Työnantajan vinkit työnhakuun

Saana: Moikka! Täällä Saana.

Mona: Ja Mona. Me ollaan alle 30-vuotiaiden uravalmentajia Työllisyys Espoosta.

Saana: Tämä podi on sulle, joka olet oman työuran alussa.

Mona: Tuu meidän mukaan kuuntelemaan kokemuksia ja vinkkejä työnhakuun!

Mona: No niin, meillä on tänään vieraana täällä Juhani Kulmala Pioneerit Groupista. Me keskustellaan Juhanin kanssa nuorten työnhausta. Pioneerit Group on talotekniikka-alan työntekijöiden työllistämiseen erikoistunut henkilöstöalan yritys.

Kulmala: Kyllä.

Saana: Haluatko sä vähän tarkemmin kertoa kuka olet ja mitä kokemusta sinulla on nuorten työllistämisestä?

Kulmala: No joo, kyllä sitä tässä on matkan varrella tullut. 20 vuotta oon ollut henkilöstöalalla töissä ja yrittäjänä viimeiset 10 vuotta. Sinä aikana voin sanoa, että olen tavannut todella paljon nuoria ja työllistänyt todella paljon nuoria. Että tämä nykyinen yritys on tosiaan sitten taas talotekniikka-alan ammattilaisille suunnattu henkilöstöpalvelu. Että aikaisemmin uralla oon kyllä ihan työllistynyt monelle, monelle eri alalle.

Saana: Niin, haluatko sä kertoa vähän, että millaisiin työtehtäviin teillä nuoret työllistyy?

Kulmala: No me työllistetään nuoria työntekijöitä lähinnä putkiasentajiksi ja sähköasentajiksi. Ja sitten on ICT. Siellä on erilaisia kylmäasentajia, sähköasentajia, putkiasentajia. Näitä talotekniikka-alan työtehtäviä, mihinkä meillä työllistyy.

Saana: Joo. Hyvin erilaista.

Mona: Kyllä. No puhutaan nyt nuorista ja nuorten työnhausta. Niin mitä sun mielestä on eroa rekrytoida semmoista vasta työuraa aloittelevaa versus kokeneempaa työntekijää?

Kulmala: Tosi laaja kysymys, koska tässä nyt tulee nimenomaan se, että mille alalle periaatteessa hakee työntekijöitä. Mä näen nuorten työllistämisessä tosi paljon positiivisia siinä mielessä, että nuoret on mieleltään aika avoimia ja suoraan sanottuna meillä on niin kyvykkäitä nuoria lahjakkaita ihmisiä, että tää tietosukupolvi niin sanotusti kyllä jyrää meidät vähän vanhemmat tietyissä asioissa täysin. Mutta sitten taas esimerkiksi mun oman alan näkökulmasta se on vähän haastavaa, koska kaivataan ammattitaitoa. Ja jos ei sitä ammattitaitoa vielä ole, niin kuin eihän kellään yleensä ole sitä, kun vasta valmistuu ja hakee ensimmäisiä työpaikkoja, niin se tuottaa tiettyjä haasteita. Sitten pitää ruveta punnitsemaan semmoisia asioita, että minkälaista työharjoittelukokemusta on. Ja sitten minkälaiset motivaatiot, muut perus kädentaidot. Erilaisia markkereita, mitä joutuu miettimään niin sanotusti rekrytoijan roolissa.

Saana: Toi oli hyvä, kun sä puhuit, tuo motivaatio ja kädentaidot, että ne on esimerkiksi sun mielestä semmoisia asioita, joita pystyy perustella, jos ei muuten ole sitä kokemusta tai niin paljon harjoitteluja tai töitä tehnyt.

