Planetaarinen puutarha monilajisen yhteistyön, kohtaamisen, toiminnan ja levon paikkana
Teksti: Liisa Uljas
Saavun Espoon Bemböleen sateisen harmaana lauantaiaamuna elokuun lopulla. Ajatuksissani unohdan nousta bussista oikealla pysäkillä, ja joudun kävelemään suunniteltua pidemmän matkan. Ensin se harmittaa, sillä tulen myöhästymään tapaamisestani, mutta reittini ohittaessa Glimsin talomuseon, iloitsen jo sattumuksesta. Jo kauempaa huomaan tien varressa laiduntavat lampaat, ja museon kohdalle saapuessani ilmenee, että olen saapunut Espooseen Espoo-päivänä, jolloin talomuseossa on avoimet ovet ja runsaasti ohjelmaa. Olen saapunut Bemböleen vailla ennakko-odotuksia, mutta huomaan päätyneeni eloisalle ja maaseutumaisen viehättävälle alueelle. Viehättävyys jatkuu myös matkani kohteessa Planetaarisessa puutarhassa, jonka vehreä pihapiiri ja vanhat rakennukset luovat hämyisän ja tunnelmallisen miljöö
Planetaarinen puutarha
Planetaarinen puutarha(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) on nuorisotutkimusseuran tutkimusprofessori Sofia Laineen elämäntapa ja planetaarisen nuorisotutkimuksen tutkimusohjelman osahanke(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan). Minut tuo sinne Laineen ja psykologi ja väitöskirjatutkija Juni Sinkkosen koordinoima ekofeministinen nuorisotutkimusprojekti, johon olen kuluneen vuoden aikana päässyt osallistumaan. Alkuvuodesta seitsemän hengen joukkomme tapasi (osin etänä) Kontiolahdella muutaman päivän mittaisella ekofeminisellä residenssillä, jossa keskustelimme ja opimme muun muassa veganismista, muunlajisista, naisvihasta, levosta ja hoivasta. Tämän jälkeen osa joukostamme on jatkotyöstänyt kysymystä siitä, mitä ekofeministinen nuorisotutkimus on tai voi olla, kirjoittamalla aiheesta artikkelia ekofeminismiä käsittelevään artikkelikokoelmaan.
Tänä viikonloppuna ohjelmamme mukailee pitkälti residenssissä muotoutuneita tottumuksiamme: työstämme yhdessä artikkelia, kokkaamme ja nautimme jaetuista ruokahetkistä sekä lepäämme. Pohdimme myös suhdettamme luontoon ja muunlajisiin, mihin meitä erityisesti kannustaa ekokehollisuusosaaja Ida Nurmen vetämä työpaja Oma keho osana luontoa. Osa meistä jää puutarhaan yöksi, kun taas osa suuntaa lauantai-iltana jo kotimatkoilleen. Yhdessäolon tunnelmaa leimaa paineettomuus ja yhteistyö.
Yhteistyö Planetaarisessa puutarhassa
Yhteistyö on muutenkin avainasemassa Planetaarisessa puutarhassa ja siellä toteutettavissa projekteissa. Nuorisotutkimukseen erikoistunut Laine haluaa tavoilleen uskollisena tuoda nuoret moniroolisesti osallisiksi myös tässä ympäristössä, ja Planetaarinen puutarha onkin jo aloittanut yhteistyön espoolaisen lukion kanssa. Lisäksi yhteistyötä on puutarhan ensimmäisenä toimintavuotena tehty Espoon kaupungin kestävän kehityksen osaamiskeskuksen sekä Osuuskunta Luonto & Keruu:n(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) kanssa. Yhteistyön tarkoituksena on kokeilla erilaisia toimintamalleja, suunnitella yhteistyötä pidemmällä aikavälillä ja lisätä nuorten ääntä ja toimijuutta heitä koskevissa asioissa, erityisesti liittyen kestävyysmurroksen paikallisiin ratkaisuihin.
Yhteistyöhön pyritään myös muun paikallisyhteisön kanssa, ja paikalla poikenneen naapurin tuoma kukkakimppu ilahdutti suuresti Lainetta. Erilaisia ideoita puutarhan mahdollisuuksista tukea paikallisyhteisöä ja toimia paikallisesti palloteltiin yhteisillä aterioilla, ja ainakin gluteenittoman kauran mylly lähiruokatuotannon tueksi sai tässä villissä visioinnissa kannatusta.
Planetaarisessa puutarhassa yhteistyö halutaan kuitenkin ulottaa ihmistoimijoita laajemmalle tasolle. Muunlajisten läsnäoloa havainnoitiin vierailuni aikana huomattavasti aktiivisemmin kuin länsimaisessa arjessa keskimäärin, ja suhtautuminen niiden läsnäoloon oli korostuneen sallivaa. Muunlajisten kanssa pyrittiin myös kommunikoimaan tavoilla, jotka tuntemassani kulttuurissa ovat varsin epätyypillisiä. Eräässä Oma keho osana luontoa -työpajan harjoitteessa omenapuut otettiin mukaan itsenäisinä toimijoina, joilta osallistujia kehotettiin kysymään suostumusta yhteiseen harjoitteeseen.
