Kaitaan nimistö
Kaitaan kaupunginosaan kuuluvat Finnoo, Hannus, Hannusjärvi, Hyljelahti, Iivisniemi ja Kaitamäki.
Kaitaan nimistö
Ankeriaankuja – Ålgränden on katu Kaitaan kaupunginosassa, Kaitamäen osa-alueella. Nimi otettiin käyttöön 1974. Nimenaihe saatiin siitä, että naapurikatu oli tuolloin nimeltään Ankeriaantie. Kaitamäen nimistönsuunnittelussa on käytetty enemmänkin kalojen aihepiiriä, muun muassa nimessä Sammentie. Ankeriaankujan aiempi nimi oli Lahnantie, mutta se nimi poistettiin 1974 Haukilahden Lahnatie‑nimen takia.
Nimen Ankeriaankuja tarkoite muuttui osin 1996. Siihenastinen Ankeriaankujan itäpää sai oman nimen Ankeriaankulma. Samalla nimi aiemmasta Ankeriaantien koillispäästä tuli uusi Ankeriaankujan kaakkoisosa.
Ankeriaankujan naapurikatuna on myös Ankeriaanpolku – Ålstigen. Nimet Ankeriaankuja, Ankeriaankulma ja Ankeriaanpolku on vahvistettu asemakaavassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Kaitaalla, Kaitamäessä Ankeriaankujan mutkasta lähtee kaakkoon sivukuja nimeltä Ankeriaankulma – Ålhörnan. Nimi suunniteltiin 1994 ja merkittiin opaskarttaan 1998. Merenrannalla sijaitsevan Kaitamäen nimistössä on jo 1950‑luvulla käytetty kalojen aihepiiriä.
Aiemmin Ankeriaankulma oli osa Ankeriaankujaa.
Nimi Ankeriaankulma kattaa myös kujan jatkeena olevan kevyen liikenteen osuuden Hyljelahdentien itäpäähän asti.
Nimi on vahvistettu asemakaavassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Kaitaalla, Kaitamäessä oli aiemmin käytössä kadunnimi Ankeriaantie – Ålvägen, mutta nimi poistettiin vuoden 2000 aikoihin. Kaitamäen nimistönsuunnittelussa on käytetty kalojen aihepiiriä. Kaitalahden rannalla sijaitsevaan paikkaan aihepiiri sopiikin, sillä kalastus on ollut vanhassa Kaitansissa tärkeä elinkeino.
Ankeriaantie‑nimestä jouduttiin luopumaan, koska asemakaavan mukaisessa katuverkossa yhteys Ankeriaankujalle katkeaisi. Olisi opastuksellisesti hankalaa, jos Ankeriaankujalle ei pääsisi Ankeriaantien kautta.
Lisäksi Vantaalla, Korson Jokivarressa, on katu nimeltä Ankeriaantie – Ålvägen.
Ankeriaantien nimi tuli käyttöön ilmeisesti jo 1950‑luvulla, sillä se sisältyi Kaitansin rakennussuunnitelmaan 1955. Se oli merkittynä Espoon opaskarttaan vuosina 1970–2000, ruotsinkielinen nimi Ålvägen 1972–2000.
Aiempi Ankeriaantie jaettiin vuosien 1996 ja 2002 välillä kolmen erinimisen kadun kesken:
– nykyinen Kaitalahdenranta = aiempi Ankeriaantien länsiosa + aiempi Valkamanpolku;
– nykyinen Karpintie = aiempi Ankeriaantien keskiosa;
– nykyinen Ankeriaankuja = aiempi Ankeriaankuja + aiempi Ankeriaantien koillispää.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Bondas oli yksi keskiaikaisen Mårtensbyn kylän taloista. Se on yleinen ruotsinkielinen talonnimi ja pohjautuu henkilönnimeen Bonde. Nimi on syntynyt keskiajalla, ennen 1500‑lukua. Mårtensbyssä oli vuonna 1540 kuusi taloa, mutta 1600‑luvulla niiden määrä väheni neljään. Bondaksen lisäksi säilyneet kantatalot olivat Hannus, Pej ja Lapi.
Hannus ja Bondas tunnetaan edelleen tilanniminä; 1900‑luvulta lähtien Bondaksella on ollut rinnakkaisnimi Maijala. ”Hannus” on myös alueen nimi ja monen kadun- ja maastonimen alkuosa: Hannuksentie, Hannuksenpelto, Hannusjärvi. Käytössä olevia Bondas‑alkuisia nimiä ovat alueennimi Bondaksenmäki – Bondasbacken ja maastonimi Bondasbergen.
Bondas‑nimen pohjalta on 1970–80‑luvuilla suunniteltu joukko kadunnimiä, joissa Bondas (äännetään ”bundas”) on suomalaistettu Puntala‑asuun: Puntalanrinne, Puntalanmetsä, Puntalanranta. Näitä nimiä ei kuitenkaan ole otettu käyttöön.
Kadunnimen Puntalanrinne sijaan on jäänyt käyttöön nimi Kielotie alueen kukka- ja kauppapuutarhateeman mukaan. Puntalanmetsä- ja Puntalanranta‑nimien tilalla kadunniminä ovat Hannusmetsä ja Hannusranta.
Uudessa Hannuksenpellon nimistösuunnitelmassa on ulkoilutien nimi Bondaksenrinteenpolku – Bondasbrantsstigen, jonka perustana on kallioalueen nimi Bondasbergen ja sijainti jyrkän kallionrinteen alla. Nimi liittyy myös rauenneeseen kadunnimiehdotukseen Puntalanrinne – Bondasbranten. Ulkoilutiennimen alkuosassa tilannimeä Bondas ei ole kuitenkaan enää muutettu suomalaisasuiseksi, koska Bondaksesta ei ole koskaan käytetty suomalaisnimeä Puntala.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Kaitaan kaupunginosassa, nykyisen Kielotien eteläpäässä on ollut riihi, jota kutsuttiin nimellä Bondasrian. Nimen alkuosa ”Bonda”s on tilannimi. Loppuosana on ruotsin sana ”ria”, jonka merkitys on ’riihi’.
Tieto riihennimestä on tallennettu paikannimikokoelmaan 1960‑luvulla. Ei ole tiedossa, milloin nimi on syntynyt.