Kulmala: Joo, ja siis se näkyy. Siis tosiaan edelleenkin työssäni saatan tavata kymmeniäkin ihmisiä viikossa. Nyt esimerkiksi tälläkin viikolla voin sanoa, että varmaan viisitoista alle 24-vuotiasta on käynyt haastattelussa. Ja siis kyllä sen näkee siitä ovelta asti kädenpuristuksesta lähtien, että minkälaisella motivaatiolla se ihminen on ja kuinka halukas se on tekemään. Tietysti loppupeleissä töissähän ne sitten lopulta punnitaan. Mutta työhaastatteluhetki on todella tärkeä. Esimerkiksi jos miettii nuorten työllisyyttä, niin siihen työhaastatteluun panostaminen. Se on vanha virsi, mutta se on hyvä virsi niin sanotusti.

Saana: Toi on hyvä vinkki, koska varmasti löytyy semmoisia, jotka ei valmistaudu vaikka työhaastatteluun tai mieti, miten siellä ollaan. Tai ei pyydä apua, että joku voisi vähän miettiä yhdessä. Niin hyvä tavallaan neuvo siihen, että siihen kannattaa panostaa ja millä asenteella sinne mennä. Ja lohdullista myös niille, joilla ei sitä kokemusta vielä niin paljoa ole.

Kulmala: Joo. Ja sekin täytyy muistaa, että itseasiassa se haastattelutilanne siinä mielessä, että vaikka nuorena voisi arvatakin jo sen, että on vähän heikoilla niin sanotusti, niin sun pitää muistaa, että sä tapaat työnantajan edustajia. Ja se voi olla, että se tulee vaikka myöhemmin vastaan se sama asia, että sulla kahden vuoden päästä voi ollakin tilanne, että sulla työt päättyy jossain. No nyt sulla on se pari vuotta kokemusta, ja sä oot nähnyt jo sen ihmisen aikaisemmin siellä, sen työnantajan, niin nythän sä voit soittaa uudelleen, että mä muuten kävin kaksi vuotta sitten sulla haastattelussa, mulla ei silloin ollut riittävästi kokemusta, mutta nyt mulla on pari vuotta, että mikä tilanne sulla nyt on. Niin se just, että muistaa sen kohtaamisen tärkeyden siinä tilanteessa, koska sähän jätät itsestäsi sen vaikutelman sille työnantajalle tai työnantajan edustajalle. Siinä mielessä haastatteluun valmistautuminen on tosi, tosi tärkeetä kyllä.

Saana: Se oli hyvä viesti varmaan monelle nuorelle työnhakijalle, että kannattaa vähän miettiä, mitä vaikka vastaa tai ottaa selvää mihin on menossa. Että ei niin, että menee ja että se haastattelu on vähän semmoinen, että saan työpaikan -tyyppinen.

Kulmala: Joo. Siis se oma asenne kyllä. No, joku on tästä mitä mieltä, mutta kyllä semmoinen nöyrä asenne on mun mielestä hyvä. Nöyristellen ei pidä tulla, mutta nöyränä sitä tilannetta kohtaan, että sä olet kuitenkin hakemassa töitä. Itse tykkään siitä, että ihminen on mahdollisimman luonnollinen siinä tilanteessa. Se on kaikista paras. Tietysti sitten jos miettii, että pitää työhaastattelussa miettiä, mitä sanoo ja olla motivoitunut ja kaikkea muuta, niin se voi mennä vähän kippuraan se ihminen. Kun rupeaa jännittämään sitä tilannetta. Mahdollisimman rentona, mutta osoittaa kuinka paljon sitä paikkaa haluaa ja miksi esimerkiksi hakee sen alan paikkaa ja siihen yritykseen. Koska kyllä se ero sillä kaverilla, joka tulee veltolla kädenpuristuksella, että tulin vähän kattoo, saisiko täältä duunia. Versus se, joka tulee siihen, että mä oikeasti haluan töitä ja tämä on semmoinen firma, mikä mua tosi paljon kiinnostaa. Se on kaksi eri asiaa jo ihan siinä kättelyssä, että herättää työnantajan näkökulmasta ihan erilaisen kiinnostuksen.

Saana: Tähän vähän liittyen sä tossa kerroitkin, että mitä sä odotat työnhakijalta, mutta tuleeko näiden lisäksi jotain muita juttuja, mitkä on sun mielestä tärkeitä?

