Espoon yleiskaava 2060 -blogisarja: Luonto kasvavassa kaupungissa

Espoolaiset rakastavat luontoaan. Miten säilytämme luontoa ja vahvistamme luonnon tilaa, kun kaupunki kasvaa? Kasvavan väestön ja rakentamisen sovittaminen yhteen luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön kanssa on suuri haaste. Espoon yleiskaava 2060 antaa meille mahdollisuuden ratkoa haastetta koko kaupungin tasolla, pitkälle tulevaisuuteen katsoen.
Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, mutta meillä on edelleen poikkeuksellisen paljon monimuotoista luontoa. Väestöennusteiden mukaan Espoo kasvaa lähivuosina nopeammin kuin mikään muu suomalainen kaupunki, ja kasvu jatkuu myös tulevaisuudessa.
Espoon yleiskaava 2060:n avulla voimme pitää huolta myös luonnosta kasvavassa kaupungissa. Voimme ohjata kasvua pitkällä aikavälillä siten, että rakentaminen kohdistuu luonnon kannalta vähemmän arvokkaille alueille ja tärkeät ekologiset yhteydet turvataan. Voimme myös turvata luonnon monimuotoisuutta eri keinoin ja tunnistaa alueita, jotka olisi tarpeen suojella.
Espoo – Suomi pienoiskoossa
Espoon luonto kuvastaa koko Suomen maisemakirjoa. Rehevät jokilaaksot, viljavat pellot ja kulttuurimaisemat ovat osa espoolaista maisemaa ja tyypillisiä eteläiselle Suomelle. Pohjoisempaa erämaatunnelmaa voi aistia Nuuksion järviylängöllä, jossa sisävedet, suot ja laajat kallioiset metsät muodostavat yhtenäisen luonnonkokonaisuuden.
Espoossa on noin sata järveä ja lampea, mikä tuo Pohjois-Espooseen Järvi-Suomen tuntua. Saaristo-Espoo ja rannikko heijastelevat merellisyyden monimuotoisuutta. Siellä vaihtelevat valo- ja kosteusolosuhteet, maaperä ja pinnanmuodot luovat erilaisia elinympäristöjä.
Nuuksio ja keskuspuisto ovat tärkeimmät luonnon ydinalueet
Luonnon ydinalueet ovat laajoja ja mahdollisimman yhtenäisiä metsä- tai muita luonnon alueita. Ydinalueet sisältävät muun muassa lajien kannalta tärkeitä elinympäristöjä, uhanalaisia lajeja ja elinympäristöjä. Lisäksi ne tukevat lajien kausittaista liikkumista esimerkiksi ravinnon ja pesimäalueiden perässä.
Espoon luonnon ydinalueet koostuvat
- laajemmista yhtenäisistä metsäalueista, kuten Nuuksion järviylänkö
- Natura- ja suojelualueista
- muista luontoarvoiltaan monipuolisista ja laajemmista alueista kuten Espoon keskuspuisto.
Kun haluamme pitää huolta luonnosta, meidän täytyy vaalia luonnon ydinalueiden lisäksi ekologista verkostoa ja ekologisia yhteyksiä. Ekologinen verkosto muodostuu luonnon ydinalueista ja niiden välisistä ekologisista yhteyksistä. Ekologiset yhteydet ovat luonto- ja viheralueiden välisiä luontokaistaleita, joita pitkin eliölajit pääsevät siirtymään alueiden välillä.
Nuuksio on Espoon luontoaarre
Nuuksion järviylänkö on kaupunkimme laajin ja tärkein monimuotoisuuskeskittymä. Se tarjoaa elinympäristöjä uhanalaisille lajeille ja toimii suosittuna retkeily- ja ulkoilualueena. Nuuksiossa ulkoilija voi kokea luonnonrauhaa, nähdä metson tai kuulla kehrääjän surisevan kesäyössä. Siellä voi retkeillä perheen tai ystävien kesken ja tutustua Haltian luontokeskuksen näyttelyihin.
Kun suunnittelemme yleiskaavaa, meille on olennaista säilyttää Nuuksion järviylängön yhtenäinen luontokokonaisuus ja sen luontoarvot. Espoon yleiskaava 2060:ssa osoitamme järviylängölle laajan verkoston, joka muodostuu virkistysalueista ja ekologisista yhteyksistä. Yleiskaavan avulla voimme siis huolehtia siitä, että järviylänkö on luontoaarteemme myös tulevaisuudessa.
Keskuspuistossa sovitetaan yhteen luontoarvoja ja virkistystä
Toinen hyvin keskeinen luonnon ydinalue on Espoon keskuspuisto. Se koostuu laajoista yhtenäisistä metsä- ja peltoalueista ja on olennainen osa eteläisen Espoon ekologista verkostoa. Keskuspuisto toimii elinympäristönä muun muassa liito-oravalle, vesisiipalle, pyylle, kauriille ja lahokaviosammaleelle. Samalla se on yksi espoolaisten tärkeimmistä virkistysalueista.
Yleiskaavoituksessa pohdimme, mikä keskuspuistossa on erityistä niin luonnon kuin ihmisen näkökulmasta, sekä miten nämä arvot voidaan turvata. Luontoarvojen ja virkistyskäytön yhteensovittaminen aiheuttaa haasteita erityisesti keskuspuiston alueella.
Ulkoilijat kaipaavat valaistuja reittejä, mutta toisaalta moni haluaa kävellä, juosta tai maastopyöräillä rakennettujen reittien ulkopuolella. Maaston kuluminen, valaistus ja ihmisten tuottama häiriö heikentävät kasvi- ja eläinlajien menestymistä.
