Työnhaun uskomukset ja myytit

Saana: Moikka! Täällä Saana.

Mona: Ja Mona. Me ollaan alle 30-vuotiaiden uravalmentajia Työllisyys Espoosta.

Saana: Tämä podi on sulle, joka olet oman työuran alussa.

Mona: Tuu meidän mukaan kuuntelemaan kokemuksia ja vinkkejä työnhakuun!

Mona: Tässä jaksossa me puhutaan meidän uravalmentajien näkökulmasta työnhakuun liittyvistä myyteistä ja uskomuksista, joita me kohdataan meidän työssä. No, yksi uskomus mikä tulee mieleen niin on se, että pitäisi hakea jotenkin hirveän nopeasti niitä töitä ja mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa. Niin mitä sä aattelet tästä?

Saana: No totta kai se on ihan luonnollista, että kun töitä hakee, niin varmaan tulee semmoinen olo, tai saattaa olla semmoinen olo, että jos on tavoitteena, että pääsee äkkiä töihin, niin sitten vaan äkkiä myös tykittää niitä työhakemuksia ja muuta. Mutta ehkä sit voi just miettiä sitä, että no, käyttääkö enemmän vaikka aikaa siihen, että miettii vähän, mitä töitä mä haen, mikä on mun tavoite työnhaussa. Siihen suunnitteluun tavallaan. Ja sit ehkä myös siihen, että jos sä nyt vaikka tiedät, että mä haluan johonkin tiettyyn yritykseen töihin, niin sitten panostaa siihen työhakemukseen/CV:hen. Että jotenkin ottaa sen ajan ja ehkä enemmän laatu edellä kuin sillä määrä edellä. Että toki se on ihan totta, että jos on paljon työnhakijoita, niin kuin täällä Uudellamaalla onkin, niin totta kai silloin kannattaa tietysti lähettää useampia hakemuksia. Mutta just miettii sitä, että siitä ei tuu... Että se päämäärä itsessään ei ole se, että pitää saada mahdollisimman monta hakemusta lähetettyä, vaan enemmän miettii just, et millaisia ne on ne hakemukset ja mitä mä voin tehdä jotta mä saisin tän työpaikan.

Mona: Kyllä. Mun mielestä hyvin sanottu. Ja semmoinen sanontahan on, että hyvin... Miten se on, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Että tavallaan jos panostaa niihin perusteluihin työnantajille, miksi kannattaisi sut palkata, niin sit on tavallaan askeleen edellä versus että sen kummemmin miettimättä laittaa vaan hakemuksia menemään.

Saana: Niin. Toki kuulee paljon, vaikka on lehdissä kirjoitettu, että on kerrottu, että joku on hakenut sata paikkaa ja sit vasta saanut työpaikan. Tää on ehkä vähän tämmöinen, mediakin antaa semmoista kuvaa, että sun pitää hakea paljon, mutta sitten on myös niitä, jotka lähettää vaikka vaan viisi tai kymmenen ja sitten saa sillä työpaikan.

Mona: Kyllä. Se on niin monesta asiasta kiinni loppupeleissä, mikä siihen vaikuttaa.

Saana: Niin, on joo. No jos pysytään tässä työnhakuaiheessa, tää on tietysti myös meidän kantava teema. Mistäs niitä töitä kannattaa lähteä lähtee hakemaan? Mä mietin, että kun paljon tulee vaikka asiakkailta, tai asiakkaat pohtii, että onko se Duunitori, että kannattaako pelkästään sieltä etsii vai onko sit muita?

Mona: No toi on kyllä tosi yleinen Duunitori, Työmarkkinatori. Mut kyllähän me aina puhutaan keskenään ja asiakkaillekin, että se työnhaku on tosi moninaista, että se ei vaan keskity sinne internetin sivustoihin tai googletukseen. Että kyllähän monista kanavista voi niitä töitä saada ihmisten kautta, ketä tuntee ja voi vaikka mennä vähän sosiaalisen median eri kanaviin, käydä erilaisissa rekrytapahtumissa ja näin. Että monesti tuntuu, että monilla se keskittyy enemmän netin kautta töiden etsimiseen. Ja voisi kuvitella myös, että se jos joku, on turhauttavaa myös vaan plärätä päivästä toiseen nettiä ja kirjoittaa niitä hakemuksia. Että just kannattaa miettiä niitä muita keinoja. Että missä on aikaisemmin ollut vaikka työharjoittelussa, että voisko sinne olla uudestaan yhteydessä. Ja missäs mun kaverin veli olikaan töissä, että se kuulosti kivalta. Ja tämmöistä. Että vähän miettii työnhakua laajemmin.