Bondaksen talo on läheisellä Mårtensbyn kylämäellä. Palovaaran vuoksi riihet on yleensä rakennettu muista rakennuksista erilleen.
Riihen mukaan on annettu asemakaavassa viereiselle viheralueelle nimi Riihikorpi – Riskogen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016
Nykyisten Hyljetien ja Kaitaantien välissä ollut pelto tunnettiin nimellä Centralsåkern. Pellonnimi on syntynyt 1900‑luvulla, ajalla, jolloin pellon laidassa oli puhelinkeskus (central = 'keskus', åker = 'pelto').
Paikka on lähellä vanhaa Mårtensbyn kylämäkeä, nykyisillä alueennimillä sanoen Hannuksen, Hyljemäen ja Iivisniemen välimaastossa.
Aiempi pelto on nyt pääosin viheralueena ja vähäisemmältä osin pientalotontteina.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Eetinkuja – Editsgränden on Lampitien sivukuja Hannusjärvellä Kaitaalla. Nimi on Edit Walleniuksen muistonimi. Hän asui vielä 1950‑luvulla tällä alueella Träskestorp- eli Träsktorp‑nimisessä mökissä.
Träskestorp oli alueen vanhin asumus. Mökinpaikka on nykyisen Eetinkujan varressa.
Kadunnimi on suunniteltu 1970‑luvun lopulla tai viimeistään aivan 80‑luvun alussa. Se on vahvistettu asemakaavassa 1982 ja otettu käyttöön 1989.
Eetinkujan jatkeena kaakkoon on ulkoilutie nimeltä Eetinpolku – Editsstigen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Hannusjärvellä on ulkoilutie nimeltä Eetinpolku – Editsstigen. Muistonimen aiheena on paikallinen asukas Edit Wallenius.
Nimi on vahvistettu asemakaavassa 1982 ja otettu sittemmin käyttöön.
Vajaan 300 metrin mittainen Eetinpolku ulottuu Eetinkujan kaakkoispäästä Mäkirinteen länsipäähän.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Alueennimi Finnoo – Finno perustuu vanhaan kylännimeen ja kartanonnimeen Finno. Kylän tonttimaa on sijainnut nykyisen Rusthollarinkadun tienoilla. Finno‑nimen kantanimi lienee ollut asutusta ja varmaan lahteakin tarkoittanut Finnevik, jonka mahdollisesti antoivat naapurikylän Gräsan ruotsinkieliset uudisasukkaat 1300‑luvun aikoihin. Finnevik‑nimi syntyi oletettavasti siitä, että kylän vanha asutus oli suomenkielistä (finne, suom. ’suomalainen’).
Kylän asutus on ehkä alkanut jo 1000‑luvulla. Kylällä on täytynyt alkuaikoina olla jokin suomenkielinen nimi, joka kuitenkin hävisi, kun nimet Finnevik ja Finno yleistyivät ja asutus ruotsinkielistyi. Ruotsinkielisen nimen ääntämyksen lopussa on lyhyt o‑äänne. Ainakin 1800‑luvulta asti suomenkielisten keskuudessa on ollut käytössä muoto Finnoo, jossa loppuvokaali on siis pidentynyt.
Ruotsinkielistä kylän- ja kartanonnimeä kirjoitettiin 1900‑luvulla ajoittain myös å:lla, sillä nimen arveltiin sisältäneen alkujaan ruotsin kielen sanan ”å” (suom. 'joki'). Nimi voi kuitenkin olla muustakin syystä o‑loppuinen. Nykyisin ruotsinkielisen alueennimen kirjoitusasu Finno on hyvin vakiintunut.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017. Muokattu 2022.
Nykyiselle Finnoon osa-alueelle annettiin 1970‑luvun alussa nimeksi Suomenoja – Finno. Nimen taustalla on vanha kylännimi ja kartanonnimi Finno (~ Finnå). Suomenoja‑nimi muodostettiin kääntämällä ruotsinkielinen nimi todennäköisesti joskus 1950‑luvun jälkeen. Suomennos on muodostettu ruotsin kielen sanoista "finne" (suom. ’suomalainen’) ja "å" (suom. ’joki').
Alueella oli kuitenkin jo kauan ennen 1950‑lukua suomenkielinen nimi: Finnoo. Finnoo‑nimi on ollut suomenkielisten keskuudessa käytössä ainakin 1800‑luvulta asti. 1900‑luvun lopussa käytössä oli siis kaksi rinnakkaista Finno‑nimen suomenkielistä vastinetta, mukaelma Finnoo ja käännös Suomenoja. Yhdellä alueella ei voi olla virallisessa käytössä kahta erilaista suomenkielistä nimeä, ja tästä syystä vuonna 2001 osa-alueen viralliseksi nimeksi vaihdettiin vanhempi ja alkuperäisempi muoto Finnoo – Finno.
Espoon kadunnimistössä ja muussa kaavanimistössä on runsaasti Finnoo‑alkuisia nimiä, kuten Finnoontie ja Finnoonsilta. Suomenoja‑alkuisia nimiä ei esiinny kaavanimistössä lainkaan.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Kaitaan kaupunginosaan kuuluu osa-alue nimeltä Hannus, joka on saanut nimensä alueella sijaitsevasta samannimisestä talosta. Kadunnimi Hannuksenmäki – Hannusbacken on alueennimen liitynnäinen. Samalla kadunnimi kantaa myös talonnimen muistoa.
Hannuksenmäen nimi annettiin asemakaavaa laadittaessa 1974. Se tuli käyttöön pian sen jälkeen ja on Espoon opaskartassa vuodesta 1976. Hannuksenmäki on kokoojakatu Hannuksentien ja Hannuksenkujan välinen yhden korttelin mittainen katu.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Hannuksen osa-alueella Kaitaalla on useita Hannuksen‑alkuisia kaavanimiä. Kadunnimi Hannuksenrinne – Hannusbranten suunniteltiin asemakaavan nimistöä täydennettäessä 1990 ja otettiin käyttöön 1992. Hannuksenrinne on pieni sivukuja, joka pistää loivassa rinteessä Hannuksenkujan ja Hannuksenmäen risteyksestä etelään.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Osa-alueennimi Hannus ja Kaitaan kaupunginosan lukuisat muut Hannus‑nimet, kuten Hannusjärvi, Hannuksentie ja Hannuksenpelto, muistuttavat vuosisatoja vanhasta talonnimestä Hannus. Se puolestaan perustuu isännän nimeen.
