Pasi Pihlaja

Käyrätorvi, yhteisömuusikko

11.05.1960 kello 7.30 oli kaunis toukokuun aamu, aurinko paistoi ja linnut visersivät. Yhtäkkiä kuului karmaiseva rääkäisy Keski-Suomen keskussairaalan synnytysosaston huoneesta numero 3. Olin päättänyt tulla katsomaan, miltä maailma näyttää.

Siitä se elämä alkoi. Tuli vuosi 1969, joka oli merkittävä maailmalle ja myös minulle, Apollo 11 lensi kuuhun ja minä tartuin trumpettiin. Jo kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen osasin (mielestäni) soittaa Peppi Pitkätossun tunnarin ja sen myös naapurit saivat tuta, sillä harjoittelin mieluusti pihamaalla.

Pian pääsin ekalle keikalle. Seurakunnan pappi pyysi minut nuorten iltaan soittamaan alkufanfaarin. Muistaakseni fanfaari muodostui neljästä luonnonäänestä, ja osumatarkkuus oli noin 50%. No, sainpahan yleisön hyvälle tuulelle jo heti eka keikalla.

Kiinnostukseni musiikkia kohtaan kasvoi kasvamistaan. Kävin ensimmäisessä sinfoniakonsertissa 10-vuotiaana ja saattaa olla, että se oli sysäys muusikon ammattiin. Seuraavana vuonna ovet avautuivat Jyväskylän musiikkiopistoon. Pian ihastuin käyrätorveen, tähän maagisen kaukaiseen ja kuulaaseen instrumenttiin. Siirryin käyrätorviluokalle ja sain opettajakseni Torsten Lindforsin. Vuonna 1977 pääsin soitto-oppilaaksi puolustusvoimien soittajakouluun. Tuolta ajalta muistoihin on jäänyt presidentti Kekkosen itsenäisyyspäivän vastaanotto, sekä puolustusvoimien soittomestaruuskilpailu, jossa ryhmämme saavutti ensimmäisen sijan.

Vuonna 1979 sain käyrätorvensoittajan paikan Jyväskylän orkesterista, kunnes 1981 päätin hakea Radion sinfoniaorkesteriin. Kuinka ollakaan, pääsin sinne ja myös Sibelius-Akatemiaan Kalervo Kulmalan luokalle. 1986 lähdin kokeilemaan siipiäni Saksaan, mutta tulin pian takasin ja aloitin Helsingin kaupunginorkesterissa torvensoittajana. Tässä välissä olin perustanut perheen ja olin kahden lapsen isä.

1987 voitin koesoiton Espooseen juuri perustetussa kaupunginorkesterissa. Kamarimusiikki on aina ollut lähellä sydäntäni, joten Tapiola Sinfonietta oli juuri oikea orkesteri minulle. Täällä olen nyt viihtynyt ja kouluttautunut ohessa myös yhteisömuusikoksi. Vuodet ovat vierineet, monta maata on nähty, paljon on opittu elämästä ja eri kulttuureista ja paljon olen saanut ystäviä kotimaasta eri puolilta maailmaa.

Tällä hetkellä toimin orkesterissa enimmäkseen yhteisömuusikkona. Erityisen miellyttävää tässä työssä on välitön vuorovaikutus yleisön, tai sanoisinko kanssaeläjien kanssa. Työ sairaaloissa, palvelutaloissa sekä lasten ja vammaisten parissa on näyttänyt minulle aivan uudenlaisen vaiheen muusikkoudessani. Tätä jatkan ja voin hyvin.