Rakkauskirjeitä luonnolle

Kesän 2023 aikana kerättyjä vastauksia kertyi toistasataa, ja niistä noin neljäsosa valikoitui mukaan viisiosaiseen ympäristötaideteokseen, joka oli esillä Espoonlahdessa 26.8.–3.9.2023 Taideteoksen toteutti Taidekollektiivi SISU.

Tulevaisuustarinoita-konsepti on Espoon kulttuuripalvelujen ja -talojen toteuttama tapahtumakokonaisuus, jonka tarkoituksena on vastata ilmastoahdistukseen taiteen keinoin.

Satus 
Olet ollut 60 v pyyteetön ystäväni. Olet hellinyt minua marjoilla, sienillä, kauniilla poluilla, lintujen laululla, metsän peikoilla, lumisilla laduilla... olet osa minua. Anna anteeksi meidän kiittämätön tapamme suhtautua sinuun. Olet rakas. 

HeidiK 
Oodi luonnolle. Olet kaunis. Olet ihana. Olet joskus synkkä. Olet arvaamaton. Tarjoat marjoja. Tarjoat eläimille kodin. Ihana virtaava vesi. Ihanat kalliot. Ihanat metsät. Annat ihailla kauneuttasi ympäri vuoden. Otat minut vastaan juuri sellaisena, kuin olen. Kiitos, kun saan olla kanssasi.

Inahdus Espoosta 
Rakkauskirje Luonnolle. Rakas Luonto, kirjoitan Sinulle nyt ensimmäistä kertaa, vaikka olet aina ollut hyvin paljon ajatuksissani. Kirjoitan KulttuuriEspoon innoittamana, kun siellä on nyt tällainen haaste. Haaste on hyvä, koska se saa ihmiset miettimään omaa luontosuhdettaan. 

Mutta nyt siis meidän kahden suhteeseen. Sanoin, että olet aina ollut paljon ajatuksissani ja se johtuu siitä, että ilman Sinua en minäkään olisi minä. Ymmärtääkseni itseäni ja osaani tässä maailmassa on minun kyettävä kokemaan itseni osana suurempaa olevaa – eli siis juuri Sinua Luonto. Sinun rinnallasi olen vain häviävän pieni ja ajallisesti mitättömän hetken kestävä hiukkanen. Niinhän meille viimeisiksi sanoiksi lausutaan: maasta sinä olet tullut ja maaksi olet jälleen tuleva. 

Minulle Sinä, Luonto olet kuin koti: kotona saan levätä, kotoa saan eväät elämän haasteisiin. Kun ajattelen, mistä luovuus kumpuaa, mistä musiikki ja taide, niin ensimmäiseksi mieleen tulee tietysti luonto. Luonto on ihmisen lataamo ja henkisen hyvinvoinnin lähde. 

Toivoisin, ettei Sinua, Luonto asetettaisi vastakkain ihmisen edun kanssa, koska ajatus on absurdi. Me rakennumme samoista molekyyleistä ja luonnon kiertokulun kautta olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenämme. Kun Sinä voit hyvin, myös ihminen voi paremmin. Lupaan osaltani tehdä voitavani. Pidetään huolta toisistamme. Hyvää kesää! Rakkaudella, I. 

HelenaP 
Se on meissä - me olemme sitä. Luonto. Luonnollinen. Luonnostaan. Luonnollisesti. Rakkaudella; se on kuin toinen luonto.

Maanarvot 
Luonto on lähde, voima ja merkitys. Myös syy ja seuraus, elämä ja kuolema, ketjuja, saalistajia, vuorovaikutusta, kukoistusta ja sairautta. Luonto on liian arvokas ja siksi emme ymmärrä sen logiikkaa, koska se ei pyydä meiltä maksua tai veroja, olemme liian yksinkertaisia ymmärtämään luonnon arvoa ja merkitystä. 

Sodat ja saastuminen tuhoavat meidät ja luonnon, meidän sivistys ei ole riittävän kehittynyttä, siksi luonto tuhoutuu ja ihminen samalla. Voisiko vielä tulla järkevämpää tapaa elää, joka antaisi luonnon elpyä ja ilmaston, veden, puhdistua? Ehkä ihminen ei kehity koskaan tarpeeksi vaan tuhoutuu omaan itsekkyyteensä, ehkä sitten luonto voisi vielä selviytyä... 

Helena 
Sinun luonasi mieli ja sielu lepää. Näen tuulen tuiverruksen, kuulen linnun liverryksyn, haistan sammaleen tuoksun. Rauha saapuu luokseni kun saan luonnossa oleilla. Hengitän syvään, tässä on hyvä olla, puiden syleilyssä. Voimaa ja uutta virtaa saan päivääni. Kiitos luontoäiti sinulle! 

Tara 
Taas lojuvat tyhjät pikaruokaloiden pahvipakkaukset lähiössä katujen varsilla. Tuuli kuljettaa roskat kiinni pensaisiin. Siellä ne välkkyvät kuin jokin uusi kukkalaji. Voi luonto parkaa. 

Paula 
Rakastan luontoa, on metsää missä luonnon antimia löytyy, kävelyteitä mitä mummo hiljaksiin nauttii, ja kuuntelee linnunlaulua. Uimaan välillä voi pulahtaa. Kiitos.

Saila 
Rakastan Soukassa kalliota ja puita. Sain lapsuuteni leikkiä Soukantie 15 talojen pikkumetsässä ja kallioilla. Männyt olivat niin kauniita ja siellä oli oravia, jäniksiä, pikkulintuja, lokkeja ja pari kertaa nähtiin myös hirvi ja kettu kallioilla. Mustikoita ja metsämansikoita kerättiin kallioleikkauksen yläpuolella olevasta metsästä ja pujotettiin niitä heinänkorsiin ja herkuttelimme luonnon herkuilla. 

Hannusmetsän luonto on aivan ihana. Siellä kävimme mummon ja vaarin kanssa mustikassa ja sieniretkillä. Välillä teimme sinne myös eväsretkiä Hannusjärven laiturille ja kallioille. Talvella kävimme siellä myös hiihtämässä. Toivoisin, että tulevienkin sukupolvien lapset kokisivat yhtä rikkaita luontoelämyksiä kotipihoillaan ja lähimetsissään Soukassa. 

Elli 
Rakas Espoon luonto. Hellit hyvinvointiani, rauhoitat mieltäni ja minimoit murheitani. Haluan nähdä sinua päivittäin. Seurasi virkistää minua aina, enkä koskaan kadu tapaamistasi. Pehmeillä poluilla jalkani kantavat. Viileissä vesissä virkistyn. Luonnon laulussa lumoudun. Kiitos Espoon luonto, olet minulle korvaamattoman rakas. 

Charlotta 
Rakas lähimetsä! Kiitos hetkistä, jotka on auttaneet hengittämään ja löytämään vastauksia. 

luontorakas 
Hei rakas luonto! Kohtaamme päivittäin, mutta en ole muistanut kiittää, miten upea oletkaan ja miten hemmottelet aistejani joka päivä muuttuvilla kasvoillasi. Annat minulle voimaa ja aikaa rauhoittua, et vaadi minulta mitään, vaan kuuntelet hiljaa ja annat vastineeksi linnun laulua ja tuulen huminaa. Ilman sinua en pystyisi elämään, olet tärkeä! T. Ystäväsi.

Heidi 
Sinä kaunis ja rauhoittava luonto. Voin levätä sylissäni omana itsenäni ja tarjoat rikkautesi sadonkorjuun ja erilaisten vuodenaikojen vaihtuessa. Olet niin arvokas ja uskollinen ystävä. Kuinka ihminen kehtaa tuhota metsiäsi ilmastossa tuhoten lopulta itseään. 