Saana: Voiko niitä sit vähän kokeilla, että mikä toimii itelle?

Mona: No kyllä, mun mielestä. Että jokaisella meillä on omat juttumme. Että joku on hyvä kirjoittaa, joku on hyvä tekee videoita, joku tykkää käydä just jossain rekrytapahtumassa juttelemassa ihmisille, ottaa puhelimen kouraan ja soitella vaikka eri paikkoihin ja näin. Tai mennä käymään paikan päällä. Että niitä tapoja on niin monia ja ihmisiä on erilaisia. Mutta just se, että kannattaa kokeilla niitä eri tapoja.

Saana: Niinpä. Se on hyvä vinkki kaikille.

Mona: Jep. Yksi aika yleinen uskomus, mikä monilla saattaa tulla turhautuneena, ettei oo oikein riittävän hyvä mihinkään työhön. Tuntuu, että ne vaatimukset on aika kovat työpaikoilla ja että ei ehkä löydy sitten niitä ominaisuuksia itseltään, mitä siinä työssä vaaditaan. Mitä sä tästä aattelet?

Saana: No, tää on aika yleinen haaste. Että onhan se totta, että monessa työpaikkailmoituksessa on yleensä aikamoinen lista jossakin niitä asioita, mitä pitää osata, niin ei ihme, jos tulee semmoinen olo, että en mä voi hakea, että ne hakee jotain todella hyvää tyyppiä.

Mona: Jep.

Saana: Sit voi tietysti vähän pohtia sitä, että jos ei oo suoraa kokemusta jostakin, niin onko jotain muuta työkokemusta tai harrastusten tai vapaa-ajan kautta saatua osaamista, mitä voi hyödyntää siinä haussa. Sit myös sitäkin miettii, että okei, että siellä on ne vaatimukset, mutta jos ei heille hae ketään sellaista ns. ihannetyöntekijää, joka täyttää nämä kaikki vaateet, niin sithän he yleensä tekee sen valinnan sen pohjalta, ketä siellä on hakijoina. Tai sitten jos ei löydy ketään, niin sitten jatkaa sitä hakua tai muuta vastaavaa. Että ehkä semmoinen... Että kannattaa välillä myös vähän kriittisesti niitä lukee. Toki sitten yksi vaihtoehto voi olla, että soittaa sinne ja kysyy, että hei täällä on tälleen kerrottu, mutta mulla on tämmöinen tausta, niin miltä tää kuulostaa, että voisinks mä hakee, niin sithän se työnantaja voi sieltä kertoa, että mitä mieltä hän on.

Mona: Niin.

Saana: Että siihen ehkä kannustaisin eniten varmaan, niin sitten ei tuu semmonen olo, että jäät yksin tavallaan sen pohdinnan kanssa, vaan saat sieltä työnantajalta tiedon.

Mona: Niinpä.

Saana: Tää oli ainakin se, mitä tulee tästä mieleen.

Mona: Joo. Ja toi olikin hyvä vinkki, että voi ja kannattaa soitella niille työnantajille ja vähän kysellä siitä työstä, niin tavallaan sä saat heti kontaktin siihen ihmiseen ja vähän ymmärrät sen, että kannattaako hakea ja näin. Että vaikka se soittelu on varmasti monille tosi jännittävää, mutta kyllä se vaan kannattaa, että pääsee jonkun ihmisen kanssa puhuu. Ja sit pyytää siihen tukea joltain, että hei, mua jännittää tää soittaminen ihan hirveesti niille työnantajille, että joku sit auttais. Kuka se sit ikinä onkaan, joku läheinen tai sit joku työntekijä, että auttaisi sit siinä, että mitä siinä puhelussa voi sanoa. Että siihenkin kannattaa valmistautua.

Saana: Jep. Ja muistelen, että yhdessä jaksossa puhuttiin tätä, että siinäkin harjaantuu. Sit kun sitä tekee, niin se luultavasti myös helpottuu siinä. Että se saattaa olla, että se eka soitto jännittää, mutta sit sitten myöhemmin meneekin paljon paremmin.

