Karakallion nimistö
Karakallion kaupunginosaan kuuluvat Leppäsilta ja Rastaspuisto.
Karakallion nimistö
Suo Espoon ja Vantaan rajalla Lintuvaaran, Hämevaaran ja Rastaalan välimaastossa tunnetaan nimellä Gubbmossen. Nimeen sisältyvät sanat "gubbe" (suom. ’äijä’) ja "mosse" (suom. ’suo’). Nimestä on tietoja 1900‑luvun alusta lähtien, mutta nimeä on käytetty ehkä paljon varhemminkin. Nimen taustasta tai iästä ei ole tarkempia tietoja.
Sanan "gubbe" tai muunlaisen ihmisennimityksen sisältäviä nimiä on muuallakin Espoossa – esimerkiksi Suvisaariston Bergössä niitynnimi Gubbängen, Lahnuksessa pellonnimi Äijänkytö ja Espoon länsirajalla suonnimi Käringmossen (käring, suom. ’ämmä’), josta on muodostettu alueennimi Ämmässuo – Käringmossen.
Gubbmossenin lähistöllä on suonnimen mukaan annetuja harkinnaisnimiä, kuten kadunnimi Äijäntie – Gubbvägen, alueennimi Äijänniitty – Gubbängen sekä puistonnimet Äijänrinne – Gubbranten ja Äijänkallio – Gubberget.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Karakallion Rastaspuistossa on Kaarlo af Heurlinin nimeä kantava puisto, Kaarlo af Heurlinin puisto – Kaarlo af Heurlins park. Puisto sijaitsee lähellä Leppävaaran kartanoa, jonka isäntä af Heurlin oli vuodesta 1944. Puistosta koilliseen kulkee katu Heurlinintie – Heurlinsvägen, joka niin ikään on nimetty Kaarlo af Heurlinin muistoksi.
Kaarlo af Heurlinin puiston nimeä ehdotettiin vuonna 1986, jonka jälkeen se lisättiin asemakaavaan ja otettiin käyttöön. Heurlinintien nimeä ehdotettiin 1994 ja otettiin käyttöön samana vuonna. Opaskartassa se on ollut vuodesta 1996.
Kaarlo af Heurlin oli pitkäaikainen vaikuttaja Espoon kunnalliselämässä toimien mm. kunnanvaltuutettuna. Lisäksi hän oli maanviljelijä ja sosiaalidemokraattien kansanedustaja vuosina 1966–1970. Kaarlo af Heurlin äidin Elli Tompurin kerrotaan antaneen Albergan kartanosta lohkotulle tilalle sen suomenkielisen nimen Leppävaara, joka myöhemmin päätyi koko kaupunginosan nimeksi.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Karakalliossa oleva asuinkortteli Kalasääksi sekä sen itäpuolella olevat kadut Kalasääksentie – Fiskgjusvägen, Kalasääksenkatu – Fiskgjusgatan ja Kalasääksenkuja – Fiskgjusgränden herättävät silloin tällöin kyselyjä, onko niiden nimet kirjoitettu väärin. Nimissä oleva lintuhan on "kalasääski" tai "sääksi".
Kalasääski ja sääksi ovatkin kyseisen lintulajin virallisia nimityksiä, mutta sen lisäksi kansan parissa on ollut käytössä myös muoto "kalasääksi". Silloin kun vielä toiminnassa ollut nimistölautakunta suunnitteli Karakallion nimistöä 1960‑luvulla, nimiin päätettiin valita tämä kansanomainen muoto.
Paikannimissä esiintyy silloin myös paikallisia murresanoja ja ‑muotoja, ja niitä käytetään joskus myös nimistöä suunnitellessa. Kalasääksentien lisäksi esimerkiksi Poutahaukanpolun nimessä on käytetty ampuhaukan vanhaa kansanomaista nimitystä.
Kalasääksi‑nimet kuuluvat Karakallion petolintuaihepiiriin jatkona Lintuvaaran pikkulintunimille.
Nimet Kalasääksentie – Fiskgjusvägen, Kalasääksenkatu – Fiskgjusgatan ja Kalasääksenkuja – Fiskgjusgränden lisättiin asemakaavaan 1968. Opaskarttaan nimet lisättiin 1970‑luvun alussa.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Karakallion asuinalue on rakennettu pääosin 1960‑luvulla. Nimistösuunnitelmia laativat 50‑luvun lopulta alkaen Espoon tiennimilautakunta, kotiseutulautakunta ja nimistötoimikunta. Tiennimilautakunnan suunnitelmassa 1958 oli johtoajatuksena, että kaikki kadunnimet ja muut kaavanimet olisivat Kar‑alkuisia, sekä suomeksi että ruotsiksi. Nimenaiheiksi oli poimittu muun muassa karamelli, kardinaali ja karaatti. Merkitykseltään aiheet eivät siis liittyneet toisiinsa.