Kiti 
Muistatko, kun sieluuni asettui rauha? Astuin kameliajasmikkeen ja humalaköynnöksen muodostamasta portista paratiisiin. Vastassa oli vanhat omenapuut, joiden sammaloitunutta runkoa pitkin kierteli köynnöshortensiat. Isot luonnonkiviasetelmat, villiintynyt nurmikko ja kotkansiipiviidakko. Kirsikkapuu, vaahtera, akileijat ja perhoset. Tunsin syvää kiitollisuutta, että sain asettua perheineni juuri siihen kohtaan. Taloon, jossa ennen meitä asuivat jo ainakin hämähäkit, oravat, kimalaiset, mehiläiset ja metsähiiri. Jonka pihalla vieraili kettu, mäyrä, peura, haukka, pöllö, myyrä, rotta, lumikko, supikoira, rantakäärme, jänis ja lempilintuni puukiipijä. 

Olen aina rakastanut sinua kaikkinensa. Ihaillut kauneuttasi, voimaasi ja monipuolisuuttasi, mutta vasta omalla pihalla oppinut ymmärtämään, että olen pieni osa sinua. Tiedätkin hyvin, että vietän kaiken mahdollisen ajan seurassasi. Toisinaan vain katsellen ja kuunnellen. Joskus linnuille pönttöjä rakentaen tai pinseteillä havunneulasia kiviesi välistä nyppien. Tulen joka vuosi onnelliseksi siitä, että meitä molempia näyttää ilahduttavan uudet kukat, puut ja pensaat. Että opin sinulta alati uutta. 

Tiedän, että tiedät minun rakastavan sinua, mutta ehkä sinusta välillä tuntuu oikeutetusti siltä etteivät sanani vastaa tekojani. Tunnen syyllisyyttä siitä että voisin olla sinua kohtaan vielä huomattavasti paljon arvostavampi. Havahdun yhä useammin miettimään ajatusta siitä, että me ihmiset olemme maapallon suurin vieraslaji. Viemme elintilaasi. Supistamme monimuotoisuuttasi. Roskaamme luomaasi maailmaa ja hyödynnämme kohtuuttomasti varojasi. Siitä kaikesta haluan pyytää anteeksi ja lupaan kehittyä kunnioittavampaan suuntaan.

Kati 
Ilman värejä, joita tarjoat syksyllä, keväällä, talvellakin - en olisi ikinä näin eheytynyt. Eheytynyt kaikesta siitä mikä elämän rikkoi, teki niin ahdistavaksi. Lähdin luontoon, metsän keskelle, järven jäälle, puhuin syksyn värittämälle puulle joka lenkilleni osui, viileän viiman viedessä sanani sinulle, sain lahjaksi punaiset posket ja pikkuhiljaa hymy palasi kasvoilleni. Kiitos, luonto. Ihanaa, että olet. 

Kanimukan Mari 
Heippa karpalosuo! Pitkästä aikaa nähdään. Harmittaa että oletkin niin kaukana ja voin vierailla siellä vain harvoin. Mutta ajattelen sinua sitäkin useammin. Muistan suon tuoksun, suopursun ja hillan kukinnot. Syksy on parasta aikaa kun pääsee karpaloita metsästämään ja urkkimaan mättäiden alle että missä niitä vois olla. Joskus tykkään vaan seistä ja ihmetellä. Ei kuulu mitään ääniä, ehkä lintuja. Aapasuolla näkee pitkälle, joskus suon laidalla saattaa kulkea hirvi. Ja jälkiä muista eläimistä näkyy aina. Mutta vain jälkiä. En malta odottaa että nähdään! 

Rita 
Tänään olin hiukan alakuloisella päällä, lähdin kuitenkin kävelylle pieneen lähialueen metsikköön. Mustikat olivat jo lähes kypsiä, maistoin muutaman. Metsä rauhoitti mieleni. Halasin puita ja nautin vihreydestä, metsän tuoksusta ja linnunlaulusta. Kiitos rakas lähimetsän luontoalue, olet minulle rakas ja tärkeä henkireikä. 

Tuula
Rakas upea hopeapajuni. Ihailen sinua eri vuodenaikoina ohikulkeissani, pysähtyessäni. Olet niin viehkeä, herkkä, mutta samalla niin voimakas. Eikä siinä kaikki. Näin kesällä pysähdyn silittämään sinun silkkisiä lehtiä, halaamaan voimallista runkoasi, suuntaamaan katseeni kohti pilviä ulottuvia oksia. Avarrat aistejani. Olet ilo minun lenkkipoluillani. 

Mutta, myrsky kävi ja vaurioitti sinua harmillisesti. Piiskasi ja katkoi oksia. Ajattele, löysin polun varrelta katkenneet oksasi. Kyynelten ohessa siinä tilanteessa oli iloakin. Keksin, että noista notkeista varvuistasi ja silkkisista lehdistäsi voin tehdä kransseja kotiani koristamaan. Näin en unohda sinua... Tuli siihen tielle muutama ohikulkijakin. Hekin pysähtyivät. "Osaatko tehdä kranssin, en, ai miten?". Näin se sujuu... Kaunis kiitos, että autoit. Kaksi silkkistä kranssia vaihtoi omistajaa lahjana mukavasta kohtaamisesta tuntemattoman kanssa. Ilo välittyi ohikulkijoille, luonnon herkkyys, voima ja tuoksu saapui kotiimme.

Jarno 
Ihana puhdas ilma, vihreys, hiljaisuus, muutin tänne keväällä 2023 vietettyäni 20 vuotta suurkaupungeissa kuten Tokio, Bangkok, Taipei... jossa luonto oli pienissä puistoissa ja ilma oli likaista, täällä saan hengittää raitista puhdasta ilmaa ja nauttia Suomen kesästä, ennen kuin sitten lähden talvea pakoon.

Katariina 
Metsä, olet kirkkoni. Kiitos sammaleistasi, naavoistasi, saniaisistasi. Kiitos siitä, että olet seikkailu, johon voin sukeltaa. Kiitos linnuistasi, oravistasi, peuroistasi ja salaperäisistä pikkupeikoistasi, jotka asuvat vanhojen kantojen koloissa. Kiitos pikkuisista vitamiinipommeistasi, suloisista sienistäsi, tyynistä lammistasi. Kiitos siitä, että saan olla turvassa syyssateessasi. Kiitos hellästä suojastasi. Kiitos rauhoitetusta mielestäni.

Iiris 
Tuolla mun polkuni on. Reittini varsin verraton. Tiedän sun käänteesi, tunnen sun luonteesi. Kuitenkin oot niin arvaamaton: pauhaat meressä, huudat puissa. Tunnen sun äänesi kaikissa luissa! Vaan sitten sä tyynnyt ja hellyyttä jaat. On huoleni poissa, hei tavataan taas. 

Hannele 
Jos olisin luonto ojentaisin käteni, sanoisin: rakas pidä minusta hyvää huolta. Jos olisin runo, en päästäisi kädestäsi. Rakas luonto, julistaisin: en anna sinun kuolla.

Milla 
Olet niin kaunis, kaunis! Rakastan sinua, tarvitsen sinua. 

Sisanna 
Kiitos Lukukallion metsä. Kiitos suuret kuuset, neulaspolut, kalliot, kelot. Kuuset kantoivat suruani, neulaspolut pakottivat jalkani liikkeelle. Kalliot olivat katsoivat ja hiljaa hymisivät. Elon pelot imeytyivät kelopuihin. Ja katso tuoksuu ja soi metsä. 

Carde 
Tuuli, tunnen sinut. Aistin lempeän hivelysi. Metsä, tunnen sinut. Haistan vihreän puhtautesi. Linnut, tunnen teidät. Kuulen viestinne. Meri, tunnen voimasi, Aallot tahdissa hengityksen. Kaikki puut ympärilläni, tunnen oksanne olallani. Juuret, maa allani, kallio tukenani. 

