Matinkylän lukion kuvataidelinjalta valmistunut Pekko opiskelee nyt maisema-arkkitehdiksi Ruotsissa

Pekko Ilmonen on Matinkylän lukion kuvataidelinjan entinen opiskelija. Lukiovuosiin mahtui hyviä opettajia, kavereita ja yksi pieni kepponenkin. Hän on nyt syksyllä aloittanut opinnot Ruotsin Alnarpissa Sveriges Landbruksuniversitetissä.

Pekko Ilmonen valmistui Matinkylän lukion kuvataidelinjalta ylioppilaaksi keväällä 2025. Hän haki aikoinaan Matinkylän lukioon (silloin vielä nimeltään Kaitaan lukio), koska ”Osasin peruskoulussa piirtää paremmin kuin luokan muut pojat ja ajattelin, että pääsen helpommin sisään kuvataidelinjalle”. Pääsykokeissa piti piirtää, maalata ja tehdä kolmiulotteinen työ. Viimeksi mainittuun Pekko ei ollut kovin tyytyväinen. Mutta ilmeisesti sekin oli onnistunut, koska hän pääsi sisään. Hänestä oli mukavaa, että Matinkylä lukio oli hyvällä sijainnilla, uusi ja tuliterä rakennus, jossa kaikki toimi.

Lukion kuviskurssien töistä paras oli Pekon mielestä todennäköisesti maalauskurssin öljyvärityö. Sen maalaaminen kesti pitkään, mutta oli Pekosta antoisaa. Piirtämisestä hän puolestaan innostui museoissa kierrellessään: ”Olen aina piirrellyt, mutta todellisesti piirtäminen lähti käyntiin viime syyslomareissulla Roomassa, kun käytetiin aikaa per museo lähemmäs 6h, josta vähintään 4-5h yhtäjaksoista piirtämistä patsaalta patsaalle.” Kuvataiteen lukiodiplominkin Pekko teki. Tehtävän aihe oli toislajinen, jossa tarkoitus oli ajatella kokonaan toisen lajin näkökulmasta itsevalittua aihetta. ”Tekeminen oli vaativampaa, sillä piti rajata aihetta ja keksiä oma tehtävänantonsa, sekä kirjallisesti perustella ratkaisunsa.”

Verrattuna yläkouluun Pekko sanoo opettajien näyttäneen enemmän omaa persoonaansa opetustunneilta. Hänen lempiaineitaan olivat kuvataide, historia, maantiede ja filosofian. Pekon mielestä näissä oli parhaat opettajat.

Kun Pekolta kysyy parasta lukiomuistoa, hän miettii hetken. Hän päätyy penkkareihin – tai sitten paras lukiomuisto on viimeinen koulupäivä, jolloin historian opettajalle tehtiin pikku kepponen. Opiskelijat olivat keränneet opettajalta kolmen vuoden ajalta hänen sanomiaan lausuntoja tai kommentteja, jotka ilman kontekstia olivat outoja. ”Nämä laitettiin opettajan lokeroon, jotta emme tarvinneet kohdata vastuuta teostamme”, Pekko nauraa. Paperinivaskan antia puitiin opettajanhuoneessa, mutta opettaja otti kepposen ihan hyvällä.

Monesta lukion käyneestä vanhojen tanssit ovat paras muisto. Pekko ei kuitenkaan tansseihin osallistunut, vanhojen tanssien kurssin kanssa meni päällekkäin kuvataiteen kursseja ja pakollinen pitkän ruotsin kurssin kanssa – opiskelutahti oli silloin kova. ”Tavallaan kadutti, etten osallistunut vanhojen tansseihin, mutta mulla oli oma kaveriporukka enkä jäänyt kaipaamaan sellaista yhteisöä, mitä vanhojen tansseissa muodostuu”, Pekko sanoo. Hän oli osan lukiota ryhmänsä ainut poika. Muut ottivat hänen hyvin mukaan porukkaan, ja hän pitää edelleen yhteyttä lukiokavereihin. 

Pekko opiskelee maisema-arkkitehdiksi Sveriges Landbruksuniversitetissä. Hän näkee, että ala on merkittävä tulevaisuudessa. Maisema-arkkitehti suunnittelee maisematiloja, joissa ihmiset tapaavat; esimerkiksi toreja, pihoja ja puistoja. Alalla pääsee käyttämään myös lukiossa opittuja piirustustaitoja. Opinnoissa onkin jo harjoiteltu piirtämistä katsomatta paperia. ”Halusin työtä, joka ei ole pelkkää toimistossa olemista. Työssä pääsee vaikuttamaan huomattavan monen ihmisen elämään”, Pekko kertoo. Hän myöntää, ettei opintoihin kuuluva kasvien nimien opettelu latinaksi kamalasti kiinnosta.

Pekko lähti opiskelemaan Ruotsiin, koska suomenruotsalaisena hän taitaa kielen. Pikkukaupunki Alnarp sijaitsee Malmön lähellä Etelä-Ruotsissa. Oppilaitos on entinen suurmaatila 1800-luvulta. Päärakennus on oikeastaan linna. ”Tämä on ihan kuin Harry Potterin Tylypahka”, Pekko kuvaa. Hän asuu nyt Malmössä, mutta aikoo muuttaa asumaan kampukselle. ”Opiskelijan elämä on tähän asti ollut hyvin itsenäistä ja vapaata, on omat aikataulut, mutta omista opinnoista, terveydestä ja ravinnosta joutuu olemaan valppaana.”

Luennot ovat tähän mennessä koskeneet kasvituntemusta, maisemahistoriaa (joka on Pekon mukaan läheistä sukua taidehistorialle), sekä piirustustunteja. Ainoa ”pänttääminen” opinnoissa on ollut kasvien nimien opettelu latinaksi, mutta Pekko uskoo, että maisemahistoriassa tulee jotain vastaavaa vastaan. ”Piirustustunneilla opitaan (yllätys yllätys) piirtämään, mutta keskitytään enemmän tekniikkaan, kuten katseen pitäminen motiivissa ja piirtämiseen ilman, että katsoo paperiin”, Pekko kertoo.

Lukioajoissa ei tunnu olevan mitään, mitä Pekko tekisi toisin. Tai no yksi juttu… ”Olisi pitänyt lukea pitkän ruotsin ylioppilaskokeisiin. Sain E:n enkä päässyt sanomaan kavereille, että sain lukematta L:n”, Pekko nauraa.

Ysiluokkalaisia Pekko neuvoo hakemaan lähimpään lukioon, jos ei oikein tiedä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. ”Voit käyttää koulumatkoista säästyneen ajan paremmin, vaikkapa opiskeluun.” Jos haluaa jotain erityistä lukiolta, vaikka juuri kuvataidetta, niin sitten kannattaa Pekon mielestä hakea kauempana olevaan lukioon.

Opintojen lisäksi hän oppi paljon myös ihmisenä lukioajoista. Ihmisten erilaisuuden ymmärtäminen on yksi niistä opeista: ”Ihmiset ovat erilaisia, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen – huolimatta siitä, mitä heistä ajattelee”, Pekko toteaa. Lukioaikana hän myös oppi, että ystäviä voi löytää oudoistakin paikoista. ”Lukiossa et tule olemaan yksin.”