Tasa-arvosta keskusteltiin Minna Canthin päivän hengessä Ison Omenan paneelissa

Minna Canth oli uraauurtava naisten aseman ja tasa-arvon edistäjä, joka myös toteutti sitä mistä puhui. Hän oli merkittävä vaikuttaja, joka edisti heikommassa asemassa olevien asemaa 1800-luvun Suomessa. Canth oli rohkea naisten ja vähäosaisten puolesta puhuja. Espoon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunta juhlistaa Minna Canthin päivää järjestämällä paneeleja ja keskusteluja.

”Kuinka on? Kumpi on vaarallisempaa: antaa vääryyksien hallita ja vallita, antaa epäkohtien kasvaa peittojen suojassa, koettaen vaan ennen kaikkea säilyttää suloista rauhaa. Vaiko: pelkäämättä katsoa totuutta vasten silmiä, etsiä syyt epäkohtiin ja rehellisesti miettiä tehokkaimpia keinoja niiden poistamiseen?” (Minna Canth: ”Kirje Kuopiosta”, Keski-Suomi, 1885).

”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

"Mitä kertoisit Minna Canthille siitä, miten tasa-arvo tänä päivänä maailmassa toteutuu?", kysyi paneelin juontaja Ira Hietanen-Tanskanen. Keskustelijoiden mukaan sukupuolten välinen tasa-arvo on edennyt Suomessa ja pohjolassa hyvään suuntaan. Ero pohjolan maiden ja eteläisten maiden välillä on iso. Tasa-arvotyötä on tehtävä jatkuvasti, se ei lopu, vaan muuntuu yhteiskunnan kehityksen myötä. Työtä on vielä tehtävänä.

• Mikko Björklund totesi: ”Tasa-arvo on kuin nuotio, jos sitä ei pidetä yllä, se sammuu. Minna Canthin unelma oli, että naiset pääsevät yliopistoon.”
• Kaarina Järvenpää jatkoi: ”Aikaisemmin 1970-luvulla lääkiksessä opiskelijoina oli 20 % naisia ja 80 % miehiä, tällä hetkellä noin 80 % on naisia ja 20 % miehiä. Pitäisi olla puolet kumpiakin.”
• Helena Marttila kiteytti: ”Voi kun voisin näyttää Minna Canthille nyt hallituksen kuvan ja puolustusministerikin jäi perhevapaille.”
• Emma-Stina Vehmanen kertoisi, että aiheita on paljon. ”Kertoisin myös, että on epätasa-arvoa siitä, miten tasa-arvo kodissa jakautuu.”

Hietanen-Tanskanen johdatteli keskustelijoita työelämän tasa-arvokysymyksiin. Työelämän tasa-arvokysymyksissä sukupuolittuneet työmarkkinat ja niihin johtaneet juurisyyt herättivät keskustelua. Miten kouluissa ohjataan nuoria opintoihin? Kannustetaanko tyttöjä tekemään perinteistä poikkeavia koulutusvalintoja? Miten luodaan näkymiä, etteivät uravalinnat ole sukupuolesta riippuvia? Myös perheillä on merkitystä. Sukupuolittuneet työmarkkinat näkyvät myös yrityksissä:

• Emma-Stina Vehmanen totesi: ”Naisvaltaisilla aloilla lasten sairastuminen ja henkilöstön poissaolot ovat suurempia kuin miesvaltaisilla aloilla ja tästä johtuen kuormittavat yrityksissä.”
• Mikko Björklund ihmetteli: ”Työaikojen erilainen järjestäminen nais- ja miesvaltaisilla aloilla esimerkkinä kolmivuorotyö. Paperitehtaalla työntekijä saa työvuoronsa tietoon kuusi kuukautta aikaisemmin ja pystyy sovittamaan työn ja perhe-elämä menot. Julkisella sektorilla työvorot saadaan tietoon muutama viikko aikaisemmin.”
• Peppi Seppälä toi esiin, että tulisi miettiä, ollaanko alalla valmiita ottamaan naisia vastaan? ”Olen saanut viestejä, että teknillisiltä aloilta DI-naisia työnnetään pois. DI-naiset vaihtavat työpaikkaa niin alan sisällä ja välillä. ”
• Hannu Järvinen kiteytti: ”Erityisesti akateemisissa ammateissa on naisia yhä enemmän, työpaikoille rekrytoidaan meriittien perusteella ja yhä useampi paikka menee naisille.”
• Raija Virta painotti, että tyttöjä tulisi kannustaa teknisille aloille aktiivisesti.