Kiitos luonto syleilystäsi. Kiitos tuestasi. Ilman sinua, olisin kuiva tuuleton aavikko, meri ilman vettä, lintu ilman lepopaikkaa. Syleilen sinua. Suutelen tuulta. Silitän hellästi puuta. Tunnen sinut rakas luonto. En luovu sinusta koskaan. Kiitos, että olet. 

Mirkka K 
Luonto, rakastan sinua juuri sellaisena kun olet – ilahduttavana, suojelevana, voimauttavana ja elämyksiä antavana. Rakastan sinua Suomen joka kolkassa – olet kaikille yhteinen ja yhteneväinen. Muistutat päivittäin elämästä, historiasta, tulevaisuudesta ja voimastasi, jonka äärellä olemme melkoisen pieniä. Osaat kasvattaa ja tasapainottaa. Kun sinuun oikein tutustuu – jää kiire taakse. 

Sinua ei voi koskaan aliarvioida ja vaatimattominkin asia sinussa on kaunista, jos vain malttaa pysähtyä. Luonto rakastan sinua - huolehditaan toisistamme ja kun historia etenee, niin tulet nyt ja aina olemaan mukana. Kuin tuulen antama halaus, auringon lämpö tai kukkien tuoksu minä lähetän suukon sinulle. Kiitos, että olet. Kiitos kun vaikutat. Olet ainutlaatuinen. 

Penske 
Luontoa ei ole vain puu, ruoho tai kukka. Luontoa on kaikki mikä ei ole ihmisen rakentamaa. Luonnolla on tuoksut ja luonnolla on äänet. Luonto maistuu ja luonto tuntuu joltakin. Luo katse ylös kohti universumia ja huomaa, tämä sininen piste on sinun kotisi. Pidä siitä huolta, niin se pitää huolta sinusta. 

Tiina Katriina 
Luonto kultaseni, kirjoitan syvästi tietoisena siitä että olen täysin sinusta riippuvainen. Olenhan osa sinua. Erityisesti kiitän sinua vilpoisista järvistäsi, metsistä ja joka miehen ja naisen oikeuksista olla. 

Nautin telttaöistä Nuuksiossa kun puiden lehdet kahisevat ylläni ja lapasorsa lentää yli. Lasketuessaan se juoksee pitkin veden pintaa, ennen kun sukeltaa järven uumeniin. Nautin poluista joita kulkiessa saan etsiä askelen paikkaa kivien ja juurien välistä. Minä tulen huomenna, rinkka selässä telttaa pystyttämään. Kohtaanko sinut korppi, lörpöttelemässä kuusen latvassa. Entä sinut peura poikasineen? 

Särkynyt enkeli 
Viileet varjot ja kutsuvat Veet auringon alle kun meet syleilyysi rakas sininen lahteni sydämeni laulun siitä teet ja varjon ja valon alle meet alle sydämen.

Ullis 
Hei rakas lähiluontoni, vain askel ulko-ovesta ja lenkkitossut jalassa - tiedän, että hetken kuluttua olen haistelemassa tuoksujasi ja saamassa aimoannoksen ulkoilmaa. Pysy aina rinnallani, sillä sinusta ammennan voimaa ja energiaa. Kiitos ja pus! 

Ekosävel 
Rakas Luonto, haluan aloittaa tämän kirjeen sanomalla, että olet kaunis ja arvokas. Sinun monimuotoisuutesi, voimasi ja anteliaisuutesi inspiroivat minua päivittäin. Haluan kertoa sinulle, kuinka paljon rakastan sinua ja miten kiitollinen olen kaikesta mitä tarjoat meille. 

Kun katson ympärilleni, näen sinun upean taiteen luomuksia. Metsät humisevat hiljaisella arvokkuudellaan, jokien vedet virtaavat lempeästi ja meret ulottuvat äärettömyyteen. Sinun metsäsi ovat täynnä salaisuuksia ja elämää, ja niiden vihreys tuo rauhaa sydämeeni. Sinun kukkiesi värikäs loiste ja niiden tuoksu ovat kuin runoja aisteilleni. 

Olet myös antelias äiti. Tarjoat suojaa ja elintilaa monille eri lajeille. Linnut laulavat iloisesti oksillasi, eläimet leikkivät ja etsivät ruokaa nurmikolla, ja hyönteiset surisevat ilmassa. Sinun lahjasi meille ihmisille ovat loputtomat: puhtaat vedet, raikas ilma ja runsas ravinto. 

Olen huolissani siitä, miten olemme kohdelleet sinua. Olemme välinpitämättömästi kohdelleet sinua kuin loputonta resurssien varastoa. Olemme ottaneet sinulta enemmän kuin voit antaa, saastuttaneet ilmaasi ja myrkyttäneet vesivarojasi. Olemme hävittäneet elinympäristöjäsi ja aiheuttaneet monien lajien sukupuuton. Olen pahoillani tästä ja pyydän sinulta anteeksiantoa. 

Lupaan tehdä parhaani suojellakseni sinua ja auttaakseni palauttamaan tasapainon. Pienillä teoilla voin tehdä suuria eroja. Aion kierrättää ja vähentää jätteiden määrää. Aion kulkea luonnossa kunnioittaen ja varmistaen, etten jätä jälkeeni jälkiä. Aion opettaa muille, miten arvokas sinä olet, ja rohkaista heitä suojelemaan sinua. Rakas Luonto, kiitos kaikesta. Kiitos kauneudestasi, viisaudestasi ja lahjoistasi. Lupaan kunnioittaa sinua ja tehdä osani säilyttääkseni sinut tuleville sukupolville. Sinä olet kotini, ja rakastan sinua sydämestäni. 

Tiina-Maija 
Kiitän Sinua Luonto kaikesta! Olet ollut turvani ja tukeni monessa tilanteessa, kun luulin etten selviäisi. Olen halaillut puitasi ja nauttinut lintujen laulusta niiden siimeksessä. Olen haistellut tuoksujasi jokaisena vuodenaikana. Olen kosketellut sammalta, kiviä, kaarnaa, multaa joita Sinä Luonto olet tarjoillut lapsuudesta lähtien. Toivon että jonain päivänä saan olla osana Sinun, Luonnon, kiertokulkua. 

Birgit 
Anteeksi, jos olen joskus kohdellut sinua huonosti. Olet tärkeä minulle ja haluan sinun voivan hyvin. Tulen aina puolustamaan ja rakastamaan sinua. Olet antanut minulle paljon iloa ja voimaa. Toivon, että saat vanheta arvokkaasti ja jälkipolvetkin näkevät upeat puut, puhtaat vedet ja saavat kokea iloa marjoista, sienistä, kukista, yrteistä, kaloista ja kaikesta mitä annat. Minä lupaan arvostaa ja kunnioittaa sinua. 

Merja 
Rakas lähiluontoni, olen niin kiitollinen näistä vuosikymmenistä, jotka olen saanut viettää lähelläsi. Sinussa on kaikki; vanhat jykevät puut, kepeä kukkaniitty, pehmeä metsäpolku, suojaisa merenpoukama. Olet turvallinen ja suojaisa paikka, jonne haluaa palata yhä uudestaan ja uudestaan. Sylissäsi olen oppinut kuuntelemaan hiljaisuutta ja arvostamaan luontosi ohikiitäviä hetkiä. 

Puunrunkoihisi olen itkenyt teinimurheeni, ratkonut huoliani ja lievittänyt maailmantuskaani rantakivilläsi istuen, herännyt puissasi pesivien lintujen lauluun, katsellut ketunpoikien leikkiä polullasi, uittanut koirani meresi aalloissa, tutustuttanut lapsenlapseni kukkiviin kukkiisi; saanut voimaa ja turvaa pelkästä olemassaolostasi. 

Rakastan sinua koko sielullani ja toivon, että saat säilyä lähes luonnontilaisena ja kauniina myös tuleville sukupolville. Kiitos kun olet olemassa! 

