilutien lähellä.
Mökki sijaitsee nykyisessä Kunnarlantie 6:ssa (tilanne 2015: rakennus on jäljellä).
Mökin omisti ensin 1930‑luvulla Georg Malmstén (1902–81). Nuorempi veli Eugen Malmstén (1907–93) osti sitten mökin itselleen ja asui siinä välillä vakituisestikin. Loma-asuntona mökki oli Eugen Malmsténilla ja hänen perheellään ainakin vielä 1960‑luvulla.
Tietoja suvun ja mökin vaiheista on saatu vuonna 2000 Georg Malmsténin tyttäreltä Ragni Malmsténilta (1933–2002).
Vesirattaanmäki on asuinalue Bembölen laidalla Kehä III:n pohjoispuolella. Noin 250 metrin mittainen Malmsténin metsätie johtaa Myllytieltä (Alamyllynpolulta) Vesirattaanmäkeen.
Nimi Malmsténin metsätie – Malmsténs skogsväg on suunniteltu 2000 Vesirattaanmäen kaavoituksen yhteydessä. Silloisessa suunnitelmassa oli osin erilainen katu- ja polkuverkko kuin mitä alueelle on sittemmin toteutettu, ja nimeäkin kaavailtiin ensin vähän eri paikkaan. Lopulliselle paikalleen nimi asettui vuoden 2003 suunnitelmassa.
Nimi otettiin käyttöön syksyllä 2015 sen jälkeen, kun asemakaava oli vahvistettu, alueen uusia asuinkortteleita oli rakennettu ja myös ulkoilutie oli tehty valmiiksi. Ulkoilutien molempiin päihin on asennettu nimikilpi.
Vesirattaanmäki 6:n luona pidettiin 23.11.2015 avajaistilaisuus, jonka päätteeksi kunniavieraina paikalla olleet Malmsténin suvun edustajat paljastivat nimikilven ja laulajan ja harmonikansoittajan duo esitti Eugen Malmsténin 1938 säveltämän kappaleen Sä muistatko metsätien.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Miilukorven tienoot ovat ennen olleet Bembölen ja sen naapurikylien Glomsin ja Lövkullan takamaata, jonne on raivattu metsäniittyjä ja -peltoja. Alueen metsiä on hyödynnetty myös polttamalla tervaa ja syttä.
Kylien vanha asutus sijaitsi Miilukorven itä- ja eteläpuolella, jokilaakson laajan peltoaukean kylänmäillä. Miilukorven suunnalle alkoi syntyä huvila- ja mökkiasutusta 1900‑luvulla. Asutus on tihentynyt kaupunkimaisemmaksi asemakaavoituksen myötä.
Suuri osa Miilukorven kaupunkinimistöstä on suunniteltu kaavojen yhteydessä 1980‑luvulla. Osa-alueennimi Miilukorpi – Milkärr pohjautuu vanhoihin paikannimiin Kolkärr ja Kolkärrsäng, jotka tavataan vanhoissa asiakirjoissa jo 1765. Metsälammen pohjoispuolisen suon nimeen Kolkärr sisältyvät sanat ”kol” (suom. 'hiili, sysi') ja ”kärr” (suom. 'korpi, suo'). Nimi kertoo alueella harjoitetusta tervan ja syden poltosta. Siitä on saatu Miilu‑nimien (Miilukorventie – Milkärrsvägen, Miilumäki – Milbacken, Miilukallio – Milberget) lisäksi myös Sysi‑nimiä (Sysimaa – Kolmarken, Sysikallio – Kolberget).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Alamyllynpolku – Nedre kvarnstigen johtaa Kunnarlantieltä länteen Vesirattaanmäessä Bembölen laidalla. Aiemmin tie tunnettiin nimellä Myllytie – Kvarnvägen. Tie kulkee Kehä III:n pohjoissivulla ja vie Glomsånin varteen, kosken partaalle. Koskessa on ennen ollut kaksi myllyä, joista on kiviraunioita jäljellä.
Myllytien nimi on annettu 1975. Se on ollut opaskartassa vuodesta 1980.