Entä palkka-avoimuus, haastoi Ira Hietanen-Tanskanen keskustelijoita. Useimmat keskustelijat halusivat edistää palkka-avoimuutta. Keskustelussa todettiin, että julkisella puolella palkat muodostuvat selkeämmin kuin esimerkiksi yrityksissä.

• Tea Saarniala totesi: ”Palkka on henkilökohtainen asia, haluaisin pitää omana tietona, mutta voisi olla luottamushenkilö, joka seuraisi palkkoja ja palkkaeroja.”
• Neea Nukarinen jatkoi: ”Avoimuus lisää tasa-arvoa työmarkkinoilla.”
• Helena Marttila kertoi, että on selittämättömiä palkkaeroja, naiset pyytävät vähemmän palkkaa.
• Raija Virta kertoi: ”Yksityisellä sektorilla on hankalampaa, haluaisin edistää siellä avoimuutta.”
• Peppi Seppälä kertoi esimerkin: ”Palkka nousee tietyillä kriteereillä, peruspalkka on näkyvillä, ja koulutus tai tutkinto lisää palkkaa. On sanoitettava, miten palkat muodostuvat.”

Tasa-arvo ja koulutus keskusteluttivat monelta eri näkökannalta. Esimerkiksi Länsiväylä on uutisoinut, että yli puolella Espoon neljäsluokkalaisista pojista on lukutaidossa puutteita. Keskustelijat olivat yhtä mieltä, että uutinen on huolestuttava. Lukutaito on keskeinen osa elämää. Siitä, mistä tämä ilmiö johtuu, oltiin montaa mieltä.

• Mikko Björklund kertoi ja kysyi: ”Tutkimusten mukaan poikien motivaatio koulunkäyntiin on heikentynyt. Miten tähän voisi vaikuttaa?”
• Kaarina Järvenpää totesi: ”Lauserakenteet jäävät oppimatta kännykkäaikana. Lukemiskulttuuri on huonontunut. ”
• Tea Saarniala totesi, että hyvätuloisten perheiden pojat eivät ole häviämässä, köyhempiä perheitä tulisi tukea ja koulutukseen lisätään rahaa. ”Isien esimerkki poikien lukuinnolle on keskeinen.”
• Hannu Järvinen kysyi: ”Miten luokissa, joissa puhutaan 5–10 äidinkieltä, on mahdollisuus oppia? Nyt kouluissa pitäisi ottaa käyttöön pien- ja tasoryhmiä.”
• Neea Nukarinen esitti: ”Ryhmäkokoja pitää pienentää ja oikeus pienryhmäopetukseen tulee turvata."
• Emma-Stina Vehmanen painotti: ”Varhaiskasvatuksen merkitys perusopetuksen kannalta on tärkeää. Varhaiskasvatuksen osallistumisastetta tulisi saada nostettua erityisesti niiden lasten osalta, jotka puhuvat muita äidinkieliä kuin suomea ja ruotsia.”
• Raija Virta toi esiin: ”Suuret luokkakoot ja suomi toisena kielenä oppijat. Kun oppimisympäristö tulee levottomaksi isossa luokassa, niin monikielisessä ympäristössä oppiminen ei ole helppoa. Ratkaisuna olisivat pienemmät luokkakoot tai vähemmän suomi toisena kielenä oppijoita luokassa.”

Yleisökin innostui esittämään kysymyksiä palkkatasa-arvosta, painotetusta opetuksesta ja harrastusmahdollisuuksista. Yleisö halusi tietää, mitä tasa-arvo keskustelijoille merkitsee.