Mona: No just näin. Kyllä. Kyllä, just näin. Ja sit yks ehkä, mikä kans paistaa tohon liittyen, että kun moni kokee, ettei oo riittävä mihinkään työhön, niin kyllä se on myös semmoinen epävarmuusjuttu. Ja aika moni sanoo sitä, että en mä osaa tai jopa, että en mä haluu kehua itseeni. Ja sit ite yritän aina kannustaa siihen, että jos et sä missään muualla kehu itsees, mikä tietysti kannattaisi, mutta jos et missään muualla, niin työnhaku ois se paikka, missä ne rekrytoijat vaan odottaa, että sä kerrot niitä hyviä puolia itsestäsi. Ja tavallaan, että ne ei tarvii olla ees mitään ihmeellisiä, että ne voi olla, että sä vaan toteat jonkun asian, että sä pärjäät ja pystyt tekemään jotain asiaa. Että sun ei tarvii olla täydellinen siinä, jotta sä osaat jotain asiaa. Tai yleisiä tämmöisiä työelämän vahvuuksia tai tämmöisiä voi hakemuksiin kertoa. Että kyllä itsekehu... Taas tulee sanonta mieleen, että itsekehu haisee, mutta työnhaussa ei, se tuoksuu enemmänkin.

Saana: Sanotaanko, että silleen semmoisella realistisella tavalla.

Mona: Niin.

Saana: Voiko sellaista ajatella. Se varmaan meille suomalaisille on tietysti välillä hankalaa tämä realistisesti kehuminen. Kun pohtii, että voiko perustella sen oman kehun, niin eikö sitä silloin voi käyttää?

Mona: Kyllä, ehdottomasti. Ja kysellä läheisiltä, että missä mä oon hyvä. Tosi monille se on vaikee miettiä sitä ite, että missä mä oon hyvä tai missä mä pärjään. Niin läheiset monesti tietää. Tai sit työntekijä. Että osallistuu uravalmennuspalveluihin, niin siellä voi sit yhdessä miettii sitä, vähän käydä läpi, että mitä sä oot tehnyt, mitä asioita. No okei, sä oot tehnyt näitä asioita, niin sä tiedät, mikä tää juttu on ja miten sä siellä toimit ja miten se meni, niin sit sä pystyt niitä kuvata hakemuksiin. Ja sit joku voi auttaa siinä, että miten ne voi sinne kuvata.

Saana: Onko siinäkin sit se, että kannattaa... Tai ite tulee monesti, kun sanotaan vaikka, mitä osaa, niin saattaa ajatella ehkä silleen aika kapeasti, että se on joku tietty vaikka tekninen juttu tai jotain. Että voiko sitäkin pohtia sit mahdollisimman laajasti tavallaan, että jos mä vaikka vapaa-ajalla teen jotain juttuu, niin onko siitä sitten hyötyä vaikka...

Mona: No joo.

Saana: ... tulevassa työssä, vaikkei se välttämättä olisi ihan sitä samaa, mutta jos siinä on jotain samoja elementtejä. Tyyliin, että jos sä vaikka rakennat pienoismalleja ja haet työtä, missä pitää käsillä tehdä asioita, niin voiko se olla sellainen linkki tavallaan, kun pohtii tällaisia.

Mona: No kyllä, ehdottomasti. Että varmaan yksi myytti just on semmoinen, että osaaminen on jotenkin tosi semmoista, että mitä mä nyt teknisesti osaan tähän työhön liittyen. Vaikka jos nyt työskentelee tietokoneiden parissa, tietotekniikan parissa, niin on tosi yleistä, että luetellaan sitten eri vaikka tietokoneohjelmia, mitä osaa käyttää. Mutta kun se osaaminen on niin paljon muutakin. Ja tavallaan semmoisia hyviä ominaisuuksia sinne työelämään, miten sä toimit muiden ihmisten kaa. Mikä sulle ylipäänsä on tärkeätä. Että voi tuoda hakemuksissa esille, että on tärkeä jokin isompi tavoite, tai ylipäänsä, että millainen haluaa työssä olla. Niin joo, ei voi niitä asioita, mitä sinne hakemuksiin laittaa, niin liikaa rajata, että sitä työntekoa pitää ajatella yleisemmin ja millainen on vaikka työyhteisön jäsenenä.

Saana: Niinpä. Tästä tuli mieleen, että meillä on täällä toisena... Yhtenä aiheena myös motivaatio tavallaan. Onko se tärkeää työnhaussa? Vai onko se semmoinen vähän, että ihan sama, että kunhan osaan.