Vesirattaanmäen asemakaavassa reitti on merkitty kevyen liikenteen ja tontilleajon käyttöön. Vuoden 2006 kaavassa sen nimeksi muutettiin Alamyllynpolku – Nedre kvarnstigen. Syynä uuden nimen antamiseen on, että myös Helsingissä on osoitekäytössä nimi Myllytie.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Oittaa – Oitans on Pohjois‑Espoossa Bodominjärven etelärannalla sijaitsevan kylän ja Karhusuon kaupunginosaan kuuluvan osa-alueen nimi. Läheisestä Bodominjärven lahdesta käytetään nimeä Oitviken ja siitä lounaaseen kulkevasta joesta Oitån. Alue on nykyisin tunnettu liikuntapaikka kattavan latuverkostonsa, välinevuokraamonsa ja kuntoratansa vuoksi. Bodominjärven eteläranta on lisäksi kesäisin suosittu uimapaikka. 2013 Oittaalle on valmistunut Espoon kaupungin rakentama, kaikille avoin Angry birds -leikkipuisto.
Oittaa – Oitans virallistettiin kylännimeksi vuonna 1965. Osa-alueen nimenä se on ollut opaskartassa vuodesta 1970. Ruotsinkielinen nimi on suomenkielistä vanhempi. Se on perua paikalla sijainneesta yksinäistalosta, jonka vanha tonttimaa oli Oittaan kartanon kohdalla. Kartano on historiallisesti arvokas rakennus.
Espoon nimistöä tutkimeen Saulo Kepsun mukaan alkutalon nimi on voinut ollut Oitti tai Oittila. Sen asukkailla on saattanut olla jotakin tekemistä Kirkkonummen Oitbacka‑kylän tai Nummen Oittila‑kylän kanssa. Mahdollisesti sekä Espoon että Kirkkonummen asutus on lähtöisin Nummelta. Oitti‑nimien alkuperä on hämärän peitossa.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Karhusuon alueella on aikoinaan harjoitettu tervan- ja sydenpolttoa, mikä näkyy nykyisinkin alueen nimistön aihepiirissä. Ryhmään kuuluu myös Pitkäniityntien pohjoispäästä jatkuva Pikimetsä – Beckbrännarskogen. Aihepiirin taustalla on vanha viljelysnimi Kolkärr (kol, suom. ’hiili’), joka puolestaan on perustunut sysimiiluihin ja tervanpolttoon.
Kun kadunnimi otetttiin käyttöön vuonna 2002, sen ruotsinkielinen vastine oli Beckskogen. Piki‑nimiä suunniteltiin Pitkäniittyyn kuitenkin jo 1980‑luvulla. Myös nimeä Pikimetsä – Beckskogen ehdotettiin jo silloin, mutta ennen käyttöönottoa sen kanssa nimiehdokkaina vuorottelivat myös Pihkakuja – Kådgränd ja Pihkametsä – Kådskogen.
Vuonna 2009 Karhusuon Piki‑alkuisten paikannimien (Pikimetsä – Beckbrännarskogen, Pikirinne – Beckbrännarbrinken ja Pikimäki – Beckbrännarbacken) ruotsinkieliset vastineet muutettiin Beckbrännar‑alkuisiksi, jotta ne eivät sekaantuisi Bäck‑alkuisten nimien kanssa (mm. Purometsä – Bäckskogen Niipperissä ja Purotörmä – Bäckbrinken Nöykkiössä). Aikaisemmin ne olivat olleet muodossa Beckskogen, Beckbrinken ja Beckbacken.
Kadunnimen lisäksi Pikimetsä – Beckbrännarskogen on myös läheisen puiston nimenä.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Espoon Karhusuon Pitkäniitty‑nimet tulevat niitynnimestä. Viljelysnimi Långängen on ollut käytössä ainakin 1700‑luvulla. Myös suomenkielinen niitynnimi Pitkäniitty on syntynyt kansanomaisessa käytössä eli asukkaiden puheessa, ilmeisesti 1900‑luvulla.
