Huoltajat mukaan nuorten pelaamiseen

Yhä useampi nuori on kiinnostunut pelaamisesta tietokoneella, mutta yhä useampi vanhempi tai huoltaja tuntee puolestaan tippuneensa kyydistä.

Moni huoltaja pyörittelee mielessään kysymyksiä:

Tulisiko lapseni ohjata parempien harrastusten pariin, kuten pelaamaan jalkapalloa? Eristäytyykö hän täysin muista nuorista viettäessään tunteja pelien äärellä?

Peliammattilaisten vastaus huolestuneiden vanhempien kysymyksiin on yksinkertainen: ei!

Pelaamista on hyvin monenlaista. Nuori voi pelata kotona tietokoneella yksikseen, muiden nuorten kanssa etänä tai etänä ohjatussa ryhmässä, nuorisotilalla muiden nuorten kanssa, erilaisissa tapahtumissa tai kunnianhimoisimmat etenevät kilpailemaan e-urheilijoiksi.

”Suosituin tapa on yksin pelaaminen, koska peliharrastamisen kynnys on niin matala ja pelin aloittamiseen ei tarvitse mitään ohjausta”, Espoon kaupungin e-urheilun suunnittelija Kimmo Leinonen kertoo.

Suurin osa pelaamisesta on täysin viihteellistä ja sitä tehdään sen takia, että se on kivaa.

Asiantuntijat käyttävät usein kahta eri termiä: pelaaminen ja ohjattu pelaaminen.

”Tällä hetkellä 95 prosenttia pelaamisesta on ei-ohjattua toimintaa”, Leinonen jatkaa.

Ohjatussa toiminnassa ohjaaja hallinnoi pelitilannetta ja ryhmää, Leinonen selventää.

”Ryhmien koot määräytyvät monesti pelattavan pelin mukaan, mutta sanoisin, että yleinen koko on viidestä kymmeneen henkeä”, hän kertoo.

Ohjattu toiminta järjestetään verkossa tai pelitilalla. Mikäli ohjattu pelitoiminta järjestetään verkossa, jokainen osallistuu peliin kotoaan etänä ja ohjaaja on etäyhteydessä palaajiin. Pelitilalla, kuten nuorisotilalla, on puolestaan valmiit koneet ja nuoret kokoontuvat sinne. Pelitilalla pelattavassa ohjatussa toiminnassa pelikerhon ohjaaja saapuu paikan päälle.

On myös mahdollista, että ohjatussa toiminnassa osa pelaajista on pelitilassa ja osa kotonaan.

”Ohjaaja on usein pelialaan perehtynyt henkilö. Ohjaajan tehtävänä on taata hallittu ja turvattu harrastusympäristö”, Leinonen kertoo.

Nykyaikaiset pelilaitteet voivat olla hyvin kalliita, mutta Espoon nuorisotiloilla nuorteniltoina ja kerhoissa tapahtuva pelaaminen, myös kerhojen ohjattu pelaaminen, on ilmaista. Myös nuorisotilojen pelitapahtumat, lanit, ovat ilmaisia.

Espoon nuorisopalveluilla on pelitiloja Matinkylässä, Karakalliossa ja Soukassa. Muilla nuorisotiloilla on yksittäisiä pelikoneita. Pelikonsoleita on jokaisella nuorisotilalla.

Nuori voi osallistua nuorisotilan järjestämään ohjattuun pelaamiseen myös kotoaan kotikoneelta.

Nuorisotilojen ohjatussa pelaamisessa ohjaajana toimii tavallisesti nuorisonohjaaja, joka on paikan päällä nuorisotilalla.

Nuorisonohjaaja Aija-Maarit Kähärä Karakallion nuorisotilalta kertoo, että nuorisopalvelut järjestää myös pelileirejä kesäisin. Kesäleirit maksavat, mutta niistä voi anoa maksuvapautusta.

Kähärä painottaa, että nuorisotiloilla seurataan ja valvotaan pelien ikärajoja eli nuoret pelaavat ikärajojen sallimia pelejä.

Myös Espoon kirjastoissa pelaaminen on ilmaista.

Sellon, Ison Omenan, Tapiolan, Lippulaivan ja Entressen aluekirjastoissa on vaihteleva valikoima pelikoneita lasten ja nuorten käytössä ja koneita on myös monissa lähikirjastoissa. Pelitoiminnassa noudatetaan ikärajoja.