Rautalehti 
Rakas luonto, olet henkeäsalpaava näky joka kerta kun kohtaamme. En saa ajatuksiani irti sinusta. Olet mielessäni aina kun vain vilkaisenkin ikkunasta ulos ja näen puita taikka pensaita ja nurmikkoa. Tuoksusi tuo mieleeni kauniita muistoja halki elämäni ja vaalin jokaista hetkeäni luonnon helmassa. En muista päivää, jolloin et olisi auttanut minua. 

Kun hengittäminen käy vaikeaksi tai raskaaksi ja masennus sekä ahdistus täyttävät mieleni, tiedän mihin mennä. Tiedän, että luotasi saan avun. Kiitos, että olet olemassa ja yritän parhaani, että olisit jatkossakin. 

HJ 
Rakas Luontoseni, olet ollut iloinen osa elämääni jo niin kauan kuin jaksan muistaa. Pienenä leikimme puittesi oksilla ja temmelsimme mättäidesi lomassa ilman huolen häivää. Napostelimme evästä aivan kotipihan reunalta alkavasta metsiköstä. Yhä nyt, aikuisena, olen kiitollinen kaikista niistä aarteista joita olen saanut matkani varrella kerätä kätköistäsi ja tarjota perheelleni. 

Luonto ihana, olet minulle kaikki kaikessa, sinun mieltä rauhoittava kauneutesi on ylivertainen. Metsiesi tuhannet sävyt, vesistöidesi tyyneys sekä myrsky, kallioidesi louhikkoisuus ja sileys, ovat jotain sellaista mitä ei ole kenelläkään muulla, siksi sinä olet niin erityinen. 

Olen pahoillani siitä, ettemme me ihmiset ole aina ymmärtäneet arvoasi ja tarpeitasi. Annat meille jatkuvasti niin paljon ja silti vaikutuksemme sinuun on katastrofaalinen. Omasta puolestani lupaan yrittää tehdä kaikkeni jotta sinulla, minulla ja meillä kaikilla olisi hyvä olla toistemme kanssa. Rakastan sinua niin kauan kunnes vedän viimeisen henkäykseni ja vielä senkin jälkeen kaivaudun uumeniisi ja lepään ikuisessa syvyydessäsi.

DA 
Olet minulle läsnä. Olet uskollinen ystäväni. Olipa kesähelteet, syyssateet tai talven tuiskut. Aina odotat, että tapaamme! Saat minut hyvälle tuulelle, kevennät mieleni ja pyyhit surun kyyneleet silmistäni. Kiitän sinua jok'ikinen kerta kun kohtaamme. 

Aila 
Kuinka ihana oletkaan tuhansien järvien maa. 

Ansa 
Luonto, sitä ilman ei voi ihminen elää. Olemme osa sitä. Miten ihanaa on katsella kukkivaa niittyä, tunnistaa kasveja. Kävellä metsän rauhassa. Talvella lumen kuorruttamien puiden hiljaisuudessa. Haistaa kesäkuumalla pihkan tuoksun. Ihailla auringonlaskua. Kuunnella veden loisketta. Ah, onneksi meillä on Espoossa niin paljon luontoa ympärillämme. 

MaijuT
Juhannusruusu, kultarinta, peilityyni veden pinta. Poutapilvi, joutsenpari, kaukana on salakari. Käki jossain kukkuu, tuuli metsässä nukkuu. Illan kruunaa satakielen laulu, nyt on valmis kaunis kesätaulu. Tänä tuulisena päivänä sanat saapuvat kuin linnut omia aikojaan horisontin takaa. Pilvet, meri runousoppini. 

Taas kukkii sieluniitty ja humisee ikimetsä: tervakukkien punainen kaarti, metsätähtien valkoinen joukko. Tuuli ylitseen laulaen käy. Taas tuuli laulaa puissa, lämpö tuntuu luissa, ytimissä mahla nousee. Ilo tarttuu valon jouseen, ampuu auringosta säteitään, linnut villeinä runoilevat säkeitään. Taas laulaa mustarastas, aamusta iltaan rakentaa taivaallista sävelsiltaa. Jumalainen laulu soljuu kevätpuron lailla kohti iltaa. 

Pajunkissat villisti karkeloi, mustarastaan laulu huiluna soi, joutsenet joikuaan toitottaa, taivas katedraaliksi aukeaa. Meri tanssii ilolla valssiaan, kevät juhlii karnevaaliaan. Avovedessä vihdoin valo ilolla ui, grogilasina helisten meri kevättä soi. Jäälauttojen päällä linnut laulaa (oi), aurinko aamusta iltaan soutaa voi ja laivoille huikkaa: Heleijaa, hiiohoi! 

Lumenvalkoinen hiljaisuus, illan viileä violetti valo. Talvi kirjoittaa hankeen timantein välkkyvän sanoman, kosmoskynä kirjaa tulevaa. Ei ole maailma vielä valmis, niin kauan kuin sataa lunta, muistoja, eilistä unta. Niin paljon valoa jo, sen läpi laulumme kulkee valaiden keinuttaessa merta. Tuuli soittelee jo talven ksylofonia, kuura kävelee metsässä jälleen jäisin askelin. Kirjaan tätäkin hämärää, hiljaisuuden sisarta. Sanojen pursi lipuu yöhön. Hämärän tullen sanat käyvät taloksi, kirjoittavat itsensä tähän hetkeen. vähäistä valoa kantavaan. Valkea kuulas hohtaa puutarhassa, taivaalla ruusuinen pilvi, kurkiaura haikeana auraa matkaansa horisonttiin. Kurjet lentävät jo etelään, minä tänne vielä jään, viimeistä kissankelloa kilistämään. 

Laulun lailla kulkee tämä ilta, hiljaa sykkii lailla sydämen, pehmeästi alla kirjokannen, kaikkeuden pisaraan vangiten. Valo taittuu siinä kuten lasin pintaan, kiven kylkeen jotain uutta piirtäen. Koskematta käden syntyy maalaus ainutkertainen tähän hetkeen, unenkaltaiseen. Tähtikirkas on tämä yö, taivaalla loistaa Linnunradan vyö, alla jäiden meren sydän lyö. Tuhansin timantein välkkyy takatalven viimeinen hanki, pakkasen vapiseva vanki. Kevät kylmyyttä jo syö, lumen alla kasvun työ hiljaa maata kohti jo lyö. 

Lumen hiljaisuus ja valo, pehmeä kuin lyijyn kosketus valkoisella paperilla. Talvi kirjoittaa tämän päivän. Kynän liike kuin sulalla hankea pyyhkisi, niin kaunis jälki kuin enkelin siivestä. Sininen on syysyö, musteenkaltainen ja kuulas, tummuva tamma niityllä, jolta kurjet juuri lähtivät. Tanssii tähti tähden tahtiin, yö soittaa hilpeästi huiluaan. 

Oi ihana elokuu, lämpö maan ja leyhy tuulen, laulun heinäsirkkain vielä niityillä kuulen ja tämän ihanuuden jatkuvan luulen, vaikka syys kohta tuo iltaan viileän puolen. Siitä pois silti heitän mä huolen ja laulan tästä päivästä vaan, kun autuaana luonnossa olla saan. Kaikkihan tulee aikanaan. Poimulehden maljasta pisaran silmäkulmaani hellästi laitoin, mesiangervon mukaani taitoin. Menin meren rantaan, näin sotkan ja taivaalla kaartelevan kotkan. Katsoin horisonttiin, saarten taa, missä poutapilvet hiljaa soutaa. Näin kauas, ja itseni rantavedessä, tulevaisuus tuolla, tämä hetki edessä. 

Nelli 
Rakas luonto, kiitos kun rauhoitat mieltäni ja sydäntäni ja parannat vastustuskykyäni. Rakastumiseni sinuun oli hieman erilaista kuin yleensä rakastuminen esim. ihmiseen; se ei saanut sydäntäni hakkaamaan täysillä, vaan päin vastoin, rauhoitti sykkeeni. Kiitos kun tuotat happea kaikille meille ihmisille ja eläimille ja annat suojistasi kodin niin monille eliöille. 