Pitkäniitty – Långängen on käytössä niityn, puiston ja asuinalueen nimenä. Alueen sisäinen pääkatu on Pitkäniityntie. Sen pohjoispäästä lähtee pohjoiseen Pikimetsä ja niityn suuntaisesti luoteeseen Pitkäniitynlaita. 1980- ja 90‑luvun suunnitelmissa kadulle kaavailtiin nimeä Pitkäniitty, mutta lopullisessa nimistösuunnitelmassa 2007 nimeksi annettiin Pitkäniitynlaita, jotta nimi ei sekaantuisi Pitkäniityntien kanssa. Idempänä, Pitkäniityntien ja Metsälammen välissä, on lisäksi puistonnimenä Pitkäniitynranta – Långängsstranden.
Kadunnimi Pitkäniitynlaita – Långängskanten tuli osoitekäyttöön 2009. Katu on rakennettu sen jälkeen. Ensimmäiset talot ovat nousseet Pitkäniitynlaidalle vuonna 2011.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Miilukorven pohjoispuolella levittäytyy metsäinen viheralue, jonka nimi on Pumpuliniitty – Bomullsängen. Nimi annettiin 2017, mutta se pohjaa paikalla olleen vanhan niittyalueen nimeen.
Nimi Bomullsängen on ollut käytössä jo ainakin 1700‑luvulta lähtien. Se sai suomenkielisen vastineen 1900‑luvulla, kun lähialueen suomenkieliset asukkaat alkoivat kutsua paikkaa Pumpuliniityksi.
Nimen kerrotaan tulleen niityllä kasvaneesta niittyvillasta, jonka valkoiset tupsut taisivat muistuttaa heinikköön ripoteltuja pumpulipalloja. Niittyvillaa eli tupasvillaa onkin kutsuttu suomen murteissa myös pumpuliheinäksi ja villapääksi.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Purohyrränpolku – Strandlöparstigen on Glomsinjoen itärannalla kulkeva ulkoilutie Vesirattaanmäessä. Veikeän nimen taustalla on Espoon ja Glomsinjoen oma erikoisuus, pieni ja hyvin harvinainen kovakuoriainen purohyrrä (Bembidion monticola).
Purohyrrän ainoa nykyisin tunnettu suomalainen esiintymä on Glomsinjoen rannan lehdossa. Vain puolen senttimetrin kokoinen sinivihreä purohyrrä kuuluu maakiitäjäisiin. Siitä tiedetään edelleen vain vähän, mutta tiedossa on, että suurin uhka sille on vesi- ja muu rakentaminen, mahdollisesti myös kemialliset haittavaikutukset.
Purohyrränpolun nimi otettiin käyttöön elokuussa 2019. Ehdotus nimestä esitettiin 2004 ja se lisättiin asemakaavaan 2006. Aiemmin polun nimi oli Alamyllyntie – Nedre kvarnvägen.
Purohyrränpolun vieressä on niin ikään pienen puronvarren asukkaan mukaan nimetty puisto Purohyrränniitty – Strandlöparängen.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Sinikaari – Blåbågen on Turunväylän ja Nupurintien ylittävä kevyen liikenteen silta, joka yhdistää Hirvisuon ja Karhusuon alueet. Se sai nimensä Gumbölen omakotiyhdistyksen järjestämässä nimikilpailussa vuonna 1997.
Sillan itäpuolella, Turunväylän ja Kehä III:n eritasoliittymän eli Espoonsolmun keskellä, kohoaa Antti Nurmesniemen ympäristötaideteos Sinikurjet (1995), kolme 34‑metristä voimajohtopylvästä.