• Emma-Stina Vehmanen: ”Jos syntyy tyttönä, on samat mahdollisuudet.”
• Helena Marttila: ”Samat mahdollisuudet.”
• Kaarina Järvenpää: ”Rooleja voi vaihtaakin, meidän perheessämme äiti teki pitkiä päivystyksiä, mies hoiti lapset.”
• Raija Virta on kokenut olevansa tasa-arvoinen miesten kanssa työelämässä. Hän katsoo sen johtuvan isänsä kannustavasta suhtautumisesta. Isän mukaan tytär pärjäisi missä vain.
• Hannu Järvinen: ”Kaikilla Suomen kansalaisilla on samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet. Vaikka olisi syntynyt köyhään perheeseen, voisi edetä sinne, mihin kyky ja motivaatio ohjaa.”
• Neea Nukarinen: ”Tasa-arvo on oikeudenmukaisuutta, ja sen eteen pitää tehdä töitä ja jopa taistella.”
• Mikko Björklund: ”Tasa-arvo on ihmisoikeuskysymys.”
• Peppi Seppälä: ”Vapautta olla oma itsensä, riippumatta ominaisuuksista.”
• Tea Saarniala: ”Valinnan vapautta.”

Tulisiko pakollinen asevelvollisuus koskettaa jatkossakin vain miehiä, jatkoi Ira Hietanen-Tanskanen. Aihe kirvoitti monipuolisen keskustelun. Näkemyksiä oli monenlaisia. Useimmat kannattivat kutsuntojen ulottamista koko ikäluokkaa koskevaksi, niin tytöille kuin pojille.

• Helena Marttilan mielestä yleinen asevelvollisuus on ok näin. ”En näe välttämättömäksi ulottaa kysymystä naisiin.”
• Kaarina Järvenpää totesi: ”Kutsunnat voivat olla koko ikäluokalle, mutta pakollisina vain pojille. Tyttöjä kannustetaan armeijaan.”
• Hannu Järvinen: ”Olisi hyvä juttu, jos koko ikäluokka osaisi perustiedot puolustautumisesta.”
• Tea Saarniala: ”Asevelvollisuus ei ole tasa-arvokysymys, tytöillä ja pojilla on eroja fyysisissä ominaisuuksissa.”
• Peppi Seppälä toi esiin huolen ja ehdotti: ”Ikäluokat pienevät, ja pitäisi tavoitella, että 1/3 ikäluokasta suorittaisi asepalveluksen. Suorittajat valikoidaan kaikkien sukupuolien kesken motivaation perusteella.”
• Neea Nukarinen totesi, että on epätasa-arvoista, että vain poikien pitää mennä inttiin.

Lopuksi Ira Hietanen-Tanskanen esitti viimeisen kysymyksen keskustelijoille: Miten kehittäisit tasa-arvoa seuraavalla hallituskaudella? Näin panelistit vastasivat.

• Tea Saarniala valistaisi, kehuisi ja lisäisi tietoisuutta tytöillä.
• Peppi Seppälä panostaisi tasa-arvoiseen asepalvelukseen, translain kehittämiseen (alaikäiset) ja perhevapaauudistuksen viemiseen.
• Mikko Björklund varmistaisi turvakoteihin lisää resursseja ja veisi saamelaislain maaliin.
• Neea Nukarinen haluaisi turvata koulutuksen ja sote-palvelujen resurssit sekä uudistaa translakia siten, että myös alaikäisten olisi mahdollista muuttaa juridinen sukupuolimerkintänsä.
• Hannu Järvinen haluaisi parantaa miesten ja poikien asemaa, koska miesten ja naisten terveyserot ovat suuria sekä edistää miesten pääsyä yliopistoihin palauttamalla pääsykokeet.
• Raija Virta haluaisin parantaa syrjäytyvien miesten asemaa. Naisten turvallisuutta taas tulisi parantaa, koska lähisuhdeväkivaltaa ja henkirikoksia on liikaa.
• Kaarina Järvenpää totesi, että Hannu puhui viisaita. Hänen mielestään olisi tärkeä saada sote-uudistuksen rahoitus kuntoon.
• Helena Marttila jatkaisi määrätietoista tasa-arvotyötä, huolehtisi sote-sektorin ja varhaiskasvatuksen resursseista. Hänen mukaansa myös lähisuhdeväkivalta ja siihen puuttuminen tarvitsee huomiota, sillä palveluverkossa on aukkoja.
• Emma-Stina Vehmanen haluaisi vahvistaa naisten taloudellista itsenäisyyttä ja vaurautta.

Teksti: Kaarina Salonen, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan esittelijä