Yhteistyö ja kommunikaatio muunlajisten kanssa herättivät paljon ajatuksia. Ihmisen aiheuttaman ympäristökriisin edetessä keskellämme on välttämätöntä kyseenalaistaa tähänastista tapaamme vuorovaikuttaa muun luonnon ja toimijoiden kanssa. Olemme riippuvaisia planeettamme muunlajisista, ja meidän tulisi kyetä kunnioittamaan ja huomioimaan muunlajisten tarpeita poliittisessa päätöksenteossa ja arjen valinnoissa. Tähän Planetaarinen puutarha haluaa omalta osaltaan löytää keinoja.
Monilajisessa yhteiselossa on kuitenkin vielä merkittäviä haasteita. Kuinka voimme pyrkiä huomiomaan muunlajisten tarpeet kuitenkaan projisoimatta omia tuntemuksiamme tai intuitiotamme niihin, kun kommunikaation yhteiset tavat ovat vähäiset, tai niitä ei vielä ole? Mitä ylitulkinnan riskejä liittyy tilanteisiin, joissa halu kuulla muunlajisia on suuri, mutta yhteinen kieli puuttuu? Kuinka kysyä omenapuulta suostumusta? Eikö sen oletettu suostumus lopulta ole vain oma tulkintani suostumuksesta, kun yhteistä viestintäjärjestelmää ei ole tai sitä ei osata käyttää? Saatammeko hyvässä tahdossamme aiheuttaa vahinkoa muunlajisille tulkitsemalla liian pitkälle tai pitämällä omia tuntemuksiamme ja arvelujamme muunlajisten äänenä? Miten huomioimisen, kunnioittamisen ja kommunikaation realiteettien tunnistamisen välinen oikeudenmukainen tasapaino löytyy?
Näitä ja monia muita kysymyksiä on tarpeen pohtia, kun uudenlaisia yhteistyön ja ohitettujen äänten kuulemisen muotoja kokeillaan ja kehitetään, ja tälle pohdinnalle ja kehittämiselle Planetaarinen puutarha on oivallinen paikka, jossa erilaiset toimijat voivat kokoontua jakamaan tietoaan ja näkökulmiaan. Nuorisotutkimuksen ja nuorten äänen vahvistamisen ympärille rakentuneille monilla yhteiskunnan osa-alueilla jo varsin vakiintuneille useiden toimijoiden verkostoille sekä nuorille itselleen Planetaarinen puutarha voi tarjota puitteet kokoontumiselle, toiminnalle ja levolle. Niin ikään puutarha voi parhaimmillaan muodostua paikaksi, jossa eri suunnista monilajisuutta ja muunlajisia lähestyvät toimijat voivat jakaa osaamistaan ja jossa erilaiset näkemykset tiukan luonnontieteellisistä ekokehollisiin ja luontosuhdekeskeisiin voivat yhdessä auttaa muodostamaan kestävää ja kunnioittavaa suhdetta moniljaiseen ympäristöömme ja sen ei-inhimillisiin toimijoihin.
Kohtaamisen, toiminnan ja levon paikka
Kotimatkan alkaessa sunnuntaina osaan jo odottaa lähialueilta miellyttäviä kävelymaastoja, joten valitsemme pidemmän reitin juna-asemalle. On edelleen harmaata ja hetkittäin sataa, mutta mieli on levännyt ja olo hyvä. Jään kiinnostuksella odottamaan kuulumisia siitä, miten ja mihin suuntaan Planetaarinen puutarha jatkossa kehittyy ja ketkä ovat mukana sen kehittämisessä. Toivon ja uskon, että osallisina on monia, joiden osallistumismahdollisuudet ja kiinnostus osallistua tai usko oman toiminnan vaikuttavuuteen useilla muilla alueilla ovat heikot. Näille ryhmille planetaarinen puutarha voi parhaassa tapauksessa muodostua merkittäväksi kohtaamisen, toiminnan ja levon paikaksi.
Kirjoittaja
Liisa Uljas
Kirjoittaja on 24-vuotias ympäristöpolitiikan opiskelija ja oikeudenmukaisuuden tavoitteljia. Planetaariseen puutarhaan hän päätyi osana ekofeminististä nuorisotutkimusprojektia.
Ilmasto-osallisuuden kokeilut toteutetaan Espoo Climate Community (COMET) -projektin kautta. Projekti on osa EU:n Pilot Cities -ohjelmaa, joka on EU:n ilmastomissioon valituille kaupungeille kohdennettu oppimis- ja pilotointiohjelma. Projektin yhtenä tavoitteena on vahvistaa kaikkien asukkaiden mahdollisuuksia osallistua ilmastotyöhön, ja huomioida erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien erityistarpeet.