Kotiseutulautakunnan 1963 laatimassa uudessa nimistösuunnitelmassa nimet olivat osin erilaisia kuin vuoden 1958 ehdotuksessa, mutta periaate oli sama. Karaattitie‑nimi sisältyi kumpaankin suunnitelmaan.
1963 kaavailtiin, että nimi Karaattitie – Karatvägen olisi ulottunut idässä myöhemmälle Suohaukankujalle asti. Kadun pohjoispuolelle aiottiin 1963 lisäksi puistonnimeä Karaattipuisto – Karatparken.
Suohaukantien asukkaalta 2021 saadun tiedon mukaan nimeä Karaattitie ehdittiin käyttää jonkin verran 1960‑luvun puolenvälin aikoihin. Pian nimi kuitenkin muutettiin.
Karakallion nimistösuunnitelma muuttui 1964 lähes täysin niin, että kadunnimien aihepiiriksi otettiin petolinnut. Se aihepiiri tulikin käyttöön ja on edelleen käytössä. Karaattitie muutettiin nimeksi Suohaukantie – Kärrhöksvägen. Esimerkiksi vuoden 1966 opaskartassa on jo nimi Suohaukantie.
Sanalla "karaatti" on kaksi merkitystä. Toisaalta karaatti on kullan ja muiden jalometallien pitoisuuden yksikkö, toisaalta myös jalokivien painon tai tarkkaan ottaen massan yksikkö. Ei ole tiedossa, väikkyikö Karakallion karaattiaiheisia nimiä suunniteltaessa mielessä kulta vai timantit – ehkäpä molemmat.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Kaupunginosannimen Karakallio taustalla on nykyisen Turuntien varressa olleen asumuksen nimi Karabacka, joka tunnetaan asiakirjoissa ainakin 1700‑luvun lopulta. Nimen sisällöstä ei ole varmaa tietoa. Sen kirjoitusasu ei ole vaihdellut, mutta tarkoite on: ainakin 1900‑luvun alkupuolella sillä tarkoitettiin ennen kaikkea Turuntien eteläpuolista aluetta, nykyistä Kuninkaista. Suomenkielinen vastine Karakallio otettiin käyttöön, kun 1950‑luvulla aloitettiin nykyisen Karakallion alueen kaavoittaminen.
Kaavoittamisen yhteydessä kävi selväksi, ettei alueelta tunnettu juurikaan perinteistä paikannimistöä. Tiennimilautakunta esittikin 1950‑luvulla mielikuvituksekkaan ja poikkeuksellisen ehdotuksen, jonka mukaan uuden asuinalueen tiet ja muut paikat haluttiin nimetä Kara- ja Kar‑alkuisesti aina Karamellipolulta Kardinaalitielle ja Karttakentälle. Muutamaa vuotta myöhemmin nimistötoimikunta kuitenkin torppasi ehdotuksen, ja alueen nimistöön haettiin aihepiirejä muualta. Lähialueiden nimissä oli paljon alkuaan perinteisiin paikannimiin perustuvia lintuaiheita, joten lintuaihepiiriä päätettiin jatkaa myös Karakalliossa. Karakallion nimissä seikkailevat ennen kaikkea suuremmat petolinnut erotuksena läheisen Lintuvaaran pikkulintunimiin. Lisäksi Rastaspuistossa on kourallinen nurmikasviaiheisia nimiä, joiden aihe on saatu alueella kasvavista harvinaisemmista kyläkasvilajeista.
Karakallion osa-alueita ovat Leppäsilta ja Rastaspuisto. Karakalliosta käytetään yleisesti epävirallista nimeä Kartsi.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Karakallion ostoskeskuksen edustalla Karakalliontien laidassa on kaupunginosan keskusaukio, Karakalliontori – Karabackatorget. Torilla on toisinaan yleisötapahtumia ja torimyyntiä. Se on nimetty Karakallion kaupunginosan mukaan.
Nimi tuli asemakaavan nimistösuunnitelmaan 1991 ja merkittiin asemakaavaan 90‑luvulla. Aiemmin asemakaavassa ollut nimi Ostosaukio – Köptorget poistettiin siinä yhteydessä.
