Matinkylän nimistö
Matinkylän kaupunginosaan kuuluvat Iirislahti, Koukkuniemi, Nuottalahti, Nuottaniemi, Piispansilta ja Tiistilä.
Matinkylän nimistö
Matinkylän eteläosassa katuverkko muuttui suuresti 1970‑luvun alkupuolella. Aiempi Meriojantien koillispää jäi uuden pääkadun, Matinkyläntien, itäpuolelle. Tästä syystä nimistötoimikunta katsoi parhaaksi antaa sille oman nimen. Nimeksi tuli Antinkuja – Andersgränden. Nimi kuuluu laajaan etunimiaiheisten kaavanimien joukkoon. Nimeä ei siis annettu kenenkään tietyn Antti- tai Anders‑nimisen henkilön muistonimeksi.
Nimi sisältyy Espoon nimistötoimikunnan ehdotukseen 6.10.1970. Nimi on vahvistettu asemakaavassa ja on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1973.
Antinkujan lähistöllä on muun muassa Aapelinkatu – Abelsgatan. Lähinimiä ovat myös Paulinpolku, Harrinpolku ja Leilankuja. Miehen- ja naisennimien aihepiiri Matinkylän kaavanimistössä perustuu alueennimeen Matinkylä – Mattby.
Antinkuja on melko lyhyt, noin 150 metrin mittainen asuntokatu. Kadulle ei ole ajoyhteyttä lounaasta Matinkyläntieltä, vaan vain koillisesta Aapelinkadun ja Matinlahdenkujan kautta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Nokkalan ja Vasikkasaaren välissä on kaksi pitkänomaista, 250–300 metrin pituista saarta. Lounaisempi niistä on Buguholm. Nimi on ollut käytössä ainakin jo 1800‑luvulla. Ivar Westman kirjoittaa teoksessaan Nyländska ortnamn I (1935), että nimeen sisältyy sana ”buga”. Murteessa sanan ääntämys on "bugu", ja yhdyssanan alkuosana sana on muutenkin muodossa ”bugu”. Sanaa ”buga” on käytetty Uudellamaalla mm. tietynlaisesta heinänkantotelineestä. Tässä saarennimessä sana voisi Westmanin ja myös Saaristo‑Espoo‑kirjan mukaan viitata jollain lailla paikan – joko itse saaren tai sen vieritse kulkevan väylän – kaarevaan muotoon.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Frisansin kylän mailla on aikoinaan ollut kylä nimeltä Distby tai Dystby. Kylän tontti on nykyisen Kalakontintien paikkeilla. Nimi esiintyy vanhoissa asiakirjoissa muun muassa muodoissa Dijsteby (1540), Diusteby (1562), Dystby (1599) ja Distby (1599). Myöhemmin paikalla on ollut torppa Dyst Torp (1764) ja pelto Dyst äng (1764).
Kylännimen taustalla on todennäköisesti henkilönnimi. Espoon Fantsbystä on vanhoihin asiakirjoihin merkitty Thomas Dijster (1558) ja mahdollisesti espoolaisia ovat olleet käräjillä lautamiehenä toiminut Päder Dyst (1432) ja nihti Erich Dijst (1610). Nimet perustuvat oletettavasti alasaksasta lainattuun adjektiivin ”dister” (’tumma’) tai muinaisfriisin vastaavaan sanaan ”thiuustere”. Distbyn kylä onkin mahdollisesti Ruotsista tai friisiläisalueelta tulleiden siirtolaisten perustama.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Matinkylän etunimiaiheiset kaavanimet on annettu kaupunginosannimen Matinkylä – Mattby innoittamana. Kadunnimi Elsankuja on vuodelta 1970. Ympärillä on muita naisennimialkuisia nimiä kuten Anjankuja ja Leilankuja.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Iirislahden kadunnimi Esperantotie on tullut käyttöön ehkä 1969 tai 1970. Kadun varressa asui Suomen esperantoharrastuksen uranuurtaja Vilho Setälä. Tiettävästi Setälä itse antoi nimen.
Nimi vakiintui yleiseen käyttöön ja merkittiin asemakaavaankin 1980‑luvun alussa. Ruotsinkielinen nimi Esperantovägen annettiin 1970‑luvun puolessavälissä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Espoo päätti kaupungiksi tullessaan 1972, että aluekeskuksiin nimetään ystävyyskaupunkien mukaan aukiot tai puistot. Sellaisia nimikkoja ovat mm. Tapiolan keskuksen Køgenpuisto ja Leppävaaran Hatsinanpuisto.
