Heljä Räty

Huilu, varaäänenjohtaja

Aloitin musiikkiharrastuksen Jyväskylän konservatoriossa nokkahuilulla, kunnes pääsin Juho Alvaksen huiluoppilaaksi. Kuljin myös isäni mukana puhallinorkesterin harjoituksissa. Aluksi ovimikkona ja nuottien jakajana, mutta pian sain soittaa 2. oboen stemmaa jo huilullakin. Näistä lähtökohdista johtuen orkesteri- ja yhteissoitto on aina ollut minulle ensisijalla. Puhallinorkesterikeikoilla opin myös jo varhain muutaman tärkeän ammattimuusikon taidon: hyvien juttujen kuuntelemisen sekä odottelemisen taidon.

Musiikkileirit kuuluivat 1970-ja 80-luvuilla kesiini, kuten lähes kaikilla ammattimuusikoilla. Monia kollegoita tunnenkin jo niiltä ajoilta. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan Wieniin Herbert Weissbergin johdolla, ja sieltä palasin Sibelius Akatemiaan Mikael Helasvuon oppilaaksi. Niihin aikoihin Helsingissä oli perustettu Kamariorkesteri Avanti!. jonka toiminta tempaisi mukaansa. Tapiola Sinfonietan alkuaikoja pääsin kokemaan satunnaisilla keikoilla, ja sittemmin vakituisesti.

Orkesterimuusikkona saa tehdä montaa asiaa, ja viikot sekä vuodet ovat aina erilaisia. Koskaan ei tiedä etukäteen millainen ohjelma ja konsertti lopulta onnistuu parhaiten. Orkesterin yhteissoitto, sointi ja dynamiikka on mielenkiintoinen soppa. Jokaisella soittajalla on oma tärkeä osansa lopputuloksessa, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla muusikko. Monella mausteella maustettu keitto on maultaan syvä.