Virallisesti nimi kirjoitetaan yhteen sekä suomeksi että ruotsiksi, Karakalliontori ja Karabackatorget, mutta epävirallisessa käytössä esiintyy myös asuja Karakallion tori ja Karabacka torg.
Nimi oli syntynyt jo paljon ennen vuoden 1991 nimistösuunnitelmaa, sillä aukiota oli usein kutsuttu spontaanisti ”Karakalliontoriksi” tai ”Karakallion toriksi”. Esimerkiksi Karakallio‑seuran julkaisemassa Kara‑lehdessä 1/1976 kerrotaan, että 14.5.1976 oli Karakallion torilla Kari Laakson yhtyeen säestämät toritanssiaiset.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Karakallion itälaidalla sijaitsevan Leppäsillan osa-alueen nimen voisi luulla olevan läheisen Leppävaaran nimeä mukaillen myöhään kehitelty asuinalueen nimi, mutta itse asiassa näin ei ole. Paikalla on ollut Kilon kartanoon kuulunut Leppäsilta‑niminen suomenkielisten asuttama torppa jo 1600‑luvulla. Torppa on sijainnut suurin piirtein nykyisen mormonikirkon temppelin kohdalla. Nimensä se lienee saanut nykyisen Turuntien kohdalla torpan ohi kulkeneen kylätien siltaa ympäröineen lepikon mukaan.
Nimen kirjoitusasuna on ollut vuoden 1691 asiakirjoissa Läppä silda. 1700‑luvun lopulta 1900‑luvun alkuun torpassa oli ruotsinkielisiä asukkaita, jotka ilmeisesti kehittivät nimelle jo tuolloin suoran käännösvastineen Albro. Perinteisessä paikannimistössä ilman harkittua nimistönsuunnittelua tapahtuva suora kääntäminen on ollut varsin harvinaista, etenkin kun nimi ei sisällä kaikkein tutuimpia nimielementtejä. Kartoissa käytettiin kuitenkin ainoastaan suomenkielistä nimeä, kunnes nimistötoimikunnan ehdotuksesta sekä suomen- että ruotsinkielinen nimi vahvistettiin asemakaavassa vuonna 1976.
Alueen nykyisessä nimistössä jatkuu lähialueiden, kuten Karakallion Kalasääksen ja Haukkakallion sekä Lintuvaaran, tapaan lintuaihe. Nimistössä seikkailee suomenkieliseen alueennimeen sopivasti leppälintu, joka ruotsiksi on "rödstjärt" eli ’punapyrstö’: Leppälinnunrinne – Rödstjärtsbranten. Alueelta löytyy myös Leppäsillantie – Albrosvägen.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Monikko on nykyisessä Espoon opaskartassa maa-alueen nimenä Leppävaaran urheilupuiston ulkoilumaastossa. Paikassa ei nykyisin ole rakennuksia, mutta ennen Monikko oli torpan nimi.
Monikko‑niminen torppa mainitaan useissa 1700- ja 1800‑luvun tiedoissa. Torppa kuului Kilon kartanoon. Vielä varhemmin Monikko on voinut olla itsenäinen tila.
Torpanpaikka on ulkoilualueella nykyisen Leppälinnunrinteen itäpäästä 400 metriä itään. Opaskartassa maastonimi Monikko on sijoitettu hieman pohjoisemmas.
Kylä‑Espoo‑kirjassa julkaistun Saulo Kepsun artikkelin mukaan Monikko- tai Monikka‑nimiaines lienee hämäläinen ja henkilönnimilähtöinen. Monikka on muinainen miehennimi, joka on johdettu sanasta "moni". Se on esimerkiksi Janakkalan kylännimen Monikkala taustalla.
Monikon torpan mukaan on saanut nimensä paikan ohi virtaava puro, Monikonpuro – Monikkobäcken. Lähistöllä on paljon muitakin Monikko‑aiheisia nimiä, kuten Monikonkalliot ja Monikonkatu.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021
Karakallion ostoskeskuksen edustalla oleva aukio oli aiemmin nimeltään Ostosaukio – Köptorget. Nimi kuvasi paikan käyttöä. Nykyisin on kuitenkin asemakaavassa ja käytössä nimi Karakalliontori – Karabackatorget.