Upeasta tuomiokirkostaan kuulu Esztergom Pohjois‑Unkarissa Tonavan mutkassa on saanut nimikkonsa Olaria ja Matinkylää yhdistävään Piispansiltaan. Kauppakeskuksen itäpuolella Nelikkotien varressa oleva kalliokumpareelle on annettu asemakaavassa nimi Esztergominpuisto.
Esztergom‑alkuinen nimi ei toimisi hyvin kadunnimenä tai muuna osoitenimenä, koska oikeinkirjoitus ja oikea ääntäminen ei ole aivan helppoa. Unkarin ”sz” ääntyy tavallisena ässänä (ei siis suhuässänä eikä ts:nä), ja ”e” (ilman kirjaimen päällä olevaa viivaa) lyhyenä ä‑äänteenä, joten puiston nimi äännetään "Ästärgominpuisto".
Esztergominpuisto on pääosin luonnontilaista kalliota, mutta Nelikkotie on leikannut seinämän sen eteläreunaan. Puistonnimikilpi sijoitettiin paikalleen kadun varteen kallioleikkauksen itäpäähän elokuun lopussa 2004 Espoon Suomi‑Unkari‑seuran 30‑vuotisjuhlan merkeissä. Kilven paljastustilaisuus pidettiin sunnuntaina 29.8.2004.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Matinkylän ja Finnoon yhdistävä Finnevikinsilta – Finneviksbron ylittää Finnoon kosteikon sen pohjoisreunalla. Silta on nimetty muinaisen Finnevik‑nimisen kylän mukaan.
Finnevik tarkoitti keskiajalla Finnoon alkukylää ja sen luona ollutta lahtea. Finnevik oli 1400- ja 1500‑luvulla myös hallinnollisen verotusalueen, verokunnan, nimenä. Nimi jäi kuitenkin jo satoja vuosia sitten pois käytöstä.
Finnoon–Kaitaan visiota pohtinut Suur‑Espoonlahden kehitys ry:n työryhmä esitti 2010 ja 2011 idean, että nimi Finnevik nostettaisiin esiin seudun nimistössä. Aihetta voitiin parhaiten käyttää tässä sillannimessä.
Sillalla kulkeva katu, Suomenlahdentie – Finnviksvägen, ulottuu nykymitassaan Matinkylän keskuksesta Finnooseen. Sen nimi annettiin 1981. Myös kadun ensisijaisena nimeämisperusteena on vanha kylän ja verokunnan nimi Finnevik, jota käytettiin toisinaan myös muodossa Finnvik. Kadun suomenkieliseksi nimeksi muodostettiin käännös Suomenlahdentie. Kadunnimen suunnittelussa otettiin huomioon, että nimi johtaa ajatukset myös Finnoon ja Matinkylän edustalla avautuvan isomman lahden tuttuun Suomenlahti‑nimeen.
Sillannimi annettiin selvemmin kylännimen Finnevik mukaan. Nimi Finnevikinsilta – Finneviksbron suunniteltiin vuoden 2012 alussa ja vahvistettiin asemakaavassa saman vuoden lopulla.
Finnevikinsilta, Espoon pisin silta, avattiin käyttöön Espoo‑päivänä 29.8.2015. Silta on ajonevoliikenteen ja jalankulun käytössä. Leveällä jalankulkuosalla on tilaa myös kosteikon lintujen tarkkailuun.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Flakaholmin ja Lilla Flakaholmin välissä on kaksi osittain ruohoa kasvavaa kallioista ja puutonta luotoa, jotka ovat vesilintujen suosimia pesimäpaikkoja. Läheisen Bockholmin asukkaalta Lasse Rostedtilta saadun tiedon mukaan näitä luotoja kutsutaan nimellä Flakaholms Gräsgrund.
Nimeen sisältyvät sanat ”gräs” (suom. 'ruoho') ja ”grund” (suom. 'luoto, kari'). Pelkkä nimi Gräsgrund ei ole ollut tarpeeksi yksilöivä, koska lähistöllä on toinenkin Gräsgrund, joten nimeä on täsmennetty viereisen saaren nimellä Flakaholm.
Sana ”grund” esiintyy tällä seudulla monenlaisten luotojen, sekä hiekka-, kivikko- että kallioluotojen, nimissä.
Rostedtin mukaan Flakaholms Gräsgrundilla on myös lyhyt rinnakkaisnimi Flaka.
