Antti Rislakki

Patarummut, äänenjohtaja

Ilmoitin 6-vuotiaana haluavani soittaa rumpua ja ksylofonia. En ymmärrä, miten päädyin tähän ajatukseen, sillä 70-luvun Valkeakoskella tuskin oli tällaisia esikuvia. Vasta opiskelu Tampereella ja Torontossa viimeisteli musiikin uravalinnakseni. Suurin sysäys orkesterisoittoon syntyi nuoriso-orkesteri Vivon riveissä. Ensimmäinen soittamani teos oli Sibeliuksen 1. sinfonia. Maailma aukesi kerralla!

Opiskelujen loppupuolella hain monia orkesteripaikkoja eri puolilta Suomea. Vuonna 2000 Tapiola Sinfoniettaan avattiin patarumpalin vakanssi, ja muistan ajatelleeni, että tämä olisi minulle ehdottomasti se paras paikka. Näistä itse aiheutetuista lisäpaineista huolimatta minut valittiin Sinfoniettan ensimmäiseksi vakituiseksi lyömäsoittajaksi.

Soitan ja kuuntelen mielelläni kaikenlaista musiikkia. Ajattelen kaiken musiikin olevan yhdenvertaista; aivan kuten kaikki eri kulttuureista tulevat lyömäsoittimetkin ovat samanarvoisia ja yhtä lailla kiinnostavia. Soiton lisäksi pidän itseäni kunnossa pelaamalla beach volleytä, hiihtämällä, kävelylenkeillä sekä avantouinnilla. Ruoanlaitosta nautin myös!

Uusien asioiden oppiminen ja toisaalta asioiden opettaminen eteenpäin on innostavaa. Opetustyöni Sibelius-Akatemiassa yhdistyy luontevasti omaan muusikkouteeni. Työssäni nautin eniten sanattomasta yhteistyöstä ja hetkessä reagoimisesta, joita molempia on hyvin vaikea sanallisesti selittää.