Nimikilpailun voittanut ehdotus Sinikaari – Blåbågen on kieliasultaan kotimainen ja selkeä molemmilla kielillä. Nimi on myös paikallistava, koska ympäristötaideteos Sinikurjet ja silta liittyvät visuaalisesti ja väritykseltään toisiinsa. Kaari‑elementti kuvaa kahden alueen välistä yhteyttä ja itse siltaa rakenteena. Sinänsä kauniit Hirvisuohon tai Karhusuohon liittyvät nimiehdotukset eivät ole mahdollisia ilman että toisen alueen nimi korostuisi toista enemmän.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Tervamäki on katu Karhusuon Miilukorvessa, Pitkäniityn asuinalueella pari kilometriä Espoon keskuksesta luoteeseen. Katu sijaitsee mäessä, mutta mäellä ei ole vanhastaan ollut nimeä Tervamäki tai Tjärbacken (eikä muutakaan nimeä), vaan kadunnimi on aihepiirinimi. Nimi on suunniteltu 1975 ja tullut käyttöön 1970‑luvun lopulla. Miilukorven nimistön aihepiiri on saatu alueen vanhasta tervan ja syden poltosta. Aihepiirin nimiä ovat myös mm. Pikimäki, Sysimaa, Miilukallio ja Pihkametsä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Alue kuuluu Glomsånin vanhojen myllyjen kulttuurimaisemaan. Kylien yhteiset ylämylly ja alamylly jauhoivat ainakin 1700‑luvuilta, alamylly viimeisenä vuoteen 1929, jolloin se paloi. Aihepiiriä on käytetty annettaessa alueennimeä ja muita kaavanimiä.
Mylly‑alkuisia nimiä on jo runsaasti muualla Espoossa, joten niitä ei Vesirattaanmäellä ole, vaan nimiä on muodostettu muun myllysanaston avulla. Vesiratas on jalkamyllyä kehittyneemmän ratasmyllyn olennainen osa, joka kiinnittyy suureen vaakasuoraan akseliin. Jalkamyllyn siipien asemesta vesirattaassa on kahden pyöreän kiekon väliin sovitetut siipiportaat.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Glomsånin (Glomsinjoen) koskessa Bembölen lähellä on toiminut kaksi myllyä, joiden nimet olivat Övre kvarn (suom. ’ylämylly’) ja Nedre kvarn (suom. ’alamylly’). Myllyt olivat lähikylien yhteisiä ja jauhoivat ainakin 1700‑luvulta lähtien. Alamylly oli käytössä vuoteen 1929, jolloin se paloi.
Ylämylly on käytössä suurkorttelinnimenä ja Ylämyllyntie kadunnimenä myllynpaikan länsipuolella.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Glomsån virtaa Oittaan suunnasta Bemböleen. Nykyisten Vesirattaanmäen ja Miilukorven asuinalueiden kohdalla joessa on kuohuva koski. Ennen koskessa oli kaksi myllyä, Övre kvarn ja Nedre kvarn. Myllyistä on saatu aiheita lähinimistöön, kuten aukionnimeen Ylämyllynaukio – Övre kvarnplatsen.
Myllynnimi Övre kvarn on otettu sellaisenaan muutamia kosken länsipuolisia kortteleita tarkoittavaksi alueennimeksi. Suomenkielinen alueennimi Ylämylly on käännösnimi, sillä sanan ”övre” merkitys on 'ylempi, ylä-' ja ”kvarn” on 'mylly'. Ylämylly on osa Miilukorpea.
Ylämyllyyn johtaa Nupurintieltä Ylämyllyntie. Asemakaavassan Ylämyllyntien varteen oli merkitty pieni aukio ja sille nimi Ylämyllynaukio – Övre kvarnplatsen. Aukionnimi suunniteltiin 1988 ja otettiin käyttöön 2001. Nimi on sittemmin poistunut käytöstä, sillä paikalle ei koskaan rakennettu erityisempää aukiota, ja kaavamuutoksessa vuonna 2018 sekä aukiomerkintä että nimi jäivät pois.
Ylämyllynaukion lähelle on suunniteltu myös polunnimi Ylämyllynpolku – Övre kvarnstigen. Kosken vastakkaisella rannalla, Nedre kvarnin sijaintipaikan lähellä, on puolestaan asemakaavassa puistonnimi Alamyllynkallio – Nedre kvarnberget ja polunnimi Alamyllynpolku – Nedre kvarnstigen.
Nedre kvarnin toiminta loppui 1929, mutta myllyrakennuksista on vielä kiviraunioita jäljellä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014. Muokattu 2022.