Et vaadi mitään muuta kuin että emme roskaa ja tuhoa sinua. Siitäkään et pidä haloota vaan autat meitä itse ymmärtämään suojelusi tärkeyden. Välillä toivoisin, että sinulla itselläsi olisi ääni ja voisit kertoa totuuksia myös niille ihmisille, jotka eivät kunnioita sinua. Rakas luonto, toivon että rakkautemme kestää ainiaan ja saamme nauttia seurastasi aina. 

Tanja 
Rakas Espoon luonto. Olet niin valloittava, monipuolinen ja kaunis. Jos tunnen oloni ahdistuneeksi, stressaantuneeksi tai yksinäiseksi, olet aina valmiina auttamaan. Seurassasi hartiani rentoutuvat, voin olla oma itseni ja hengittää helpommin. Et arvota ketään, vaan hyväksyt seuraasi jokaisen sellaisenaan, omana itsenään. Tunnet jokaisen arvon ja toivoisin, että jokainen ihminen ymmärtäisi sinun arvosi. Olen pahoillani, että kaikki eivät kunnioita rajojasi ja tarpeitasi. Onneksi osaat puolustautua. Pidä huolta itsestäsi. Toivon, että elät kauan puhtaana ja elinvoimaisena! Rakkaudella.

Pirkko 
Olet minulle kaikki kaikessa, syy miksi nousen aamulla ja viimeinen asia mitä mietin ennen nukahtamista. Olet suurin ilon tuoja, ja merkityksellisyyden antaja. Toivon että muutkin saisivat kokemuksen siitä, mitä iloa ja rauhaa luonnon parissa työskentely ihmisille antaa. Haluaisin perustaa kunniaksesi alueen, jossa saisimme yhdessä kaupunkilaisten kanssa perustaa ja viljellä kukkia ja kasveja, pölyttäjien ja meidän muiden luontokappoaleideiden iloksi. Auta sinä luonto minua tämän tavoitteen saavuttamisessa.

Soile. N 
Olet aamun kaste, jolla kasvoni pesen, olet raikas tuuli jolla hiukseni kuivaan, olet kauneus jota voin loputtomiin katsella, olet tunne joka rauhoittaa, olet sateenkaaren värit, jonka alle kaikki mahtuu. 

Metsä-Maija 
Olet minulle ihmeellinen ja aivan erityinen voiman ja energian lähde. Nautin, että voin vain istua ja kuunnella sinua. Äänesi on rauhoittava ja siitä puuttuu kaikki melu ja hälinä. On vain hentoinen tuuli, suhisevat lehdet, aaltojen liplatus ja lintujen laulu. 

Vedän syvään henkeä ja tunnen raikkaan tuoksusi, siinä on ripaus suopursua ja männyn syvyyttä. Aurinko hyväilee usein kasvojani ollessani luonasi, mutta myös sade uudistaa ja virkistää. Kauneutesi saa minut usein haukkomaan henkeä - vaihtelevat maisemat, kallion laelta katsellessa tai ihan pienet yksityiskohdat; kukan värit tai pikkukiven pinta. Olet minulle korvaamaton - Kiitos, että olet lähelläni! 

Taru 
Yli 70 vuotta olen seurannut miten kallioita ja luontoa tuhotaan. Sydämeni ei olekkaan kivisydän, koska se itkee kun näen miten kallioita räjäytetään talojen tieltä. Uskon ,että niitäkin sattuu koska ne eivät kasva uudestaan. Pellot, niityt tuhotaan. Linnuilla ei ole kohta paikkaa missä pesiä rakentaa, poikuettaan opettaa. Rahaa käytetään, mutta ei luonnon ehdoilla. Minulla on ikävä Sinua, ehjät kalliot sekä puhdas luonto. 

Pippa 
Auringon nousun ja laskun silta. Hengitän raikasta ilmaa. Luonasi joka aamu ja ilta. Syliisi sulkeudun hiljaa. Hiukset naavassa. Sulle suukon annan ja halaan. Olen pihkassa! PS. Tämä runo putkahti ulos Espoonlahden luonnonsuojelualueella Lasilaaksossa, jossa käyn päivittäin aistikävelyllä halailemassa puita. 

Anna 
Rauhaa, kauneutta, luonnonihmeitä, Hannusmetsä ei ikinä petä! 

Imppu 
Haluan kiittää polkuja, jotka johdattavat kävelylle, eväsretkelle, tutkimusmatkoille. suota, jonka pitkospuilla aistit sekä lepäävät että voimistuvat. mustikoita, jotka maistuvat kesältä talviaamuisin. metsää, jossa voi riippukeinussa maaten katsella pilviä, latvoja, varpaitaan. 

Havupuuta, jota halatessaan pieni poika sai helpotusta isän ikäväänsä. Ensilunta, joka sai änkyttävän lapsen sanat soljumaan. Peltoa, jonka timanttihangilla voi lumikenkäillä, hiihtää, hengittää. lampea, johon pulahtaminen vie arkihuolet ja laskee hartiat. Kiveä, jonka ääressä rukoilin rakkaani selviytymistä hengissä. 

Valkovuokkoja, jotka tuovat yhä uudelleen lapsuuden, nuoruuden ja äitiyden sydämeeni. Punarintaa, joka pyrähti syliini, kun palasin pihaani voipuneena kaupungin hälinästä. Pohjois-Espoota, jossa tämä kaikki on askeleen päässä. 

Susanna 
Rakas luonto. Sinä olet kaikkeni ja me olemme yhtä. Kaikki mitä tapahtuu Sinulle, tapahtuu myös minulle ja päinvastoin. Haluan suojella Sinua ja osoittaa kunnioitukseni Sinua kohtaan. Haluan ilmaista suuren rakkauteni lisäksi Sinulle vielä kaksin verroin kiitollisuuttani. Kiitos, että olet! Voi hyvin, olet tärkeä ja rakastettu! 

Ilkka 
Hei, Armas Luontoni. Anteeksi, että olen unohtanut sinut liian pitkäksi aikaa, ja miten paljon rakastankaan sinua. Vesipisarat putoilevat pilvistä punertaviin honkapuiden kylkiin. Ne muistuttavat minua sinusta, haikeuden tunteesta, jota saatat kokea. Ehkä tulevaisuutesi ei ole niin riemastuttava kuin uskaltaisin toivoa. Sinä tunnet ja tiedät kaiken sisuksissasi, sitä syövyttävät aineet. 

Sinä merkitset minulle puhtainta jumalallisuutta, sellaista jossa ei ole mitään väärää. Kun tervehdin sinua, hengitykseni tasaantuu, unohdan epäselvän elämäni ja löydän ihmisenkokoisuuteni. Kiitän sinua siitä, että ohjaat katseeni horisonttiin, myös taivaan tähtiä kohti. Kiitos, että yhä havaitsen leppäkertun kulkevan lehden alle. Unohdan oman napani, kyllästyn sen pieneen kokoon. Kiitos mittasuhteiden merkityksestä. 

Terveiset siis täältä Espoosta. Kävelen meren reunaa, kun maitohorsmat kukkivat. Merellä etenee purjehtimaan opiskelevat nuorukaiset. Vastaantulevat pariskunnat puhuvat kaunista kieltä, jota en ymmärrä. Kaikki on suhteellisen hyvin. Mutta tämän kaikenhan sinä tiedät. Uskollisesti sinun, olkoon halaukseni pehmeä kuin elokuuun illat. 

