Saunalahden nimistö
Saunalahden kaupunginosaan kuuluu varsinaisen Saunalahden lisäksi Kattilalaakso, Kiviruukki ja Tillinmäki.
Saunalahden nimistö
Nöykkiön, Espoonlahden, Kivenlahden ja Kattilalaakson välissä Länsiväylän pohjoispuolella olevalla rakentamattomalla metsäalueella, Sammalvuoressa, on paljon kallioista maastoa. Muutamalla kalliokohoumalla on vanhastaan ollut nimi, jota lähikylien asukkaat ovat käyttäneet tästä kolkasta puhuessaan. Nimi Bredberget tarkoittaa Sammalvuoren lounaisosan kalliota. Nimi tulee maaston muodoista, jotka tässä paikassa ovat melko laakeita lähistön muihin kallioihin verrattuna (bred, suom. 'laaja, leveä', berg, suom. 'kallio, vuori'). Nimeä on käytetty ainakin 1900‑luvun alkupuolelta lähtien, luultavasti varhemminkin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Brinkinmäki – Brinken on osa-alue Saunalahden kaupunginosassa. Alueen nimi tulee vanhasta tienmäennimestä Brinken, joka mainitaan pitäjänkartassa 1930‑luvulla. Jo sitä ennen, vuonna 1922, on Stenbackan tilasta lohkottu Brinkbacka-niminen tila (nro 5:4). Nimi on todennäköisesti saanut alkunsa jyrkästä maantien mäestä, sillä sana brink merkitsee paikannimistössä rinnettä, usein juuri tienmäkeä. 1970‑luvun alussa alueennimi on saanut rinnalleen suomalaisen vastineen Brinkinmäki. Brinkinmäen pientaloalue on oma, vanha kylämiljöönsä.
Alun perin nimi Brinkinmäki oli Espoon opaskartalla sijoitettuna huomattavasti lännemmäs, nykyisen Kapsäkinmäen tienoille. Vuonna 1975 nimi siirtyi kartalla nykyiselle paikalleen Brinkinmäentien itäpuolelle. Nimen sijoituskohdan vaihtelusta huolimatta sen tarkoite on ollut koko ajan sama alue.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Kallionnimi Fågelberget tarkoittaa Nöykkiön vesitornilta luoteeseen olevaa kohoumaa. Nimi sisältyy Kurt Zilliacuksen 1969 seudun kanta-asukkaita haastattelemalla keräämään paikannimikokoelmaan. Nimi on myös 1930‑luvun topografikartassa ja sen jälkeen painetuissa peruskartoissa. Ei ole tiedossa, kuinka pitkään nimi on ollut olemassa ennen näitä 1900‑luvun tietoja. Myöskään nimen taustasta ei ole tallennettu tietoja. Sen synty saattaa liittyä linnunmetsästykseen, mutta voi nimellä olla jokin muukin alueen linnuista saatu nimeämisperuste.
Lähistön nykyiseen kaupunkinimistöön ei ole muodostettu esimerkiksi kadun- tai puistonnimiä tämän kansanomaisesti käytetyn Fågelberget‑nimen mukaan, koska liian samankaltaisia nimiä on Lintuvaarassa (Lintuvaara – Fågelberga, Lintuvaarantie – Fågelbergavägen) ja myös Vantaan Martinlaaksossa (Lintukallionkuja – Fågelbergsgränden).
Sammalvuoren metsäalueen muita vanhoja kallionnimiä ovat Kittelberget alueen pohjoisosassa ja Bredberget alueen lounaisosassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Osa-alueen nimi Kattilalaakso – Kitteldalen ja alueen muut Kattila‑alkuiset nimet perustuvat vanhaan kallionnimeen Kittelberget. Sana kittel merkitsee kattilaa. Kallio on saanut nimen Kittelberget siitä, että kalliossa on hiidenkirnu. Kittelberget‑nimen tarkoittama kallio sijaitsee Kattilavuoressa nykyisen Vuoritien varressa.