Hannus‑nimisiä vanhoja taloja on muuallakin suomenruotsalaisilla seuduilla, sekä Uudellamaalla että Pohjanmaalla.
Espoon Mårtensbyn kylän Hannuksen taloa on alettu kutsua Hannus‑nimellä ehkä 1500‑luvun alussa. Isäntänä oli vuosina 1540–1552 Lasse Hansson, ja nimistöntutkija Saulo Kepsu otaksuu, että talonnimi tulee tämän isännän isän nimestä.
Espoon nimistötoimikunnan ehdotuksen mukaisesti Hannus‑nimi otettiin 1971 käyttöön myös osa-alueennimenä. Hannuksessa on useita Hannuksen‑alkuisia kaavanimiä, muun muassa asuntokatujen nimet Hannuksenmäki ja Hannuksenrinne.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Etelä‑Espoon Kaitaan kaupunginosaan kuuluvia osa-alueita ovat Kaitamäki, Hyljelahti, Iivisniemi, Hannusjärvi, Hannus ja Finnoo. Niistä Finnoon osa-alue ulottuu Länsiväylän pohjoispuolelle. Finnoosta länteen Länsiväylän eteläpuolella on ensin Hannus ja sitten Hannusjärvi.
Hannusjärven osa-alue on samannimisen järven ympärillä. Järvi on saanut Hannuksen talon mukaan nimen Hannusträsket, josta on muodostettu 1900‑luvulla järven suomenkielinen nimi. Hannus on Mårtensbyn kylän vanhoja taloja, ja kyläntontin lähistöt muodostavat nykyisen Hannuksen osa-alueen.
Osa-alueennimet Hannusjärvi – Hannusträsk (alueennimenä ruotsinkielinen nimi lyhyemmässä muodossa ”träsk”) ja Hannus on otettu käyttöön 1970‑luvulla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Hannusranta – Hannusstranden on katu Hannusjärven itärannan lähellä. Kadunnimi otettiin käyttöön 1986. Jo 1955 alueella merkittiin kiinteistörekisteriin tilannimi Tomt 15 "Hannusranta". Ei ole tiedossa, perustuiko 1980‑luvun kadunnimiehdotus tähän kiinteistönnimeen. Hannusranta‑nimien taustalla ovat joka tapauksessa järvennimi Hannusjärvi – Hannusträsket ja talonnimi Hannus.
Nimistösuunnitelman mukaan nimeä Hannusranta‑nimeä voi käyttää myös pienen alueen nimenä kadun varren asuinkortteleista puhuttaessa.
Hannusrannan kadun nimenä oli aiemmin Rajatie – Råvägen, ennen 1970‑luvun puoleenväliä pelkkä Rajatie. Nimi oli muutettava, koska samannimisiä katuja on muuallakin. Esimerkiksi Vantaan Vaaralassa oli Rajatie jo 1950‑luvulla ja on vuonna 2016 edelleen.
Asemakaavakartassa (tilanne 2016) on Hannusrannan kadun kohdalle merkitty nimi Puntalanranta – Bondasstranden, mutta se nimi on vain jäänne vanhasta nimistösuunnitelmasta. Puntalanranta‑nimi ei ole koskaan ollut käytössä, ja se on tarkoitus poistaa kokonaan kaavastakin.
Hannusrannan sivukuja on Hannusmetsä – Hannusskogen. Tällä nimellä kutsutaan myös viereistä metsäaluetta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Hyljelahdessa Lounais‑Espoon Kaitaan kaupunginosassa on nimistöä saatu rannikon historiaan kuuluvasta hylkeitten ja hylkeenpyynnin aihepiiristä. Aihepiirin valintaan on vaikuttanut sikäläinen kansanomainen luodonnimi Själörn, jonka alkuosana oleva sana ”själ” on murteellinen muoto sanasta ”säl”, suom. ’hylje’. Sanan ”ör” merkitys on ’luoto’.
Hyljemäen suurkortteliin tullaan Kaitaantieltä päin pitkin Hyljetietä, jonka sivukatuja ovat Norppatie ja Kuuttikuja. Hyljemäenportti yhdistää Finnoonsatamaan vievän Hylkeenpyytäjäntien Hyljetiehen. Lyhyt sivukuja Hyljetien rannanpuoleisessa päässä on saanut nimen Harppuunakuja – Harpungränden. Nimi on otettu käyttöön 1989.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Hyljekaari – Sälbågen on katu Iivisniemessä, Hyljemäen ja Hyljetien lähellä. Nämä hyljeaiheiset nimet tulevat vanhasta lähirannan paikannimestä Själören, jonka alkuosana on sana ”själ”, hyljettä merkitsevän ruotsin säl‑sanan murteellinen muoto.
Kadunnimi Hyljekaari on vahvistettu asemakaavassa 1982 ja otettu käyttöön 1994.
Katu on muodoltaan kaareva. Eräissä katuverkon kaavailuissa nimen suunnitteluaikaan vuoden 1980 tienoilla Hyljekaari olisi kaartanut katuna Hyljetiehen asti.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Hyljelahti on osa-alue Kaitaan kaupunginosassa. Kaitaan hylje‑aiheisten nimien takana on niemen vanha paikannimi Själören. Nimeen sisältyy ruotsin ’hyljettä’ merkitsevän säl‑sanan murteellinen muoto ”själ”. Hyljelahtea ehdotettiin alun perin vesistönimeksi vuonna 1971. Alueennimenä Hyljelahti on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1976.
Hyljelahti – Sälviken oli myös ennen vuotta 2017 nykyisen Hyljelahdenranta‑nimisen puiston nimi. Pienehkö puistoalue sijaitsee Hyljelahden osa-alueen laidalla, joten uusi nimi Hyljelahdenranta yksilöi puiston paremmin kuin laajaan alueeseen viittaava Hyljelahti.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Iivisniemi on osa-alue Kaitaan kaupunginosassa. Alueen nimen taustalla on vuonna 1914 annettu tilannimi Ivisnäs. Tila erotettiin Mårtensbyn kylän Bondaksen tilasta. Tilan perustaja Emil Hindsberg rakennutti 1910‑luvulla Ivisnäsiin asuinrakennuksen, joka purettiin 1970‑luvulla. Tilaa ja sen päärakennusta kutsuttiin myös Ivisnäsin kartanoksi.