Kirjastoissa nuorten pelitoimintaa järjestävät lasten ja nuorten työhön erikoistuneet kirjastotyöntekijät, joilta varataan kirjaston pelivuorot.

”Heiltä saa apua ja ohjausta pelaamisen aloittamiseen, laitteiden käyttöön ja mahdollisuuksien mukaan seuraakin pelaamiseen”, asiakaspalvelupäällikkö Petri Saarela kertoo.

Kirjastot järjestävät myös säännöllisesti pelitapahtumia ja turnauksia.

Moni vanhempi miettii, mikä olisi sopivin peli 9- tai 13-vuotiaalle. Tarjontaa on valtavasti.

”Kannattaa pelata niitä pelejä, joista nuori itse pitää. Tietenkin muistaen ikärajat ja alaikäisten kohdalla vastuu tietysti on vanhemmilla”, Leinonen vastaa.

”Jos nuorella on kiinnostus johonkin tiettyyn peliin, niin kannattaa vanhempien kanssa katsoa, löytyisikö nuorta kiinnostavasta pelistä pelikerhoa lähialueella tai verkossa.”

Tutkijatohtori ja pelikasvattaja Mikko Meriläinen Tampereen yliopistosta neuvoo ottamaan vanhemmat pelaamiseen mukaan. Hänen mukaansa ei riitä, että vanhempi tiputtaa lapsensa pelikerhoon ja noukkii tunnin jälkeen.

Vanhemmat tarvitsevat myös eväitä pelikasvatukseen tai ainakin he voisivat tutustua peleihin, joita nuoret pelaavat.

"Pelaaminen itsessään on harrastus siinä missä perinteinen urheilu, musiikki tai taide. Kaikissa harrastuksissa on hyvä, että vanhempi on kiinnostunut siitä, miksi nuori harrastaa, miten hän harrastaa ja kenen kanssa. Pelaaminen voi olla myös mahdollisuus vanhemmalle ja lapselle tehdä yhdessä, Leinonen ohjeistaa.

Tärkeää on, että nuorten osaaminen tunnistetaan.

”Usein unohtuu, että pelaaminen vaatii hyvin paljon osaamista”, Meriläinen kertoo.

Vanhempien tulisi kiinnittää huomiota sävyyn, jolla he puhuvat pelaamisesta kotona. Pelaaminen luo perheissä usein jännitteitä. Tämän takia puheen kehystäminen oikealla tavalla on tärkeää. Sen sijaan, että sanottaisiin, että nuori pelaa paljon sen takia, että ”peli on koukuttava”, asia voitaisiin ilmaista, että ”nuori on määrätietoinen ja motivoitunut”.

”Pelaaminen on itsessään arvokasta, kuten osata lukea tai tuntea elokuvia”, Meriläinen tiivistää.

Osa huoltajista miettii, miten he voivat varmistaa, ettei pelatessa esiinny häirintää tai vihapuhetta.

”Jos häirinnässä täyttyy rikoksen tunnusmerkit, niin tietysti poliisi on silloin se taho, mihin otetaan yhteyttä. Eri peleissä on erilaisia mekanismeja ehkäisemään tai estämään häirintää tai huonoa käytöstä. Toisia pelaajia voi esimerkiksi mutettaa eli suomeksi hiljentää, jolloin heidän puheitaan ei kuule. Peleissä on myös yleisesti raportointiominaisuus, jolla häiritsevästä pelaajasta voidaan tehdä ilmoitus pelin omistajalle”, Leinonen vastaa.

Leinosen ohje on, että mikäli vanhempi huomaa, että lapsi käyttäytyy eri tavalla tai on jotenkin erilainen, tällöin on ihan hyvä puhua, että onko jotain sattunut ja auttaa lasta käsittelemään tilanne. 

Oli kyse sitten pelaamisesta tai muusta toiminnasta, on toimintakyvyn lasku hyvä mittari haitallisen käyttäytymisen tunnistamiseen. Mikäli nuori ei esimerkiksi noudata aikaisempia arkirutiineja syömisen, nukkumisen, kavereiden suhteen, myöhästelee koulusta, jättää kivoja asioita väliin ja jää mieluummin yksin kotiin pelaamaan sen sijaan, että lähtisi kavereiden matkaan, voi olla syytä tarkastella, onko nuori koukussa pelaamiseen.

