Espoonkartanon nimistö
Espoonkartanon kaupunginosaan kuuluvat Halujärvi, Järvikylä, Loojärvi, Mankki, Mynttilä ja Perinki.
Espoonkartanon nimistö
Blominmäki – Blombacken on pieni asuinalue, niin sanottu suurkortteli, Kehä III:n pohjoispuolella Mynttilän länsiosassa. Blominmäen asuntokadut ovat Blomintie – Blommens väg, Blominkuja – Blommens gränd ja Blominmäki – Blombacken.
Nimien taustalla on vanha torpannimi Blommens torp. Torpan, sittemmin itsenäisen tilan, sijaintipaikka on Blomintien pohjoispäässä. Torpannimi tulee siitä, että aikoinaan asukkaana oli Blommen‑nimellä kutsuttu torppari. Kutsumanimi tulee hänen sukunimestään Blom. Suomenkielisen nimen Blominmäki suositettava ääntämys on "bluminmäki" (tai "blumimmäki").
Alueennimi ja kadunnimet on suunniteltu 1975. Kadunnimet ovat olleet Espoon opaskartassa vuodesta 1976 ja alueennimi vuodesta 1980.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Mynttilän kadunnimi Blomintie – Blommens väg perustuu vanhaan torpannimeen Blommens torp. Torppa kuului Gumbölen kylään. Blom‑niminen torppari tunnettiin kutsumanimellä Blommen.
Kadunnimi on suunniteltu 1975, ja se on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1976. Blomintien sivukujat ovat Blominkuja – Blommens gränd ja Blominmäki – Blombacken. Blominmäki on käytössä myös alueennimenä.
Blomintien ja Blominkujan ruotsinkieliset nimet olivat aluksi muodoissa Blomvägen ja Blomgränden, mutta 2004 ne muutettiin asukkaiden aloitteen perusteella muotoihin Blommens väg ja Blommens gränd, jotka ovat paremmin torpannimen mukaisia. Lisäksi näin vältettiin sekaantumisvaara Vantaan kadunnimien Kukantie – Blomvägen ja Kukankuja – Blomgränden kanssa. Espoon alueennimen ja kadunnimen Blominmäki ruotsinkielinen vastine päätettiin kuitenkin säilyttää jo vakiintuneessa muodossa Blombacken.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Vuonna 1556 kuningas Kustaa Vaasa perusti Espobyn kylän maille kartanon maanviljelyksen ja karjanhoidon mallitilaksi. Myös Mankin suurkylä päätyi osaksi kuninkaankartanon maita. Nykyinen Espoonkartanon kaupunginosa on saanut nimensä kuninkaankartanolta ja onkin keskeisiltä osiltaan kartanon maita. Espoonkartano – Esbogård tuli kaupunginosan nimeksi 1970‑luvulla ja on ollut opaskartassa vuodesta 1976.
Espoonkartano – Esbogård on nimenä kartanolla, kaupunginosalla ja rekisterikylällä. Kaupunginosan ja kylän nimenä se kirjoitetaan aina yhteen, mutta kartanon nimen kirjoitusasussa näkyy välillä vaihtelua. Espoon nimistöryhmän suositus kuitenkin on, että myös kartanon nimi kirjoitetaan yhteen. Tämä johtuu Espoonkartanon nimen erityisyydestä: Espoonkartanoa ei kutsua pelkästään nimellä Espoo, toisin kuin muita kartanoita kuten Albergan kartano, joka voi olla myös Alberga tai Gumbölen kartano Gumböle. Suositus koskee myös ruotsinkielisen nimen kirjoitusasua Esbogård.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Halujärven osa-alueella Espoonkartanon kaupunginosassa Halujärventiestä haarautuu kohti Halujärven etelä- ja länsirantaa kaksi lyhyttä sivutietä, Halujärvenmäki – Haluträskbacken ja Halujärvenrinne – Haluträskbranten. Nimien loppuosat ”mäki” ja ”rinne” on annettu maaston mukaan, sillä lampi sijaitsee selvästi ylempänä kuin Halujärventie.