Nimeä Kattilalaakso – Kitteldalen ehdotettiin osa-alueelle vuonna 1971, ja se merkittiin Espoon opaskarttaan ensimmäisen kerran vuonna 1976.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014. Muokattu 2022.
Kattilalaakson asuinalueen halki lounaasta koilliseen kulkeva pääkatu on Kattilalaaksonkatu – Kitteldalsgatan. Katu on nimetty alueennimen mukaan. Nimi Kattilalaakso – Kitteldalen ja alueen muut Kattila‑alkuiset nimet perustuvat vanhaan kallionnimeen Kittelberget.
Sana ”kittel” merkitsee kattilaa. Kallio on saanut nimen Kittelberget siitä, että kalliossa on hiidenkirnu.
Kattilalaaksonkadun nimi on ollut käytössä vuodesta 1996. Aluksi se tarkoitti kuitenkin vain noin 300 metrin mittaista osuutta. Kun uudet katujärjestelyt valmistuivat 2002, nimi ulotettiin kadun koko pituudelle, noin kahden kilometrin matkalle.
Osa Kattilalaaksonkadusta kulkee aiemman Nöykkiöntien tielinjalla, osa on uutta katulinjaa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Keskikuja – Mittgränden on jalankulkutie Tillinmäessä. Sen nimeämiseen on vaikuttanut keskeinen sijainti ja vanhempi kadunnimi Keskitie – Mittvägen.
Tillinmäen pientaloalueen katuverkko on muotoutunut osin jo 1940- ja 50‑luvulla. Esimerkiksi Keskitien länsipää ja Pirttitien pääosa periytyvät tuolta ajalta. Niiden nimetkin ovat vanhoja.
Keskitieltä Pirttitielle ei ollut jalankulkuyhteyttä, mutta 2000‑luvun alussa laaditussa asemakaavassa sellainen oikopolku lisättiin pientalotonttien välistä. Reitille annettiin kaavassa nimi Keskikuja – Mittgränden. Nimi suunniteltiin 2001 ja vahvistettiin asemakaavassa 2004. Reitti rakennettiin vuoden 2010 aikoihin, ja nimi otettiin virallisesti käyttöön 2010.
Nimen loppuosa ”kuja – gränden” kuvastaa kapean yhteyden kulkua tiiviisti tonttien välissä. Alkuosa perustuu toisaalta siihen, että kävelytie lähtee toisessa päässään Keskitie‑nimiseltä kadulta, ja toisaalta siihen, että paikka sijaitsee hyvin keskeisesti Tillinmäen pientaloalueen sydämessä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Keskellä Tillinmäkeä on katu nimeltä Keskitie – Mittvägen. Nimi Keskitie on tullut käyttöön ennen 1970‑lukua ja lienee asukkaiden antama. Tarkka nimenantoaika ja nimeämisperuste eivät ole tiedossa. Oletettavasti nimi perustuu yksinkertaisesti kadun sijaintiin asuinalueen keskiosassa.
Omakotipalstoja on muodostettu alueella jo 1940‑luvun alussa, ja palstoitus jatkui 50‑luvulla. Tiennimi Keskitie voi olla annettu jo noina aikoina. Ruotsinkielinen vastine Mittvägen annettiin 1970‑luvulla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Nöykkiön länsilaidalla, osin Saunalahden kaupunginosan puolella, on osa-alue nimeltä Kattilalaakso – Kitteldalen. Kattilalaaksossa sijaitsee Kattilavuori – Kittelberget. Nämä alueennimet on annettu vanhan kallionnimen Kittelberget mukaan. Kalliota on alettu kutsua tällä nimellä, koska kalliossa on hiidenkirnu.
Ruotsin sana ”kittel” merkitsee kattilaa.
