Espoon yleiskaava 2060 -blogisarja: Kaupungin laadun voi aistia

Jos kysyisin sinulta, millainen on laadukas kaupunki, mitä vastaisit? Kertoisitko tunteista ja tuoksuista matkoiltasi? Ammentaisitko lapsuuden kesien kaupunkimuistoja? Tai keskittyisitkö erittelemään erilaisia laadun tekijöitä: kivijalkojen eläviä liiketiloja, kauniita rakennuksia ja vehreitä raitteja?  

Oikeaa vastausta ei ole. Laadukas kaupunki on jokaiselle erilainen, sillä tapamme kokea muodostuu oman maailmamme ja kokemustemme tuloksena.

Laadukas kaupunki on jokaiselle erilainen, sillä tapamme kokea muodostuu oman maailmamme ja kokemustemme tuloksena.  

Kun kaupungin laatu on paikkasidonnainen ja henkilökohtainen, on sille mahdollista luoda oma kriteeristönsä, omat standardit? 

Kaupungin laatu on suhteellista ja hyvin henkilökohtainen kokemus kaupungista, jota aistimme ohjaavat. Aistimme ovat evoluution kuluessa kehittyneet kertomaan meille elintärkeistä asioista ympäristössämme, kuten kodista, vihollisista, ravinnosta ja parittelusta. Aistimukset herättävät meissä myös voimakkaita tunteita.  

Sanotaan, että hajuaisti on eniten tunteisiimme vaikuttava aisti nenän ja aivojen etulohkon biologisen rakenteen vuoksi. Kadulla leijaileva pullan tuoksu onkin siis alkukantainen kokemus, jonka aiheuttama reaktio herättää mielikuvituksemme. Laadukas kaupunkitila onkin sarja positiivisia assosiaatioita. Nämä muistikuvat jäävät mieleemme ja synnyttävät kokemuksemme kaupungista.

Kun arvioimme nyt kokemaamme kaupungin laatua, olemme tekemisissä menneisyyden kaupunkisuunnittelun kanssa. Nyt kokemamme laatu on kehittynyt ajassa ennen tätä hetkeä. Nykyhetkessä rakennamme tulevaisuuden laatua.  

Suunnitteluperusteet, trendit ja ihmiselämä muuttuvat modernissa ajassa tiuhalla tahdilla. Suunnitellessamme tulevaisuutta tulisikin miettiä, kannattaako meidän pitää vakiona tekijöitä, jotka nykyisellään ohjaavat kaupunkisuunnittelua. Tällöin ikään kuin luomme lupauksen siitä, ettei maailma enää tule muuttumaan. 

Kun tavoittelemme laatua niinkin pitkällä tulevaisuudessa kuin vuonna 2060, mistä löytäisimme standardit ja suunnitteluperiaatteet, joihin myös kaupungin kehittäjät voisivat sitoutua tulevina vuosikymmeninä? Ne eivät kuitenkaan saisi rajoittaa suunnittelua liikaa, vaan mahdollistaisivat myös luovuuden ja satunnaisuuden helmet. 

Espoolaisten näkemys toivotusta asuinympäristöstä -selvityksen mukaan espoolaiset arvostavat eniten turvallisuutta, vehreyttä, rauhallisuutta, ilmapiirin/tunnelman miellyttävyyttä ja pääsyä metsään. Näistä saamme jo hyvän kokonaiskuvan toivotun laadun tekijöistä.

Kaupungit ovat olemassa myös muistoissamme. Kaikkialla missä kuljemme ja koemme, keräämme tietoa, aistimuksia ja tapahtumasarjoja. Näin meille muodostuu kokonaiskuva kaupungista.

Asuinpaikat ovat kehittyneet aikojen saatossa kaupungeiksi, kun varhaiset kulkureitit ja historialliset tiet ovat keränneet varrelleen asutusta, elinkeinoja ja kulttuuria. Kaupungeissa ja niiden lähiympäristössä on aistittavissa ajallisia kerrostumia lähihistoriastamme aina esihistorialliseen aikaan.  

