Matti Tegelman

Isäni, arkkitehti Heikki Tegelman, oli aina innokas musiikin harrastaja, ja kolme veljeäni ovat työllistyneet musiikin pariin. Oli siis luonnollista, että aloitin pianonsoiton ja laulamisen.

1979 perheemme muutti Tansaniaan. Dar es Salaamin kansainvälisen koulun innokas musiikinopettaja Bob Smith oli kirjoittanut Paul McCartneyn bassolinjat Beatles- musikaalia varten. Motivaationi nuotinluvun opettelemiseen kasvoi ja löysin basson!

Suomeen palattuamme pyrin veljeni Pekan neuvosta Kuopion musiikkiopistoon opiskelemaan kontrabassonsoittoa. Musiikkiopiston sinfoniaorkesterin kautta avautui uusi sointimaailma.

Lukion jälkeen päätin ystäväni vihjeestä pyrkiä Sibelius-Akatemiaan. Ensimmäisen kerran pettymyksestä sain motivaation jatkaa, ja seuraavan vuoden kuljin junalla Helsinkiin Juha Pesosen tunneille. Työ palkittiin, ja 1986 aloitin Sibelius-Akatemiassa. Kiitos Juha!

Jussi Javaksen intensiivisen opetuksen lisäksi parhaita hetkiä olivat Akatemian jousiorkesterin ja erityisesti Paavo Pohjolan kanssa tehdyt periodit. Diplomin suorittamisessa apuun riensi Teemu Hauta-aho, joka lainasi pyyteettömästi yhden soittimistaan. Kiitos Kalmisto!

Orkesterisoitossa hieno kokemus oli viransijaisuus Suomen Kansallisoopperassa. Keikkailin satunnaisesti myös juuri perustetussa Espoon kaupunginorkesterissa. Espoo tuli tutuksi bassoa kantaen ja bussireittejä tutkimalla. Osallistuin koesoittoon 1989, ja tammikuussa 1990 aloitin työt vakituisena kontrabassonsoittajana. Kiitos Jussi!

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, kuinka ainutlaatuinen tilaisuus oli päästä juuri perustettuun orkesteriin. Työkulttuuri on saanut kehittyä ilman historian painolastia. Pieni orkesteri on joustava ja nopea reagoimaan, parhaimmillaan kuin bändi! Olen saanut tehdä yleisötyötä, lastenkulttuuria, jazzia ja progea sekä omia projekteja. Viime aikoina ole taas alkanut säveltää, omaksi ilokseni ja kenties myös muiden. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen on edelleen vaikea puhua soittamisesta työnä, sillä se on yhä rakkain harrastus.