Nimi Ostosaukio – Köptorget oli vahvistettu asemakaavassa 1968. Vuoden 1991 nimistösuunnitelmassa päädyttiin muuttamaan nimi yksilöivämmäksi, koska ostos- ja kauppa-aiheista nimistöä on monella taholla muuallakin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Karakalliontien kanssa risteävä Poutahaukanpolku – Stenfalksstigen kuuluu Karakallion petolintuaiheisiin kadunnimiin. Se on ollut osa Espoon kadunnimistöä vuodesta 1968, jolloin nimi lisättiin asemakaavaan. Opaskartassa se on ollut vuodesta 1970. Poutahaukka on ampuhaukan kansanomainen nimitys, mutta myös muita lajeja, kuten hiirihaukkaa ja tuulihaukkaa, on kutsuttu poutahaukoiksi.
Karakallion petolintuaiheiset nimet ovat jatkoa Lintuvaaran ja Rastaspuiston lintunimille, jotka ovat saaneet alkunsa torpannimistä Harakka ja Trastmossen (ruots. trast, ’rastas’).
Poutahaukanpolusta kaakkoon risteää Poutahaukankuja – Stenfalksgränden. Muita lähistöllä olevia petolintunimiä on mm. Kalasääksentie – Fiskgjusvägen, Tornihaukanpolku – Tornfalksstigen ja Haukkapuisto – Hökparken.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Rastaspuisto on osa-alue Karakallion kaupunginosassa. Alueen nimi oli aluksi Rastasmäki – Trastbacken, mutta 1990‑luvun puolivälissä otettiin käyttöön nimi Rastaspuisto – Trastparken. Rastaspuisto‑nimen sisältävät kulkutiennimet Rastaspuistontie ja Rastaspuistonpolku annettiin jo sinä aikana, jolloin alueen nimi oli vielä Rastasmäki. Nämä tiennimet paikantavat kohteensa vielä luontevammin Rastaspuisto‑nimiselle alueelle. Rastaspuisto ei ole kaavassa eikä käytössä puistonnimenä, vaan alueen viheralueilla on muita nimiä.
Alueennimen rastas‑aihe on peräisin viereisen osa-alueen Rastaalan nimestä ja vanhoista paikannimistä Trastmossa ja Trastmossen (trast, suom. ’rastas’). Rastasmäki on edelleen viheralueen nimi Rastaspuistossa.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Kadunnimi Suohaukantie – Kärrhöksvägen on suunniteltu 1964. Se tuli pian käyttöön, sillä se on jo vuoden 1966 Espoon opaskartassa. Se vahvistettiin asemakaavassa 1968.
Suohaukantiellä on kaksi sivukujaa, Varpushaukankuja ja Hiirihaukankuja. Suohaukankuja on aiempi Suohaukantien osuus, joka on jäänyt erilliseksi kaduksi. Lähikatuja ovat myös muun muassa Tornihaukantie, Kotkatie ja Kalasääksentie. Kadun varren pientalot valmistuivat 1963. Alkuvaiheessa kadulla oli nimi Karaattitie – Karatvägen, sillä lähistölle oltiin antamassa useita muitakin Kar‑alkuisia nimiä. Nimistötoimikunta päätyi vuoden 1964 suunnitelmassaan kuitenkin lintuaiheisiin.
Petolintujen aihepiiri jatkoi joitakin vuosia aiemmin läheiseen Lintuvaaraan annettua lintuaiheista nimistöä. Lintumaailmaan liittyy lähistöllä myös alueennimi Rastaala – Trastmossen, jonka taustalla on vanha paikannimi Trastmossa.
Suohaukkoja on useampia lajeja, ja kansan puheessa suohaukaksi on voitu sanoa myös ainakin muuttohaukkaa. Etelä‑Suomessa tavallisin suohaukkojen sukuun kuuluva laji on ruskosuohaukka. Kadunnimeen lajinnimitys ruskosuohaukka olisi ollut liian pitkä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Lintuvaaran ja Rastaspuiston linnunnimityksiä sisältävät aihepiirinimet ovat saaneet alkunsa torpannimistä Harakka ja Trastmossen (ruots. trast, ’rastas’). Tämän nimistön jatkoa ovat isompien lintujen nimikkopaikat Karakalliossa. Haukkakalliossa Karakallion kaakkoisosassa on kadunniminä Haukkakallio, Nuolihaukantie ja Tornihaukantie. Jälkimmäisestä lähtee jalankulkutie nimeltä Tornihaukanpolku. Nimitoimikunta ehdotti nimeä 1964, ja se tuli käyttöön 1968.
Tornihaukan (tornfalk, Falco tinnunculus) nykyinen virallinen suomenkielinen lajinnimitys on tuulihaukka. Tuulihaukasta on havaintoja Espoosta myös viime vuosilta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.