Tiennimi Halujärvenrinne – Haluträskbranten on käytössä vuodesta 2009. Vuoden 2008 opaskarttaan tietä ei vielä ollut merkitty, mutta nimi oli jo hakemistossa (jossa ruotsinkielinen nimi oli erehdyksessä muodossa "Halujärvibranten"). Halujärvenrinteen nimi esiintyi suunnitelmissa ensi kerran jo 1998.
Halujärventien ja Halujärvenmäen nimet otettiin käyttöön aiemmin, vuonna 1975. Tiennimet perustuvat alueennimeen Halujärvi – Haluträsk ja lammennimeen Halujärvi – Haluträsket.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Halujärvi – Haluträsket on metsälampi Espoonkartanon kaupunginosassa, nelisen kilometriä Kauklahdesta luoteeseen. Vanhoja tietoja on vain ruotsinkielisestä nimestä, mutta sen taustalla voi olla jokin varhaisempi suomenkielinen nimi, joka on kadonnut. Tätä lampea ovat ruotsinkieliset kutsuneet nimellä Haluträsk, myös lyhyesti Halu. Vuodelta 1832 on asiakirjamerkintä Halu Träsk.
Lampi sijaitsee Träskbyn kylän mailla, etäällä vanhasta asutuksesta. Kylännimi ei liity tähän lammennimeen.
1900‑luvun alkupuolen kartoissa lammennimellä Haluträsk ei ole vielä suomenkielistä vastinetta. Halujärvi‑nimi lienee muodostettu ruotsinkielisen nimen mukaan. Se on kartoissa lähiasutusta tarkoittavana alueennimenä tai lammennimenä tai molemmissa tarkoituksissa 1960‑luvulta lähtien.
Lammen etelä- ja lounaispuolelle 1950‑luvulla syntyneestä asuinalueesta käytetään lammen mukaan nimeä Halujärvi – Haluträsk. Ruotsinkielisestä lammennimestä alettiin 60‑luvulla käyttää peruskartassa määräistä muotoa Haluträsket – ehkä kartantekijä tai joku muu nimenkäyttäjä tahtoi sillä erottaa lammennimen alueennimestä.
Lammennimen sisältöä on vaikea tulkita. Nimi voi hyvin olla pohjimmiltaan suomenkielinen, kuten monet muutkin Espoon lampien ja järvien nimet, mutta vuosisatojen takainen alkuperäinen asu on tuntematon. Lampi on kooltaan sellainen, että oletettavan suomenkielisen alkuperäisnimen loppuosa on voinut olla ”lampi” tai ”järvi”. Alkuosa on voinut olla ”Halu” tai jotain muuta, esimerkiksi ”Halo”. Nykyisen alkuosan yhtäläisyys suomen sanan ”halu” kanssa on varmaan vain sattumaa.
Sirkka Paikkala esittää Järvi‑Espoo‑kirjassa mahdollisuutena, että nimi voisi liittyä murresanaan ”halopaju”, joka merkitsee halavaa tai salavaa. Siinä tapauksessa nimi olisi annettu rantojen ja lähimaaston pajukasvillisuuden mukaan.
1900‑luvun alusta on tieto myös metsäaluetta tarkoittavasta nimestä Haluskogen, joka lienee syntynyt lammennimen mukaan.
Halujärvi‑aiheisia tiennimiä on käytössä vuodesta 1975: Halujärvelle johtaa Halujärventie, ja lammen länsirannan lähelle nouseva sivukuja on Halujärvenmäki. Myöhemmin on otettu käyttöön myös sivuteiden nimet Halujärvenkuja (1987) ja Halujärvenrinne (2009).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Hiekkarata – Sandbanan on Espoonkartanon kaupunginosassa sijaitseva tie, jonka eteläpää on pitkä ja suora. Nimensä se on saanut aiemmin paikalla sijainneelta junaraiteelta, jota pitkin on kuljetettu soraa Järpbackan (joissakin kartoissa myös Hjärtbacka, Järnbacka) soranottopaikalta.
Soraraide lähti Mankin lähistöltä entiseltä Rantaradan linjaukselta, ja se on purettu luultavasti 1930‑luvulla. Rataverkoston varrella sijainneet soranottopaikat ja niitä varten rakennetut pistoraiteet harvinaistuivat muun muassa siksi, että rautateiden päällysrakenne vaihtui sorasta sepeliin ja soran tarve väheni.
Kiskojen poistamisen jälkeen vanhaa radanpohjaa alettiin käyttää ajotienä. Entisen hiekkaradan eteläpäätä ei ole enää olemassa edes tielinjana, ja Lapinkyläntieltä pohjoiseen lähtevä osuus on jonkin matkaa nykyistä Kuninkaankartanontietä. Noin puolet vanhasta raidelinjasta, sen pohjoispää, on käytössä Hiekkarata‑nimisenä tienä.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Sijainti: Hiekkarata. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)
Espoonkartanon mailta osti vuonna 1904 maapalstan veljeltään Uno Donnerilta Otto Donner junior. Palstalle nousi komea kolmikerroksinen hirsihuvila, jonka Otto nimesi Holkeniksi (holk, holken, suom. 'pesäpönttö'). Peringintien ja Gumbölenjoen välissä sijaitseva Holken oli Oton ja tämän vaimon Valentinen kuoltua Donnerien omistuksessa vielä vuoteen 1991 saakka. Huvilan suunnittelija ei ole selvillä, mutta huvila muistuttaa piirteiltään Akseli Gallen‑Kallelan Ruovedelle rakentamaa Kalelaa.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Järvikylän osa-alueen nimen taustalla on kylännimi Träskby. Träskbyn kylässä oli vuonna 1540 kolme taloa: Guss, Hommas ja Sågars. Alueen nimistö oli ruotsinkielistä. Kylän nimi on kirjoitettu vanhoihin asiakirjoihin muun muassa muodoissa tresche buw (1514), Treijskby (1540), Treskby (1542), Träskeby (1569), Träskby (1578) ja Träskböle (1630). Kylän nimi kertoo sijainnista järven rannalla (träsk, suom. ’järvi’). Nimessä mainittu järvi tarkoittaa kylän länsipuolella sijainnutta Loojärven jatkoa. Nimi on annettu todennäköisesti Espobyn asukkaiden näkökulmasta.
Träskbyn suomenkielinen vastine Järvikylä on muodostettu vuonna 1965. Se on suora käännös ruotsinkielisestä nimestä.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Lapinkyläntien ja Espoonkartanon tien risteyksestä koilliseen lähtee lyhyt kuja, jolla on runollinen nimi: Kaipuunkuja – Längtans gränd. Kujan nimellä on runollinen taustakin, sillä se on tullut Arvid Mörnen runosta Längtan (’Kaipuu’).
Nimellä muistetaan kirjailija Arvid Mörneä (1876–1946), joka toimi Finnsissä Mellersta Nylands folkhögskolanin rehtorina 1900‑luvun taitteessa.
Kaipuunkujan nimi lisättiin asemakaavaan 2018 ja otettiin käyttöön 2020.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Espoonkartanon lähellä Kehä III:lta lähtee luoteeseen Kauklahdenväylän jatkeena oleva Lapinkyläntie – Lappbölevägen. Nimeä on ehdottanut Espoon nimitoimikunta 1974. Perusteena on, että tie johtaa Kirkkonummen Lapinkylään. Nimi tuli käyttöön myöhemmin samana vuonna. Tie on samalla nimellä myös Kirkkonummen puolella.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Loojärvi – Låjärv on yksi Espoon suurimmista järvistä, josta valtaosa tosin on Kirkkonummen puolella. Järven nimi on Espoon vanhimpia. Sen lähtömuoto on suomalainen Lohijärvi, joka esiintyy 1500‑luvun kartoissa muodoissa Lohitresk ja Lohiiärffi. Ruotsinkielisten asukkaiden puheessa Lohi‑alun ”h” on kadonnut, koska h‑äänteen sijainti vokaalien välissä on ruotsin kielelle vieras. Lyhyt o‑äänne pidentynyt ja nimestä on tullut Loo‑alkuinen.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Mankbyn kylä edustaa Esbobyn kanssa Espoon vanhinta ruotsalaisasutusta. Mankby oli vielä vuonna 1540 kahdeksan talon suurkylä. 20 vuotta myöhemmin, Espoon kuninkaankartanon nielaistua kylästä suurimman osan, Mankbyssä oli jäljellä enää yksi talo, Finns.
