Naapurin suusta: Koska mammutit tulevat uudestaan? – Pienet lapset historian parissa

  • Kulttuuri
  • Museot
  • Näyttelyt
24.1.2022 5.39Päivitetty: 4.2.2022 12.32
Lapsi katsoo kameraan aikuisen sylistä.He istuvat matolla ja leikkivät jotain.
Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff/KAMU

“Koska mammutit tulevat uudestaan?” kysyi taannoin eräs pieni museovieras. Kysymys oli loistava ja mielenkiintoinen. Se paljasti osuvalla tavalla pienen museovieraan käsityksen ajasta syklisenä eli ikuisesti kiertävänä ja toistuvana. Espoon kaupunginmuseon vuosittaisista kävijöistä noin 40% on alle 18-vuotiaita. Vuonna 2018 museokohteissa vieraili lähes 600 päiväkoti- ja kouluryhmää.

Ajatus siitä, minkä ikäisiä lapsia kannattaa tuoda ryhmävierailulle museoon vaihtelee. Monilla museoilla on perinteisesti ollut palveluita lapsille 4-5-ikävuodesta ylöspäin. Espoon kaupunginmuseon nuorimmat museovieraat ovat olleet parin kuukauden ikäisiä. Kerran kuukaudessa järjestettäville Vaunutreffeille osallistuville vieraille ei vielä jää muistijälkeä vierailusta, mutta hänet museoon tuonut aikuinen toivottavasti rohkaistuu astumaan historian pariin lapsensa kanssa uudestaankin.

Minkä ikäinen lapsi ymmärtää historiaa? Kysymystä on pohdittu kasvatustieteilijöiden piirissä jo sadan vuoden ajan. Ajatus historian ymmärtämisestä on sidoksissa siihen, miten määrittelemme mitä aika on. Kulttuurissamme aika on sidoksissa kellonaikaan, kalenterin aikaan ja vuodenkiertoon. Kronologinen eli tapahtumajärjestyksessä kulkeva käsitys ajasta edellyttää ennen ja jälkeen, eilen ja huomenna kaltaisten sanojen konkreettista ymmärtämistä. Tällaisen käsityksen valossa alle 5-6-vuotiaiden kanssa ei ole hyödyllistä tutkia historiaa.

Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff/KAMU

Historia ei kuitenkaan ole vuosilukuja, päivämääriä tai tutkijoiden määrittelemiä aikakausia, joiden järjestys pitäisi osata ennen kuin niistä voi puhua. Historia on osa juuriamme. Ajan taju muodostuu jo hyvinkin pienelle lapselle. Hän hahmottaa, että jokin näyttää vanhalta tai jotakin asiaa seuraa aina joku muu asia. Pienen lapsen kiinnostus omaa menneisyyttään kohtaan alkaa pian, kun hän oppii puhumaan. Hän vaatii ”Äiti, kerro kun minä olin pieni” ja kysyy mahtoiko pappa elää jo silloin kun oli dinosauruksia. Lapsella on luontainen halu kuulla omista juuristaan.

Historiallinen museo on oiva paikka kasvattaa juuria ja löytää yhteisiä keskustelunaiheita menneisyydestä: niin siitä omasta kuin sadunkaltaisesta, jännittävästä ja toisesta menneisyydestä. Esineet, tarinat, kuvat, omakohtaiset kokemukset, leikit, tunto- ja hajuaistimukset johdattavat historian pariin vaikka käsitteet eilen tai huomenna tai rautakausi ja moderni aika eivät olisikaan vielä hallussa. Historia on jotain paljon henkilökohtaisempaa kuin historiankäsitteisiin nivoutuva tieto. Historia on meidän kaikkien oikeutemme ja historian käsittely pientenkin lasten kanssa kannattaa!

Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff/KAMU

Tänä syksynä Espoon kaupungissa alkoi päivähoitoikäisille suunnattu Kulttuurikurkkaus, jossa kulttuuripalvelujen tuottajat vievät kulttuuria ja taidetta päiväkoteihin. Historian käsittelyä pienten lasten kanssa on pohdittu ja rohkaistu päivähoidon henkilökuntaa tuomaan kulttuuria ja historiaa myös pienten lasten pariin. Lue lisää: https://www.espoo.fi/kulttuurikurkkaus

SANNA VALORANTA-SALTIKOFF, museolehtori
Kirjoitettu 26.9.2019

Lue lisää lasten historiakäsitysten muotoutumisesta muun muassa:
Pat Hoodless, 1996: Time and timelines in the primary school. 1996.