Historian ja juurtumisen tunne on tärkeä osa kaupungin laatutekijöitä. Kun Espoon kulttuuriympäristöjä on inventoitu, esille on noussut valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä alueita sekä merkitykseltään paikallisia alueita. Näillä alueilla on tunnistettu mitattavia arvon ja laadun tekijöitä, kuten hyvin säilyneitä ja yhtenäisiä rakennuksia ja rakennusryhmiä.

Mutta kun espoolaiset kertovat tarinoita elämästään, niissä harvoin nousevat esiin hyvin säilyneet rakennusryhmät. Muistot, tarinat ja paikallinen yhteisön historia ovat merkittäväosa kaupungin koettua laatua. Niiden mittaaminen on vaikeampaa kuin selkeiden aineellisten arvojen, jotka nousevat esille alueinventoinnissa. Ilman paikan luomaa tarinan tuntua ja asukkaiden muistojen kiintopisteitä linkki menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä katkeaa. Onkin syytä pysähtyä miettimään, tulisiko meidän ottaa asukkaiden tarinat osaksi suunnittelua. Erityisesti kun kyseessä on voimakkaasti uudistuva alue tai yksittäisen, kaupunkikuvassa oleellisen rakennuksen purkaminen.  

Keksimmekö yhdessä keinoja tai kannustimia, joilla voimme luoda edellytyksiä kaupunginosien ja yksittäisten rakennusten säilyttämiselle ja ylläpidolle. Millaisella ohjeistuksella Espoon kaupunki voi olla osana muistojen ja tarinoiden säilyttämistä laadukkaassa kaupungissa, tasavertaisesti kaikkien alueiden kohdalla?

Laadukas ja saavutettava kaupunkivihreä on yksi keino luoda laatua kaupunkiin. Espoolaisille suunnatuissa kyselyissä se korostuukin yhtenä rakkaimmista asuinympäristön ominaisuuksista asukkaille.  

Kaupunkien viherrakenne koostuu eriluonteisesti ja -kokoisista kasvipeitteisistä alueista. Ne voivat pienimmillään olla ikkunasta näkyvä puurivi tai etupiha istutuksineen. Laajimmillaan kaupunkivihreää edustaa Keskuspuiston kaltainen laaja metsäalue, joka on tärkeä elinympäristö monille lajeille. 

Kaupunkilaisten terveys rakentuu arjen pyörteissä. Luontoympäristön saavutettavuus on siinä merkittävä laadullinen tekijä. Kaupunkiluonto ja kaupunkivihreä edistävät sekä fyysistä että henkistä hyvinvointiamme. Esimerkiksi altistuminen luonnon mikrobeille lisää lasten vastustuskykyä. Helposti saavutettava puisto tai luonnonalue kannustaa asukkaita liikkumaan ja tutkimaan ympäristöään. Samalla lähiluonto mahdollistaa luontevat kohtaamiset kaupunkilaisten kesken.  Kaupunkivihreä hiipii ikkunasta avautuvien näkymien kautta myös sisätiloihin. Jo vihreän maiseman näkeminen kohottaa mielialaa ja vaikuttaa terveyteemme – tutkimusten mukaan se esimerkiksi nopeuttaa potilaiden parantumista.

Yhteydellä luonnonympäristöön ja vehreillä näkymillä ikkunoista on myös taloudellisesti merkittävä positiivinen vaikutus kunnalle. Kaupunkivihreän positiiviset terveysvaikutukset vähentävät terveydenhoidon kustannuksia ja vehreällä ympäristöllä on tutkitusti positiivinen vaikutus myös kiinteistöjen arvoon. Terveellinen kaupunkiympäristö voi siis edistää paitsi kaupunkiympäristön laatua, myös tukea kunnan taloudellisia tavoitteita. 

Viherrakentaminen ja luontoympäristön säästäminen ovat myös oleellisia keinoja ilmastonmuutokseen varautumisessa. Ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät kaupungeissa jo nyt, ja ne voivat olla jopa kohtalokkaita, kun helleaallot voimistuvat. Kova kaupunkiympäristö ja rakennetut pinnat voimistavat kuumuutta ja lisäävät lämpösaarekkeiden syntymistä. Äärimmäiset rankkasateet yleistyvät ja aiheuttavat tulvia, kun aiempiin olosuhteisiin suunniteltu kaupunkiympäristö ei pysty vastaamaan kasvaviin sademääriin.  