Kittelberget‑nimen tarkoittama kallio sijaitsee Kattilavuoressa nykyisen Vuoritien varressa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Kiviruukki – Stenbruket on osa-alue Saunalahden kaupunginosassa. Nimi suunniteltiin ja otettiin käyttöön vuonna 2001. Alue tunnettiin aiemmin nimellä Kivenlahden teollisuusalue – Stensvik industriområde, mutta nimi oli hankalan pitkä ja lisäksi harhaanjohtava: alue ei ollut varsinaista Kivenlahtea eikä oikeastaan teollisuusaluettakaan, vaan muunlaista yritysaluetta. Uusi nimi Kiviruukki kertoo paikan historiasta, sillä alueelta otettiin aikoinaan savea lähellä toimineen Stensvikin tiilitehtaan tarpeisiin. Ruukki-nimistöä on ollut alueella jo vuoden 1968 nimistösuunnitelmasta lähtien.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013. Muokattu 2022.
Saunalahden ja Tillinmäen välille alettiin vuoden 2011 lopussa rakentaa kevyen liikenteen siltaa. Sillan nimi Korkoonsilta – Korkobron on suunniteltu 2001 ja vahvistettu asemakaavassa 2004. Noin satametrisen sillan on määrä valmistua loppukesällä 2012.
Sillan lähistöllä on ollut Korko‑niminen torppa. ja niitty, jota on kutsuttu nimillä Korko ja Korkoängen. Näiden vanhojen Korko‑nimien taustaa ei tunneta. 1900‑luvulla Korko‑nimeä on käytetty myös pienen asumusryhmän nimenä. Ruotsinkieliset ovat ääntäneet nimen "Korko", suomenkieliset pitkällä loppu‑o:lla "Korkoo". Yksi alueen asumus on tunnettu nimillä Lillkorko ja Pikku‑Korkoo.
Lähistöltä löytyy muun muassa kadunnimi Korkoontie – Korkovägen ja puistonnimi Korkoonniitty – Korkoängen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Yksi Saunalahden historian vaiheista on ollut toimiminen pirtun lastauspaikkana ja salakuljetussatamana kieltolain aikaan. Tästä historiasta tulee kujan nimi Kätkökuja – Gömgränden.
Nimistötoimikunta ehdotti nimeä vuonna 1975, ja se pääsi opaskarttaan jo seuraavana vuonna. Alun perin kuja oli pieni Makasiinitiestä lähtevä umpikatu, mutta vuoden 2012 asemakaavassa sitä jatkettiin etelään Kätköpaikantiehen – Gömställsvägeniin asti. Uusi katuosuus otettiin käyttöön 2018.
Salakuljetusteema liittyy alueen merenkäyntiä käsittelevään nimiaihepiiriin, sillä suurin osa salakuljetuksesta tapahtui meriteitse. Tätä historiaa muistetaan alueen nimistössä Kätkökujan lisäksi sellaisissa kadunnimissä kuin Kätköpaikantie – Gömställsvägen, Salakuljettajantie – Smugglarvägen ja puistonnimessä Povitasku – Innerfickan.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Saunalahden koulun pohjoispuolella on iso pallokenttä, Saunalahdenkenttä – Bastviksplanen, ja lounaispuolella pienempi pelikenttäalue, Magneettikenttä – Magnetfältet. Sen nimenaihe liittyy seudun merenkulun perinteisiin. Samaa aihepiiriä edustavat lähinimet Kompassikatu, Sekstanttipolku, Suuntimapuisto ja Pohjoisneulanpuisto.
Koulu valmistui 2012, ja Saunalahdenkenttä ja Magneettikenttä on rakennettu samaan aikaan koulun kanssa. Magneetti‑nimiä ovat asemakaavassa myös kadunnimi Magneettikatu – Magnetgatan ja polunnimi Magneettipolku – Magnetstigen.
