Ihmisoikeuksia yli rajojen

Meidän Erasmus+ -projektin aiheena olivat ihmisoikeudet ja se toteutettiin Matinkylän lukion ryhmän lisäksi saksalaisen ystäväkoulun Nordhorn Evangelisches Gymnasium ryhmän kanssa yhteistyössä. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistus on lista 30 kaikille universaaleista oikeuksista. Ne julistettiin vuonna 1948. Ihmisoikeudet ovat pohja kansainväliselle oikeudelle ja yhteistyölle. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä, sillä ne pyrkivät turvaamaan inhimillisen elämän mahdollisuudet kaikille. 

Projekti jakautui kahteen osaan; ensimmäinen projektiviikko järjestettiin Suomessa 2025 elokuussa ja toinen viikko Saksassa ja Alankomaissa vuoden 2026 maaliskuussa. Projektin aloitimme ensin tutustumalla ihmisoikeuksiin perustasolla, jonka jälkeen etenimme tekemään case-tutkintaa, syvällisempää pohdintaa, haastatteluja ja myös projektin ulkopuolisten osallistamista työpajoilla. Opimme ja teimme siis kahden viikon aikana paljon ihmisoikeuksiin liittyen. Tässä kirjoitelmassa esittelemme tärkeimmät havainnot ja mietteet, joita syntyi projektiviikkojemme aikana.

Monille ihmisoikeudet ovat vain sanahelinää, vaikka ne ovat yksi syistä siihen, millaista elämää me länsimaissa elämme. Ihmisoikeusjulistus tehtiin toisen maailmansodan jälkeen, ja siihen on syynsä. Oikeudet pyrkivät turvaamaan sen, että jokaisella olisi turvallista elää ilman epäoikeudenmukaista kohtelua eikä toisen maailmansodan hirveydet toistuisi. Esimerkiksi Pohjoismaissa suurin osa ihmisistä on elänyt ihmisoikeuksien mukaisesti koko elämänsä, ja ehkä siksi niiden merkitystä on vaikea arvostaa. Moni tuntee ja arvostaa enemmän Suomen perustuslakia kuin ihmisoikeuksien julistusta, vaikka ne perustuvat pitkälti samoihin arvoihin, ja perustuslaki on saanut siitä merkittäviä vaikutteita. Tämä voi johtua siitä, että perustuslaki koetaan konkreettisemmaksi ja läheisemmäksi osaksi suomalaisten arkea. Ihmisoikeudet koetaan siis kaukaisiksi, kun niiden historiallista vaikutusta monien länsimaiden lainsäädännössä ei tunneta ja niiden merkitys arjessa muodostuu itsestäänselväksi.

Ihmisoikeudet eivät toteudu kaikkialla. Vaikka ihmisoikeuksien perimmäinen idea on olla laajoja oikeudellisia peruslähtökohtia, eivät läheskään kaikki maat noudata YK:n ihmisoikeuksien sopimusta. Tämä liittyy lähinnä siihen, että kaikki maat eivät ole allekirjoittaneet kaikkia sopimuksia tai ratifioineet niitä ja siten ottaneet ihmisoikeuksia osaksi omaa lainsäädäntöään. Myöskään YK:n sopimuksen noudattamatta jättämisellä ei ole suurempia oikeudellisia seuraamuksia, ja täten ihmisoikeuksia loukkaava toiminta on käytännössä mahdollista. Ihmisoikeusrikkomusten löytäminen ei ole siis vaikeaa. Esimerkiksi Pohjois-Koreassa, Lähi-Idässä tai Venäjällä ihmisoikeuksia rikotaan jatkuvasti. Näissä maissa ihmisoikeusrikkomukset ovat useimmiten selkeitä ja helppo ymmärtää, mutta aina rikkomukset tai noudattamatta jättämiset eivät ole niin yksinkertaisia. Yksi ihmisoikeuksista on oikeus koulutukseen. Kaikki maat eivät kuitenkaan tarjoa ilmaista alkeis- ja perusopetusta, ja siksi köyhyydessä elävät perheet kouluttautuvat selvästi vähemmän tietyissä maissa. Joissain maissa myös koulutuksen saatavuus ja perinteiset sukupuoliroolit vaikuttavat lapsen koulutukseen. “Oikeus koulutukseen” ei siis tarkoita sitä, että kaikki saisivat koulutusta.

Ihmisoikeuksia on mahdoton arvottaa selkeälle tärkeysasteikolle. Jokainen ihmisoikeus on omassa kontekstissaan ja tilanteessaan äärimmäisen tärkeä. Eri ihmisillä on tietysti omat mielipiteensä, ja jotkut arvottavat joitain oikeuksia yli muiden, mutta huomasimme, että edes yhden oikeuden valitseminen poistettavaksi olisi mahdoton tehtävä. Ihmisoikeudet ovat myös vahvasti sidoksissa toisiinsa. Yhden oikeuden heikentäminen vaikuttaa väistämättä muiden toteutumiseen. Esimerkiksi ilman oikeutta koulutukseen ihmisen mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan tai käyttää muita oikeuksiaan kaventuvat merkittävästi. Tämän vuoksi yksittäisen oikeuden puuttuminen ei ole vain yhden osa-alueen muutos, vaan sillä on laajoja seurauksia koko ihmisen elämään ja yhteiskuntaan.

Kirjoittaneet Johannes Peltonen, Kaapo Kurki ja Luukas Latopelto