Kaupunkisuunnittelussa on monia keinoja, joilla voimme sovittaa näitä asioita yhteen. Yleiskaavoituksessa pyrimme tunnistamaan alueita, joilla sekä luontoarvot että virkistyskäyttö ovat suuria. Tämän pohjalta asemakaavoituksessa mietitään tarkemmin esimerkiksi sitä, miten eri alueilla kulkemista voidaan ohjata, millaisia virkistyspalveluita tarjota ja millaiset suojelualuemerkinnät auttaisivat kasvi- ja eläinlajien menestymistä.
Suojelualueet ja ennallistaminen vahvistavat luonnon tilaa
Espoossa on yli 130 luonnonsuojelualuetta ja suojeltua luontotyyppiä. Ne kattavat yli 13 prosenttia kaupunkimme maapinta-alasta.
Uusia suojelua vaativia kohteita on tunnistettu muun muassa luonnon monimuotoisuuden toimenpideohjelmassa ja luontoselvityksissä. Niiden pohjalta osoitamme yleiskaavassa uusia suojelualuevarauksia. Lisäksi tunnistamme muita, luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä aluekokonaisuuksia, jotka täydentävät ja vahvistavat suojelualueverkostoa.
Koska Espoon väestö kasvaa, yleiskaavassa joudutaan väistämättä osoittamaan uusia rakentamisen alueita entuudestaan rakentamattomille alueille. Luontoa vähenee kaupungin kasvaessa, mutta luontokohteita ennallistamalla voimme parantaa luonnon tilaa ja luonnon monimuotoisuutta.
Ennallistamista voi olla esimerkiksi suon vesitasapainon palauttaminen patoamalla ojia. Yleiskaavatasolla pyrimme tunnistamaan ennallistamiseen soveltuvia kohteita. Ennallistamiskohteet voivat olla osa ekologista verkostoa, ja kohteita parantamalla myös ekologisen verkoston tila paranee.
Espoon yleiskaava 2060 katsoo ekologista verkostoa kokonaisuutena
Yleiskaavoituksessa selvitämme ekologisen verkoston tilaa ja toimivuutta sekä mietimme tavoitteita ekologisille yhteyksille. Ekologiselle verkostolle on olennaista, että ekologiset yhteydet luonnon ydinalueiden välillä säilyvät toimivina.
Ekologisen verkoston katkoskohtia ovat esimerkiksi väylät tai rakennetut alueet, jotka estävät eliölajien liikkumisen luontoalueelta toiselle. Tilannetta voidaan parantaa vaikkapa rakentamalla väylille yli- ja alikulkuja. Kun ympäristöä rakennetaan, ekologista verkostoa voidaan vahvistaa esimerkiksi lisäämällä puustoa ja suojaavaa kasvillisuutta ja turvaamalla viheralueita.
Espoon yleiskaava 2060 kattaa koko kaupungin. Voimme nyt ensimmäistä kertaa osoittaa koko Espoon ekologisen verkoston kokonaisuuden yleiskaavassa. Voimme tunnistaa erityiset kehittämistä vaativat kohdat ja asettaa tavoitteita ekologisten yhteyksien leveydelle ja laadulle.
Työ jatkuu yleiskaavan valmistumisen jälkeen. Yleiskaavaan merkityt yhteydet ja kehittämiskohdat ohjaavat tarkempaa suunnittelua ja auttavat meitä vahvistamaan ekologista verkostoa kaikilla suunnittelu- ja toteutustasoilla. Asemakaavoituksessa ja muussa tarkemmassa suunnittelussa määritellään ekologisten yhteyksien leveys, laatu ja sijainti sekä niiden kehittämistoimet.
Luonto ei tunne kuntarajoja. Koko seudun ekologisen verkoston toimivuus edellyttää, että Espoon luonnon ydinalueet säilyvät metsäisinä ja yhtenäisinä ja ekologiset yhteydet jatkuvat yli kuntarajojen.
Yleiskaavatyössä suunnittelemme ekologisia yhteyksiä yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Siten varmistamme yhteyksien seudullisen jatkuvuuden.
Yhteistyö ratkaisee
Luonnon monimuotoisuuden edistäminen vaatii avointa keskusteluyhteyttä eri toimijoiden välillä: kaupungin sisällä sekä viranomaisten ja kuntalaisten kanssa. Yhdessä voimme tunnistaa olennaiset, kaupunkiluontoa koskevat tavoitteet ja viedä eteenpäin suunnitteluratkaisuja ja toimenpiteitä, jotka tukevat tavoitteiden toteutumista.
Kaupungin eri toimialoilla tehdään joka vuosi lukuisia luontoselvityksiä ja luontotieto lisääntyy ja päivittyy. Tiedon ajantasaisuuden lisäksi sen saatavuus ja helppokäyttöisyys on olennaista suunnittelulle.
Espoolla on uusi luontotietojärjestelmä, jossa tieto kootaan yhteen paikkaan ja välittyy helposti yli toimialojen. Kaava- ja luontotiedon saatavuutta kehitetään edelleen ja tietoa tuodaan jatkossa paremmin myös kuntalaisten saataville.
Kirjoittajat: Erikoissuunnittelijat Tanja Hämäläinen ja Philippe Parisot vastaavat yleiskaavan luontoasioista ja yhteensovittavat luontonäkökulmaa muihin maankäytön näkökulmiin.
Lisätietoa: