Ulla Soinne

Alttoviulu, äänenjohtaja

Musiikilla on aina ollut elämässäni keskeinen sija. Pienenä kuuntelin pöydän alla aikuisten keskustelua. Sanat polyfonia ja Bach toistuivat yhtenään, ja tajusin jo silloin, että ne ovat elämän tärkeimpiä asioita. Joskus urkuri-isäni otti minut mukaansa kirkkoon, apulaiseksi urkuja virittämään. Istuin urkupenkillä, ja painoin yhtä kosketinta kerrallaan isän naputellessa pilliä. Kun isä huusi urkujen sisältä: ”Seuraava!”, painoin seuraavaa kosketinta.

Mieleeni on myös piirtynyt muistikuva alttoviulisti Tapio Myöhäsestä soittamassa iltamusiikkia isäni kanssa Kuopion tuomiokirkon urkuparvella. Soittimen ääni lumosi minut silloin, eikä lumous ole haihtunut vieläkään. Tapiola Sinfoniettaan tulin vuonna 1992 monen mutkan kautta opiskelun jälkeen. Meitä sinfoniettalaisia yhdistää rakkaus musiikkiin, ja väitän, että saamme työstämme voimaa. Lisäksi lataan akkujani esimerkiksi metsässä liikkuen.