Merirosvous oli uuden ajan alkupuolella laajamittaista. Karibianmeren historia on hyvin tunnettu, mutta myös Välimerellä toimi korsaareiksi kutsuttuja kaappareita. Tietokirjailija Ari Saastamoisen Barbaarirannikon merirosvot kuljettaa lukijan vaarojen täyttämään elämään, johon lukeutui niin Islantiin asti ulottuneita ryöstöretkiä kuin taisteluita Euroopan suurvaltoja vastaan.

Välimerellä käytiin uuden ajan alussa veristä taistelua vallasta, rikkauksista ja ihmisten sieluista. Vastakkain olivat Euroopan kristityt valtiot sekä eurooppalaisten Barbaarirannikoksi kutsumaan Pohjois-Afrikkaan laajeneva ottomaanien imperiumi. Yhtenä välikappaleena kamppailussa olivat hallintojen valtuutuksella yksityissotaa käyneet, osin uskonnollisten motiivien ajamat kaapparit.

Korsaarit, joista monet olivat eurooppalaisia käännynnäisiä, ryöstelivät laivastoineen kauppa-aluksia ja lähettivät vangitsemansa miehistön jäsenet orjuuteen. He ulottivat hyökkäyksensä myös rannikoiden asutuskeskuksiin Välimereltä aina kaukaiseen Islantiin asti. Eurooppalaiset valtiot vastasivat Pohjois-Afrikan kaappareiden ryöstelyyn kostopommituksilla ja ryhtyivät lopulta suoranaiseen sotaan. Taisteluun liittyi myös vastaperustettu Yhdysvallat.

”Korsaarit karttoivat yleensä vihollisen sotalaivoja ja kävivät mieluummin kauppalaivojen ja huonosti puolustettujen rannikoiden kimppuun. Tästä huolimatta heitä pidettiin urheina uskonsotureina, jotka kamppailivat vääräuskoisia vastaan”, Ari Saastamoinen kuvailee.

Saastamoisen teos Barbaarirannikon merirosvot vie lukijan 1400–1800-lukujen hurjien merenkävijöiden matkaan kaleereille ja purjelaivoille, joiden kyydissä vaanivat vaarat myrskyistä tautiepidemioihin. Se kertoo myös korsaarien keskeisten tukikohtien, Algerin, Tunisin ja Tripolin kaapparivaltioiden, vaiheista ja jäljittää myös hyökkäysten uhriksi joutuneiden kohtaloita – näiden joukkoon päätyi suomalaisiakin sekä muuan sotilas ja kirjailija Miguel de Cervantes. Koettelemukset vankeusajasta vaikuttivat Cervantesiin syvästi ja hyödynsi kokemuksiaan Don Quijote -romaanissaan.

Merirosvous ja kaappailu kuihtuivat marginaaliseksi ilmiöksi 1800-luvun alkupuolella eurooppalaisten siirtomaavaltojen vahvistumisen myötä. Tarinat Karibianmeren kaappareista ja merirosvoista jäivät elämään, ja ne ovat tärkeä osa populaarikulttuuria nykyäänkin. Välimeren korsaarien kävi toisin, Saastamoinen kertoo.

”Kun Euroopan suurvallat valloittivat voimansa tunnossa Afrikan ja alistivat sen alueet siirtomaikseen, vajosivat korsaarit eurooppalaisten etevämmyyttä julistavien historiikkien alaviitteisiin. Unohdus oli epäilemättä tahallista. Eurooppalaisilla, eritoten ranskalaisilla, ei ollut mitään erityistä halua muistella kaikkia niitä nöyryyttäviä tappioita, joita mahtava armeija toisensa jälkeen Algerin edustalla oli kokenut.”

Lisätietoa kirjasta ja sisällys Gaudeamuksen verkkosivuilla.

Ari Saastamoinen, FT, on tietokirjailija, opettaja ja antiikintutkija, jonka tieteellinen tutkimus on keskittynyt piirtokirjoituksiin. Lisäksi hän on julkaissut teoksia muun muassa roomalaisajan Pohjois-Afrikan ja lautapelien historiasta.