Muita merenkulun ja navigoinnin aihepiirin nimiä Saunalahdessa ovat muun muassa Tiimalasintie, Tiimalasinreitti, Kompassireitti, Kompassitori, Meriviitantie, Itäviitta ja Pohjoisviitta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Tillinmäessä Lounais‑Espoossa Tillinmäentiestä erkanee sivukatu, jonka nimi on Ottopojankuja – Fostersonsgränden. Nimi viittaa alueen palstoittajan, Bastvikin tilan omistajan Antti Hiltusen elämänvaiheisiin, sillä orvoksi jäätyään hän oli ollut isänsä tädin miehen Antti Koposen eli ”Tilli‑sedän” ottopoika. Tilli‑sedän mukaan ovat saaneet aikoinaan nimensä Tillinmaa (palsta, 1940) ja Tillinmäki (osa-alue).
Ottopojankujan nimi on suunniteltu 2001, vahvistettu asemakaavassa 2004 ja otettu käyttöön 2009.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Tillinmäessä on viheralue nimeltä Pikku‑Korkoo – Lillkorko. Viheralue on nimetty niillä main ennen olleiden mökin ja niityn mukaan. Asumusta kutsuttiin sekä suomenkielisellä nimellä Pikku‑Korkoo että ruotsinkielisellä nimellä Lillkorko. Jo ennen mökin rakentamista käytössä on ollut niitynnimi Lillkorko.
1910‑luvun paikannimikokoelmassa mainitaan niitynnimet Lillkorko ja Storkorko. Ilmeisesti Lillkorko oli kahdesta niitystä kooltaan vähäisempi. Jo varhemmin on paikalla ollutta niittyä kutsuttu nimellä Korkoäng.
Lyhyttä Korko‑nimeä on käytetty 1900‑luvulla sekä niitystä että pienestä asumusryhmästä.
Kertoman mukaan Pikku‑Korkoossa asui 1920- ja 30‑luvulla alkupuolella venäläinen upseeri, joka kasvatti kettuja. Hänen asumustaan kutsuttiin tuolloin myös epävirallisilla nimillä Ryssän Korkoo ja Kettula.
Pikku‑Korkoo‑nimi on annettu viheralueelle 2017. Nimi on merkitty asemakaavaan. Tällä viheralueenosalla Kauklahdenväylän varressa ei aiemmin ollut omaa nimeä.
Nykyiseen kaupunkinimistöön kuuluvat myös puistonnimi Korkoonniitty – Korkoängen, ulkoilutiennimi Korkoonreitti – Korkostråket, kävelysillannimi Korkoonsilta – Korkobron ja kadunnimi Korkoontie – Korkovägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Tillinmäessä nimi Pujoparranpolku perustuu Tillinmäen historiaan liittyvän "Tilli‑sedän" alias Antti Koposen ulkoiseen piirteeseen: Koposella oli pujoparta aivan kuten 30‑vuotisen sodan saksalaisella sotapäälliköllä kreivi Tillyllä. Kreivi Tilly on tullut monille tutuksi Topeliuksen Välskärin kertomuksista.
Nimi Pujoparranpolku – Pipskäggsstigen on otettu käyttöön vuonna 2007. Tillinmäessä on myös Tillintie – Tillisvägen.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Nöykkiönkadun eteläpäässä, Espoonlahdensolmun ja Länsiväylän tuntumassa olevan huoltoaseman lounaispuolelle on asemakaavassa merkitty kevyen liikenteen tie nimeltä Pökiksenpolku – Pökisstigen. Se on nimetty läheisen kylänrajapaikan mukaan. Nimi Pökisrå on asiakirjassa muun muassa 1762. Rajapyykki oli nykyisen Espoonlahdensolmun alueella.
Pyykin lähimetsää kutsuttiin nimellä Pökisskogen.
Pökiksenpolun nimi on suunniteltu 2012 asemakaavaa laadittaessa. Kaava on vahvistettu, mutta polkua ei ole toistaiseksi rakennettu (tilanne 2015). Kaavaillun polun pituus olisi vähän alle sata metriä.