Alueella oli vanhastaan Ivis‑alkuisia nimiä, kuten viljelys nimeltä Iviskärr, haka nimeltä Ivishagen ja torppa nimeltä Ivistorpet. Ivisnäs on jatkoa nimirypäälle.
Tila ei sijainnut niemessä, mutta Hindsberg otti silti tilannimen loppuosaksi niemeä merkitsevän sanan "näs". Ruotsinkielisiä näs‑loppuisia asutusnimiä on muuallakin voitu antaa myös paikkoihin, joissa ei ole niemeä.
Hindsberg myi Ivisnäsin tilan vuonna 1925 Werner Helanderille. 1960‑luvun alussa Helanderin suku myi Ivisnäsin Asuntosäästäjät ry:lle, joka alkoi suunnitella tilan maille uutta asuinaluetta. Nimeä Ivisnäs alettiin käyttää myös alueennimenä. Vuonna 1968 alueennimelle muodostettiin erillinen suomenkielinen vastine Iivisniemi. Ruotsinkielisenä alueennimenä säilyi Ivisnäs.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Nimen Kaitaa alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta siitä on esitetty erilaisia teorioita. Nimen taustalla on joka tapauksessa yksinäistalon nimi Kait(a), johon sisältyy joko henkilönnimi tai merkitys ’kapea’ mahdollisessa kantanimessä Kaitalahti tai Kaitaniemi. Nimen lopussa esiintyvä ”ans” merkitsee yleensä yksinäistaloa tai pientä kylää.
Vanhimmissa asiakirjoissa kylän nimeksi mainitaan Rii(hi)lahti (Rijlax 1540–1544), sen jälkeen esimerkiksi Kajtans (1549) ja Kaidansby (1564). Nykyisiä Kaitaan osa-alueita ovat Finnoo, Hannus, Hannusjärvi, Hyljelahti, Iivisniemi ja Kaitamäki.
Kaitaan nimiryppäät kertovat omaa tarinaansa alueen historiasta: kauppapuutarhasta, ”noidista”, Finnoon hevostilasta ja tietenkin kalastuksesta.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Kaitaanlaakso – Kaitansdalen on puistoalue Kaitamäen ja Iivisniemen välisessä laaksossa. Puisto on nimetty Kaitaan kaupunginosan mukaan, ja nimen loppuosaksi on valittu paikan maastoa kuvaava sana.
Nimi on suunniteltu 1988 ja merkitty asemakaavaan.
Toisaalla Kaitaalla on käytössä kadunnimi Kaitalaakso – Kaitdalen. Nimet ovat melko samanlaisia, mutta puistonnimeä Kaitaanlaakso annettaessa sen on arveltu kuitenkin erottuvan riittävän hyvin kadunnimestä.
Kaitaanlaaksossa virtaa notkon pohjalla pieni oja, jota kutsutaan nimellä Rajaoja.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Kaitaantien länsipään sivukatuja Kaitaan kaupunginosan Hannusjärven osa-alueella ovat Kaitatie – Kaitvägen ja Kaitalaakso – Kaitdalen. Ne on nimetty Kaitaan mukaan, mutta toisaalta myös paikkojen kapeuden mukaan. Kaitalaakso kulkee mäkien välisen solan kautta.
Kaitalaakso‑kadunnimen valintaan vaikutti myös kadun aiempi nimi Laaksotie. Nimi jouduttiin muuttamaan, koska Espoossa oli muita samannimisiä teitä. Kaitatien nimi oli olemassa ennen Kaitalaakson nimeämistä ja antoi mallia nimen alkuosaan.
Kaitalaakso‑nimi on suunniteltu 1979 ja vahvistettu asemakaavassa. Se otettiin käyttöön 1986.
Toisaalla Kaitaalla on Kaitaanlaakson puisto, jonka nimi muistuttaa melko paljon Kaitalaaksoa. Puistonnimi ei kuitenkaan ole osoitekäytössä, joten sekaantumisvaaraa ei ole pidetty liian suurena.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Kaitalahdenranta – Kaitviksstranden on sekä kadunnimi että puistonnimi Kaitaalla. Katu johtaa Kaitalahden rantaan, missä puistokin sijaitsee. Lahdella on nimi Kaitviken jo 1600‑luvun asiakirjassa.
Sekä puiston että kadun nimi on sunniteltu 1988 ja vahvistettu asemakaavassa. Kadunnimi on ollut käytössä vuodesta 1996.
Kaitalahdenrannan kadun kaakkoispää oli aiemmin nimeltään Valkamanpolku, ja muut osat olivat osa Ankeriaantietä. Nimi Ankeriaantie jouduttiin jättämään Kaitaalla pois, koska asemakaavan mukaisessa katuverkossa se olisi jäänyt eksyttävästi erilleen Ankeriaankujasta, ja lisäksi Vantaallakin on Ankeriaantie.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Kaitaan kaupunginosan Kaitamäen osa-alueen eteläpuolella on merenlahti nimeltä Kaitalahti – Kaitviken. Nykyajan suomenkielinen Kaitalahti‑nimi on Espoon nimistötoimikunnan muodostama 1971 ruotsinkielisen nimen Kaitviken perusteella. Nimi Kaitviken tulee talonnimestä Kait, jota on käytetty Kaitans‑nimen rinnalla. Talonnimi Kait puolestaan saattaa perustua muinaiseen lahdennimeen Kaitalahti.
Lahti jatkui ennen muinoin nykypohjukastaan pitkälle lounaaseen, 1200‑luvun tienoilla nykyiseen Mätäjärven suopainanteeseen asti. Mahdollisesti siinä vaiheessa alettiin tätä muodoltaan kaitaa lahtea kutsua suomenkielisellä Kaitalahti‑nimellä. Sen jälkeen lahdennimi on voinut pysyä käytössä, vaikka lahden muoto on muuttunut. Lahdennimestä olisi lahden rannalle perustettu talo saanut nimen Kaitalahti, tai ehkä lyhyesti Kaita. Sittemmin asutus ruotsinkielistyi ja talonnimeä alettiin käyttää muodoissa Kait ja Kaitans.