Mona: Niin just, että jotenkin vaan se aikaisempi kokemus olisi se tärkeä. Ja sitähän tosi monet osaa kertoo, mitä mä olen tehnyt aikaisemmin. Tosi moni osaa kertoo, mitä mä osaan liittyen siihen, mitä mä oon aikaisemmin tehnyt. Mutta onhan se ihan tutkittukin, että joku tutkimus on tehty, että se motivaatio menee ykköseksi sen osaamisen edelle jopa. Että joskus mietin esimerkkinä semmoista, että onko parempi olla työntekijänä semmoinen, joka ei oikein vielä osaa, mutta on tosi motivoitunut oppimaan sitä työtä. Versus semmoinen vähän leipiintynyt työntekijä niin sanotusti, jolla on paljon kokemusta, mutta ei oikein nappaa tai kiinnostaisi se työ. Niin jotenkin luulisi, että työnantaja mahdollisesti arvostaisi motivaatiota sillä uudemmalla työntekijällä. Tavallaan niin sanotusti muokata sitä uutta työntekijää siihen työhön ja se voi oppia ja onnistua onnistumaan siinä työssä, kun se motivaatio on kohdillaan. Mutta konkreettisesti, eikö niin, niihin hakemuksiin olisi tosi tärkeää, että tuo kiinnostusta esille, että miksi mä nyt haen tätä työtä, miksi mua se kiinnostaa. Ei pelkästään oma tausta ja osaaminen, vaan se, että "mä haen tämmöistä työtä, koska" -tyyppisesti. Sit siitä voi muodostaa jonkun lauseen vaikka CV:n profiilitekstiin.

Saana: Niin. Tuo oli musta hyvä kun sanoit, että kun mietit työnantajan näkökulmaa, mitä hän odottaa, niin voiko siinä pohtia sitä, että mitä se ehkä haluaa kuulla? Että ovatko ne niitä asioita tavallaan, että sä olet heille työntekijä, joka ehkä sitten, jos on vaikka pitempi työ, niin tulet ja jäät myös sinne. Eikä niin että sulla on motivaatio jossain ihan vaikka muissa asioissa. Voiko sitä pohtii sitten sitäkin kautta.

Mona: No kyllä. Niin, että on vähän niin kuin jo kyllästynyt siihen duuniin, että sitten voi tulla rekrytoijalle sellainen kuva, että toi varmaan tästä aika pian sitten lähtee jonnekin muualle, kun se ei vaikuta kauhean kiinnostuneelta. Niin kyllähän ne rekrytoijat semmoista miettii. Ja haastattelussa voi tulla myös motivaatio sitten esille, että onko sitä tai ei, että miten kiinnostunut työnhakija on siitä työpaikasta.

Saana: Niin.

Mona: Sitten tulee yksi uskomus tai myytti mieleen, että saman CV:n ja hakemuksenkin voisi lähettää kaikkiin työpaikkoihin, että copy-pastettaa aina sitä samaa hakemustekstiä ja samaa CV:täkin, että lähettäisi kaikkiin työpaikkoihin, mihin hakee, niin mitä sä siihen sanoisit?

Saana: Tässäkin on mun mielestä hyvä, niin kuin tuossa äskeisessäkin, niin pohtia, että mitä se työnantaja siitä saa irti, jos sä lähetät semmoisen hakemuksen/CV:n, joka ei ole muokattu siihen kyseiseen työpaikkaan, niin mitä ajatuksia hänelle siitä tulee. Varmaan itse, jos oisin työnantaja ja mulle tulisi joku hakemus, jossa vaikka lukee jotain, joka ei liity siihen työhön, niin ehkä siitä tulee vähän semmoinen, että onko tämä henkilö lukenut työpaikkailmoitusta tai muuta. Että kannattaa just pohtia sit sitä, että voiko olla joku semmoinen... Tietysti on hyvä olla joku CV-pohja/hakemuspohja, jota muokkailee sen haettavan työn mukaan. Että tämäkin varmaan nyt linkittyy siihen ns. motivaatioon, että kun sä osoitat sille työnantajalle tai rekrytoijalle, että sä olet lukenut työpaikkailmoituksen, sä oot ottanut selvää, millainen työpaikka on, ja tuot sen ilmi työnhakudokumenteissa, niin varmaan tietysti aina plussaa ja tuo semmoisen tietyn...

