Hyvinvointiin etsitään ratkaisuja koko koulun opettajakunnan voimin 

Kilon koulun opettaja Miia Kaasinen palasi viime vuonna parin vuoden opintovapaalta väitöskirjaprojektinsa ääreltä keskelle korona-ajan kouluarkea. Syksy alkoi uuden luokan ja tuntemattomien oppilaiden kanssa, ja samalla Kilon koulu siirtyi väistötiloihin uuden koulurakennuksen valmistumisen ajaksi. Syyslukukauden aikana Kaasinen joutui useasti pohtimaan omaa jaksamistaan, kun opetustyön lisäksi myös pandemian varotoimet ja väistökoulujen toimintamalleihin mukautuminen toivat jatkuvasti eteen uusia asioita ratkottavaksi. 

Keväällä Kaasinen törmäsi OAJ:n työhyvinvointirahaston avoimeen hakuun ja aiheesta inspiroituneena ehdotti ideaa hyvinvointihankkeesta Kilon koulun rehtorille Tero Turuselle. Yhteinen keskustelu johti rahaston suurimpaan avustukseen, kun KILO-malli opettajien työhyvinvoinnin tukiverkon ja -verkoston rakentamiseen sai tukea 150 000 euroa.  

Jo hakuvaiheessa tuli olla tarkka suunnitelma rahankäytöstä. Avustuksen saaminen edellytti työnantajan sitoutumista hankkeeseen sekä tulosten esittelyä laajemmin myös muiden Espoon koulujen käyttöön.  

Kaasisen johdolla tehty suunnitelma pohjautuu tiukasti tutkimustietoon, ja hanketta toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän yliopiston Stressi ja vuorovaikutus luokassa (TESSI) -tutkimushankkeen kanssa. Vahvaan teoreettiseen taustaan pohjautuvat toimenpiteet halutaan kuitenkin nivoa kiinteäksi osaksi koulun arkea.  

Kaasinen tutkii väitöstutkimuksessaan opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta, jonka laatuun opettajan kokeman stressin on todettu vaikuttavan. Tutkimusten mukaan opettajan kokema kuormittuneisuus vaikuttaa luokan oppimistuloksiin laskevasti. Opettajan työhyvinvointia taas lisäävät johdon tuki sekä oppilaan ja opettajan välistä vuorovaikutusta tukevat pedagogiset käytänteet. Näitä tuloksia vahvistivat myös Kilon koulun opettajien vastaukset kyselyssä, jolla kartoitettiin lähtötilannetta hankkeen alussa; opettajat kaipaavat tukea ja positiivista palautetta työyhteisössä sekä ratkaisuja erilaisten oppilaiden tuen tarpeiden kohtaamiseen. 

– Nyt meillä on aikaa ja mahdollisuus pysähtyä kiireisessä arjessa juuri näihin hyvinvointia edistävien asioiden ääreen. Pääsemme syventymään siihen, mitä teemme koulussa joka tapauksessa ja pohtimaan, miten voisimme tehdä sen paremmin ja vaikuttavammin, Turunen kuvailee.  

Alkukartoituksen lisäksi opettajien kokemaa kuormitusta ja hyvinvoinnin kehittymistä seurataan kuuden viikon välein tiiviimmällä kyselyllä sekä lukuvuoden aluksi ja lopuksi teetettävällä laajemmalla kyselyllä. Tavoitteena on löytää suurimmat kuormitukseen ja stressiin vaikuttavat tekijät.  

Lukuvuoden aikana Kilon koulun opettajakunnalle järjestetään kolme yhteistä hyvinvointivalmennusta, jossa käsitellään hyvinvointiin vaikuttavia teemoja yleisemmällä tasolla. Tämän jälkeen aiheita käsitellään syvemmin pienryhmissä. Lisäksi koulun rehtori ja apulaisrehtorit osallistuvat omiin valmennuksiin, joissa käsitellään opettajilta nousseita teemoja johdon näkökulmasta. 

