Kaupunkilaiset hyppäsivät suunnittelijan saappaisiin

 ”Nyt pääsette hyppäämään kaupunkisuunnittelijan saappaisiin”, kertoo Espoon kestävän kehityksen osaamiskeskuksen erityisasiantuntija Jani Tartia.

Työpajan osallistujilla on edessään oma Legoista syntynyt unelmatalo. Seuraavaksi nelihenkiset työryhmät laittavat unelmansa yhteen, ja muodostavat yhteisen näkemyksen kestävästä ja älykkäästä tulevaisuuden espoolaiskorttelista. 


Lippulaivan kirjastossa on koolla järjestyksessä neljäs kestävän kehityksen tulevaisuuspaja. Työpajatyöskentelyssä 25 Espoon asukasta kokoontuu kuukausittain käsittelemään kaupungin ilmasto- ja kestävyystavoitteita yhdessä kaupungin työntekijöiden kanssa. Lokakuun työpajan aihe on mitä ajankohtaisin, nopeasti kallistunut energia.

Ennen työpajan alkua osallistujat pääsivät jo kurkistamaan kulissien taakse kauppakeskus Lippulaivan esittelykierroksella.  Kauppakeskuksen alla sijaitsee Euroopan suurin kaupallisessa rakennuksessa sijaitseva geoenergialaitos. Se lämmittää ja viilentää kauppakeskusta sekä kortteliin nousevia kahdeksaa kerrostaloa.

”Geoenergiakaivot toimivat myös suurena akkuna. Kesällä lämpöä varastoidaan geoenergiakenttään, ja sitä voidaan hyödyntää talvella”, Cityconin

vastuullisuuspäällikkö Elina Ekelund kertoo.

Espoon energian erityisasiantuntija Joni Mäkinen kertoo kaupungin omien kiinteistöjen fiksuista energiaratkaisuista. Uusi Monikon koulukeskus Leppävaarassa lämpiää maalämmöllä, samoin Matinkylän uimahalli. 

Mäkinen muistuttaa, että kaikki kaupungin asukkaat tarvitaan mukaan Espoon matkalla hiilineutraaliksi kaupungiksi vuoteen 2030 mennessä.

”Yli puolet Espoon kasvihuonekaasupäästöistä liittyy jollakin tavoin energiaan”, Mäkinen toteaa.

Työpajan osallistujien Lego-talot paljastavat, että uusi energiatekniikka on espoolaisille tuttua. Asumistoiveet sen sijaan vaihtelevat.

”Tein sitten perusespoolaisen omakotitalon”, naurahtaa Kimmo Strengell omaa taloa esitellessään.

Luonto on lähellä ja talon katto tuottaa aurinkosähköä, lämmityksestä voisi vastata muutaman talon yhteinen maalämpöjärjestelmä, esittelee Strengell.

Sara Syvälahden ja Terhi Mäkisen ajatukset ovat kuin samasta puusta veistetyt. Sara Syvälahden ihanne-elinympäristössä asutaan omakotitalossa pienessä kyläyhteisössä.

”Meillä olisi yhteinen viljelysmaa ja kasvihuone, yhteiskäyttöauto ja pieni paikallinen biokaasuvoimala, jolla autoa tankattaisiin.”

Myös Terhi Mäkisen visioimaan vanhaan kyläyhteisöön energiaa tuottaa oma biokaasuvoimala. Järven pohjaan upotetut maalämpöputket keräävät lämpöä ja matkat taitetaan enimmäkseen pyörällä. 

Ryhmän toisinajattelija on Niklas Astala, jonka varsin urbaanin ihanneympäristön katutaso pursuaa arjen palveluita, yläkerroksissa asutaan. Arkiasiointi sujuu kävellen, pyörällä tai ratikalla. Paikallista sähköntuotantoa aurinkopaneeleilla täydentävät laajan skaalan ydin- ja tuulivoimatuotanto. Naapuruston turvallisuutta valvoo Lego-poliisi.

Tämän päivän työpajassa testataan yhteiskehittämistä Lego-palikoiden avulla.

”Meilä ei ole pulaa uusista ideoista tai teknologioista. Kysymys kuuluu, miten ne saadaan tuotua osaksi kaupunkia”, Jani Tartia toteaa.

Haasteena on saada kaupunkirakentamisen kaikki toimijat, yritykset, organisaatiot, yliopistot ja tutkimuslaitokset, asukkaat ja maanomistajat, puhaltamaan yhteiseen hiileen. Yhteiskehittämisen ensi askel on luoda yhteinen näkemys siitä, millaista kaupunkia ollaan rakentamassa.

Seuraavan tunnin työskentelyn tavoite on kunnianhimoinen: muodostakaa pienryhmissä yhteinen visio kestävästä ja älykkäästä kaupunkikorttelista. Tosielämässä tässä saattaisi kestää vuosia.

Synteesin tekeminen nelihenkisen ryhmän asumistoiveista osoittautuu haastavaksi. Ryhmän työtä purkanut Niklas Astala myöntää, että haaste oli vaikea. Tiheästi rakennettu kävelykaupunki ja vanha kyläyhteisö eivät tahtoneet helposti istua samaan kortteliin. Yhteisiäkin nimittäjiä toki löytyi: lähiluonto ja yhteisöllisyys kaikille ryhmäläisille tärkeää, samoin edistykselliset energiaratkaisut.

Työpajan päätyttyä Niklas Astala paljastuu tulevaksi kaupunkisuunnittelun ammattilaiseksi. Aalto-yliopiston liikenne- ja maankäytön suunnittelun opiskelija haki keväällä mukaan asukastyöpajaan. Työpajoissa on päässyt soveltamaan oppimaansa ja tutustumaan kaupungin poliittiseen päätöksentekoon. 25-henkinen ryhmä on myös hyvä läpileikkaus siitä, miten erilaisia 300 000 espoolaisen toiveet elinympäristönsä suhteen saattavat olla.

”Tämä palauttaa jalat takaisin maahan, kun kuulee erilaisten ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia”, Astala toteaa.

Astalan näkemyksen vahvistaa myös kooste työpajan aluksi tehdyn kyselyn tuloksista. Asumistoiveiden ykkönen oli rivitalo, mutta toiveiden kirjo oli laaja, jurtasta aina asuntoautoon. Tulevaisuuden liikkumistapojen ykköseksi nousi kävely, ja energialähteiksi taas aurinko- ja tuulivoima sekä maalämpö.

”Työpajan tulokset menevät parin viikon päästä Espoon kestävän kehityksen ohjausryhmän kokoukseen”, työpajatoiminnan koordinaattori Suvi Jäntti kertoo.

Myös työpajan testaamaa yhteiskehittämisen mallia kehitetään kokemusten pohjalta eteenpäin. Marraskuussa ryhmä kokoontuu jälleen. Työpaja pidetään tuolloin Espoon kaupunginsuunnittelun vieraana Otaniemessä.  Teemana on kestävä kaavoitus.