Kaupungin laadun ja elämisen kannalta onkin tärkeää, että tiiviisti rakennetuillakin alueilla on riittävästi kasvillisuutta, joka luo varjoa ja viilennystä hellepäivinä. Lisäksi luonnonmukaisia viivytys- ja imeytysjärjestelmiä tulee edistää vielä nykyistä laajemmin. Kaupunkivihreän säästäminen ja ylläpitäminen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ovat välttämättömiä tekijöitä tulevaisuuden laatua kehittäessä.

Kaupungit koostuvat omista yksilöllisistä äänistään: lapsien riemun kiljahdukset, satunaiset kirskunnat, narskunnat. Suhinat, tööttäykset ja piippaukset. Terassilta kantautuva puheen sorina ja kaupunkiympäristössä elävien luontokappaleiden laulanta. Juhla ja ilo luovat kaupungin elon. Palvelut ja kivijalkaliikkeet tuovat vilinän ja kaupungin äänet ja tuoksut. Laadukas kaupunki on äänimaailmaltaan rikas ja elävä, muttei häiritsevästi meluisa.  

Espoolaiset arvostavat rauhallista ja miellyttävää äänimaisemaa. Melu koetaan häiritsevänä ja se vaikuttaa terveyteemme haitallisesti. Oleskelu meluisassa ympäristössä nostaa sykettä ja verenpainetta ja voi pahimmillaan aiheuttaa sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia. Melun häiritsevyyteen vaikuttaa myös asennoituminen melun lähteeseen.

Kaupungin laatua edistettäessä on syytä kiinnittää kokonaisvaltaisesti huomiota eri melutekijöiden minimoimiseen. Muurien sisään äänieristetty kaupunki ei välttämättä ole kaupunkikuvallisena laadun tavoitteena, mutta liikenteen rajoittaminen, nopeuksien hidastaminen sekä puiden ja pensaiden sijoittelua voisivat olla toimenpiteitä meluisille alueille.  

Uudiskohteiden suunnittelussa melu- ja hiukkasvaikutukset otetaan Espoossa erityisen hyvin huomioon ja laatustandardeja noudatetaan. Espoossa on kuitenkin alueita, joissa melu on muodostunut ongelmaksi. Yleiskaavatyön yhteydessä sopisikin miettiä, miten niistä saataisiin rakennettua terveellisempiä ja laadukkaampia ympäristöjä, jotka kutsuvat ulos virkistymään ja nauttimaan palveluista.

Kun liikumme kaupungilla, etsimme jatkuvasti omaa tilaamme: väistämme vastaantulijaa, pakenemme liittymäkauppiasta tai löydämme mukavan levähdyspaikan.  

Pienissä ja kapeissa tiloissa yksityiskohtien merkitys korostuu, intiimiys kasvaa ja kohtaamisista tulee luonnollisempia. Laajoissa, hajallaan olevissa laajoissa tiloissa vetäydymme helposti kuoreemme ja etäännymme muista.  

Kun kaupunkisuunnittelussa mietitään katutilan vaatimaa mitoitusta, lähdetään usein liikkeelle teknisistä tekijöistä: paljonko huoltoauto vie tilaa kääntyessään, montako autoa kadulle tulee mahtua rinnakkain, ja nykyään pyöräilijöillekin on omat nopeat kaistansa. Kadut ovat saaneet tarkan järjestyksen siitä, kuka kulkee missäkin, ja mitoituksen, josta harvoin tingitään.

Kaupungin katutiloja tulisi tarkastella oleskelu- ja virkistystiloina, joissa mitoitus perustuu miellyttävään kohtaamiseen – ei vain läpimenemisen ja järjestyksen näkökulmasta. Ajoneuvot ja hevosvankkurit ovat historiassa sopeutuneet kaupungin mitoitukseen, ei toisinpäin. Mikäli jo olevat keskustan katutilat tarvitsevat laadun kohennusta, tulisi intiimiyttä lisätä esimerkiksi viherrakentamisen keinoin. Miellyttävä ja elävä katutila nostaa maan arvoa ja luo siten edellytyksiä esimerkiksi vanhojen rakennusten säilymiselle.