Nimen ensitavun vokaalin voi ääntää lyhyenä tai pitkänä. Pitkä ö‑äänne ("Pöökiksen") on enemmän taustalla olevien Pökis‑alkuisten vanhojen paikannimien käytön mukainen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Kattilalaakson pientaloalueen länsilaidalla kaavanimistöä on muodostettu talonrakentamisen aihepiirin avulla. Kurkihirrentie, Veistotie ja Rakentajainkuja ovat samalla sopivia naapureita Kattilalaakson lounaiskolkan ja viereisen Kiviruukin yritysalueen Stensvikin tiiliruukkiin (1861) liittyvälle tiilenvalmistusnimistölle (Uunimestarintie, Tiiliskiventie).
Espoon mäkisillä omakotialueilla oli ennen vuoden 1974 suurta osoiteremonttia ainakin kymmenen Mäkitietä. Niistä yksi, joka oli jo ennestään Rakentajaintien sivukuja, muutettiin tuolloin Rakentajainkujaksi. Rakentajaintien nimi ja sen ympäristön muut rakentamisaiheiset nimet kertovat siitä, että alue oli alun perin Rakennustyöläisten Liiton palstoittamaa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Sammalvuori on laaja, metsäinen ja kallioinen viheralue Kattilalaakson ja Länsiväylän välissä. Nimi Sammalvuori – Mossberget on ollut käytössä tässä muodossa vuodesta 1971. Sen taustalla on Stensvikin seudun vanhaa ruotsinkielistä paikannimistöä, josta nimikokoelmiin on tallennettu mm. kallioalueen nimi Mössvedbergen ja viljelysnimet Mössvedängen, Mössved ja Mössängarna. Mössved‑nimistö periytyy ainakin 1700‑luvulta, sillä silloisessa asiakirjassa esiintyy kirjoitusasu Myswedskärr, joka vastaa nykyisellä kirjoitustavalla muotoa Mössvedskärr.
Seudun nimistöä ovat olleet myös 1900‑luvulla maarekisteriin merkityt palstannimet Mösskärr (1924) ja Sammalvuo (1951), joilla tarkoitettiin nykyisen Espoonlahden keskuksen ja Länsiväylän välistä aluetta. Sammalvuon nimi on ilmeisesti muodostettu Möss‑nimistä saadun mielikuvan pohjalta. Se tuli seudun asukkaille tutuksi 1960‑luvulla ja 1970‑luvun alussa nykyisen Mårtensbro skolan tontilla toimineen Sammalvuon kansakoulun nimen välityksellä. Sammalvuo‑nimi oli tuolloin myös Espoon opaskartassa ja peruskartassa.
Nimien alut ”Sammal” ja ”Moss” liittyvät oletukseen, että vanhaan Mössved‑nimeen sisältyisi sana ”mossa” (suom. 'sammal'). Oletus lienee kuitenkin ollut väärä, sillä monet Uudenmaan Möss-, Myss- ja Miss‑nimet liittyvät kasvinnimitykseen ”vehka” (ruotsin yleiskielessä ”missne”, murremuotoja ”mösn”, ”myss”). Tähän viittaa sekin, että Stensvikin seudun Möss‑nimistä on käytetty paikallisessa murteessa yleisesti myss‑alkuista ääntämystä: "myssve", "myssvebärgana". Vanhojen paikannimien alkuperäistä sisältöä olisi siis voinut vastata paremmin Vehka – Möss -alkuinen nimi.
