Jukka Rantamäki

I viulu, II konserttimestari

Muistan missä tuolissa istuin kotona, kun vanhempani kysyivät, haluaisinko ruveta soittamaan viulua. Olin 7-vuotias ekaluokkalainen, ja Itä-Helsingin musiikkiopiston viuluopettajana oli aloittanut unkarilainen Géza Szilvay, jolle mahtui uusia oppilaita. Muistan miten olin harkitsevinani hetken ennen kuin vastasin myöntävästi, vaikka minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta siitä, mitä tarkoitti ’ruveta soittamaan viulua’.

Se tie vei seitsemän vuoden kuluttua Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle, ja koko nuoruuteni soitin konserttimestarina Helsingin Juniorijouset -orkesterissa. Koin silloin – kuten edelleen – että instrumenttini on vielä viuluakin enemmän nimenomaan orkesteri.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen harkitsin hetken sitä, mikä muu kuin viulunsoitto olisi kiinnostavaa. Mutta toukokuussa olin Sibelius-Akatemian pääsykokeissa päälläni sininen T-paita, jossa luki keltaisilla, nukkapintaisilla kohokirjaimilla: ”VOI KAUHEA”. Se herätti lautakunnassa hilpeyttä, eikä estänyt pääsyäni opiskelemaan.

Sibelius-Akatemian vanhan rakennuksen, Eduskuntatalon viereisen R-talon portaikossa näin vuonna 1986 suuren julisteen: ”Tule tekemään huippuorkesteria Espooseen!” Osallistuin koesoittoihin, ja Espoon kaupunginorkesterin, Tapiola Sinfoniettan 2. konserttimestarina olen toiminut elokuusta 1987, orkesterin aivan ensimmäisestä päivästä lähtien.