Oman kuvataiteen vähän vakavampi tekeminen kuvataideopettajan työn ohessa on ruokkinut elämääni jo toista vuosikymmentä. Viime vuosien keskiössä on ollut vanheneminen ja siihen liittyen pidin huhtikuussa 2025 keramiikkataiteen näyttelyn Tapiolan kirjastolla. Siinä oli esillä karikatyyrejä eläkeläisnaisista.

Nyt olen siirtynyt matkalla eteenpäin kuvaamaan sitä miten keho alkaa menettää muotoaan ja lähestyä määränpäätään.

Tämän päivän yhteiskunta ja kulttuuri vieroksuu ja kammoaa ihmiselämän lähestyvää loppua. Kontrollin menettäminen, kärsimys ja yksinäisyys pelottaa. Siinä ei ole mitään sankarillista, kaunista tai romanttista kuten kuoleman kuvaamisessa monina menneinä aikakausina.

Veistokseni pohdiskelevat, ottavat etäisyyttä elämään ja ovat kauneudessaan rujoja. Ne voivat puhutella hiljaisuudellaan ja johdattaa siihen mitä ihminen välttelee... vääjäämättömän äärelle.  

Tervetuloa katsomaan!