Kulmala: Niin, mitä mä odotan työnhakijalta... Se on kyllä taas kiperä kysymys. Tuossa olikin niitä. Sitä luonnollisuutta ja sitä tahtoa ja motivaatiota saada se työpaikka. Mutta jotenkin myös se oman osaamisenkin tuominen on hyvä asia. Haastattelut voi kestää 15–20 minuuttia tai tunnin, niin se on pitkä. Voi olla lyhyt aika tai se voi olla pitkä aika. Mutta sitä omaa ammattitaitoa ja valmistautua... Se on vähän taas se kysymys, että minkä alan töihin sitä hakee. Mutta jos hakee ammattikoulusta esimerkiksi, niin sunhan pitäisi olla ammattiin valmistautunut ja ymmärtää siitä omasta ammatistasi jotain. Niin jotenkin pystyä tuomaan se. Ja myöskin se, että miksi siihen ammattiin on ylipäänsä päätynyt. Että valitettavan usein se vastaus on vaan sen takia, kun piti johonkin paikkaan hakea ja tuossa oli hyvä palkka, niin mä menin sinne.

Saana: Niin. Joo, se tuntuu kyllä meilläkin työssä korostuvan tämä rahan merkitys, että haetaan töitä koska halutaan rahaa ja sit ei ehkä tajuta, että se ei ole välttämättä se, mitä kannattaa vaikka hakemuksen puolella kertoa.

Kulmala: Niin. Siis mun mielestä se on luonnollinen asia. Kaikkihan me tehdään töitä sen takia, että me pystytään elämään tässä yhteiskunnassa. Ja raha on se, millä maksetaan laskut ja pidetään katto pään päällä ja ruoka pöydässä. Mutta tavallaan se, että jos on motivaatio työelämään se, että mistä saa esimerkiksi eniten rahaa, niin se ei välttämättä aina näy sitten siinä omassa osaamisessa. Tässä tullaan sitten enemmän jo sinne opinto-ohjaukseen ja urapolkujen valitsemiseen. Pitäisi oikeasti olla jotain sellaista, mikä aidosti kiinnostaa, koska se lisää sitä motivaatiota. Että kyllä mä oon valitettavan paljon nähnyt ihmisiä, joita motivoi se raha, mutta se työ ei millään tavalla motivoi, ja se näkyy työpanoksessa silloin. Onhan meillä vapaaehtoistyötä, josta ei makseta ja ihmiset tekee sitä tosi antaumuksella. Tekee itseasiassa varmasti monesti, jos vertaa johonkin organisaatioon, niin paljon tehokkaamminkin asioita, mutta siellä on se intohimo ja palo siihen, mitä tekee.

Saana: Onks tää ehkä semmoinen hyvä vinkki kaikille, että pohdi haluatko oikeasti töihin, että sitten on helpompi perustella se motivaatio?

Kulmala: Se on kyllä ihan oikeasti hyvä vinkki, että haluatko.... Siis tää tavallaan kuulostaa lapselliselta, haluaako työnhakija oikeasti töihin, mutta todellisuudessa niitä hakijoita on yllättävän paljon tässä Suomen maassa, jossa se paistaa välittömästi, että hän ei halua kyllä töihin. Että sit tietysti mennään työttömyysasioihinkin myöskin sitä kautta. Mutta se, että nuorille jos on jotain vinkkejä ja ajatuksia, niin just, että mennä todellakin sitä kohti mikä kiinnostaa. Koska se luo niitä hyviä tarinoita. Se tuo sitä motivaatiota, koska kyllähän jos ajattelee, työurat on pitkiä. Mä en edes tiedä, mikä meidän eläkeikä tänä päivänä mahtaa olla, huiteleeko 68 tai jotain. Ja jos ajatellaan, että sä oot kaksikymppinen, niin se on aika pitkä käppi sinne. Oman kokemukseni mukaan esimerkiksi lopetin aikanaan sosiaalialan koulut sen takia, koska tajusin, että mä en jaksa tätä seuraavaa kahtakymmentä vuotta. Ja se oli paras päätös. En ketään kannusta jättämään kouluja kesken, mutta se oli henkilökohtaisesti paras päätös ymmärtää viimeistään siinä vaiheessa, että tämä ei ole se, mitä mä jaksan tehdä työkseni seuraavat 20 vuotta. Että jos semmoinen hiipii takaraivoon, niin tietysti voi ottaa steppejä, jotain muuta, tehdä tätä ja sitten jotain muuta. Että työelämähän on sellaista virtaa, että harvoin siitä mitä aloitetaan niin tehdään loppuun asti.

Saana: Niin, puhuttiin tästä työnhausta. Niin onko sulla jotain vinkkiä siihen, että miten ylläpitää omaa hyvinvointia, kun niitä töitä hakee?

Kulmala: Oman hyvinvoinnin ylläpitoa... No mä olen tehnyt erilaisia koulutuksia liittyen myös työhyvinvointiin. Samat asiat ne on mun mielestäni, että uni, liikunta ja ruokavalio. Mutta ne on niin perusjuttuja. Mutta tavallaan se sitkeys. Mua harmittaa se, että nykymaailma on näin kilpailuvetoinen niin sanotusti. Mutta se, että silti se sitkeys siinä ja luotto siihen, että kyllä se tulee ennemmin tai myöhemmin. Koska kun mä teen oikeita asioita päivästä toiseen, niin jonain päivänä se tulee. Nuorena pitää myös osata unelmoida ja olla silleen avoimin mielin ja hakea niitä erilaisia vaihtoehtoja. Jos kokee sen, että mä oon hakenut nyt... Tietysti omalta alalta, että sähköasentajan paikkaa kymmenen kertaa, mutta en mä saa sähköasentajan paikkaa, että mä oon epäonnistunut. No eihän se sitä tarkoita. Se tarkoittaa vaan sitä, että sillä hetkellä niitä töitä ei vaan ole niin paljon tarjolla, että niitä mahdollisuuksia olisi. Mutta se, että ne ihmiset, jotka jaksaa siitä vielä vähän pidempään olla aktiivisia, niin ne kyllä sitten työllistyykin jossain vaiheessa. Että tavallaan se mielenvankila siitä, kun kohtaa "eitä" ja tavallaan semmoista hylkäämistä, että ei kelvannut. Sehän se menee tuonne pääkoppaan. Niin se on se, mitä varmaan pitäisi pystyä opettelee ja käsittelemään, että ei on ei, ja sille ei mahda mitään. Mutta senkin voi miettiä näin, että okei, se sano nyt mulle ei, mutta entäs kahden vuoden päästä. Että ei se tee siitä, joka sanoo ei, niin ei tee siitä suoraan mitään ikävää ihmistä. Se on työnantajan edustaja ja työnantaja, joka miettii, että se joutuu valitsee tavallaan parhaat siitä, ketä on tarjolla aina. Sinä aikana mä suosittelisin kuitenkin miettii, että miten sitä omaa ammattitaitoa tai muita vaihtoehtoja pystyisi keksimään, ettei jää siihen sohvan pohjalle makaamaan. Että mä nyt oon hakenut kymmenen paikkaa ja kaikista sanottiin ei, niin en tee enää mitään. Koska se luovuttaminen on varmin keino siihen, että varmasti saa enää töitä.

Saana: Niin sen pohtimista, että miettii vaikka sitä, että jos en saa näitä töitä, niin onko joku vaihtoehto B.

Kulmala: Mä haluan ehdottomasti kertoa yhden tarinan yhdestä tuoreesta kaverista. Mä en usko, että kaikki tähän pystyy, eikä tarvii, mutta siis se on mun mielestä niin makee. Se tuli mulle hakee sähköasentajan töitä tuossa pari vuotta sitten ja mä näin heti ovelta, että tämä on aivan mahtava tyyppi. Reilu parikymppinen kaveri. Ja vaikka sillä ei sähkökokemusta ihan hirveästi ollut, sen näki, että tässä on semmoinen kaveri, joka saa aikaiseksi. Sille oli käynyt näin, että 16-vuotiaana sille oli luvattu kesätöitä. Ja edellisenä päivänä siltä oli peruttu ne kesätyöt.