Palveluvastaava Saara Sandelius Hyvinvoinnin ja terveyden toimialalta Espoon kaupungilta toteaa, että on huoltajan tehtävä varmistaa, että alaikäinen nukkuu riittävästi, syö monipuolisesti ja käy koulua tai opiskelee.

”Hyviä keinoja pelaamisen vähentämiseen tai rajaamiseen, on yhdessä sovitut realistiset pelisäännöt silloin, kun molemmat osapuolet ovat vastaanottavassa tilassa eikä sääntöjen sopimistilannetta edellä riita pelaamisesta. On tärkeää, että nuoren kanssa säännöt tehdään yhdessä, mutta lopulliset rajat asettaa aina huoltaja”, Sandelius muistuttaa.

Sopiminen voidaan aloittaa miettimällä mihin aikaan laitteet suljetaan iltaisin yöunen turvaamiseksi sekä mihin aikaa syödään ateriat yhdessä. Entä mitä huoltajat ja nuoren lähipiiri tarjoavat tilalle, kun nuori vähentää pelaamiseen määrää?

Jos yhteisten pelisääntöjen laatiminen ja noudattaminen ei suju, voi niistä keskustella rauhallisessa tilassa ammattilaisten kanssa.

”Monesti haasteet pelirajojen asettamisessa johtuvat kaikenlaisten rajojen asettamisen haasteista. Nuoren vanhemmat saattavat toisin sanoen tarvita tukea negatiivisten tunnereaktioiden vastaanottamiseen. Silloin suosittelisin huoltajia hakeutumaan Espoon Perheneuvolaan, josta saa vinkkejä näihin tilanteisiin. Mikäli huoltajat haluavat ottaa nuoren mukaan, suosittelen varaamaan ajan Espoon Nuorten Turvataloon, jossa tarjotaan voimavarakeskeisiä perhetapaamisia, huoltajien omia tapaamisia, tarvittaessa yksilökäyntejä nuorille sekä unikoulua unirytmin korjaamiseksi.”

Mikäli perhe toivoo kotiin tuotavaa tukea, voi myös olla yhteydessä Espoon Perhesosiaalityöhön, jonka kautta saa tukea hankaliin ristiriitatilanteisiin. Jos nuoren puhe tai käytös on aggressiivista, voi olla yhteydessä Non Figthting Generation www.nfg.fi(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) -hankkeeseen, joka tarjoaa joko yksilökäyntejä tai ryhmämuotoista tukea. Mikäli nuorella on mielialan haasteita, hän voi käydä keskustelemassa koulun tai oppilaitoksen terveydenhoitajan kanssa tai hakeutua Nupoliin.

Osa nuorista pelaajista kasvaa e-urheilijoiksi ja osallistuu kansainvälisiin kilpailuihin. E-urheilu tarkoittaa videopelien kilpapelaamista, jolloin harjoittelu ammattimaistuu ja vakavoituu. E-urheilussa toiminta siirtyy tekniseen harjoitteluun ja omien osa-alueiden parantamiseen.

Tällöin on tärkeää, että pelaava nuori liikkuu ja nukkuu riittävästi, sillä moni pelaajista on kertonut kärsivänsä selkä- ja niskakivuista.

Pelaaminen tuo elannon Suomessa vain noin 20–40:lle e-urheilijalle, joten nuorten on tärkeä tietää e-urheilun realiteetit. Ura voi loppua hyvin nuorena.

”Selvää yhtä ikää ei ole, mutta e-urheilussa on nähty uran lopetuksia jo 24 vuoden iässä, mutta toisaalta yli 40-vuotiaita ammattilaisiakin löytyy”, Leinonen tietää.

Pelikerhot ovat esillä myös Espoon Harrastamisen mallissa. https://www.espoo.fi/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/harrastusryhmat-espoon-harrastuspolulla. Sieltä löytyy pelikerhoja, ohjelmointikerhoja ja muita digitaalisen harrastamisen toimintoja.

Pelitapahtumia:

https://seul.fi/events/(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

Hyödyllisiä linkkejä:

https://sosped.fi/tag/digipelirajaton/(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

https://vanhemmille.seul.fi/(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

https://www.pelikasvatus.fi/pelikasvattajan-kasikirja-2/(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)