Hemulionbotanisti 
Usein kuljen lähimetsässä ja itken. Miten kohtelemme luontoa, jonka osa olemme? Puut tukevat minua, luonto kuulee suruni ja lohduttaa. Kiitos rakas lähimetsä. Metsää ympärilläni ei ole paljon ja silti näen merkittyjä puita kaadettavaksi. Olen surullinen. Anteeksi metsä: mikrobit, sienet, jäkälät, hyönteiset, kasvit, linnut, ja nisäkkäät. Kaikki arvokas elämä, joka muodostaa ympärilläni olevan ekosysteemin. Lajitoverini eivät arvosta sinua ja sitä pyydän anteeksi. 

Kerään roskat, jotka löydän. Kassikaupalla roskaa kannan lähimetsästä pois. Ja seuraavalla kerralla löydän lisää. Joka kerta löydän roskaa. Anteeksi. Kiitos kanahaukat, närhet, varikset, harakat, talitiaiset, sinitiaiset, hömötiaiset, peipot, pajulinnut, käpytikat, pikkutikat, palokärjet, käet, mustarastaat, laulurastaat, sepelkyyhkyt, rusakot, oravat, metsähiiret, kärpät, ketut, metsäkauriit ja kaikki muut lähimetsän asukit, jotka ette ole uskaltaneet näyttäytyä. Ymmärrän miksi. Anteeksi. 

Vain toisinaan törmään lajitoveriini lähimetsässä, jonka kanssa jaamme arvostuksen ympäröivää luontoa kohtaan. Kiitos teille! Kiitos lähimetsä sienistä, marjoista ja kasveista joista riittää minullekin syötävää! Kiitos kukkien kauneudesta ja metsän tuoksuista! Kiitos rakas lähimetsä, ilman sinua en olisi täällä. 

Soile 
Hei kotikallioni, tässä laellasi, korkeimmalla kohdalla, on paikka, jossa pysähdyn joka aamu. Olet tullut minulle tutuksi, vaikka oletkin aina erilainen. Keväällä näytät minulle kuinka uusi elämä nousee pienistä mullan täyttämistä halkeamistasi, maksaruohoa ja suolaheinää. Saan kuunnella pikkulintujesi villiä sirkutusta. En tunne niitä äänestä, en näe niitä, mutta tiedän, että ne ovat suojeluksessasi. 

Hellepäivinä tuoksut pudonneille männynneulasille ja auringon kuumentamille varvuille, se on lempituoksuni. Kun seison tässä, en näe taloja, en teitä, rataa, rikkileikattua verkkoaitaa. Tuulella lehtien kahina peittää moottoritien melun. Voin melkein kuvitella, että sitä ei ole, eikä lentokoneita. Tässä en ajattele tulevaa työpäivää, en lajien katoa, en ydinjätteen loppusijoituspaikkojen turvallisuutta, en Ukrainan, Euroopan, maailman kohtaloa, en autoja jotka aamuöisin ajautuvat toistaiseksi tuntemattomista syistä vastaantulijoiden kaistoille. 

Hengitän sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Annan sinun tehdä taikojasi, annan sykkeeni tasoittua. Et ehkä ole kummoinen luontokohde, mutta minulle olet rakas. Kiitos, että olet olemassa. Nähdään taas aamulla. Rakkain terveisin, Soile, täältä juureltasi.

Meritorin Marja 
Naakat Kivenlahden yllä valtavat parvet pimensivät taivaan. Ne kirskuivat räikeällä äänellä, liikkuivat salamannopeasti kuin yhtä mustat ajatuksenikin. Pelotti, Hitchcockin Linnut – elokuvan nähneenä… Päätin että niiden kanssa on tultava toimeen, eli tutustun naakkojen mieleen. Konrad Lorenz opetti. Miten viisaita naakat ovatkaan, ja sosiaalisesti vertaansa vailla! Tiukka hierarkia on, eihän tuollainen lentely muuten onnistuisi. Elinikäinen kumppani, jonka kanssa lennetään vierekkäin. Ja hänelle ei kirskuta, vaan hellästi kuiskitaan. Ihminen on naakalle ystävä. 

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa – nyt tietoni muuttui kunnioitukseksi ja rakkaudeksi. Naakat katosivat sitten keväällä muiden lintujen saavuttua. Täällä Meritorilla voi nähdä valtavan määrän erilaisia siivekkäitä, mutta naakat tulivat läheisimmiksi ystävikseni. Mielessäni on usein P. Mustapään runo Keltaisesta naakasta… Ja missä nyt Naakka-ystäväni ovat? Tervetuloa Kivenlahteen, odotan jo syksyä ja teitä tuleviksi! 

P.S. Meritorin remontti ja koko Kivenlahden myllerrys voi hämmentää, mutta olette moneen sopeutuvia, ja voittehan sitten siivillänne äänestää…

Meritorin Marja 
Kultaselleni Tyrnille. Hohdat syksyn hämärässä, kivikon kainalossa meri myrskyää, tuuli ei mahda sinua, pystyyn nostat pääsi. Et ehkä ollut tarpeeksi fiini, nyt kun rannasta tahdotaan niin kliini… Piikikäs, mutkikas, et kyllin soma, kun tämä rantahan on meidän oma! Kunpa se pikkuinen, rohkea lintu, kaappaisi marjasi, veisi sen turvaan. Kakkisi sitten uudelle rannalle, turvaisemmalle sannalle. Tai ehkä juurtunut oletkin meille, etkä halua muille teille juuresi syvällä ovat meissä, Kivenlahden rannoilla käyskenteleissä!

Riimium 
Sammalmättäiden tuoksu, rantakaislat tuulessa, puiden ylleni kaartuvat latvat. Vesi, aallot rantakiviä vasten ja viileä syleily ihollani. Luonnon keskellä osaan vain olla, hengittää, ainut tehtäväni on olla olemassa. Tunnen itseni osaksi elementtien kiertokulkua, tunnen elämän virtaavat jalkojeni alla ja kaikkialla ympärilläni. Minun ei tarvitse tehdä mitään, olen automaattisesti osa kuhisevaa, kihisevää ekosysteemiä.

Ilman säännöllistä, päivittäistä luontokokemusta en selviytyisi. Luonnon avulla jaksan jatkaa vaikeasta hetkestä seuraavaan. Luonnossa voin antaa pakahduttavan ilon purskahtaa. Luonto on minussa ja minä, parhaimmillani, luonnossa. 

Teolooginen 
Oi, rakkaat valo ja kalliot; Aaltojen rytmissä muovaudutte ikuisina ja muuttumattomina. Jokainen uurros ja säde, on kuin rakkauden punos, heijastaen ajatonta luontoa. Päivät heräävät säkenöivään lämpöön, hämärtyessä taivaanrannan taa, vaipuu maisema kajoon. Lämpö, jää kallioon. 

Kaisa Kuopiosta 
Kiitos, luonto, kun hyväksyt minut sellaisena kun olen. Olen osa sinua, olet minussa. Haluan kohdella sinua hyvin. 

Jii 
Sinä kaikkien Äiti ja isä, puoli ja täynnä tai vahva ja heikko, otat meidät virtaavaan syleilyysi kauniisti silittäen hiuksia. Peset raikkalla varpaat, suut ja männyt. Kiitokseni sinulle, olkoon vanamon lammessa, ylimmän arkun sisässä. Sieltä voit sitä raottaa ja jakaa salaisuutesi. 

Suvi 
Iltahämärässä kiidän ratsullani kohti meren rantaa yön mustana ninjana. Puro solisee ja rantapolulla nenääni tulvahtaa mesiangervojen makea tuoksu. Sonnustaudun vesijuoksuvyöhöni. Sen kanssa voin kellua vapaasti. Liikkua kevyesti kuin leijaillen. Vaivattomasti. Pulahdan veteen. Meri on tänä iltana lempeä ja tyyni. Seesteinen vesi tuntuu pehmeältä käsissä, jaloissa ja iholla. Herkällä hipiälläkin. Hetken saan olla osa sitä kaikkea. 