Arvelu vanhasta suomenkielisestä lahdennimestä Kaitalahti perustuu päättelyyn. Jos tällainen nimi on ollut, se on joka tapauksessa jäänyt pois käytöstä pitkäksi aikaa. Ennen 1970‑lukua suomenkieliset kutsuivat lahtea ruotsinkielisellä nimellä Kaitviken tai talonnimestä Kaitans muodostamallaan nimellä Kaitansinlahti. Lahdennimi Kaitalahti tuli Espoon opaskarttaan 1972 ja on sen jälkeen yleistynyt käyttöön.
Ei ole tiedossa, muodostiko toimikunta 1971 Kaitalahti‑vastineen vain mukailemalla Kaitviken‑nimeä vai oliko toimikunnan jäsenillä mielessä muinaisen nimen rekonstruoiminen ja palauttaminen. Toimikunta ei tuolloin pohtinut ensisijaisesti lahdennimeä vaan nimeä lahden eteläpuoliselle asutukselle. Nimi Kaitalahti annettiin varsinaisesti alueennimeksi. Opaskarttaan 1972 Kaitalahti – Kaitviken merkittiin sekä alueennimenä että lahdennimenä. Alueennimeksi se ei silti iskostunut, koska aluetta kutsuttiin jo vakiintuneesti nimellä Hanikka. Alueennimi Kaitalahti poistettiinkin pian opaskartasta, mutta lahdennimi jäi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Kaitamäki – Kaitbacken on osa-alue Kaitaan kaupunginosassa. Alue on saanut nimensä Kaitbacken-nimiseltä mäeltä, jolla osa-alue sijaitsee. Suomenkielinen Kaitamäki-vastine on muodostettu mukailemalla nimen alkuosa ja kääntämällä nimen loppuosa (backe, backen, suom. ’mäki’).
Kaitamäki – Kaitbacken on myös kadun ja puiston nimi Kaitamäen alueella. Osa-alueen ja kadun nimiä ehdotettiin alueelle vuonna 1971, ja molemmat ovat olleet Espoon opaskartassa vuodesta 1975 lähtien. Puistoalueen nimi on tuorein näistä nimistä, sillä sitä ehdotettiin nimeksi vuonna 1988.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Kaitaan Hannusjärven Kaitatiellä on kaksi lyhyttä sivukujaa, Kaitakuja – Kaitgränden ja Kaitapolku – Kaitstigen. Kaitatien nimi on nimistä vanhin, ja kujat on nimetty sen mukaan.
Kaitakuja on noin 90 metriä pitkä, Kaitapolku vain 40‑metrinen. Nimet ovat osoitekäytössä.
Kaitakujan ja Kaitapolun nimet on suunniteltu 1987, vahvistettu asemakaavassa 1989 ja otettu käyttöön 1992.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Kaitaan Hannusjärvellä on katu, jonka nimi on Kaitatie – Kaitvägen. Suomenkielinen nimi Kaitatie on ilmeisesti ollut käytössä jo ainakin 1960‑luvulla. Tietojen mukaan se on annettu kadun kapeuden mukaan.
Toisaalta nimenantajat ovat luultavasti ajatelleet sitäkin, että Kaitatie‑nimi muistuttaa alueennimeä Kaitaa – Kaitans.
Ruotsinkielinen nimi Kaitvägen on suunniteltu 1979 ja otettu käyttöön 1990‑luvun alussa. Se on muodostettu lähistön Kaitans-, Kait‑nimien mukaan. Nimi Kaitatie – Kaitvägen vahvistettiin myös alueen asemakaavassa 1982.
1970‑luvun puolestavälistä Kaitatien ruotsinkielisenä nimenä oli Prånget. Sana ”prång” merkitsee mm. kapeaa paikkaa. 1960‑luvulla ja 70‑luvun alussa kadulla oli pelkästään nimi Kaitatie.
Prångetin muuttaminen Kaitvägeniksi liittyy siihen, että Kaitatien kahdelle sivukujalle suunniteltiin 1980‑luvun lopussa Kaita-, Kait‑alkuiset nimet, ja Kaitatien ruotsinkielisenkin nimen haluttiin olevan alkuosaltaan yhtenevä niiden kanssa. Nimet Kaitakuja – Kaitgränden ja Kaitapolku – Kaitstigen otettiin käyttöön 1992.
Naapurikadun nimi on Kaitalaakso – Kaitdalen. Muita Kaita-, Kait‑alkuisia nimiä ovat esimerkiksi Kaitamäki – Kaitdalen (osa-alue, katu, puisto) ja lahdennimi Kaitalahti – Kaitviken.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Kielotie on Kaitaalla, Hannusjärvellä sijaitseva rinnekatu. Nimi liittyy puutarha- ja kukkateemaan: Hannuksen alueella on 1930‑luvulla ollut kauppapuutarha ja kasvihuoneita. Yleisempi ruotsinkielinen nimitys kielolle on ”liljekonvalje”, mutta koska myös ”konvalje” tai ”konvalj” on mahdollinen, on ”konvalj” lyhyyden ja sujuvuuden vuoksi ruotsinkielisen nimen alkuosana.
Ensimmäisen kerran Kielotie – Konvaljvägen esiintyi opaskartassa vuonna 1975. Asemakaavaan sitä ei voitu kuitenkaan ottaa, koska myös Vantaan Tikkurilassa on Kielotie. Asemakaavassa tien nimenä on vuodesta 1982 saakka on ollut Puntalanrinne – Bondasbranten, joka perustuu vanhaan tilannimeen Bondas. Puntalanrinne‑nimeä ei koskaan ole otettu käyttöön. Nimen alkuosaa ei olekaan tarpeen muuttaa suomalaisasuiseksi, koska Bondaksesta ei ole koskaan käytetty suomalaisnimeä Puntala. Käyttökelpoinen ehdotus uudeksi nimeksi olisi esimerkiksi Bondaksenrinne – Bondasbranten.
Jos pääkaupunkiseudulla joskus haluttaisiin täysin eroon päällekkäisyyksistä, Espoon Kielotie joutuisi vaihtamaan nimensä, koska Vantaan Kielotie on pidempi ja keskeisempi katu.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Kaitaan Hyljemäen asuinalueella kulkevalta Hyljetieltä lähtee asemakaavassa ulkoilutie nimeltä Norppapolku – Vikarstigen. Nimi on suunniteltu 2014. Lähistöllä on ennestään Norppatie, Norppakuja ja muuta hyljeaihepiirin nimistöä. Aihepiirin käyttö periytyy satoja vuosia vanhasta hyljeaiheisesta paikannimestä Själören.