Mona: Vakuuttaa.

Saana: Vakuuttaa, kyllä.

Mona: Niin, kyllä. Joo, että tavallaan, mäkin mietin tuota, että jos rekrytoija huomaa, että se työnhakija on vähän perehtynyt siihen, että mitä se työ on ja vähän miettinyt, että miksi se kiinnostaa ja vähän miettinyt, että mitä annettavaa siihen työhön voisi olla, niin kyllä se on hyvä, jos se näkyy siellä hakemuksessa. Jos se on joku kauhean yleinen teksti, että olen valmis tekemään monenlaista työtä ja haluan oppia monenlaisia töitä, niin se voi jäädä vähän semmoiseksi ei-niin-kiinnostavaksi kuin sitten jos jollakin muulla on semmoinen hakemus, missä sitten perustellaan vähän enemmän.

Saana: Kyllä.

Mona: Sano vaan.

Saana: Mä vaan täällä nyökkäilen, että oon samaa mieltä.

Mona: Jep. Ja sit taas just tulee CV:stäkin mieleen, että onhan sitäkin hyvä katsoa rekrytoijan silmin ikään kuin, että näkyykö siellä sellaisia asioita, mikä sitä rekrytoijaa voisi kiinnostaa. Vai onko siellä jotain turhaa ja ylimääräistä.

Saana: Varmaan se profiiliteksti on semmoinen, mikä kannattaa. Sitten jos hakee erilaisiin töihin, niin vähän katsoa, ettei siellä vaikka lue, että haluan tälle alalle ja sitten se ei olekaan se, mihin sä haet. Niin ainakin se, jos ei muuta ehkä jaksa muokata.

Mona: Kyllä. Joo, näin mäkin aina sanon. Ja tietty sitten jos miettii työharjoittelun vaikka kuvauksia, että jos semmoisia laittaa CV:seen, että onko siellä jotain, mitä voi enemmän korostaa, mikä liittyy siihen työhön, mitä on hakemassa, niin kannattaa.

Saana: Tästä tulee, tai tuli itseasiassa äsken juuri mieleen, että voiko myös siltäkin kannalta pohtia, että sitten kun monet yritykset käyttää näitä ns. robotteja siinä, jotka käy läpi nää työhakemukset, niin jos ei siellä ole vaikka tiettyjä avainsanoja, mitä siellä ilmoituksessa on, niin se voi olla, että se voi vaikuttaa. Riippuen tietysti yrityksestä ja miten heillä hoituu nää.

Mona: Niin, kyllä. Jotkut isot yritykset voi käyttää ns. robotteja, jotka lukee puolesta hakemuksia ja CV:eitä. Niin kyllä, sitten sieltä voi jäädä ne tärkeät asiat bongaamatta. Kyllä.

Saana: Sitten jos siirrytään jo sinne vaiheeseen, että sä olet lähettänyt hakemuksia ja saanut kutsun haastatteluun. Niin varmaan kaikilla tulee, tai en tiedä, että tuleeko kaikille, mutta ainakin itsellä tulee haastattelusta vähän semmoinen olo, että se on semmoinen piinapenkki, että sinne mennään ja sit jännittää ja tutisuttaa ja jäähdyttää ja muuta. Niin mitä ajatuksia sulla on siitä?