Olen vettä ja olen vedessä. Vesi vetenä vedessä. Täällä minun kuuluukin olla. Vedessä liike on niin sulavaa ja vaivatonta. Pyörähtelen. Piirtelen. Polskuttelen. Hypnotisoidun auringonlaskun väreistä, jotka toistuvat meren pinnalla. Sen kuvioissa violettia ja oranssia. Parrakas kalastaja puksuttaa hitaasti eteenpäin pienellä veneellään pysähtyen välillä heittämään siimaa. Prutprutprut ja suhahduksia. Kauempaa laiturilta katsottuna kalastaja on veneineen vain tumma siluetti. Iloitsen, että laiturin meriharrakkakin on löytänyt kaverin. 

Laiturilla kietoudun hamamiin. Kuivattelen. Sujahdan takaisin kuiviin pehmoisiin vaatteisiin, Ninja-asuuni. Kävelen laiturin catwalkilla. Vetreytän hartioita. Kehossa on hyvä olla. Rento ja hyvä olla. Paluumatkalla kuulen heinäsirkan sirittävän. Mietin, olenko kuullut siritystä vielä tänä kesänä. Ehkä en.

Annika V ja likat 
Hei rakas luonto. Enpäs koskaan ole sinulle mitään kirjoitellut. Sinusta vain puhunut ylistävään sävyyn ystäville ja tutuille. Kiitos, että olet avannut sylisi ja päästänyt minut ja pikku tyttöni viettämään metsäretkiä mättähillä ja aurinkoisilla kallioilla. Olet vuosien mittaan ottanut halauksia vastaan ja kuullut ahdistustani. Sateessa olen saanut rauhoittua nojaten puuhun. Olet arvokas osa elämääni ja nyt pieniä tyttöjäni. Keskuspuistossa on hyvä olla, niin perheen kesken kun kävellä iltalenkkiä yksin omia ajatuksia kuunnellen. Kiitos, että olet! 

Elina 
Rakas, kuin lämmin rantahiekka varpaissani ja lempeä tuulen puhallus kasvoillani, sylissäsi on hyvä olla ja hengittää puhtaan männyn tuoksua sinussa. Kiitos, että saan sukeltaa syvyyksiisi ja näytät kaikki puolesi; tyynet ja tyrskyt. Luotan sinuun, olet vahva kuin kallio ja turvallinen kuin satama. Haluan pitää sinusta huolta. Olet minulle niin tärkeä, sinä rakas luontoni.

Meritorin Marja 
Kiitos. Ethän jätä minua nyt, kun juuri sinut löysin. Meri, taivas, kalliot, metsät ja niityt. Kaikki ihmeelliset eläimet siinä. Pieni koira haastaa jossain isoa. Lokin nauru raikuu. Ja hän opettaa parvekkeeni alla poikastaan, joka huterin siivin lennähtelee alemmas, alemmas, ja sitten takaisin ylös. Vanhemmat hyrähtelevät lempein äänin. Valtava rantakäärme kohottaa päätään. 

Huomenna alkaa Meritorin remontti, nytkö olisi aika luikerrella pikaisesti tiehensä. Taivas on mustanvioletti, muutama kevyt aniliininpunainen pehmyt pilvi lipuu ohi. Ja kun katson, meri on myös kirkkaan aniliininpunainen. Olenko sadussa? Ei, olen Kivenlahden rannalla, omalla parvekkeellani. Kiitos elämälle tästä!

JM 
En tuntenut tai ymmärtänyt sinua, kun tapasimme ensimmäistä kertaa. Luulin, että olet vain tila olemassaoloani varten. Olen onneksi oppinut tuntemaan sinua paremmin yhteisten kokemusten myötä. Mahdollistat meidät. 

Olemme seikkailu leikkipuistossa ja verenmaku suussa hiihdetty peruskoulun hiihtolenkki. Olemme jännittävä risahdus teltassa nukutussa kesäyössä. Tuulet ja sadat vastaan, puskien meitä kuitenkin määrätietoisesti eteenpäin. Testaamme rajojamme päivittäin, mutta emme kilpaile toistemme kanssa. Ojaan astutun, mutaisen saappaan harmitus muuttuu nauruksi ajan kuluessa. 

Kuljemme yhdessä kohti tuntematonta tässä lyhyessä hetkessä. Tiedän, että kannat raskasta taakkaa mukanasi, enkä ole aina ollut sinulle helpointa matkaseuraa. Saatan unohtaa sinut kiireiden keskellä, löytääkseni sinut jälleen uudelleen. Yhdessä olemme parhaimmat versiot itsestämme. Rakkaudella.

Topias
Ihana mansikas.

Pertti
Oi luonto, luonto turvani ja rauhani, rakkauteni postilaatikkoni. Tuot ilon ja rauhaa sekä viestität sanomani oi luonto, luonto.

Tuomas
Tykkään metsistä koska siellä on marjoja esim: mansikoita ja mustikoita.

Yman
Nature is, i belong.
There are no words, it makes you strong.
Nature was, before I was born,
and it will be, when im long gone.

HEHEHEHAW123_321
Puut on ihan kivoja kun auttaa hengittämään.
Ööm ruoho ei maistu hyvälle niin siitä pieni miinus. Juu.

Simona
Luonto merkitsee minulle paljon. Luontoa ei saa roskata, koska sitten eläimet KUOLEE!! Luonto on kaunis paikka.

Nilas
Kära natur. Tack för att du är. Du ger mig energi, ro, motivation och inspiration.
Du lyfter upp mig och ger mig en orsak att leva.
Utan dej är jag ingen.

M.I.R
Tervehdys rakas luonto! Ilahdutat kesät ja talvet ja välillä järjestät yllätyksiä. Tiedän, että kärsit, mutta et valita - olethan ikuinen! Rakkaudella M.I.R.

Aku
Tykkään käärmeistä.

Melinainen
Luonto,
minun on helpompi hengittää lähelläsi.
Tahdon upottaa varpaani kosteaan sammaleeseen, tahdon tuntea silkkisen hiekan valuvan sormieni lomasta.
Haaveilen sinusta, kun en ole lähelläsi, tahdon upota syleilyysi, kun saan taas mahdollisuuden tulla luoksesi. Luonto, olet kaikkeni.

EM_MA
Moi luonto, oot kivsu.

Rintsu
Sanat ei riitä kertoamaan…kauneutta ja taidetta on ULKOPUOLELLAAN…

Vempula TV
LUONTO, OLET ihana.
Minä pidän sinusta, perhosistasi, sateen tuoksusta, mustikoistasi, rannoistasi, kukistasi, auringosta.

Veikka 5V
Mä tykkään mansikoista.
Sade on kiva, joet on kivoja. 
On kiva onkia, kiva onkia käpyjä.
Kepeistä saa kivoja onkia.

Hannele
Meri puhuu miljoonaa kieltä ja loistaa tuhansin värein.

METSÄ ON MINUN KIRKKONI 
Kiitos puut, olette niin arvokkaasti ja tyynenä.
Rakastan teitä kaikkia.

Hemulimania
Rakas luonto,
Kiitos niistä hetkistä aamuhämärässä, kun helmeilevä valosi pisaroi ja pirskahtelee.
Kiitos purppurana punertavista kesäilloista, kun tuoksunuottisi muuttuvat samettisen sinisiksi.
Kiitos vehreänä hehkuvasta toukokuusta ja kullanhohtoisesta lokakuusta, kimmeltävistä kuurankukista tuulilasissa ja sointuvasta sateesta kaupungin kortteleilla. 
Kiitos seurastasi päämäärättömillä kävelyretkilläni ja siitä, että siedät kerrasta toiseen sitä ikuista marraskuuta, joka asuttaa mieleni sotkuisinta huonetta.
Kiitos että olet siinä, ja kiitos että olet sinä.
Olet rakas.

AM
Ilman sinua en olisi elossa.
Elän ja hengitän sinua.

Tiuski
Couldn’t live without you.