Nimi Sammalvuori – Mossberget sopii kuitenkin hyvin kuvaamaan alueen luonnetta ja on vuosikymmenten aikana vakiintunut lähistön asukkaiden käyttöön.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Bastvik on ollut paitsi Muulon kylänosan ja tilan nimi, ilmeisesti alun perin myös ennen kaikkea lahden nimi. Tilannimenä se mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1758 muodossa Bastwik; tämä tila nykyisessä ulkoasussaan on olemassa edelleen. Todennäköisimmin nimeen sisältyy ruotsin kielen sana ”bastu” (suom. ’sauna’), joka taas luultavimmin viittaa rannikon kalasaunoihin eli kalastajien majoihin. On myös mahdollista, että nimen taustalla on ruotsin kielen sana ”bast” (suom. ’niini’), tosin esimerkiksi läheisen kallion nimi Bastuberget viittaisi ensimmäisenä esitettyyn vaihtoehtoon. Nimipari Saunalahti – Bastvik on vahvistettu kaupunginosan nimeksi vuonna 1976.
Saunalahteen ja sen osa-alueisiin Kattilalaaksoon, Kiviruukkiin sekä Tillinmäkeen mahtuu monenlaisia maisemia, kirjavaa historiaa sekä tietysti myös niistä kertovia paikannimiä. Merellisyys on tietenkin läsnä muiden rannikon alueiden kaltaisesti myös Saunalahdessa, missä aiheina ovat erityisesti kallionnimestä Kummelberget johdetut merimerkkiaiheet sekä merellä vaanivat vaarat. Saunalahden alueella kerrotaan virranneen veden lisäksi myös pimeän viinan, mitä ei myöskään ole nimistössä unohdettu.
Myös Espoon teollisuushistorian kannalta tärkeät Sågholmenin höyrysaha sekä Stensvikin tiiliruukki näkyvät rakentamisaiheisena nimistönä etenkin Kiviruukin alueella levittäytyen Kattilalaaksoon. Tillinmäen aluenimellä ja alueen muulla nimistöllä on aivan omanlaisensa hauska historia. Vanhan agraarialueen perinnettä muistetaan pirtti- ja kaskikukka‑aiheisissa nimissä.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Saunalahden kaupunkinimistön suunnittelussa on käytetty paljon merenkulun aihepiiriä. Se perustuu toisaalta vanhaan vuorennimeen Kummelberget, josta on saatu Kummeli‑alkuisia nimiä, ja toisaalta alueen merenkulkuhistoriaan. Saunalahden länsiosan niemessä Kallvikuddenissa eli Magasinsuddenissa on ollut paikallisesti tärkeä rahtialusten satama ainakin jo 1700‑luvulla. Bastvikin kartanon eteläpuolella on toinen luontainen satamapaikka. Sinne perustettiin 1870‑luvulla höyrysaha, joka oli aikanaan Espoon huomattavin teollisuuslaitos. Sahan toiminta loppui 1900‑luvun alussa.
Bastvikin saha sijaitsi matalan kannaksen mantereeseen liittämässä niemessä. Tästä niemestä alettiin käyttää nimeä Sågholmen (såg = 'saha'). Nykyisin niemessä olevan puiston nimenä on Sahasaari – Sågholmen.
Katri Bergholmin muistelmien mukaan 1800‑luvun lopulla Bastvikin sahan laitureissa kävi isoja purjelaivoja lastaamassa sahatavaraa ulkomaille vietäväksi. Samat laivat olivat tuoneet Helsinkiin muun muassa siirtomaiden tuotteita muista maanosista. Laivoissa painolastina ollutta hiekkaa kaadettiin Sågholmenin rannalle.
1990‑luvulla alueelle tehty asemakaava sisältää Vanhalta Saunalahdentieltä kohti Sågholmenia vievän uuden asuntokadun, jolle annettiin nimi Siirtomaidenkuja – Kolonialgränden. Nimi tuli suunnitelmiin ensi kertaa 1993. Katu rakennettiin ja nimi otettiin käyttöön 2002.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Puistonnimi Tiilipuisto – Tegelparken on suunniteltu 1987 ja vahvistettu asemakaavassa. Puisto sijaitsee Kattilalaaksossa Tiiliskiventien ja Savitiilentien välissä. Nämä tiilenteon aihepiirin kaavanimet kertovat 1800‑luvulla perustetusta Stensvikin tiilitehtaasta.
Tiilipuisto on melko kallioinen, mutta lähistöllä oli savikkoja, joista otettiin savea tiilitehtaaseen. Alueet kuuluivat Stensvikin maihin. Stensvikin tiilitehdas sijaitsi nykyisessä Kivenlahdessa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Tiiliskiventie – Tegelstensvägen on katu Kattilalaaksossa. Se on saanut nimensä Stensvikin tiilitehtaan historiasta. Tehdas toimi nykyisessä Kivenlahdessa. Muun muassa Tiiliskiventien läheltä saatiin savea tiilentekoon.
Nimi suunniteltiin ja otettiin käyttöön 1974. Myöhemmin se on vahvistettu myös asemakaavassa. Lähistöllä on monia muitakin tiilenteon aihepiirin kaavanimiä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Tillinmäki on osa-alue Saunalahdessa. Asuinalueen tarina alkoi vuonna 1940, jolloin Bastvikin tilan omisti KOP:n johtokunnan jäsen Antti Hiltunen. Kansallispankki tarvitsi henkilökunnalleen kesänviettopaikkoja, ja rintamamiestonttejakin alettiin lohkoa talvisodan jälkeen. Hiltunen hankki näihin tarkoituksiin maa-alueita Bastvikin läheltä, nykyisestä Tillinmäestä.
Antti Hiltunen oli kotoisin Kuopiosta ja oli joutunut jo lapsena orvoksi, ja hänen kasvatti-isänään ja huoltajanaan oli ollut isän tädin mies, kuopiolainen Antti Koponen. Ennen maanostoa Hiltunen halusi näyttää maita vielä Koposelle ja teki sitten tämän suosituksesta lopullisen päätöksen kaupasta. Vanha Antti Koponen oli komeine viiksineen ja pujopartoineen aivan 30‑vuotisen sodan saksalaisen sotapäällikön kreivi Tillyn näköinen, ja häntä kutsuttiin ”Tilli‑sedäksi”. Hiltunen antoi maa-alueelle hankintaa suositelleen Tilli‑sedän mukaan nimen Tillinmaa vuonna 1940. Palstoituksen jatkuessa muodostui Tillinmaan lisäksi 1952 nimi Tillinmäki, josta myöhemmin kehittyi koko alueen päänimi.
Kreivi Tilly oli Euroopan 30‑vuotisessa sodassa 1618–48 katolisen puolen päällikkö, jonka mm. Topeliuksen Välskärin kertomukset ja vielä vuosisadan alun kouluopetuskin nostivat eräänlaiseksi maamme historian vaiheisiin liittyneeksi kulttihahmoksi.
Tillinmäen nimi oli aluksi vain suomenkielinen. Vuonna 1974 Espoon suuren osoitenimiuudistuksen yhteydessä kaupunginhallitus hyväksyi ruotsinkielisen käännösnimen Dillbacken, jossa alkuosa oli tulkittu kasvinnimityksen sisältäväksi. Samoin perustein myös esimerkiksi Tillintie käännettiin Dillvägeniksi (nyk. Tillisvägen). Tillinmäen syntyvaiheita muistavat osoittivat kuitenkin tulkinnan virheelliseksi, ja ruotsinkieliset nimet korjattiin noin kymmenen vuotta myöhemmin. Nykyään alue tunnetaan nimellä Tillinmäki – Tillisbacken.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004. Muokattu 2022.
Lounais‑Espoossa sijaitsevan Tillinmäen sisäisen kokoojatien nimi Tillintie on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1970. Nimen synnystä ei ole mainintaa virallisissa asiakirjoissa, joten se lienee asukkaitten itse antama. Nimi perustuu alueennimeen.
Alkuun Tillintie‑nimellä ei ollut ruotsinkielistä vastinetta. Vuonna 1974 Espoon suuren osoitenimiuudistuksen yhteydessä kaupunginhallitus hyväksyi ruotsinkielisen käännösnimen Dillvägen, jossa alkuosa oli tulkittu kasvinnimityksen sisältäväksi. Tillinmäen syntyvaiheita muistavat osoittivat kuitenkin tulkinnan virheelliseksi, ja nimi korjattiin noin kymmenen vuotta myöhemmin nykyiseen muotoon Tillintie – Tillisvägen.
Tillinmäen asuinalueen tarina alkoi vuonna 1940, jolloin Bastvikin tilan omisti KOP:n johtokunnan jäsen Antti Hiltunen. Kansallispankki tarvitsi henkilökunnalleen kesänviettopaikkoja, ja rintamamiestonttejakin alettiin lohkoa talvisodan jälkeen. Hiltunen hankki näihin tarkoituksiin maa-alueita Bastvikin läheltä, nykyisestä Tillinmäestä.
Antti Hiltunen oli kotoisin Kuopiosta ja oli joutunut jo lapsena orvoksi, ja hänen kasvatti-isänään ja huoltajanaan oli ollut isän tädin mies, kuopiolainen Antti Koponen. Ennen maanostoa Hiltunen halusi näyttää maita vielä Koposelle ja teki sitten tämän suosituksesta lopullisen päätöksen kaupasta. Vanha Antti Koponen oli komeine viiksineen ja pujopartoineen aivan 30‑vuotisen sodan saksalaisen sotapäällikön kreivi Tillyn näköinen, ja häntä kutsuttiin Tilli‑sedäksi. Hiltunen antoi maa-alueelle hankintaa suositelleen Tilli‑sedän mukaan nimen Tillinmaa vuonna 1940. Palstoituksen jatkuessa muodostui Tillinmaan lisäksi 1952 nimi Tillinmäki, josta myöhemmin kehittyi koko alueen päänimi.
Kreivi Tilly oli Euroopan 30‑vuotisessa sodassa 1618–48 katolisen puolen päällikkö, jonka mm. Topeliuksen Välskärin kertomukset ja vielä 1900‑luvun alun kouluopetuskin nostivat eräänlaiseksi maamme historian sankarivaiheisiin liittyneeksi kulttihahmoksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Saunalahden Tillinmäessä sijaitsee puisto nimeltään Vesiselkä – Vattuåsberget. Sen länsipuolella on Korkoonniitty – Korkoängen, ja näiden välissä suojeltu jalopuumetsikkö, jossa kasvaa lehmuksia. Edempänä lännessä kulkee Kauklahdenväylä – Köklaxleden. Alueen pohjoispuolella on suurkortteli Harmaaniitty – Gråängen ja idässä maastoalue nimeltään Harmaakallio – Gråberget.
Vesiselän nimi lisättiin asemakaavaan vuonna 2004. Nimi on tullut Harmaakallion alla olevasta suuresta vesisuonesta, josta saatiin pitkään käyttövettä. Harmaakallio on vedenjakaja eli maasto, joka asettuu kahden tai useamman valuma-alueen rajalle. Maastoon satanut vesi virtaa sieltä eri suuntiin ja eri vesistöihin.
Vesiselän nimi kuuluu vesiaiheisten nimien ryhmään, mutta myös maastotyyppien nimiryhmään, sillä nimi kuvaa aluetta, jossa sijaitsee vesisuoni. Muita alueella olevia ja samaan ryhmään kuuluvia nimiä ovat mm. Vesipirtintie – Vattupörtsvägen ja Vesisuonenpolku – Vattenådersstigen. Ruotsinkielisen nimen alkuosa ”Vattu” tulee ruotsin vettä tarkoittavasta sanasta ”vatten”.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.