Kaavailtu Norppapolku – Vikarstigen kulkee Hyljemäenpellon viheralueella. Nimi on vahvistettu asemakaavassa 2016. Vuoden 2020 tilanteessa kaavaan merkittyä ulkoilutietä ei ole rakennettu, eikä nimeä ole toistaiseksi otettu käyttöön.
Hieman eri paikkaan Hyljemäessä aiottiin jo vuoden 1971 nimistösuunnitelmassa antaa Norppapolku‑nimi, mutta sillä erää aikomus raukesi.
Nykyikaavassa olevan Norppapolun eteläpuolella Hyljetieltä haarautuu Norppatie – Vikarvägen, jonka nimi suunniteltiin 1971 ja otettiin käyttöön 1974 tai 1975. Norppatien sivukujan nimi Norppakuja on ollut käytössä 1990‑luvun alusta lähtien.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Iivisniemen hyljeaiheiset nimet kuten Hyljekaari – Sälbågen, perustuvat vanhaan niemennimeen Själören. Sen alkuosa ”själ” on ruotsin hylje‑sanan (”säl”) murremuoto. Jälkiosa ”ör” merkitsee luotoa tai karia, ja kertoo paikan saaneen nimensä silloin, kun se ei ollut vielä maatunut kiinni rantaan.
Hyljeaiheen mukaisesti Iivisniemessä on luonnollisesti myös norppia, nimittäin Norppatie – Vikarvägen ja Norppakuja – Vikargränden.
Norppatien nimi suunniteltiin 1970‑luvun alussa. Se hyväksyttiin kaupunginhallituksessa 1974 ja lisättiin opaskarttaan 1975. Norppakujan nimi on ollut asemakaavassa ja opaskartassa vuodesta 1991.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Kadunnimi Peijinkuja – Pejgränden Finnoossa tulee vanhasta talonnimestä Pej. Katu sijaitsee Mårtensbyn kylämäen ja Pejin talon paikan lähellä.
Finnoossa on asemakaavassa kadunnimet Peijinkatu – Pejgatan ja Peijinkuja – Pejgränden, jalankulkutiennimet Peijinkäytävä – Pejgången ja Peijinpolku – Pejstigen sekä aukionnimi Peijinkulma – Pejhörnet. Ne ovat suhteellisen uusia, sillä ne on suunniteltu 2013–2017 ja vahvistettu asemakaavassa 2016–2018. Nimet tulevat käyttöön rakennustöiden edetessä.
Kylän kantatalot olivat nimeltään Bondas, Hannus, Lapi ja Pej. Ne saivat nimensä viimeistään 1500‑luvulla. Lapi‑nimeä on käytetty myös muodossa Lapiar ja Pej‑nimeä muodossa Peji.
Suomenkielisissä kaavanimissä nimi Pej, Peji on helppokäyttöisyyden vuoksi mukailtu muotoon Peiji.
Espoon kiinteistörekisterissä on vuoden 2020 tilanteessa edelleen tilannimi Peji. Tilan omistaa Espoon kaupunki. Pejin tilan (numero 3:149) maita on muun muassa juuri Peijinkadun varressa. Paikannimikokoelmien mukaan Peijinkadun ja Peijinkujan kohdilla ollutta peltoakin on kutsuttu 1900‑luvulla nimellä Pejåkern.
Mårtensbyn kantatalojen mukaan on annettu myös esimerkiksi viheralueennimi Bondaksensuo – Bondasmossen, osa-alueennimi Hannus ja jalankulkutiennimi Lapiarinpolku – Lapiarstigen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020
Mårtensbyn kylässä Espoon eteläosassa oli neljä kantataloa: Bondas, Hannus, Lapi ja Pej. Nimet ovat olleet käytössä jo 1500‑luvulla. Nimi Pej on voinut syntyä siitä, että 1500‑luvun alkupuolella talossa oli Per‑niminen isäntä. Häntä on ehkä kutsuttu puheessa Pej‑nimellä, ja nimi on vakiintunut myös talonnimeksi.
Asutusnimeä Pej on käytetty myös muodossa Peji. Nimen mukaan on annettu 2010‑luvulla kadunnimet Peijinkatu – Pejgatan ja Peijinkuja – Pejgränden, jalankulkutiennimet Peijinkäytävä – Pejgången ja Peijinpolku – Pejstigen sekä aukionnimi Peijinkulma – Pejhörnet.
Espoon kiinteistörekisterissä on vuoden 2020 tilanteessa edelleen tilannimi Peji. Tämän tilan maita on muun muassa juuri Peijinkadun varressa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Kun Finnoonsatamasta katsoo merelle päin, edessä on lähimpänä kaksi metsäistä saarta: Pirisaari ja Ryssjeholmen. Pohjoisempi ja pienempi on Pirisaari. Sen ruotsinkielinen nimi Birisholm on luultavasti syntynyt jostakin Birger‑miehennimen muodosta.
Pirisaari on vailla kesäasutusta ja kokonaan Espoon kaupungin omistuksessa. Saarta on kutsuttu myös nimellä Lövisholmen mantereella olleen Lövis‑nimisen torpan mukaan, mutta Birisholm on vanhempi nimi, peräisin ainakin 1600‑luvulta. Suomenkielinen nimi Pirisaari on ollut kartoissa 1960‑luvulta lähtien. Se on muodostettu mukailemalla äänteellisesti Biris‑alkuosaa ja kääntämällä loppuosa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Iivisniemen ja Kaitamäen välisellä viheralueella virtaavaa pienehköä ojaa ovat lähiasukkaat kutsuneet nimellä Rajaoja. Nimi on syntynyt asukkaiden puheessa siitä, että oja muodostaa tavallaan alueiden rajan.
Tieto tästä kansanomaisesta ojannimestä on tallennettu asukkaita haastattelemalla kerättyyn paikannimikokoelmaan 1973. Nimi on otettu käyttöön joihinkin virallisen luonteisiinkin yhteyksiin: voidaan esimerkiksi laatia Rajaojan virtausta koskevia selvityksiä suunnittelun tueksi.
