Kino Tapiolan luvattomasta sisäänpyrkijästä kasvoi Espoon kulttuuripalvelupäällikkö
Tapiolan niityillä ulkoilee harva se päivä nuori hörökorvainen perunkarvatonkoira, Siru, yhdessä emäntänsä Leena Hoppanian kanssa. Leena aloitti tammikuussa Espoon kulttuuripalvelupäällikkönä. Millaisen kollegan saimme joukkoomme?
Mitä teet uudessa työssäsi kulttuuripalvelupäällikkönä?
Vastaan Espoon kulttuuritaloista, joita ovat Espoon kulttuurikeskus, Sellosali, WeeGee, Kannusali ja Lasten kulttuurikeskus Aurora.
Talojen kulttuuritarjonnan lisäksi työn alla on muutamia muitakin kulttuuripalveluita. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita Espoonlahden kulttuurihankkeen, joka tarjoaa kesällä matalan kynnyksen tapahtumia ja taideprojekteja keskellä Suur-Espoonlahden sykettä.
Mikä tässä työpaikassa veti puoleensa, miksi halusit töihin Espoon kaupungille?
Tunnen itseni espoolaiseksi. Olen asunut Espoossa kymmenvuotiaasta nuoruuteen, jonka jälkeen tein parikymmentä vuotta kestäneen harharetken maailmalle. Kymmenisen vuotta sitten palasin takaisin Espooseen.
Tähän työhön halusin, sillä näen että Espoon kulttuuritalot ovat niin isoja ja vaikuttavia, että niillä voidaan aidosti vaikuttaa espoolaisten hyvinvointiin ja kulttuurin nälkään. Kulttuuri on osiaan isompi kokonaisuus, ei pelkkiä yksittäisiä esityksiä ja näyttelyitä. Sillä voidaan vaikuttaa ihmisten osallisuuteen ja yhteiskunnassa elämiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn ja yksinäisyyteen. Tänä päivänä voidaan sanoa jopa, että kulttuuri vahvistaa kriisin kestävyyttä. Tätä kaikkea haluan tarjota näiden talojen ja tapahtumien kautta espoolaisille.
Minkälainen polku johti tähän työhön?
Hyvin moninainen polku. Kulttuurityöläisillä on usein aika epätyypillinen ja poukkoileva työura. Olen toiminut yrittäjänä, johtanut omaa tuotantoyhtiötä sekä toiminut tuottajana ja agenttina ja managerina.
Olen ollut myös kehittämässä kulttuuria isoissakin kansallisissa hankkeissa ja istunut esimerkiksi Espoon kulttuurilautakunnassa ja kaupunkisuunnittelulautakunnassa varajäsenenä.
Korona-ajan kynnyksellä oli kehitteillä isoja juttuja, jotka sitten kariutuivat pandemiaan. Silloin Joensuussa avautui kulttuurijohtajan viransijaisuus, ja olin siellä vähän yli vuoden kulttuurijohtajana. Sen jälkeen siirryin Vuosaareen vetämään kulttuurikeskus Sofiaa.
Sitten aukesi tämä paikka, ja täällä nyt olen, toivottavasti vähän kauemman aikaa.
Mitä uusien kollegojen on syytä tietää sinusta?
No vaikka sellainen hauska juttu, että lemmikkini on perunkarvatonkoira – jolla on karvat. Se on vuoden vanha pentu nimeltään Siru, ja se on jo toinen koirani tätä samaa rotua. Sen kanssa tehdään kaikenlaista ja ulkoillaan paljon.
Mitä työelämään tuleen, niin tapani johtaa on hyvin epähierarkkinen. Haluan toimia mahdollistajana. Ja siihen tarvitaan koko sitä porukkaa, jonka kanssa teen töitä.
Jos pitäisi valita tämän illan ohjelma – lenkille, leffaan, teatteriin vai konserttiin?
Lähtisin ensiksi lenkille Tapiolan niityille ja ottaisin tuon karvaisen hörökorvakoirani tietysti mukaan. Mutta sen jälkeen… onpas vaikeaa!
Käyn todella mielelläni teatterissa ja konserteissa, ja valinnanvaraahan Espoossa on. Seuraavaksi kalenterissa on Tapiola Sinfoniettan Nuoruus-festivaali, odotan sitä innolla.
Ehkä tänään kuitenkin (torstaipäivä huhtikuussa) valitsisin leffan. Meillä on lähiteatterina Kino Tapiola, jonka muistan jo lapsuudesta. Sinne yritettiin livahtaa takaoven kautta katsomaan elokuvia, huonolla menestyksellä useimmiten. Kino Tapiolassa on nyt hieno ohjelmisto. Tänään näyttää menevän May December, pääosissa Julianne Moore ja Natalie Portman, sen valitsisin.
Mitä työsi on opettanut sinulle Espoosta?
Espoon kaupungin vahvuus on sen suuruus. Kaikenlaista apua on saatavilla, ja se on ollut todella kivaa. Täällä on todella hyvä meininki.
Ihan konkreettisen uusi juttu on ollut Lasten kulttuurikeskus Aurora. Johtuu ehkä siitä, ettei itselläni ole lapsia, niin en oikein tuntenut sitä aiemmin. Nyt kun olen päässyt tutustamaan, niin sehän on älyttömän hieno paikka!
Paras vinkkisi työstä palautumiseen?
Kyllä se on tuon hörökorvaisen nuoren koiran kanssa peuhaaminen. Ei siinä paljon työasioita mieti, kun sen kanssa liikkuu ja seurailee kevään etenemistä.
Olemme koiran kanssa myös paljon maalla. Kuten varmasti moni muukin, aloittelin korona-aikaan puutarhatöitten tekemistä. Ei mitään ihmeellistä, muutama onnistunut mutta pääosin epäonnistuneita kokeiluita puutarhassa. Kokeilut jatkuvat.
Teksti Paula Ristimäki, kuvat Sabrina Bqain.
