Mervi Kinnarinen

I viulu

Synnyin kaupunkiini Lahteen perustettiin musiikkiluokat 1960-luvun puolenvälin tienoilla. Äitini laittoi minut pyrkimään sinne 70-luvulla, ja samalla pääsin aloittamaan viulunsoiton opinnot musiikkiopistossa. Ilman näitä kahta opinahjoa ja hienoja opettajia minusta tuskin olisi tullut muusikkoa.

Musiikki täytti elämäni pianon- ja viulunsoiton, orkesterien ja teoriaopintojen muodossa. Lukion kävin iltakoulussa, koska halusin enemmän aikaa harrastukselle. Ohimenevänä haaveena oli arkkitehdin ammatti, mutta päästyäni Sibelius-Akatemiaan en enää uhrannut sille ajatustakaan.
Vuonna 1990 avautui viulistin paikka Tapiola Sinfoniettassa, johon halusin ehdottomasti pyrkiä, koska eri orkestereissa keikkailtuani huomasin viihtyväni parhaiten hieman pienemmissä kokoonpanoissa. Onnekseni sain paikan!

Kiinnostukseni barokkimusiikkia kohtaan heräsi opiskeluaikana, kun periodisoittimien ilosanoma alkoi levitä Suomeenkin. Vuorotteluvapaalla lähdin Hollantiin opiskelemaan alaa enemmän, ja sieltä palattuani soitin barokkiviulua ahkerasti eri kokoonpanoissa. Barokkimusiikki on edelleen kaikkein lähimpänä sydäntäni.

Työn vastapainoksi harrastan liikuntaa ja puutarhatöitä. Iloa tuottavat myös muut taiteenlajit kuvataiteesta teatteriin ja kirjallisuuteen. Eniten nautin hiljaisuudessa olemisesta ja perheeni kissojen Pepin ja Leevin silittelystä.