"Palvelujen tulisi olla mahdollisimman monella tavalla inklusiivisia" – Pride-viikon paneelissa keskusteltiin kohtaamisista

Keskustelussa noudatettiin turvallisemman tilan pelisääntöjä. Periaatteina olivat avoimuus, kannustavuus, toinen toistamme kunnioittava keskustelu ja oikeus oman identiteetin itsemäärittelyyn.

”Kirkko on kohtaamisia varten ja kohtaaminen on sen tekemisen vahvuutta, mutta minulla itsellä on vielä paljon uutta opittavaa sateenkaariväen kohtaamisessa. Opin juuri Trasekin perustehtävän”, totesi Kira Ertman.

”Perheiden näkökulmasta ajatellaan helposti heteronormatiivisuutta, moninaisuuden näkökulma on tätä päivää ja on tärkeää, että lapset ja heidän perheensä nähdään sellaisina kuin ovat”, lisäsi Anu Kantola.

Kasper Kivistö totesi, että kohtaamisiin liittyy henkilökohtainen ja yhteisöllinen taso. Kasper tarkensi, että yhteiskunta oli aiemmin kääntänyt selän sukupuolen moninaisuudelle. Ihmiset kokivat, että he eivät tulleet nähdyksi ja kuulluksi, jotka kuitenkin ovat kohtaamisten edellytyksiä. ”Muutosta on tapahtunut ja nyt on alettu kohtaamaan monimuotoisuutta. Olen itse transsukupuolinen ja aikaisemmin yhteiskunnalla ei ollut sanoja kohdata minua arvokkaasti. Nyt on toisin. Arkisilla kohtaamisilla on merkitystä”, kiteytti Kasper Kivistö.

”Palvelujen tulisi olla mahdollisimman monella tavalla inklusiivisia. Kulttuuri ja taide mahdollistavat kohtaamisia ja asioiden käsittelyä. Voimme tarjota osaamistamme ja paikkoja, jossa kohdata turvallisesti”, totesi Susanna Tommila.

Julia pohti kohtaamisten merkitystä. ”Kohtaaminen ja aitous kuuluvat yhteen, inklusiivisuus ja kuunteleminen kulkevat käsikädessä, osallisuus kaikilla tasoilla nostaa ihmisten äänen kuuluville ja luo yhdenvertaisuutta, jota kokemusasiantuntijoiden käyttäminen vahvistaa.”

Olennaista onkin, että kuuntelemisella ja osallistumisella saadaan aikaan merkityksellistä vaikutusta. Päätöksenteossa otetaan vakavasti näkemykset huomioon ja niillä on vaikutusta. Palvelujen käyttäjät ovat asiantuntijoita, mikä myös edellyttää, että uskalletaan luopua omasta asiantuntijuudesta hallinnossa.

- Ilahduttavaa on, että seurakunnat ovat mukana keskustelemassa. Uskovien yhteisön ja sateenkaariperheiden kohtaaminen on erityisen merkityksellistä. Keskustelut tuovat yhteisöjä lähemmäs toisiaan ja korjaavat haavoja, joita myös evankelis-luterilainen kirkko on aiheuttanut. Ne ovat tosiasioita. Kirkon tulisi olla aidosti inklusiivinen ja tästä esimerkkinä on uudistettu kirje perheille, jossa nyt puhutaan vanhemmista (ei äideistä ja isistä).

- Toivon, että omat lapseni eivät kohtaisi vähemmistöstressiä, jota itse jouduin kohtaamaan pienessä kaupungissa. Siinä vaikuttamistyöni tausta.

- Juuri tämä keskustelu on tärkein. Dialogin ja keskustelun käyminen avoimesti. Se on ainoa oikea tapa muuttaa asioita. Nyt on ryhdytty käymään näkyvämmin keskustelua, joka on kipeää ja sattuu, mutta parantaa pitemmällä tähtäimellä.

- Odotan saavani kuulla ja kuunnella ja viedä viestiä eteenpäin. Keskustelu voi olla kivuliasta ja se vaatii nöyryyttä ja oppimista meiltä kaikilta. Tämän esiin tuominen on minulle tärkeää.

