Itsensä voittamista ja luontokokemuksia retkeiltäessä
Kuin räjähdys avaruudessa – koko taivaan peittävää violettia, vihreää ja kellertävää sykkivää valoa.
Tämä taivaan valoilmiö oli Kaija Ilomäen ensimmäinen kokemus revontulista Hetta-Pallas-tunturilla keväällä 2023. Ennen sitä hän oli kuitenkin jo retkeillyt pienestä pitäen vanhempiensa ja kolmen isoveljensä kanssa.
”Ensimmäistä kertaa olin kesäleirillä 8 kuukauden ikäisenä”, Ilomäki kertoo.
Retkeily tarkoitti perheelle matkoja Lappiin vaeltamaan, hiihtoretkiä sekä partion kanssa tapahtuvia leirejä ja telttailuja.
Tähän mennessä Ilomäki, 17, on retkeillyt kotimaassa sekä kesäisin että talvisin kohteinaan Halti, Pallas, Saariselkä ja Koli. Vaikka haaveena on joskus valloittaa kaukaisempiakin kohteita ja jatkaa kotimaan piilotettujen helmien tutkimista, espoolainen retkeilee kuitenkin useimmiten ihan kotikulmilla.
”Käyn Nuuksiossa kuukausittain.”
Käytännössä retkeily tarkoittaa Ilomäelle ajan viettoa kavereiden kanssa metsässä päiväretkien muodossa tai yön tai parin kestävää telttailua.
”Syömme hyvin, joskus saunomme ja olemme rennosti yhdessä luonnon keskellä.”
Ilomäki on aktiivinen partiolainen ja osallistuu sitäkin kautta erilaisiin retkiin. Hän toimii 12–13-vuotiaiden ohjaajana Viherlaakson Peurojen lippukunnassa.
Metsässä paistuu ja maistuu
Retkiruoka ei tarkoita pelkkää grillimakkaraa ja trangiapuuroa, vaan Ilomäki kavereineen valmistaa nuotiolla myös haastavampia ruokia.
”Tortillaleiville tehty pitsa on hyvää. Kerran teimme myös folion avulla leipää trangiassa”, hän kertoo.
Parasta retkeilyssä on Ilomäen mielestä se, että pääsee luonnon rauhaan.
”Pois hulinasta ja arjesta luonnon keskelle nauttimaan niistä asioista, joita siellä on.”
Jotta metsässä oleskelusta voi nauttia, täytyy olla järkevät varustukset ja tietenkin maalaisjärkeä käyttäen.
”Varmasti tarpeeksi lämmintä päällä ja sitä ajatellen, että pysähtyessä on kylmempi. Sadetakki on aina hyvä varuste.”
Omalla asenteella on myös oleellinen merkitys.
”Metsässä kannattaa elää siinä hetkessä. Nauttia siitä, mitä on, eikä haikailla kotiin lämpimään.”
Riippumatossa roikkuen
Teltassa nukkuminen ei ole Ilomäelle mikään itseisarvo retkeilyssä.
”En pystyttäisi telttaa kotipihalla, mutta tietenkin metsässä se on eri asia.”
Mieluiten Ilomäki kuitenkin nukkuu retkeillessään riippumatossa.
”Siihen on kaikenlaisia lisävarusteita; tarppi eli sadesuoja, hyttysverkko ja riippumaton alle menevä lämmike. Nukun siinä hyvin, mutta kyllähän siinä samalla oppii arvostamaan sänkyä.”
Retkilläkin saattaa olla sellaisia hetkiä, että sataa kaatamalla ja on nälkä. Silti on silti pakko mönkiä telttaan märät sukat jalassa.
”Sellaisina hetkinä kyllä kysyn itseltäni, että mitä järkeä tässä touhussa on”, Ilomäki nauraa.
Hän kuitenkin tietää kokemuksesta, että aika kultaa muistot ja epämukavuudet vahvistavat porukan ryhmähenkeä, kun haasteista selvitään yhdessä. Tällainen kokemus hänellä on aivan tuoreena muistissa, kun hän osallistui erätaitoja harjoittavaan partioleiriin.
”Talviretkellä oli -25 astetta ulkona ja juomapullot, termospullot ja kaikki ruuat jäässä. Emme olleet ihan satavarmasti kartallakaan ja oli jo pimeää. Pari tuntia kesti, että saimme ruokaa.”
Seuraavana aamuna puuro maistuikin erityisen hyvältä.
Vastuullisesti retkellä
- Vastuullinen retkeilijä antaa luonnon eläimille oman rauhan.
- Kansallispuistoalueilla leiriydytään vain merkityille paikoille.
- Kaikki omat tavarat ja roskat viedään mennessään, ja luonto jätetään sellaiseksi, ettei sinne jää ihmisen jälkiä.
Teksti: Nora Gullmets.
Juttu on alun perin julkaistu Espoo-lehdessä 1/2026. Lue Espoo-lehden muita juttuja.