Espoossa kirjasto tarjoaa nuorille mahdollisuuksia, joita muuten ei ehkä avautuisi

Kirjasto on ottanut espoolaisnuoret huomaansa niin monin tavoin, että toiminnan vaikutusten laajuutta voi vain arvailla. Iso se varmasti on. Kirjasto ehkäisee syrjäytymistä ja kuplautumista, tarjoaa monimuotoisen yhteisön ja antaa nuorille eväitä demokratiatoimijuuteen.

Ei ihme, että Espoon kaupunginkirjasto on vastikään saanut valtakunnallisen nuorisotyön tunnustuspalkinnon.

– Näemme paljon vaivaa sen eteen, että tavoitamme myös ne nuoret, jotka eivät muutoin kirjastoihin tulisi. Se ei ole aina helppoa, mutta olemme onnistuneet. Usein puskaradio on paras apu tässä, mutta toki teemme paljon yhteistyötä koulujen ja kaupungin nuorisotoimen kanssa, Espoon kaupunginkirjaston lasten ja nuorten palveluista vastaava kirjastopalvelupäällikkö Katariina Lauronen sanoo.

Lapsena moni käy kirjastossa, mutta teini-iässä käynnit vähenevät, ainakin osalla. Kirjastossa on oltava yläkouluikäisille jotain, joka heitä kiinnostaa, jos kirjastojen perinteinen palvelu eli kirjojen lainaaminen ei innosta. Espoon kirjastoissa tämä on osattu, sillä toiveita on ammennettu nuorilta itseltään.

– On tärkeää, että nuori kokee, että hänen ajatuksillaan ja teoillaan on vaikutusta. Olemme esimerkiksi toteuttaneet yhdessä nuorten kanssa heidän ideoimiaan tapahtumia, kuten vaikkapa Soturikissa-kerhon, peli-iltoja, yökirjaston, räppipajan ja ison musiikkitapahtuman yhdessä nuorisopalveluiden kanssa.

Ehkä kuitenkin suurin tarve on vapaudelle vain olla. Lauronen kuvailee kirjaston nuoriso-osastojen olevan monelle nuorelle tärkeä paikka hengailuun, mutta ei ostoskeskuksissa notkumisen tyyliin.

– Kirjasto on paikka, jossa on mukana turvallisia aikuisia, mutta ilman suorituspaineita. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ellei halua. Jutellaan ja pelataan paljon, mutta voi olla hiljaakin. Minusta on tärkeää, että nuorille on tällainen paikka, jossa käyminen ei edellytä rahankäyttöä, ei tarvitse selitellä eikä suorittaa.

Katariina Lauronen näkee, että kirjastojen nuorisotiloissa on muodostunut omanlaisiaan yhteisöjä. Mukana on nuoria erilaisista taustoista, ja toisinaan kuulee surullisiakin juttuja.

– Parhaimmillaan meillä ehkäistään reviiriajattelua ja kuplautumista, joka nuorten elämässä on yhtä totta kuin aikuistenkin. Tekee hyvää tutustua erilaisiin ihmisiin, joiden elämä ja sen haasteet poikkeavat omasta. On hyvä nähdä myös elämän nurjaa puolta ja avartaa maailmankuvaansa.

Eikö kirjastojen agendalla ole lukutaidon parantaminen ja kirjallisuuden ilosanoman levittäminen? Miten hengailu ja pelailu ja puritaanisimpien kirjastokävijöiden mielestä häiritsevä puheenpulputus sopivat tähän agendaan?

– Aivan loistavasti. Vaikka rap-lyriikan ilta, sehän on lukemista ja kirjoittamista. Lukutaidon tärkeys on tullut monesti esiin toiminnan ohessa. On tehty yhdessä vaikka kesätyö- tai tukihakemuksia, ja samalla on tullut oivallus, miten tärkeää on ymmärtää lukemaansa ja osata tuottaa tekstiä.

Usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin ja luottamus siihen, että voi olla tasavertaisena osa yhteiskuntaa, tätä kirjasto tukee. Lauronen mainitsee Toimintatonni-konseptin, jossa nuoret saavat suunnittelemansa tapahtuman toteuttamiseksi rahasumman.

– Projekteissa on opittu rahankäyttöä ja yhdessä toimimista.

Espoon kaupunginkirjastossa satsataan nuorisopalveluihin valtakunnallisesti verrattuna paljon. Nuorisotiloja on monessa eri kirjastossa, ja aukiolot ovat laajoja. Jokainen kirjaston työntekijä osaa kohdata nuoret.

– Meillä on moniammatillinen henkilöstö, jolla on valmiudet toimia vaikeissakin tilanteissa. Kukaan ei meillä sano, että nuoret asiakkaat eivät kuulu minulle, Lauronen päättää.

Tämä on Rapportin Aiherahoitettu artikkeli, jonka toimittaja Kirsi Haapamatti on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on KulttuuriEspoo.