Espoon saariston muita Gräsgrund‑nimiä ovat Gräsgrund eli Pitkäsaari –Långholm (saari Vasikkasaaren pohjoispuolella) sekä Högholms Gräsgrund (luoto Westendin saaristossa Korkeasaaren eli Högholmin luona).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Vasikkasaaren ja Nokkalan välissä Buguholmin koillispuolella oleva saari tunnetaan seudulla vanhastaan nimellä Gräsgrund. Nimi on ainakin syntyessään viitannut saaren ruohoisuuteen tai heinäisyyteen ja suhteellisen pieneen kokoon. Gräsgrund tai Gräsgrundet on melko tavallinen nimi rannikon saaristossa. Nokkalan edustalla nimi Gräsgrund on syntynyt viimeistään 1800‑luvulla. Sitä on edeltänyt muoto Gräsörar jo ainakin 1600‑luvulla, jolloin paikalla oli saaren sijaan vielä pienehköjä luotoja.
Saarella on myös nuorempi nimi Pitkäsaari – Långholm. Gräsgrund-nimi on tietojen mukaan nykyisinkin yleisesti käytössä monien tämän ja lähisaarten huvila- ja mökkiasukkaiden keskuudessa.
Espoon saariston muita Gräsgrund‑nimiä ovat Flakaholms Gräsgrund ja Högholms Gräsgrund.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Miessaaren kaakkoisrannasta on vajaan kilometrin matka Haraholmen‑nimiseen saareen. Murteessa nimi esiintyy muodoissa Haraholm ja Haraholman. Saari on metsäinen ja 250 metriä pitkä. Sen korkein kohta on noin 7 metriä merenpinnasta. Nimeen sisältynee ruotsin sana ”hare” (suom. 'jänis').
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Nuottaniemen kadunnimi Havastie – Notgarnsvägen tuli käyttöön 1990. Se on vahvistettu asemakaavassa. Nimi oli sitä ennen mukana alueen kaupunkinimistön suunnittelun vaiheissa jo 1976 ja 1984.
Nimenaiheena on verkkoa merkitsevä sana ”havas”, joka taipuu p:llisenä: hapaassa. Saman aihepiirin ryhmänimiä on mm. Siulakuja.
Havastien aiempi nimi oli Rinnekuja – Brantgränden. Nimeä ei voitu säilyttää asemakaavoituksessa, koska sama nimi on käytössä Vantaalla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Matinkylän Tiistilän Tiistinniityssä on ulkoilutie nimeltä Heinämäenrinne – Heinämäkibranten. Nimi säilyttää muistoa siitä, että nykyisessä Tiistinniityssä maanomistaja oli 1900‑luvun alkukymmenillä sukunimeltään Heinämäki. Ammatiltaan hän oli tietojen mukaan leipuri. Alueella asui Heinämäen sukua, ja kulmakuntaa kutsuttiin Heinämäeksi.
Heinämäenrinne lähtee Tiistinniityntieltä osoitenumeroiden 1 ja 3 välistä Tiistinniityn puistoon. Se kulkee etelän suuntaan alamäkeen ja yhtyy rinteen alla pitempään ulkoilutiehen, jonka nimi on Tiistinniitynreitti. Alue on entistä viljelysmaata. 1900‑luvun alkupuolen asumuksia oli ylempänä rinteessä.
Nykyisen Tiistinniityntien länsiosalla oli vuosina 1975–88 nimi Heinämäentie – Heinämäkivägen. Nimi Heinämäki tarkoitti aikoinaan aluetta, joka ulottui nykyisen Länsiväylän pohjoispuolellekin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Iirislahti – Irisvik sijaitsee Gräsanojan suulla, jonka kaislikkolahden vanha nimi on Gåsvik. Alueen nimen taustalla on lahden vieressä sijainnut huvila, josta piti tulla Irisvik kaislikkolahdessa kasvavien keltaisten kurjenmiekkojen (iiristen) mukaan. Samoihin aikoihin, kun huvilan omistajat nimeä miettivät noin vuonna 1940, myös alueen tiekunnalle kaivattiin nimeä. Aiheesta pidetyssä kokouksessa huvilapalstan omistajat kertoivat omista nimisuunnitelmistaan, ja Irisvik‑nimi herättikin niin suurta innostusta, että tiekunnasta tuli Väglaget Irisvik. Sen myötä nimi siirtyi myös alueen nimeksi. Huvilapalstan omistajat taas eivät lopulta nimenneetkään huvilaansa Irisvikiksi, koska nimi oli päätynyt laajempaan käyttöön.