Nimellä Rajaoja on tarkoitettu erityisesti ojan yläjuoksua, mutta sitä voi tarvittaessa käyttää koko ojan mitalla mereen asti. Oja virtaa Kaitaanlaakson, Iivisniemenpellon ja Hyljepuiston läpi kohti itää ja laskee mereen Finnoonsataman vieressä.
Ei ole tiedossa, että tätä ojaa olisi kutsuttu erillisellä ruotsinkielisellä nimellä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Hannusjärven itäpään lähellä kulkeva katu, jonka nykyinen nimi on Hannusranta – Hannusstranden, oli aiemmin nimeltään Rajatie – Råvägen. Rajatien nimi on annettu 1950- tai 60‑luvulla ja perustuu sijaintiin. Tie on linjattu kulkemaan kiinteistöjen rajaa pitkin. Paikalla on ollut kiinteistönraja vuodesta 1955 lähtien.
Nimi on annettu 1955 tai viimeistään 1960‑luvulla. Tiellä oli 1970‑luvulle asti vain suomenkielinen nimi Rajatie. Ruotsinkielinen vastine Råvägen annettiin noin 1974.
1970‑luvun loppupuolella nimistösuunnitelmassa tultiin sille kannalle, että kadulle annetaan muu nimi. Rajatie‑nimen katsottiin olevan huonosti paikallistava, kun keskeisten kadunnimien haluttiin liittyvän alueennimeen. 1977 esitettiin sekä kadulle että suurkorttelille nimeä Bondaksenmäki – Bondasbacken tilannimen Bondas mukaan. Suunnitelma muuttui edelleen, ja vuoden 1982 asemakaavaan merkittiin kadulle nimi Puntalanranta – Bondasstranden, mutta sitäkään ei otettu käyttöön. Aiemman Rajatien nimeksi tuli 1986 Hannusranta – Hannusstranden.
Espoossa oli 1970‑luvun alkupuolelle asti useita muitakin Rajatie‑nimisiä teitä: Perusmäessä, Jupperissa, Lippajärvellä, Tuomarilassa (Sunassa), Nöykkiössä ja Friisilässä.
Perusmäessä aiemman Rajatien nimenä on nykyisin Perusmäenkuja, Jupperissa Louhostie, Lippajärvellä Tammihaantie, Sunassa Yläniityntie, Nöykkiössä Kiertokuja ja Friisilässä Friisilänraitti ja lyhyellä osuudella Friisiläntie.
Myös Harakassa, nykyisissä Pohjois‑Leppävaarassa ja Lintuvaarassa, oli 1950‑luvulle asti Rajatie. Se kulki pitkin 1900‑luvun palstoitusalueen rajalinjaa, joka oli alkujaan ollut Bergansin tilan raja. Koko linjalla ei kuitenkaan liene koskaan ollut yhtenäistä tietä. Linjalla kulkee nykyisin muun muassa Viserrystie.
Espoon lukuisat Rajatie‑nimet olivat hyvin sopivia kunkin asuinalueen omassa käytössä, mutta koko Espoon ja naapurikuntien osoitejärjestelmän selkeyden vuoksi päädyttiin muuttamaan ne muiksi. Pääkaupunkiseudulla vain Vantaalle on jäänyt Rajatie‑niminen katu.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Kaitaan kaupunginosassa, Riilahden alueella on Riilahdentien, Rysätien ja Kaitaantien välisellä kallioisella alueella puisto nimeltä Riilahdenpuisto – Rilaxparken. Puisto on nimetty alueennimen Riilahti – Rilax mukaan.
Puistossa ja puiston tuntumassa kulkevilla poluilla on niminä Riilahdenpolku ja Riilahdenmäki.
Riilahdenpuiston nimi on suunniteltu 1971 ja vahvistettu asemakaavassa 1979.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Riilahdentie – Rilaxvägen kulkee Kaitaantieltä etelään ja yhtyy Soukanväylään lähellä Hanikkaa. Kadunnimi sisältää alueennimen Riilahti – Rilax. 1970‑luvun alkupuolelle asti osuus oli osa silloista Suvisaaristontietä.
Espoon nimistötoimikunta otti nimen Riilahti käyttöön asuinalueen ja kaava-alueen nimenä. Toimikunta käsitteli Riilahden asemakaavaehdotusta maaliskuussa 1971 ja esitti joitakin Riilahden mukaan annettuja kaavanimiä, kuten Riilahdentie ja Riilahdenpuisto. Nämä nimet vahvistettiin sittemmin kaavassa.
Riilahdentien nimi oli Espoon opaskartassa ensi kertaa 1972, mutta ei ole varmaa, oliko nimi tuolloin todella jo käytössä, koska vuoden 1973 painoksesta se oli poistettu. Vuodesta 1975 nimi on ollut opaskartassa vakiintuneessa paikassaan.
Aiemmin nykyinen Riilahdentie oli osa pitkää Suvisaaristontietä, mutta tälle osuudelle tarvittiin oma nimi, koska katuverkko muuttui varsinkin Soukanväylän rakentamisen takia. Suvisaaristontie‑nimi muutettiin muotoon Suvisaarentie, ja nimi jätettiin vain eteläisemmälle osuudelle. Nykytilanteessa Suvisaarentie – Sommarövägen alkaa Soukanniementien koillispäästä, johon Soukanväylä päättyy.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Kaitaan länsiosassa on pienehkö alue, suurkortteli, nimeltä Riilahti – Rilax. Alueennimi tulee muinaisesta kylännimestä Rilax, joka on ollut käytössä ainakin 1500‑luvulla. Kylä tunnettiin kuitenkin useimpina aikoina nimellä Kaitans ja myös lyhyellä nimellä Kait. Rilax‑nimellä oli oletettavasti myös suomenkielinen vastine, joka saattoi olla Riilahti tai Riihilahti. Kylänpaikka on lahden rannalla, ja nimen taustalla lieneekin ollut lahdennimi.
Alueella on ollut isompia ja pienempiä lahtia. Ei tiedetä tarkkaan, mitä lahtea nimi Rii(hi)lahti on mahdollisesti tarkoittanut.
