Hiirenä veteen, leijonana takaisin – talviuimari uhkuu voimaa
Espoonlahdessa asuva Mirka Törmänen on innokas talviuimari, joka on pulahdellut kylmiin vesiin aina parikymppisestä lähtien. ”Koskaan ei ole huono sää uimiselle”, hän toteaa.
Mirka Törmänen ui läpi vuoden missä ja milloin vain. Uikkarit ja pieni pyyhe kulkevat laukussa mukana, kun hän esimerkiksi lenkkeilee Nuuksiossa ja Kirkkonummella.
”Ystäväni nauravat, että olen rasittava lenkkiseuralainen, sillä jos löydän pienenkin lätäkön, pulahdan siihen.”
Törmänen asuu Espoonlahdessa, ja hänellä on kotoaan kaupunginosan talviuintiseuran uimapaikkaan parin kilometrin matka. Erityisesti syksyisin, kun vesi on ilmaa lämpimämpi, hän käy uimassa päivittäin.
Pimeän tullen käynnit harvenevat kolmeen kertaan viikossa.
”Aina kun käyn uimassa, tulee tunne, että tuonne on kohta taas päästävä uudestaan.”
Edes lasten syntymä ei aikoinaan hillinnyt talviuintia. Törmänen kertoo, kuinka hän 20 vuotta sitten kuljetti vastasyntynyttä tytärtään kantokopassa Espoonlahden avantokopille, pulahti uimaan ja uimisen jälkeen alkoi imettää.
Törmänen ui säällä kuin säällä, eikä navakka tuuli tai parinkymmenen asteen pakkanenkaan estä harrastusta.
”Kipitän pienenä varovaisena hiirenä veteen, mutta takaisin tulen leijonana. Silloin veri kiertää, endorfiinit jylläävät ja uhkun voimaa”, Törmänen nauraa.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Hyvästi kaamosmasennus ja palelu
Törmäsen mukaan talviuinti on tuonut mukanaan lukuisia positiivisia vaikutuksia.
Ensinnäkin talviuinnin ansiosta Törmäsen unenlaatu on parantunut, samoin ääreisverenkierto. Siinä, missä hän nuorena paleli kesälläkin, nyt hän ei pysty käyttämään sukkia. Myös huolet ja harmit jäävät joka kerta veteen.
”Saan talviuinnista arkeen niin paljon voimaa, että sitä on vaikea edes selittää.”
Talviuinnin ansiosta Törmänen on voinut myös heittää hyvästit kaamosmasennukselle. Kesäihmisestä on kuoriutunut syys- ja talvi-ihminen, joka oikein odottaa pimeyttä ja pakkasia.
Törmäsen mies lenkkeili vuosikausia vaimonsa kanssa avannolle, mutta ei itse uinut. Erään kerran hän päätti kuitenkin kokeilla, ja siitä lähtien hänkin on ollut aktiivinen talviuimari.
Talviuinnin ansiosta pariskunta välttyi turhilta riidoilta, kun elämä löi heille kapuloita rattaisiin.
”Meillä oli vaihe, kun tuntui että koko maailma rusentaa meidät alleen, mutta aina avannossa käynnin jälkeen olimme kuin eri ihmisiä”, Törmänen kiittelee.
Kun hän vielä syksyisin ui pitkään kylmässä vedessä, talvisin hän vain hengittelee avannossa ja pitää kädet kiinni jään reunalla muutaman minuutin ajan. Aikaa hän ei kellota vaan tulee ylös, kun siltä tuntuu.
Törmänen suosittelee talviuintia jokaiselle. Se on helpointa aloittaa siten, että kesän jälkeen vain jatkaa uimista vesien hiljalleen kylmetessä.
”Aloittaa voi ihan muutamasta sekunnista ja pidentää pikkuhiljaa. Tässä lajissa ei suoriteta.”
Kiinnostuitko talviuinnista?
Espoossa on kaikkiaan 11 talviuintipaikkaa. Uusia jäseniä otetaan erityisesti syksyisin, mutta jäsenyyden saa muulloinkin.
Tutustu Espoon talviuintipaikkoihin
Teksti: Jaana Kalliokoski
Teksti on julkaistu alun perin Espoo-lehdessä 3/2023.
Lue Espoo-lehden muita juttuja.