Irisvikin nimen suomenkielinen vastine tuli käyttöön myöhemmin, mutta esiintyy jo 1950‑luvun kartoissa. Alueen nimestä saatu teema näkyy esimerkiksi nimissä Iirislahdentie, Iirismäki ja Iirisrinne. Espoon lisäksi iiris‑aiheisia nimiä on annettu Joensuussa, Turussa, Varkaudessa, Lohjalla ja Porissa, ja ”iris” puolestaan esiintyy Espoon lisäksi Helsingissä, Turussa ja Vaasassa.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Matinkylän länsiosassa on katu nimeltä Kalakontintie. Nimistön kalastusaihepiiri perustuu Mattbyn ja muiden rannikkokylien vanhoihin kalastusperinteisiin. Suomen murteiden sanakirjan mukaan kalakontti on 'tuohesta punottu kalankuljetusreppu tai -laukku'.
Nimi Kalakontintie – Fiskränselvägen annettiin ja otettiin käyttöön vuonna 1974. Tuolloin paikalla oli jo tieyhteys ja tien varrella muutamia omakotitaloja. Alueen katuverkko ja myös nimi Kalakontintie vahvistettiin asemakaavassa vuonna 1985.
Kalakontintiellä oli nimi jo aiemmin, mutta vanha nimi Oikotie oli muutettava sekaannusten välttämiseksi, sillä Espoossa ja pääkaupunkiseudulla oli useita sennimisiä katuja.
Kalakontintie ulottui aluksi idässä myös osille nykyisiä Nassakkakujaa ja Lekkerikujaa. Kun ajoyhteys sinne katkaistiin asemakaavan mukaisesti 1980‑luvun lopulla, nimi Kalakontintie jäi vain läntiselle osuudelle.
Asemakaavassa on kaksi muutakin kalakonttiaiheista nimeä, Kalakontinkuja ja Kalakontinpolku.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Kala‑Maija on lyhyt kuja lähellä Piispansillan, Matinkadun ja Matinkyläntien risteystä. Matinkylän kaavanimien etunimiaihe tulee kylännimestä Mattby ja kalastusaihe kylän kalastajahistoriasta. Kadunnimi Kala‑Maija on Kala‑Matti‑nimen pari, otettu käyttöön vuonna 1987.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Matinkylän rannikkosijainnista ja Mattbyn ja lähikylien historiasta on saatu nimiaihepiiri, joka kertoo kalastuksesta ja Piispansillassa myös kalamarkkinoista. Tiistilän puistonnimi Kalaonnenpuisto – Fiskelycksparken on kalastusaihepiirin nimi vuodelta 1986. Viereinen kadunnimi Kalaonnentie tuli suunnitelmiin 1982 ja käyttöön 1985.
Kalaonnenpuisto sijaitsee Tiistilän Kalastajanmäessä, Matinkylän kaupunginosassa, Kalaonnentien ja Suomenlahdentien välissä. Lähimpiä naapurinimiä ovat Kalastajanpolku ja Pyyntipolku. Pääkadun toisella puolella Kalatorpan suurkorttelissa on muun muassa Kalatorpanpuisto ja Kalakontinkuja.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Kalatorppa on sekä pienehkön alueen että alueella olevan asuntokadun nimi Matinkylässä. Monien lähinimien tavoin tässäkin nimessä on hyödynnetty rannikkokylien kalastusperinteiden aihepiiriä.
Suomen murteiden sanakirjan mukaan "kalatorppa" on asumus, jossa on voitu yöpyä tilapäisesti kalastusretkillä. Toisaalta sanaa "kalatorppa" on voitu käyttää myös kalastajantorpasta eli vakituisesti asutusta torpasta, jonka asukkaat hankkivat elantonsa suurelta osin kalastamalla.
Kadunnimi Kalatorppa – Fisketorpet vahvistettiin asemakaavassa vuonna 1985. Paikalle ei rakennettu katua heti, vaan vasta 1990‑luvun lopulla. Niinpä nimi otettiin käyttöön vuonna 1997.
Samoihin aikoihin oli tarvetta lähikorttelit kattavalle suurkorttelinnimelle. Alueennimi Kalatorppa suunniteltiin siihen tarpeeseen vuonna 1996 ja merkittiin Espoon opaskarttaan vuonna 1998.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Espoon saaristossa Nuottaniemen kaakkoispuolella on saari nimeltä Vasikkasaari – Kalvholmen eli Iso Vasikkasaari – Stora Kalvholmen. Saaren pohjoispuolinen salmi on saarennimen mukaan Kalvholmssundet (sund eli suom. 'salmi'). Salmella on toinenkin nimi, Temppelisalmi – Tempelsundet.
