Minä ja Tapiola

Tapiolan peruskiven muurauksen 70-vuotisjuhlaa vietetään tänä syksynä. Hetki on minulle herkistävä, samaan tapaan kuin läheisen syntymäpäivä. Olen syntynyt ja kasvanut Tapiolassa, ja toinen nimeni Tapio on annettu minulle Tapiolan mukaan. Minulle Tapiola on koti ja Tapiolan henki on antanut suuntaa elämälleni monella tapaa – oli se sitten pihapelien pelaamista kavereiden kanssa ja erilaisten ihmisten kohtaamista tai yhteisestä ympäristöstä huolehtimista ja aktiivisuutta.

Tapiola on kokenut jo paljon, kuten 70-vuotiaalle toki sopiikin. Hienointa on kuitenkin se, että Tapiola on tänäkin päivänä yhä voimissaan. Tämän vuoden toukokuussa valtakunnallinen Elävät Kaupunkikeskustat ry palkitsi Tapiolan onnistuneesta keskustauudistuksesta Vuoden kaupunkikeskusta -palkinnolla.

Tapiolan ydinkeskustaa kehittämällä olemme pystyneet varmistamaan Tapiolan elinvoimaisuuden. Uudet asukkaat ja sujuvat liikenneyhteydet tarkoittavat myös hyviä palveluja. Samalla heti uudistuneen ydinkeskustan ympärillä Tapiolan henki on säilynyt mitä parhaimmalla tavalla. Tapiola on edelleen luonnonläheinen, lapsille ja kaikille muillekin turvallinen ympäristö, jossa asukkaat ja yhteisöt ovat myös aktiivisesti mukana.

Alkuperäiset rakennuttajat totesivat vuonna 1953: ”me emme halua rakentaa vain asuntoja ja taloja, vaan sosiaalisesti oikean elinympäristön nykyajan ihmiselle ja hänen perheelleen”. Tämä ajatus on ohjannut Tapiolan kehittämistä eri aikakausien ja rakentamisen trendien vaihtuessa. Sosiaalisesti laadukas elinympäristö on tarkoittanut sitä, että duunareiden ja pomojen lapset ovat aina voineet leikkiä tasavertaisina yhdessä. Naaviksen pihalla meitä lapsia oli parhaimmillaan yli sata!

Tapiolan suunnittelussa viheralueiden merkitys asukkaiden hyvinvoinnille tunnistettiin ja siihen satsattiin. Edelleen Tapiolassa näkyy sama ideologia. Keskiössä on alusta alkaen ollut ihminen, asukas, tapiolalainen.

Puutarhakaupunki ansaitsee kehityksen ja toimivan keskustan. Vielä ei ole valmista, jos niin voi koskaan sanoakaan. Tapiolan maamerkki, ikoninen Keskustorni peruskorjataan. Uimahallin korjaus on alkamassa, ja Heikintori odottaa vuoroaan. Kulttuurikeskus ja kulttuuriaukio uudistuvat. Jotain tulee valmiiksikin: hiljattain valmistunut Tapionpuisto ja sinne laskeutunut Venturo-talo ovat juuri sitä Tapiolan tunnelmaa ja omaleimaisuutta, jota täällä tuleekin olla.

Nyt juhlan hetkellä on aika muistella. Minä muistelen hetkiä Naavakalliontien pihapiirissä, Silkkiniityllä, Kino Tapiolassa ja Keskusaltaan ja -kentän laitamilla.

Minulle Tapiola on rakas. Täällä luodut ystävyydet ja joukkoon kuulumisen tunne ovat kantaneet pitkälle. Muistot ja nostalgia ovat tärkeitä ja niillä on paikkansa. Vastuullista on katsoa myös tulevaan.

Uskon, että Tapiolan elinvoimaisuus kantaa ja saamme välitettyä Tapiolan henkeä myös tuleville sukupolville. Nautitaan luonnosta, elinvoimasta, kulttuurista, palveluista ja toimivista liikenneyhteyksistä, kutsutaan kaikki mukaan yhteisöön. Sillä tavalla unelma ihannekaupungista on totta jatkossakin. Olen varma, että Tapiolalla on taas edessään loistava tulevaisuus.

Grattis Hagalund! Onnea Tapiola!