Mankbyn nimi perustuu talonnimeen Mank(e), joka puolestaan pohjautuu henkilönnimeen Mank(e). Nimi on kirjoitettu vanhoissa asiakirjoissa muun muassa muodoissa maghen buw (1519), Manckaby (1541), Mancke (1556) ja Manckby (1557).
Mankbyn rekisterikylälle vahvistettiin erillinen suomenkielinen nimi Mankki vuonna 1965. Osa-alueen viralliseksi nimeksi nimiparia Mankki – Mankby ehdotettiin vuonna 1972.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Mankinjoki on joki, joka virtaa Loojärvestä Espoonkartanon kautta mereen. Espoonkartanon kohdalla siihen yhtyy koillisesta Gumbölenjoki. Joen ruotsinkielinen nimi Mankån on ollut vanhastaan seudun asukkaiden käytössä. Suomenkielinen nimi on muodostettu sen pohjalta 1900‑luvulla.
Joki on nimetty aikoinaan kylännimen mukaan. Joen varrella on Mankbyn kylä. Joennimeen on otettu kylännimen alkuosa ”Mank” ja lisätty siihen sana ”å : ån”, joka merkitsee jokea.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Mankki – Mankby on osa-alue Espoonkartanon kaupunginosan lounaisella laidalla. Mankki – Mankby oli asuinalueen nimenä jo vuoden 1966 Espoon opaskartassa. Nimen taustalla on kylännimi: asuinalue on syntynyt Mankby‑nimisen kylän maille.
Vuonna 1946 kylän kohdalle Kauklahden länsipuolelle perustettiin uusi junien pysähdyspaikka, joka nimettiin kylän mukaan. Kylällä oli tuolloin nimenä pelkkä Mankby, mutta seisake sai myös erillisen suomenkielisen nimen Mankki perustamisen yhteydessä tai viimeistään 1950‑luvulla. Seisakkeennimi Mankki – Mankby on merkitty muun muassa vuoden 1958 Espoon karttaan ja vuoden 1961 peruskarttaan. Vuonna 1965 Mankki tuli myös viralliseksi kylännimeksi nimen Mankby rinnalle ja pian sen jälkeen alueennimeksi opaskarttaan.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Myntinsolmu – Myntknuten on eritasoliittymä Kehä III:lla Kauklahden pohjoispuolella, Mynttilän kohdalla. Nimi on Espoon solmunnimien kokonaissuunnitelman mukainen ja on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 2002. Pääväylien eritasoliittymille on annettu solmu‑loppuisia nimiä 1970‑luvulta alkaen. Nimiä tarvitaan muun muassa reittiohjeissa ja tiesuunnitelmissa.
Nimen alkuosa tulee Mynttilän osa-alueen nimestä, jonka takana taas on vanha kylännimi Myntböle. Kylää ja kylän kantataloa on kutsuttu myös lyhyesti nimellä Mynt. Mynttilässä ja sen kohdalla Kauklahden puolella on useita Myntin-, Mynt‑alkuisia nimiä. Myntinmäki – Myntbacken ja Myntinsyrjä – Myntliden ovat suurkorttelin ja kadun niminä. Myntinsilta on kehätien ylittävä silta Myntinsolmussa. Mynttilän nimistösuunnitelmaan sisältyy myös kadunnimi Myntinmetsä.
Myntinsolmusta lähtee pohjoiseen Mynttiläntie ja etelään Kauklahdentie. Kehä III:n lähimmät liittymät ovat Muuralansolmu – Morbyknuten Mynttilän itäpuolella Muuralan kohdalla ja Mankinsolmu – Mankbyknuten Mankin kohdalla lännessä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Mynttilän kylä on sijainnut nykyisellä paikallaan Gumbölenjoen varressa Espoonkartanossa jo ainakin 1500‑luvulla. Myntböle‑nimen taustalla saattaa olla ruotsinkielinen niitynnimi Myntäng, ’minttuniitty’. Kääntämällä nykyisen osa-alueen nimeksi olisi siis voitu saada Mynttilän sijaan Minttula!
Mynttilän vanhoja kirjoitusasuja ovat esimerkiksi Mynttheböle (vuonna 1540) ja Mintböle (vuonna 1566). Kylännimeksi se on vahvistettu vuonna 1965. Kylään on kuulunut kaksi taloa, Stormynt ja Lillmynt, joista jälkimmäinen on saanut myöhemmän omistajansa mukaan nimen Snäck. Nykyään Mynttilän halkoo Kehä III, jonka pohjoispuolelle jää Myntbölen tonttimaa ja eteläpuolelle Snäckin talon mukaan nimetty asuinalue Näkinkylä – Snäck.