- Tässä maailmantilanteessa keskustelua ja vuoropuhelua tarvitaan, totesi moderaattori Matti kierroksen lopuksi.

Julkisista palveluista on huonoja kokemuksia. Erityisesti lasten kohdalla on tärkeää, millaisia aikuisia lapsi kohtaa päiväkodeissa, neuvoloissa ja kouluissa. Muutos ei saa jäädä päättäjätasolle, vaan se pitäisi viedä ruohonjuuritasolle johtamisen kautta.

”Representaatio tulisi ymmärtää erityisesti neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa. Kirjat, kuvat ja tarinat kertovat todellisuudesta ja siitä mikä on merkityksellistä ja arkielämään kuuluvaa. Lapsen tulee saada käyttää niitä nimityksiä, joita hänen arkeensa kuuluu, jos perheessä on esimerkiksi kaksi äitiä. Päiväkodissa lastani kiellettiin käyttämästä kahta äitiä ja etsittiin korvaavia käsitteitä”, kertoi keskustelija esimerkkinä palvelukokemuksestaan.

Yksi keskustelija totesi, että on jättänyt palveluja käyttämättä, koska hän on kokenut, ettei ole tullut kohdatuksi aidosti. Esimerkkinä perhevalmennus, jonka kutsussa oli teksti äiti ja isä. Kertojan perheeseen kuuluu kaksi äitiä. ”Kutsusta tuli sellainen olo, ettei ole turvallista mennä ryhmään”, päätti henkilö puheenvuoronsa.

”Älä oleta, älä käytä vähemmistöihmistä koulutusautomaattina. Lapselle on nöyryyttävä kokemus kuulla viidennen kerran neuvolassa, miten kaksi naista voi saada lapsen ja olla perhe”, jatkoi seuraava keskustelija.

Tietämättömyyttä ei saa kaataa vähemmistön niskaan. Ihmiset haluavat tietää ja ovat terveesti uteliaita, mutta monet eivät saa mahdollisuutta osallistua koulutuksiin työajalla ja tätä kautta paikata tiedon puutetta. Tiedon lisääminen on todellinen haaste työnantajille ja yhdenvertaisuuden edistämiselle, totesivat panelistit yhdessä.

Espoo-tarina määrittelee, että Espoo on vastuullinen ja inhimillinen edelläkävijäkaupunki, jossa kaikkien on hyvä asua, oppia, tehdä työtä ja yrittää ja jossa espoolainen voi aidosti vaikuttaa. Tämän tähden pitäisi ohjata meitä aidosti tekemisessä! Kulttuurin tulosyksikössä tavoitteena on turvallisempien tilojen pelisääntöjen kehittäminen 2022-2023 ja toivomme myös muita hallintokuntia mukaan.

Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslait koskevat julkisia palveluja ja myös kirkkoa, esimerkiksi naispappeuskysymykset ja sateenkaariavioliitot.

Espoossa kolme seurakuntaneuvostoa (Tapiola, Tuomiokirkkoseurakunta, Espoon ruotsinkielinen seurakunta) on tehnyt päätöksen sateenkaariparien vihkimisestä, Laaksolahdessa järjestettiin sateenkaarimessu toukokuussa 2022 esimerkiksi.

Entressen kirjastossa toteutettiin normisuunnistus syksyllä 2021 yhteistyössä Trasek ry:n kanssa.

Kulttuurin tulosyksikkö on Pride-kumppani 2022 ja vie turvallisemman tilan pelisääntöjä ja tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden edistämistä systemaattisesti Espoo-tarinan mukaisesti eteenpäin.

Transihmisten piti aikaisemmin pelätä kokoontumisia ja sen vuoksi sähköpostit ovat edelleen etunimellä. Tällä hetkellä voi kokoontua avoimesti, mikä on todella iso harppaus.

Valtuustossa keskustellaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioista.

Johdon on suhtauduttava positiivisesti ja oikealla tavalla näyttäen esimerkkiä. Tahtotila ja tuki johdon puolelta on ensi arvoisen tärkeää. Ihmisoikeuksien edistäminen ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö eivät ole mielipidekysymyksiä.