Mona: Voi ei!

Kulmala: Mutta mitä mies teki? Se pisti niin sanotusti oman yrityksen pystyyn. Se rupesi myymään omaa työtänsä naapurustolle ja kaikille muille. Nurmikonleikkuuta, pensaiden kitkemistä ja ikkunanpesua, ihan kaikkea. Kohta sillä oli pari kaveriakin töissä. Niin. Ja sit se perusti ihan oman yrityksen sen pohjalle. Eli siinä kävi niin, hän teki jotain ihan muuta, mutta palasi siihen. Samalla luki kuitenkin sitten, kävi koulut ja muuta. Tiedätkö tuommoinen kaveri, työnantajan näkökulmasta, että jos näkee, että sen ongelmanratkaisukyky on niin kovaa luokkaa, että vaikka se ei ois koulussa kaikkea oppinut, niin se keksii keinot tai selvittää sen asian.

Mona: Niinpä. Kannattaa miettiä vaihtoehtoja vähän boksin ulkopuoleltakin.

Kulmala: Kyllä. Just se, että se perusasia, mikä tulee monelle, on luovuttaminen. Kun kokee epäonnistumisen tunnetta, niin sitten mieli tekee semmoisen vankilan, ettei halua nähdä kuplan ulkopuolelle, että hei, oisko jotain muuta kuitenkin. Ja niistä muista asioista voi tulla aika hienoja tarinoita. Kyllähän meillä maailman suurimpia yrittäjiä, niin ne on kuunnellut "eitä" niin monta kertaa ja ne on lopettanut kouluja ja kaikkee muuta. Steve Jobs lopetti koulut ja lähti opiskelemaan  kirjoitustaitoa jonnekin. Kaikki vie eteenpäin. Sitä ei tiedä, missä tosiaan sitten voi olla, kun vaan ei jumitu siihen, että tämä on ainoa vaihtoehto mulle ja mua ei kukaan halua.

Mona: No sä vähän tuossa vilauttelit jo, että voisit puhua vähän siitä, että miten nopeammin päästä töihin tai miten kuvailitkaan, mitä niitä keinoja on. Että meillä ois ollut semmoinen, mikä kiinnostaa, yksittäinen kysymys, että kannattaako työnantajalle soittaa tai laittaa sähköpostia tai tämmöisiä vähän nippelivinkkejä, tämä on ehkä vain yksi esimerkki. Mutta oliks sulla itellä jotain mielessä, että mitkä voi nopeuttaa työhön pääsemistä? Ja onko tuo yksi niistä asioista?

Kulmala: Siis ehdottomasti siis se rohkeus. Tavallaan voi sanoa, että ehkä se vaatii vähän röyhkeyttäkin. Mutta se työnantajaan suora kontaktointi tänä päivänä, varsinkin, kun mietitään, kun kaikki on siirtynyt digitaaliseen työnhakuun, niin se, että on rohkea ja uskaltaa puhelimella soittaa. Mä oon ihmisille antanut vinkkejä, että kyllä ne toimitusjohtajatkin käy kakalla, että ne on ihmisiä kuitenkin. Että jos sä soitat ja sä annat hyvän kuvan siitä puhelimessa, että mua kiinnostaa. Okei, sieltä tulee varmasti se "ei" aika monestakin, mutta kyllä sieltä isommalla todennäköisyydellä tulee se "kyllä". Koska jos ajatellaan esimerkiksi semmoinen asia, että jollain yrityksellä on se työpaikka auki ja se on oikea haku ja hakuprosessi menossa. Niin se, että sä soitat sille, niin joissakin paikoissa, varsinkin pienemmissä paikoissa, toimitusjohtajat tarttuu siihen kaveriin, koska se oli aktiivinen. Ne saattaa ohittaa tiedätkö vaikka minkälaisella CV:llä olevia ihmisiä. Ja sitten se toinen asia, että se yleensä tekee sen, että se pistää sen rekrytoijan tai toimitusjohtajaan tai kuka ikinä hoitaakaan rekryä, niin se pistää sen ainakin katsomaan, että minkälainen hakemus sillä ihmisellä oli. Että kyllä se vinkki, mitä mä oon antanut monelle nuorelle, nimenomaan itse asiassa nyt puhutaan viimeisen viiden vuoden talotekniikkapuolella, koska siellä se on näkynyt koronan ja sodan takia taloustilanne näkynyt ikävästi nuorisotyöttömyys. Niin mä oon aina antanut vinkin, että soittakaa ja lähettäkää sähköposti vielä perään. Ja sitten tekee listan yrityksistä niin pitkään kuin vaan jaksaa tehdä ja kaivaa netistä, missä niitä yrityksiä, soittaa ja lähettää hakemuksen. Ja sitten kun on päässyt sen listan, niin sit voi vaikka vähän aikaa hengähtää, että jos vieläkään ei tullut mitään, niin on ainakin tehnyt tosi paljon töitä. Mutta hetken hengähdyksen jälkeen lähtee vielä ainakin kertaalleen soittamaan, että hei, mä soitin sulle kuukausi sitten, että onko teillä tilanne muuttunut mihinkään, että mä oon edelleen hakemassa töitä ja teidän yritys kiinnostaa tosi paljon, että voisko ainakin tulla käymään keskustelemassa tästä asiasta.