Pitkään poissa käytöstä ollut nimi Riilahti – Rilax palautettiin käyttöön 1970‑luvun alussa. Espoon nimitoimikunta ehdotti 1971 sitä suurkorttelinnimeksi ja myös nimeä Riilahdentie – Rilaxvägen kadunnimeksi. Nimi Riilahdentie on ollut opaskartassa vuodesta 1972 ja alueennimi Riilahti vuodesta 1975. Suurkorttelinnimi tarkoittaa Riilahdentien lähikortteleita.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Rullavuori on puisto Kaitaalla, Hyljelahdessa, Kihlmanin suvulle kuuluneen huvilan Villa Rulluddin lähellä. Huvila sijaitsee niemessä, jolla oli nimi Rulludden (myös lyhyesti Rullen) jo ennen ensimmäisen huvilan rakentamista 1873. Sitä ennen niemi oli asumaton, mutta sitä oli käytetty lastauspaikkana. Tarinat kertovat, että Rulludden‑nimi liittyisi tynnyrien tai puiden vierittelyyn aluksia lastattaessa tai niiden lastia purettaessa.
Puistonnimi Rullavuori annettiin alueen asemakaavaa valmisteltaessa 1970‑luvun lopulla, ja se tuli käyttöön 1987. Puistossa on korkea kallio, jolla on vanha kansanomainen nimi Prästberget. Ei tiedetä, mistä kallio on saanut aikoinaan sen nimen. Mäen läntisellä, korkeimmalla huipulla on lisäksi suomenkielisten asukkaitten antama nimi Tornikallio siellä 1940‑luvulle asti olleen palovartiotornin mukaan. Osa mäkialueesta on tunnettu myös nimellä Porkanmäki, koska mäen pohjoispuolella on asunut Porkka‑nimisiä asukkaita. Itäisemmällä, vähän erillisellä kalliolla on nimi Sälörsberget. Rulluddenin luona olevaa Kihlmanien puistomaiseksi muokkaamaa metsäaluetta on sanottu nimellä Rullparken.
Nimi Rullavuori – Rullberget on muodostettu Rulludden‑nimen liitynnäiseksi. Asemakaavan puistonnimeksi ei otettu vanhaa kallionnimeä Prästberget, koska Präst(gårds)-, Papin-, Pappilan‑alkuisia nimiä on muuallakin Espoossa ja pääkaupunkiseudulla. Prästberget‑nimeä ei silti pidä unohtaa, vaan sitä ja muitakin kansanomaisia kallion- ja mäennimiä voi käyttää edelleen Rullavuoren tienoon paikoista puhuttaessa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Sijainti: Rullavuori. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)
Rusthollarinkatu – Rusthållargatan on katu Finnoossa, lähellä Länsiväylää. Finnoon eli Finnon kartanon pihapiirin paikka on kadun varressa. Kartanon rakennuksia ei ole jäljellä. Kartano oli aikoinaan rustholli ja omistaja rusthollari.
Suunnilleen Rusthollarinkadun linjalle rakennettiin nimeämätön tieyhteys 1960‑luvun lopulla. 70‑luvun alussa katu sai lopullisen muotonsa. Nimi Rusthollarinkatu vahvistettiin asemakaavassa 1971 ja otettiin pian sen jälkeen käyttöön.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Finnoon lähimmät saaret ovat Ryssjeholmen ja Pirisaari – Birisholm. Suuremmassa, Ryssjeholmenissa, on useita huviloita. Ryssjeholmenin nimi on satoja vuosia vanha, ja sen aihe on kalastusväline ”ryssja”, suomeksi ”rysä”.
Ryssjeholmenilla ei ole erillistä suomenkielistä nimeä. Saaren nimi äännetään tavallisesti suhuässällä: ruotsin yleiskielessä ”ryššeholmen”, espoolaisessa murteessa perinteisesti ”ryšiholmen”. Myös ääntämystä ”ryssholmen” on käytetty.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Hannuksen, Hyljemäen ja Iivisniemen asuinalueiden kupeeseen sijoittuvalle puistolle esitettiin nimeä Sentraalinpelto – Centralsåkern vuonna 2013 vireillä olevassa asemakaavassa. Paikalla ollut pelto sai aikoinaan nimen Centralsåkern, koska pellon laidassa oli puhelinkeskus.
Sentraalinpellon nimi vahvistettiin asemakaavassa vuonna 2016. Paikka sijaitsee Hyljetien pohjoispään, Iivissyrjän ja Hyljekaaren välissä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014. Muokattu 2022.
Riilahdessa Kaitalahden tuntumassa on kortteli, jonka kadunnimet kertovat veneen synnystä. Nimien Kokkatie – Förvägen, Venepuuntie – Spantvägen, Hankatie – Årtullsvägen ja Teljotie – Toftvägen aiheena on veneen osien nimitykset. Näiden innoitteena on ollut veneenrakennus ja alueen sijainti meren läheisyydessä.
Kokka on veneen keula, hanka eli hankain on veneen partaassa oleva airon tuki, puu on maston vanha nimitys eli venepuu on veneen masto ja teljo eli tuhto taas on veneen istuinlauta.
Teljotien nimi suunniteltiin ja lisättiin asemakaavaan 1980‑luvulla yhdessä Kokkatien ja Venepuuntien nimien kanssa. Nimet otettiin käyttöön 1994.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Kaitaan kaupunginosassa, Kaitamäen alueella oli aiemmin käytössä jalankulkutiennimi Valkamanpolku – Båthamnsstigen. Polku johtaa venelaiturille. Nimi poistettiin 1996, kun polku liitettiin osaksi Kaitalahdenranta –Kaitviksstranden -nimistä katua.
Suomenkielinen nimi Valkamanpolku sisältyi jo vuoden 1955 rakennussuunnitelmaan. Ruotsinkielinen vastine Båthamnsstigen annettiin 1970‑luvulla.
Sittemmin Espoossa on annettu Valkama‑alkuisia kaavanimiä 2000‑luvulla Kauklahden Hansavalkamaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Hannusjärvellä kadunnimi Vartiotie – Vaktpostvägen on tullut käyttöön ennen vuotta 1970, mahdollisesti jo 1950‑luvulla. Nimeämisperusteena on mainittu, että tie johti Porkkalan vuokra-alueen rajaa valvoneelle rajavartioasemalle.
Nimi voi olla asukkaitten itse antama. Nimi on vahvistettu asemakaavassa 1987.
Pääkaupunkiseudulla on toinenkin Vartiotie, Vantaan Länsimäessä (sen ruotsinkielinen nimi Vaktvägen).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.