Alueella on myös useita Mynttilän liitynnäisnimiä, kuten teollisuusalueen nimi Myntinsyrjä – Myntliden sekä Mynttiläntie – Myntbölevägen.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Sperrings on vanha espoolainen asutusnimi: tilannimi, kylännimi ja osa-alueen nimi. Nimeä on kirjoitettu kahdella tavalla, e:llä ja ä:llä. Vanhan käytännön mukaan se on ollut ”Sperrings”. Toisaalta oikeinkirjoitussääntöjen kannalta olisi perusteltua kirjoittaa ”Spärrings”, koska nimi pohjautuu etymologisesti ruotsin kielen sanaan ”spärring” (murteissa mm. 'varpushaukka'). Ääntämykseen tällä kirjoitusasun vaihtelulla ei ole vaikutusta.
Tilannimellä Sperrings ei ole erillistä suomenkielistä vastinetta, mutta kylännimelle muodostettiin 1965 suomenkielinen mukaelmavastine Perinki. Espoon kaupunginhallitus vahvisti sen myös osa-alueen suomenkieliseksi nimeksi 1974.
Tiennimi Peringintie – Sperringsvägen otettiin käyttöön 1974, kun Espoon haja-asutusalueen teille annettiin osoitenimiä. Ruotsinkielisen tiennimen kirjoitusasu muutettiin joitakin vuosia myöhemmin ä:lliseen muotoon Spärringsvägen. Alueennimen kirjoitusasuksi oli kuitenkin vahvasti vakiintunut e:llinen Sperrings ja nimi oli tullut tässä muodossa kansainvälisestikin tunnetuksi erityisesti arkeologian alan julkaisuissa. Espoon opaskartassa ja muissa osoitekartoissa alueennimi oli muodossa Sperrings, ja tiennimi Spärringsvägen poikkesi siitä sekaannuttavasti.
Kirjoitustavan yhtenäistämiseksi Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen nimistöryhmä päätti 2005 muuttaa ruotsinkielisen tiennimen alkuperäiseen muotoon Sperringsvägen. Suomenkielinen tiennimi Peringintie säilyi ennallaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005. Muokattu 2022.
Sperrings on vanha tila Espoonkartanon lähellä. Tilan mukaan Sperrings tuli myös kylännimeksi. Rekisterikylän nimelle muodostettiin 1965 suomenkielinen mukaelmavastine Perinki. Espoon kaupunginhallitus vahvisti nimen Perinki – Sperrings myös osa-alueen suomenkieliseksi nimeksi 1974.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Sperrings on vanha espoolainen asutusnimi: tilannimi ja kylännimi. Tila syntyi ilmeisesti jo keskiajalla, mutta erillinen Sperringsin rekisterikylä muodostettiin vasta myöhemmin. Alkuun tilannimi oli muodossa Sperring ilman loppu‑s:ää, mutta myös muodosta Sperrings on tietoja jo 1600‑luvulta. Tilannimi tulee henkilönnimestä Sperring. Senniminen asukas lienee tullut Espooseen Kirkkonummelta, jossa on toinen, vanhempi Sperrings-niminen kylä.
Nimen ensitavun vokaalia on kirjoitettu kahdella tavalla, e:llä ja ä:llä. Vanhan käytännön mukaan kirjoitusasu on ollut ”Sperrings”. Toisaalta ruotsin oikeinkirjoitussääntöjen kannalta olisi perusteltua kirjoittaa ”Spärrings”, koska nimi pohjautuu etymologisesti ruotsin kielen sanaan ”spärring” (murteissa mm. 'varpushaukka'). Ääntämykseen tällä kirjoitusasun vaihtelulla ei ole vaikutusta.
Tilannimellä Sperrings ei ole erillistä suomenkielistä vastinetta, mutta rekisterikylälle annettiin 1965 suomenkielinen nimi Perinki. 1970‑luvulla Perinki – Sperrings otettiin käyttöön myös osa-alueen nimenä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005. Päivitetty 2022.