Saana: Niin, vähän tutustua ja päästä juttelemaan ilman sen kummempia sitoumuksia ainakaan vielä.

Kulmala: Kyllä.

Mona: Niin. Että tossakin mun mielestä tulee pointtia, että aina ei tarvii mennä ehkä sen niin sanotun käsikirjoituksen mukaan, miten se työnhaku menisi, että mä menen vain haastatteluun, jos mut kutsutaan sinne, vaan että voi itse olla aktiivinen ja kannattaakin olla.

Kulmala: Kyllä. Semmoisia pieniä myyntitaitoja siinä mielessä, ettei se itsensä myyminen. Ja varsinkin myös yrityksiä, jotka nimenomaan ei hae työntekijää sillä hetkellä. Mä kerron, mihin se perustuu. Koska kun henkilö ottaa yhteyttä maanantaina, lähettää sähköpostin maanantaina. Vaikka vastaus oli siinä hetkessä ei, niin sen yrityksen tilanne, varsinkin jos puhutaan vaikka rakennusalasta erityisesti, niin se tilanne saattaa olla seuraavana maanantaina aivan toisenlainen. Ja se yrittäjä miettii, että mistä se saisi työntekijän. Se muistaa, että no se kaverihan soitti ja se laittoi vielä sähköpostin. Niin se kaivaa sen sähköpostin ja kysyy, että oisitko sä nyt nyt valmiina. Ja työharjoitteluun panostaminen, jos sä oot ammattikoulun kautta tai missä mistä tahansa, on korkeakoulussakin työharjoittelut, se työharjoitteluun panostaminen on ihan ehdottomasti varmaan se paras, koska se antaa jo sen vertaa, että jos siellä tekee parhaansa, niin sieltä saa yleensä ensimmäiset suosittelijat. Ja ehkä jopa ensimmäiset kesätyöt. Tai ehkä jopa vielä jopa sen ensimmäisen oikeasti vaikka vakituisen työpaikan.

Saana: Kyllä. Tuo on kyllä, että sitä välillä tulee uravalmentajana vastaan, että vähätellään sitä harjoittelun merkitystä. Ei välttämättä ihan muisteta, että milloin se on ollut tai että onko se edes kokemusta. Mutta ainakin itse yritän painottaa sitä, että se on sitä työkokemusta, että mieti se kuitenkin työnä enemmän kuin että olet vain ollut siellä puuhastelemassa. Ja sieltä ne kontaktit, niin kuin sanoit.