Näistä salmen rinnakkaisnimistä Kalvholmssundet on vanhempi nimi. Temppelisalmi-nimi on nykyisin tavallisempi ja opaskarttaan merkitty nimi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Meren rannalla Matinkylän kaakkoisosan niemessä on Koukkuniemen osa-alue. Vaikka useimmat alueennimet perustuvat vanhaan paikannimistöön, Koukkuniemen nimen taustalla ei ole vanhaa niemennimeä. Nimen on muodostanut Espoon nimitoimikunta 1971 niemen muodon (ja myös lähialueiden kaupunkinimistön kalastusaihepiirin) mukaan.
Koukkuniemen eteläistä niemenkärkeä on 1900‑luvulla sanottu nimellä Kolikariudden huvilannimen Kolikari mukaan. Koukkuniemen itäistä, Haukilahden puoleista niemeä kutsuttiin vanhaan aikaan ennen alueen asuinrakentamista nimellä Hästhagen. Niemillä mahdollisesti olleita vanhempia nimiä ei ole säilynyt.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Matinkylän urheilukeskuksen vieressä kulkee Ladonkulmanpolku – Laduhörnsstigen. Se on saanut nimensä Matinkylän vanhan jäähallin kutsumanimestä Lato, mutta nimessä kuuluu myös peltoaukealla aiemmin olleiden Matinkylän kartanon latojen muisto.
Ladonkulmanpolku‑nimi otettiin käyttöön 2019, kun Iirislahdenpolun ajoyhteys katkaistiin ja tien läntinen osuus tarvitsi oman nimen. Itäosuus, eli Iirislahden puoleinen osuus, on yhä Iirislahdenpolku – Irisviksstigen.
Ladonkulmanpolulla on ehtinyt olemassaolonsa aikana olla useampikin nimi käytössä: Vuosina 1970–73 ja 1988–90 sen nimi oli Peltotie – Åkervägen, vuosina 1975–86 Onkivavantie – Metspövägen ja 1992–2019 Iirislahdenpolku – Irisviksstigen.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Sijainti: Ladonkulmanpolku. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Kalastus oli aikoinaan tärkeä elinkeino Matinkylän seudulla. Tätä historiaa ja rannikon kalastajatorppia muistavat nykyään monet kalastusaiheiset nimet, joita alueelle on suunniteltu 1970‑luvulta lähtien. Nimenaiheina esiintyvät muun muassa pyydykset, kalastaja, kalaonni ja kalamarkkinat.
Kalamarkkinoiden elämään kuuluivat monet erilaiset markkinamitat sekä tynnyrit ja muut astiat, joiden nimityksiä esiintyy nyt Matinkylän kaavanimistössä. Säilytysastioista ja mitoista tulee myös kadunnimi Leilitie – Lägelvägen, joka risteää Nassakkakujan ja Lekkerikujan kanssa Tiistilässä. Myös ”nassakka” ja ”lekkeri” kuvaavat eri kokoisten astioiden nimityksiä.
Leilitien nimi lisättiin asemakaavaan vuonna 1985. Se on ollut nykyisessä paikassa käytössä vuodesta 1996 oltuaan sitä ennen vuosina 1992–1995 käytössä viereisellä, sittemmin käytöstä poistuneella, kadulla.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Flakaholm on saari Miessaaren pohjoisrannan lähellä. Nimen alkuosa ”Flaka” viittaa todennäköisesti paikan laakeuteen.
300 metrin päässä Flakaholmin luoteisrannasta on 70 metriä pitkä ja 30 metriä leveä pieni saari. Se on saanut nimen Lilla Flakaholm.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Ådholmen on suurin Miessaaren kaakkoispuolisista saarista Espoon saaristossa. Nimeen sisältyy ruotsin sana ”åda”, joka merkitsee naarashaahkaa.
Melkein kiinni saaren lounaispäässä on pienempi, reilut 200 metriä pitkä saari, Lilla Ådholmen. Matalalla vedellä saarten välinen salmi voi olla kuivillakin.
Ensin nimen on saanut suurempi saari Ådholmen tai saariryhmä nimen Ådholmar. Myöhemmin pienempi saari on nimetty omalla nimellä Lilla Ådholmen, ja ryhmän pääsaari Ådholmen on saanut täsmennetyn rinnakkaisnimen Stora Ådholmen.