Massara
Ilman sinua luonto et olisi minun tukena ja kaikilla on yksi elämä mutta sinä olet ikuisesti minun sydämessä.

Saska
Sinun märkä sammal painuu vasten varpaitani.
Oksaltasi tippuu mettä vasten kasvojani.
Tuoksusi raikkaan aistin sieraimissani.
Sinuun sattuu, sen näkee. Minuun sattuu, kun sinua riivitään irti maasta kuin minun ihoani kirurgi leikkaisi irti veitsellä. Haavoittuneet juuresi näen.
Onneksi olet vahvempi meitä. Lopulta pääsemme sisääsi osaksi sinua. Me katoamme ja sinä jatkat elämääsi ilman meitä.

Sinun, Saska.

Greete (11 v.)
Rakas luonto, luonto on tosi tärkeää, koska luontoa ei saa roskaa, koska eläimet voi syödä vaikka roskia ja siihen voi kuolla. Metsässä ei saa repiä oksia, lehtiä ja kaikkea muuta mitä luonnossa on. 

Tässä teille oli rakkauskirje luonnosta.

Sandra
Luonto merkitsee minulle tosi paljon.
Luonto on kaunis ja tärkeä
Rakastan luontoa.

Tuihi
Kiitos että olet niin monipuolinen. 
Kiitos että saadaan nauttia metsistä, kallioista, järvistä, meristä ja paljosta muusta. Katseltavaa ja tutkittavaa riittää!
Kiitos ettet ole kokonaan hävinnyt vaikka ihmiset tekevät kaikkensa tuhotakseen sinut. Yritä pitää pintasi!

Lissu
Ihminen, pidäthän minusta huolen nyt ja tulevaisuudessa. Me tarvitaan kaikki sinua, luonto.

Anjuska
Rakas luonto.
En voisi koskaan elää ilman sinua.

KIRSIKKATEE76
Ilman sinua ei olisi minua.
Tarvitsen sinua ja kun en pääse syliisi, pistän silmät kiinni ja tunnen sinun kosketuksesi.
Sinun kanssasi minut valtaa rauha, onni ja keveys.
En tarvitse kallista materiaa, kun minulla on sinut.

Kaari
Sinulle maa joka kannat minua.
On niin ihmeellistä kun voin hengittää hyvää ilmaa ja sinä tuuli, joka olet niin hyvä ja ihana.
Tässä me yhdessä kasvamme.
Ympärillä vihreyttä, värejä ja talvi tuo kaikkea uutta!
Jokainen päivä on kaunis kun olemme yhdessä!

Kikkura
Rakas luonto minulle olet hyvin rakas. Kun astun kotiisi, alan hymyilemään. Aina kun tulen, kylään alan muistaa reittisi luoksesi. Tulen välillä eväät mukana. Annat vuoden ympäri mahdollisuuden tulla kylään. Kun kuulen lehtiesi kahisevan, alan tuntea lentäväni. Kylääsi tulee muitakin kuin minä. Esimerkiksi linnut ja jänikset, koska olet niin ystävällinen muille. Luotasi minä löydän järven jonne voin mennä uimaan. Sinä annat muille marjoja ja sieniä. 

Kiitos sinä minun rakas luonto.

El Elpukka
Rakas luonto!
Olet upea retkeilyn kohde.
Annat meille virkistystä, syötävää ja kaikkea mitä vain voi kuvitella. En voisi kuvitella elämääni ilman sinua luonto. 
Kiitos.

Jemina
Kiitos ihana luonto kun olet. Saamme uida vesissäsi ja nauttia nurmikoistasi leikkien ja löhöilyn parissa. Kiitos kun saamme katsella kaunista taivastasi kun aurinko nousee, paistaa ja laskee iltaisin. 
Kiitos kun saamme hengittää puhdasta ilmaasi, varsinkin sateen jälkeen.

Kristian
Älä roskaa luontoon.
Kiitos kun olet niin kaunis.
Kiitos kun sinun vedessä voi uida!

Olivia ja 8.v Aamu 9.v
Kiitos luonto että meillä on puita ja eläimiä.
Ja kiitos kasveista. 
Ja järvistä.
Ja kiitos ötököistä.

Olivia ja 8.v Aamu 9.v
Kiitos että voimme luonnossa leikkiä, sienestää, marjastaa, telttailla ja retkeillä.
Kiitos eläimistä, puista, ötököistä, kasveista ja järvistä.
Kiitos luonto!

Angela
Toivon, että ihmiset lopettavat luonnon tuhoamisen.

Nanne
Rakastan syksyä. Värien loistoa, viileitä iltoja ja aamuja. Muuttolintujen näkyä, sienien makua ja metsien tuoksua.
Rakastan talvea. Vaaleaa näkyä, pakkasen tuntua poskissa, hangen natinaa. Kaikki nukkuu. Kohta on herätys. Kevät kolkuttelee.
Rakastan kevättä, kesä edessä. Nuppujen ihastelua, lintujen viserrystä. Muuttolinnut, tervetuloa.
Rakastan kesää. Helteellä pulahdusta järveen, metsän rauhaa ja rakkautta. Mesimarjat maistuu ja tuomi tuoksuu, sunsoitto rakastan! Riippumaton ripustan koivun juureen.
Luonto näyttää parastaan.

Sixten & Frdia
Tack naturen för att du finns och ger oss mat och glädje! Vi tycker om att gå på skogsutfärder och simma i rena sjöar.

Milla
Kiitos rakas luonto kun olet aina läsnä, muistuttamassa minua pienuudestani. Kun elämä käy suureksi, ei tarvitse kuin katsoa ja hengittää sinua.
Olen kuin piste universumin keskellä, tuulen vire, aalto merellä.
Pieni osa, isoa kokonaisuutta!
Kiitos kaikesta mitä tuotat maailmalle.

Eevi K.
Luonnossa polvilla mieli lepää ja rauhoittuu.
Lintujen laulu pitää mielen positiivisena.
Luonto tarjoaa ihanimmat kesän herkut.

Miia
Rakastan merta, sen tuoksua, väriä ja luonnetta.

Maari -53
On onni asua seudulla joka pitää tärkeänä luontoa.
Pentalan saaren luonto, saaret ja Nuuksion ikimetsät säilykööt ja pysykööt jälkipolville.

Amaury
Rakas luonto tiedän kuinka paljo sinulle sattu kaikki mikä tänään päivänä sinulle tehdään, tuho, polto ja väärinkäsityksiä. Olen täällä sua varten. Suojelen ja pidän sua pystyssä, tiedän kuinka paljon antaa meile… Kiitos luonto.

Freia
Oi sinä kaunis Suomen luonto!
Miten ihastutat vuodenajoillasi ja puhtaudellasi! Pysy aina yhtä kauniina.

Maarit
Sinä lumoava rakkaani metsä. Kiitos ihanista hetkistä kanssani. Sekä ystäväsi linnut että nisäkkäät ovat olleet seuranani ja ilahduttaneet kauneudellaan ja lauluillaan.
Rantasi ja metsäaukeat ovat olleet kattonani. Kiitos sekä marjoista että sienistä. Toivottavasti suhteemme jatkuu yhtä ihanana elämäni loppuun asti.

Minja
Sade. Se valuu ja ropisee kaivoista. Rakastan sadetta iloisena sateen kanssa voi tanssia. Se viilentää ja luo musiikkia ropinallaan. Surullisen sateen kanssa voi itkeä. Kyyneleet sekoittuvat pisaroiden kanssa. Sateessa ei ole koskaan yksinäistä. Et koskaan itke yksin. 

Vihaisena raivon huudot hukkuvat ropinaan. Se ei tuomitse, ei käske olemaan hiljaa, ei huuda takaisin. Se vain ottaa äänet vastaan ja vaimentaa ne salaisuuksina. Sade. Pidäthän salaisuuteni jatkossakin. Soita musiikkia, itke kanssani. Sade.