Vauhti vaikuttaa aistikokemuksiimme kaupunkitilassa. Jalankulkija havainnoi ympäristöään paljon enemmän kuin muita, nopeampia liikkumismuotoja käyttävä. Pyörällä tai autolla liikkuessamme havainnoimme ympäristöä yleensä sivusilmällä. Huomiomme kiinnittyy suuriin linjoihin sekä taustan kontrastien vaihteluun.  

Jalankulkijan kokemus on viipyilevämpi. Huomio kiinnittyy rakennusmassojen muotoiluun, julkisivujen jaotteluihin ja näköyhteydessä oleviin yksityiskohtiin. Jalankulkija kokee mittakaavan suurempana kuin autoilija. Ihminen kokee miellyttäväksi maiseman monipuolisuuden ja visuaalisen vaihtelun – se on meille tuttua luonnosta, ja näitä piirteitä voidaan tuoda myös kaupunkitilaan.  

Kaupunkitilan laatua määriteltäessä jalankulkijan elämys tulee huomioida erityisesti keskusta-alueella. Laatukriteeristöä ja vehreyden lisäämistä tulee kehittää osana yleiskaavatyötä.

Kaikki rakentaminen ei voi toimintojensa tai sijaintinsa vuoksi olla pienipiirteistä. Monimuotoiseen ja saavutettavaan kaupunkiin kuuluu myös suurempaa rakennuskantaa, kuten kauppakeskuksia, halleja tai teollisuusrakennuksia.  

Suuria rakennelmia suunnitellessa tulee herkkyystason kaupunkilaadulle olla korkeammalla. Suurella rakennuksella on suurempi merkitys katu- ja kaupunkitilan laatuun. Katutasoon tulee voida sijoittaa runsaasti kadulle aukeavia, kaikille avoimia palveluja ja tiloja. Ne lisäävät viihtyisyyttä, houkuttelevat ihmisiä ja luovat turvallisuuden tunnetta. Näin voimme tuoda kaupunkitilaan elämää, tunteita ja tuoksuja.

Kaupungin laatu on eri tekijöiden yhteispeliä. Me kaikki otamme siitä vastuuta, kun arvostamme kanssaeläjiä ja luontoa arjessamme. Tehdään katu- ja kaupunkitiloista mahdollisimman mukavia omalla toiminnallamme. 

On hyvä muistaa, että toisilla on asemansa vuoksi enemmän valtaa tulevaisuuden laatukehitykseen. Meidän suunnittelijoiden tulisi suhtautua tehtäväämme empatialla ja ymmärtää vastuumme yhteisestä laadukkaasta tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista.  

Meillä on nyt yleiskaavatyössä mahdollisuus luoda laadun standardeja, jotka eivät rajoita liikaa luovuutta. Toiveenamme on, että nämä näkyisivät tulevaisuuden Espoossa laadukkaana ja miellyttävänä ympäristönä. Kaupunkiympäristön laatu on myös taloudellisesti kannattava investointi. 

Kannustamme suhtautumaan kaupunkisuunnitteluun ja sen haasteisiin uteliaasti, positiivisesti ja luovuutta ylistäen, jotta pääsisimme yhdessä aina askeleen lähemmäs laadukasta kaupunkia. Kiitos kuuluu niille yhteisöille ja yksilöille, jotka vaalivat kaupungin laatua arjessaan ja tekemisissään. 

Kirjoittajat: Arkkitehti Anniina Jokisen työpöydällä on haastavia maankäytön suunnittelukysymyksiä. Jo ensimmäisissä luonnoksissa ratkaisuja etsitään laatu ja viihtyisyys edellä. Arkkitehti Paula Kangasperko suunnittelee kulttuuriympäristöjen ratkaisua Espoon yleiskaava 2060:aan. Maisema-arkkitehti Heidi Ahlgren suunnittelee Espoon luonto- ja viheralueiden kokonaisuutta Espoon yleiskaava 2060:ssa.

Lisätietoa:

• Lue lisää Espoon yleiskaava 2060:sta.
• Lue lisää yleiskaavoituksesta.