Oleellisessa roolissa onkin ulkopuolisten asiantuntijoiden hyödyntäminen. Kun tuen tarpeita ja haasteita nousee esiin, etsitään niihin ratkaisuja esimerkiksi asiantuntijaverkostojen ja koulutusten kautta.  

Pedagogisia käytänteitä kehitetään myös jalkautumalla luokkiin. Saatu avustus näkyy konkreettisesti koulun arjessa lisäresurssina, jolloin paikalla on enemmän aikuisia kohtaamassa lapsia ja nuoria. Toiveena onkin kehittää työtapoja, joiden avulla jokaisen oppilaan yksilöllinen kohtaaminen toteutuisi useammin.   

– Olen esimerkiksi pitänyt draaman oppitunteja kaikille koulumme eka- ja tokaluokkalaisille. Sen myötä luokan oman opettajan on mahdollista vain seurata oppilaiden toimintaa ja ryhmädynamiikkaa, mikä tukee opettajan ja oppilaiden vuorovaikutussuhteen kehittymistä. Tuntien jälkeen keskustelemme opettajan kanssa hänen havainnoistaan ryhmän toimintaan ja oppilaiden tuen tarpeisiin liittyen. Tällaiset tilaisuudet ovat harvinaisia opetuksen ohessa, Kaasinen kertoo.  

Hyvinvointivalmentajien kanssa palataan ensi lukuvuonna valmennusten tarjoamiin keinoihin kuormituksen ja stressin vähentämiseksi. Opettajien kokemusten pohjalta parhaista ja vaikuttavimmista hyvinvointia lisäävistä keinoista rakennetaan työhyvinvointipankki, jota myös muut koulut voivat hyödyntää. 

Yksi konkreettinen tavoite on materiaalipankin kokoaminen sijaisia varten. Yhden linkin takaa löytyisi materiaalia oppitunneille, jota kuka tahansa voisi hyödyntää opettajan esimerkiksi sairastuessa äkillisesti. 

Nimensä KILO-malli sai sen muodostavien kirjainten pohjalta. Ne tiivistävät hankkeen tavoitteet: konsultoimme asiantuntijoita, innovoimme uutta, lujitamme toimivia käytänteitä ja otamme vastaan ohjausta.  

Hankkeen vahvuus on työyhteisön osallisuus sen toteuttamisessa. Opettajat ovat osallistuneet hankesuunnitelman tekoon, ja koululla mietitään jatkuvasti yhteistyössä, miten se palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla.  

– Opettajat ovat todella innostuneita hankkeesta. Tuntuu, että ihan vain tieto hyvinvointivalmennusten alkamisesta voimaannutti, Turunen kuvailee.  

Koulun sitoutumisesta kehittämistyöhön kertoo se, että valmennukset toteutetaan työajalla ja koulu vastaa tarvittavien sijaisten hankkimisesta. Koko opettajakunnan yhteiset valmennuskerrat järjestetään yhteissuunnitteluajalla.  

Tällä hetkellä Kaasisen lisäksi hankkeessa työskentelee luokanopettaja ja neuropsykiatrinen valmentaja Marja Hapuoja, mutta tavoitteena on saada vielä yksi lisää. Ensi vuonna tarkoitus on luoda Kilon koulun kokemusten pohjalta yleinen malli, jota myös muut koulut voivat hyödyntää. 

– OAJ:n työhyvinvointirahaston suurin avustus viestii jo siitä, että hanke nähdään hyvin merkittävänä. Se on vaatinut myös koululta laajaa panostusta, ja uskon, että tällä mallilla on paljon annettavaa myös muille kouluille, Turunen toteaa lopuksi.  

KILO-mallin etenemistä voi seurata hankkeen Facebook-sivulta(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) sekä pian hankkeen omilta verkkosivuilta. Sivuilla opettajat avaavat hankkeen teoriataustaa sekä esimerkiksi ohjauksen ja asiantuntijayhteistyön merkitystä.