Kulmala: Kyllä. Se on kultaakin kalliimpaa, että pääsee töihin, harjoitteluunkin. Vaikka siitä ei sillä hetkellä makseta, niin pääoma siitä. Sielläkin itseasiassa pitää olla semmoinen, että hakee aktiivisesti töitä. Ettei jää vain odottamaan, että joku tulee sanomaan, että nyt tee tuo. Vaan jos ei oo mitään, mitä tehdä, niin käy aktiivisesti hakemassa, että hei, mä halusin jotain tekemistä, että mitä mä voisin tehdä.

Saana: Tärkeitä pointteja!

Kulmala: Kyllä.

Saana: Jep. Sitä tässä vähän puhuttiin, että kannattaako sitä soittamista tehdä, ja ehdottomasti sun mielestä kannatti. Ehkä muitakin vinkkejä vielä sulla siihen työnhakuun on, mutta mikä sun mielestä on sitten CV:n ja hakemuksen merkitys siinä työnhaussa?

Kulmala: Tämä on todella hyvä kysymys, koska tässä tullaan siihen, että tähän ei oo yhtä oikeaa vastausta. Vaan jälleen kerran sanoisin, että tässä puhutaan myös alakohtaisista ja työpaikkakohtaisista eroista. Semmoisia tiivistyksiä, ihan vaikka kertoo, että mä oon Mikko 20 vee, mä oon tosi kiinnostunut rakennusapumiehen hommista. Ja sitten vaikka tekee muutaman ranskalaisen viivan, että mulla on hyvä fyysinen kunto, mulla on työturvallisuuskortti, voin aloittaa heti, liikun autolla. Niin siitä tulee paljon informaatiota hyvin lyhyessä ajassa. Ja sitten tavallaan se ala on semmoinen, että ei välttämättä CV ole tavallaan niin merkityksellistä. Mutta sit meillä on niitä aloja, joissa sillä sitten on jo merkitystä, ja erottumisella muutenkin. Mutta yksi tapa oli tosiaan soittaminen. Se on yksi tapa erottautua selkeästi. Se on. Nämä on hankalia, koska meidän työnhaku on mennyt niin pitkälle valmiisiin lomakkeisiin jo. Se on tavallaan vähän niin kuin poistunut työnhakukentästä, että joku lähettää oikeasti CV:n ja hakemuskirjeen.

Saana: Niin, että se on poikkeuksellista enemmän sitten sähköpostin liitteenä?

Kulmala: Niin. Siis nykypäivänä... Tietysti täytyy sanoa, että olen nyt aika tavalla tiukassa segmentissä. Eli tavallaan tarkoitan sillä, että on hyvin alakohtaisia. Talotekniikka ja vaikka IT-ala, niin eihän niitä sillä tavalla voi suoraan verrata. Mutta työnhaku on siirtynyt niin valtavasti henkilöstöpalveluyrityksille ja erilaisiin valmiisiin työnhakukaavakkeisiin, että tavallaan kun siellähän sä et pysty oikein erottumaan hirveästi. Mutta toisaalta taas henkilöstöyritykset tekee kyllä kovasti töitä sen eteen, että ihmisiä työllistyy jatkuvasti. Ja yksi vinkki itse asiassa varmaan työn hakemiseen on se, että jaksaa kuitenkin laittaa niitä hakemuksia. Että kyllä mä valitettavasti tapaan niitäkin, jotka... Kun mä yleensä kysyn, että kuinka paljon hakenut, niin kaksi, kolme paikkaa. No se on tietysti hienoo, että mä bongasin sen. Mutta sitten jos miettii, paljonkos meillä Uudellamaalla on nyt asukkaita?

Saana: Hyvä kysymys. Onko miljoonan yli? En tiedä.

Kulmala: Varmasti mennään yli miljoonan, väittäisin.

Saana: Niin.

Kulmala: Ja kuinka paljon on nuoria ja kuinka paljon työnhakijoita ylipäänsä tällaisena aikana. Niin se tavallaan, että mä haen kolmea paikkaa, niin se ei ole käytännössä mitään. Niitä kolmea paikkaa on voinut hakea satoja ja satoja muutkin hakijat. Kiitoksia teille, kun sain olla täällä!

Saana: Kiitoksia!

Mona: Tosi hyviä vinkkejä nuorille työnhakijoille, kiitos!