Tiedon puutteen poistamista koulutuksen avulla. Koulutuspäivien tulisi olla pakollisia ja työnantajien tulisi velvoittaa henkilöstöä osallistumaan. Jaetaan Monimuotoiset perheet työelämässä -teos palveluihin.

Palvelujen palautekanava, jossa voi antaa palautetta kohtaamisesta ja sen sujuvuudesta. Espoon kaupungilla tulisi olla selkeä tapa ottaa palautetta vastaan ja myös kertoa, mitä palautteen antamisen jälkeen on tapahtunut.

Moninaisen rekrytoinnin toteuttaminen toiminnassa. Tavoitteena tulisi olla, että jokainen voisi kukoistaa työssään ja työyhteisöissä vallitsisi luottamuksen ilmapiiri.

Sateenkaaritarrat ovissa olisivat tärkeitä. Tarrat toisivat myös henkilökunnalle kuten asiakkaillekin turvallisen olon. Työyhteisön ja organisaation arvojen ja asenteiden tulee tukea tarran sanomaa eli toteutua arjen kohtaamisissa.

Lainsäädäntöön tulisi saada muutoksia, esimerkiksi sateenkaariperheet ja perhevapaauudistus ja translaki.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen käynnistymisessä tulee huomioida turvallinen siirtymä ja kohtaamiset palveluissa sekä varmistaa keskustelun ylläpitäminen yhdenvertaisuuden teemoista. Moninaisuuden tulee näkyä rakenteissa, henkilöstössä ja palveluissa. Tärkeää on, että löytyy samaistumispintaa ja roolimalleja eri väestöryhmille ja lapsille.

Paljon on tehty, mutta tekemistä riittää ja tärkeää onkin, että asioita pidetään esillä ja niistä keskustellaan jatkuvasti, totesi Matti Peiponen lopuksi.

Susanna Tommila jatkaa vaikuttamistyötä ja nosti johtamiseen kaupungin sisällä keskiöön. ”Ihana keskustella positiivisessa hengessä hyvällä mielellä tärkeästä asiasta. Kiitos Kaikille”, lopetti Susanna Tommila puheenvuoronsa.

Julia Lindholm kertoi oppineensa, että ei lisää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ystäviensä vähemmistöstressiä kyselemällä heiltä liikaa sateenkaariaiheista, vaan opiskelee enemmän itse. Hän totesi myös tekevänsä vaikuttamistyötä valtuustossa. ”Varhaiskasvatusteemat puhuttavat myös valtuustotasolla tulevaisuudessa”, totesi Julia Lindholm.

Anu Kantola kertoi, että Espooseen muutto tuntuu helpottavammalta. ”Nyt ei pelota. Isot kiitokset seurakunnalle, olen kokenut uskonnollista väkivaltaa lapsuudessa ja siksi tämä keskustelu oli tärkeä. Ihan joka paikassa on vähemmistöjä ja siksi asiasta pitää puhua”, kertoi Anu Kantola.

Kasper Kivistö kiteytti ajatuksensa: ”Antaa kaikkien kukkia -mentaliteetti ei riitä. Tämä ajattelu peittää alleen syrjiviä rakenteita ja kukat eivät uskalla kukkia. Ympäristöä tulee tutkia ja systemaattisesti rakentaa yhdenvertaisemmaksi.”

Kirkon kvartaali on 25 vuotta, totesi Kira Ertman. Hän jatkoi, että keskustelu antaa toivoa muutoksesta. Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä. Konkreettinen asia, jonka otan mukaani tästä keskustelusta, on sateenkaaritarra, Kira Ertman totesi.

Paneelin moderaattori Matti Peiponen kiitti osallistujia, järjestäjiä ja erityisesti kirjasto Omenan henkilökuntaa, jonka apu ja tuki olivat suuressa roolissa tilaisuuden onnistumisessa. Kiitos myös kuuntelijoille hyvistä kommenteista ja kysymyksistä.

Hyvää Pride-viikkoa!

Teksti: Kaarina Salonen