Kevään loistoa Fiskarsinmäellä

Fiskarsinmäen luonnonsuojelualue on kiva koko perheen retkikohde. Helppokulkuisen luontopolun varrella on monenlaista katseltavaa. 

Lehtomainen Fiskarsinmäki sijaitsee Espoonlahden sopukassa luonnonsuojelualueella. 

”Fiskarsinmäki on saanut nimensä siellä 1700-luvulla asuneista kalastajista ja heidän kalastajamajoistaan.  Paikka on näkemisen ja kokemisen arvoinen erityisesti juuri keväällä”, kertoo Espoon kaupungin ympäristösuunnittelija Katrin Aia.

Keväällä alue onkin parhaimmillaan, kun valkovuokot, kiurunkannukset, käenrieskat ja kielot peittävät maan, satakielten, peippojen, kirjosieppojen, lehtokerttujen ja muiden muuttolintujen liverrys täyttää metsän. 

Puusto on luonnonsuojelualueella saanut kasvaa rauhassa, ja alueella onkin komeita vanhoja jalopuita kuten tammia, lehmuksia, tuomia ja vaahteroita. Puuston erikoisuus on suuri ontto lehmus, jonka sisällä ketterimmät voivat käväistä.

Luontoa pääsee tarkkailemaan reilun kilometrin pituisella Fiskarsinmäen rengasreitillä. Se noudattelee vanhaa kärrytietä ja on helppokulkuinen koko perheen luontopolku, mutta ei kuitenkaan esteetön. Polku kulkee osittain Mankinjoen viertä, kunnes se kääntyy kohti merenrantaa ja ruovikkoa. 

Ruovikon laidalla reitin puolivälissä on lintutorni, josta on hyvä kiikaroida Espoonlahden kosteikkolintuja.

”Fiskarsinmäki on lintuharrastajille hyvä kohde. Siellä on nähty telkkiä, silkkiuikkuja, nokikanoja ja kahlaajia varsinkin muuttoaikana”, Aia vinkkaa. 

Kesäksi rantaniityille laiduntamaan tuodaan itäsuomenkarjaa, kyyttöjä. Rantaniittyjä käytettiin laidunmaina jo 1800-luvulla, ja niityt onkin luokiteltu perinneympäristöksi. 

• Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka ja Espoon nimikkokukka.
• Lehtometsä on Suomen metsätyypeistä rehevin ja runsaslajisin. Vain yksi prosentti Suomen metsämaan pinta-alasta on lehtoja.
• Espoonlahdella on uhanalaisen, seitsemän millimetriä pitkän meriuposkuoriaisen yksi elinvoimaisimmista esiintymistä maailmassa.
• Fiskarsinmäen luontopolulle löydät osoitteella Lasilaakso 20.

Teksti: Minna Saano. 

Juttu on alun perin julkaistu Espoo-lehdessä 1/2026. Lue Espoo-lehden muita juttuja.