Leena Ihamuotila

I viulu

Minulle oli jostain syystä selvää hyvin pienestä pitäen, että haluan soittaa viulua, ja että siitä tulisi minulle jollain tapaa ammatti. Viiden soittavan sisaruksen kanssa kasvaneena ajatus tuntui luontevalta.

Matka alkoi Oulun konservatoriosta ja jatkui Sibelius-Akatemiassa, Kuhmon viulukoulussa ja Rotterdamin konservatoriossa. Opintojeni alkuvaiheessa arvelin suuntautuvani viulunsoiton opettajaksi, mutta kolme vuotta Virtuosi di Kuhmo- kamariorkesterin konserttimestarina sytytti kipinän orkesterisoittoon, yhdessä tekemiseen. Kun opintoni lähestyivät loppuaan, näin ilmoituksen vapaana olevasta ykkösviulun soittajan paikasta Tapiola Sinfoniettassa, ja elokuussa 1995 allekirjoitin työsopimukseni.

Enpä arvannut aloittaessani, miten hienoon työyhteisöön pääsin mukaan! Työpäivääkään ei ole kulunut, jolloin ei olisi ollut aihetta ihastella taitavien kollegojen monipuolista osaamista ja luovuutta, hyvästä seurasta puhumattakaan. Tämä on ollut omiaan pitämään innostuneen kipinän yllä. Työn monipuolisuus ja vaihtelevuus ovat haastaneet välillä pois omilta mukavuusalueilta ja auttaneet löytämään uusia.

Olen pienestä pitäen ollut erityisesti klassisen musiikin ystävä. Työni luonteesta johtuen kuuntelen vapaa-ajallani harvoin musiikkia, ellei se liity tulevaan ohjelmistoon tai työviikkoon, sillä työpäivien jälkeen kaipaan hiljaisuutta. Aina kun mahdollista, hakeudun etsimään sitä luonnosta. Jos äkillinen musiikin nälkä kuitenkin yllättää työpäivän jälkeen, suuntaan mieluummin konserttiin kuin kuulokkeiden väliin. Konsertti tapahtumana, olipa lavalla soittamassa tai yleisössä kuulijana, on aina kiehtova ja ainutkertainen kokemus.