Kaikki alkaa kohtaamisista

Espoon kaupungissa jokainen yksilö on tärkeä osa toimivaa kokonaisuutta. Jokaisen on saatava tuntea itsensä nähdyksi ja kuulluksi.

"Mikä on sinun roolisi Espoossa" on kysymys, jonka  ruotsinkielisten sivistyspalvelujen johtaja Barbro Högström on esittänyt kehityskeskusteluissaan.

Kysymys voi aluksi herättää hämmennystä, mutta lopputuloksena on, että työntekijä lähtee keskustelusta tuntien itsensä merkitykselliseksi. Jokaisella on velvollisuus vaikuttaa siihen, mitä he tekevät ja kuinka voivat töissä. Näin luomme turvallisen aikuisten maailman, joka tukee lapsia. Samalla siitä tulee kuin kylä, jossa kaikki tukevat toisiaan.

"Teemme tätä lasten ja nuorten takia. He ovat kallisarvoisia, emmekä halua menettää ainuttakaan lasta", Högström sanoo.

Espoon koulujen, päiväkotien ja lukioiden tavoitteena on olla yksiköitä, joihin kaikki haluavat tulla. Tämä tarkoittaa sitä, että perusarvoja, kuten iloa, kunnioitusta, yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyden tunnetta on vaalittava joka päivä.

Tämä pätee niin lapsiin ja vanhempiin kuin henkilökuntaankin, johon kuuluvat myös sijaiset, keittiöhenkilökunta ja siistijät. Jokainen johtaja tapaa säännöllisesti työntekijöitään ja kannustaa heitä asettamaan konkreettisia tavoitteita työlleen viihtyvyyden lisäämiseksi sekä yksilö- että ryhmätasolla.

Näitä tavoitteita seurataan ja arvioidaan, jotta kauniista sanoista tulee todellisia tekoja.

Viikoittaisissa henkilöstökokouksissa keskitytään vahvuuksien hyödyntämiseen.

"Kuluneella viikolla hyvin menneiden asioiden nimeäminen ja korostaminen on tärkeää, jotta kaikki tuntisivat itsensä nähdyksi", sanoo Karamalmens daghemin johtaja Marietta Pöntinen.

Osaamisen kehittäminen on tärkeää.

"Oppivassa organisaatiossa meidän on myös opittava toistemme kanssa ja toisiltamme. Joku voi esimerkiksi esitellä lopputyönsä tai jotain muuta, mistä me muut voimme oppia", Högström sanoo.

Päiväkodin käytännön arjessa on kyse pienten aktiivisten valintojen näkyväksi tekemisestä.

"On tärkeää kohdata jokainen lapsi ja vanhempi heti aamusta", Pöntinen sanoo.

Silloin kaikki voivat tulla päiväkotiin viettämään aikaa yhdessä ja pitämään toisistaan.

Vanhempien lasten ja nuorten joukossa on nykyään niitä, jotka eivät halua tulla kouluun. Heidän tuekseen on tärkeää käydä rakentavaa keskustelua kodin ja koulun välillä. Yhteistyön onnistuminen edellyttää molemminpuolista kunnioitusta toisia ja toisten työtä kohtaan.

"Tärkeintä on, että kaikilla olisi sellainen olo, että nyt olemme täällä ja meillä on aikaa tehdä asioita yhdessä", Högström sanoo.

On tärkeää priorisoida asiat oikein ja olla aidosti läsnä siellä, missä päättää olla. Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että aikuiset laittavat puhelimensa pois ja ovat läsnä, kuuntelevat ja keskustelevat lasten kanssa ja osoittavat kiinnostusta lasten tarinoita kohtaan.

"Silloin lapset ja nuoret tuntevat, että me välitämme heistä. Kyse on tietoisuudesta. Siitä, mitä kohtaan osoitamme kiinnostusta, tulee todellisuutta", Högström sanoo.

Teksti: Nora Gullmets

Teksti on julkaistu alun perin Espoo-lehdessä 2/2024. Lue Espoo-lehden muita juttuja.