Mona: No ajatuksia ensinnäkin, että samaistun. Mutta jos tälleen uravalmentajan näkökulmasta, että mitä asiakkaiden kanssa tulee puhuttua, ketä käy ohjauksessa, niin kyllä kannustaisi siihen, että ei mee pelkästään sinne piinapenkkiin jotenkin haastateltavaksi, vaan että itsekin voi haastatella niitä työntekijöitä siellä, jotka sua haastattelee, että voi keskustella siitä työstä. Että se ei ole pelkkä... Että se haastattelukin voi vähän olla sillä tavalla harhaanjohtava, kun se ei ole pelkkä haastattelu, vaan sä voit myös kysyä. Ja kannattaa nimenomaan kysyä työnantajalta kysymyksiä ja jutella siitä työstä. Ja kommentoida. Että jos ne vaikka kertoo, että meillä on tämmöinen työyhteisö tai tämmöinen on meidän tavallinen työpäivä, jos ne kertoo siitä, niin sitten kommentoida sinne väliin, että toihan kuulostaa tosi hyvältä. Tai jos tulee itellä heti mieleen, että joo, siellä mun työharjoittelussa olikin tällainen tilanne. Tavallaan että olisi aktiivisena työhaastattelussa, että ei tarvii niin sanotusti kuin apteekin hyllyltä vaan tulla töksäyttelevästi niitä vastauksia. Vaan se on juttelutilaisuus, tutustumistilaisuus puolin ja toisin työntekijän ja työnantajan välillä. Se voi tuntua piinapenkiltä. Että tavallaan sehän on ihan normi, että se jännittää. Mutta se, että kyllähän sinne kannattaa mennä sillä ajatuksella, että nekin on ihmisiä ja nekin saattaa jännittää. Että jotenkin mahdollisimman rennosti kuitenkin juttelemaan sinne. Ja toisethan sanoo ihan rehellisesti työhaastattelussa, että mua vähän jännittää. Tai jos tulee joku kysymys, ei keksi heti vastausta, että nyt en muuten heti keksikään, että vähän jännittää, mutta ekana tulee nyt tämmöinen mieleen. Tai jotenkin mennä sen tilanteen mukaan. Ja ei haittaa vaikka jännittää. Monet mun mielestä rekrytoijat jotenki saattaa jopa arvostaa sitä, että sen sanoo avoimesti. Tai omasta kokemuksesta myös joku on jopa mulle sanonut haastattelija, että meitäkin vähän jännittää. Tai joku, joka on ihan uusi siinä. Itsekin oon ollut joskus haastattelijan roolissa, niin onhan sekin ihan super jännittävä tilanne varsinkin alussa. Että tavallaan se, että... Niin, en tiedä, mikä on mun pointti sen kummemmin on.

Saana: Miten selvisit tästä... Tai mä en tiedä, oliko tällaisia tilanteita, että vaikka sua jännitti ja se on jotenkin välittynyt tälle työnhakijalle?

Mona: Voihan olla, että se varmaan välittyi. En mä tiiä. Mä varmaan yritin vaan pitää pokkaa ja pokerfacea. Mutta ehkä itelläkin tuli semmoinen olo, että halusi tehdä, kun oli siellä rekrytoijan puolella, niin halusi tehdä sille haastateltavalle olon mukavaksi. Että se nimenomaan ei olisi sellainen piinapenkki hänelle, että siinä voi jutella. Ja sen huomasi, että haastateltavia oli tosi erilaisia. Toiset jännitti enemmän ja toiset vähemmän. Että huomasi, että jollakin oli ehkä enemmän kokemusta haastattelutilanteista tai työelämästä noin ylipäänsä. Joku jännitti enemmän. Mutta ehkä se, joka jännitti, niin siltäkin saattoi tulla tosi hyviä vastauksia. Se saattoi rentoutua sen haastattelun aikana. Ja just mun mielestä haastattelijan tehtävä on myös pyrkiä tekee se tilanne semmoiseksi rennoksi kuitenkin. Että se haastattelija ei tekisi sellaista piinapenkkiä siitä tilanteesta. Se on myös siitä kiinni. Ei pelkästään mun mielestä sillä työnhakijalla pelkästään vastuu siinä haastattelutilanteessa.

Saana: Toi on kyllä hyvä pointti. Voiko sitä jotenkin ajatella, että jos tulee semmoinen olo, että ihan kauheata koko haastattelu ja jotenkin vastapuolen kanssa ei se juttu luista, niin voiko siinä sitten miettiä, että no okei, jos tää on nyt tässä haastattelussa jo näin jotenkin haastavaa, että onkohan tää kuitenkaan ehkä sellainen, ollaanko me ns. hyvä match?

Mona: Niin, just näin. Tai jos alkaa joku asia jotenkin epäilyttää työnhakijaa siinä haastattelun aikana, niin voiko esittää jotenkin kivalla tavalla jonkun lisäkysymyksen. Tai jonkun tämmöisen, että ite vähän sitten selvittää sitä työpaikkaa, että millaista siellä on. Tai vaikka kysellä, millainen työilmapiiri teillä on tai jotain vähän tämmöistä.

Saana: Joo. No tässähän niitä myyttejä tulikin, että ihan tärkeitä. Jatketaan me Mona meidän uravalmentajan työtä. Kiitos sulle tästä keskustelusta!

Mona: Kiitos samoin, ja tuli kyllä tosi hyviä pointteja!