Ådholmenin ja Ådholmarin nimistä on tietoja on tietoja jo 1600‑luvulta. Vuodelta 1872 oleva saaristokartta on vanhin kartta, jossa nimi Lilla Ådholmin nimi esiintyy (muodossa Lill Ådholm).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Långholmen on saari Miessaaren eteläpuolella. Långholmenin nimestä kerrotaan kirjassa Saaristo‑Espoo seuraavasti: ”Långholm on ruotsalaisalueen tavallisimpia saarennimiä, ja se on viitannut saaren pitkulaisuuteen.”
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Espoon Matinkylän kävelykadun Maailman‑Matin on luultu saaneen nimensä keihäänheittäjä Matti Järvisen mukaan. Maailman‑Matti‑nimen taustalla ei kuitenkaan ole kukaan henkilö, vaan Matinkylä‑nimi sekä sana ”maailmanmatti”, joka merkitsee jonkinlaista huoletonta maankiertäjää. Samalla sanalla leikkivät aikoinaan ihailijat, jotka alkoivat kutsua 1930‑luvulla maailmanennätyksiä tehtaillutta Järvistä Maailman‑Matiksi.
Merkittävät saavutukset esimerkiksi urheilussa ovat hyvinkin muistonimen arvoisia, mutta Järvinen ei vaikuttanut erityisesti Matinkylässä tai Espoossa. Muistonimen saajaksi kelpaa lähtökohtaisesti sellainen henkilö, joka liittyy merkittävällä tavalla juuri kyseiseen paikkaan tai alueeseen.
Espoon aluekeskusten nimistöt kuvaavat Espoon luonnon ja historian keskeisiä piirteitä. Matinkylässä, rannikkoseudulla, kalastus on ollut vanha elinkeino ja kalastajatorpat vanhinta asutusta. Siksi Matinkylän nimistö on ”Matista” lähteneen etunimiaiheen lisäksi kalastusaiheista. Matinkylän vanhojen tunnushahmojen Kala‑Matin ja Kala‑Maijan ympärille ovat nimistön muodossa kasvaneet kalamarkkinat. Kala‑Matti‑nimi muistuttaa Matinkylän nimen alkuperästä, ensimmäisen asukkaan Matt- tai Matte‑nimestä: 1540‑luvun asiakirjoissa esiintyy nimi Mattheby.
Nimi Maailman‑Matti – Resar‑Matte suunniteltiin 1990‑luvun loppupuolella ja otettiin käyttöön vähän vuosituhannen vaihteen jälkeen. Matinkylän Kala‑Matin ja Maailman‑Matin nimenannosta todettiin 1990‑luvulla leikkisän osuvasti: from fishing net to internet. Ajat ja elinkeinot ovat muuttuneet. Nykyään moni matinkyläläinenkin käyttää todennäköisemmin työssään maailmanlaajuista tietoverkkoa kuin kalaverkkoa.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Matinkylän kaupunginosa sijaitsee Etelä‑Espoossa Olarin kohdalla Länsiväylän ja merenrannan välissä.
Asuinalueennimi Matinkylä – Mattby tulee vanhasta, ehkä jo 1400-luvulla käytössä olleesta kylännimestä Mattby. Kylän suurimman talon omisti 1580‑luvulla Matts Nilsson, sitten tämän poika Henrik Mattsson, sitten tämän poika Matts Henriksson. On oletettavaa, että suvussa on ollut Matts‑nimisiä aiemminkin. Kylännimen varhaisia kirjoitusasuja ovat esimerkiksi Mattheby (1540), Mattisby (1558) ja Madzby (1594). Talonnimi lienee ollut Matt(a) tai Matti(la). Suurin osa nykyisestä Matinkylästä on Mattbyn kylän vanhoja maita. Kylän muinainen asuintontti on nykyisen Matinkylän kartanon päärakennuksen luona.
Suomenkielinen nimi Matinkylä on 1900‑luvulla muodostettu käännösnimi. Se oli käytössä asuinalueennimenä jo ennen kuin nimipari Matinkylä – Mattby vahvistettiin viralliseksi kylännimeksi vuonna 1965. Kaupunginosannimeksi se vahvistettiin vuonna 1976. Vielä 1960‑luvulla nimellä Matinkylä voitiin tarkoittaa myös Jorvaksentien (nykyisen Länsiväylän) pohjoispuolella olevia alueita, mutta lähiörakentamisen ja kaupunginosajaon myötä tarkoite vakiintui Länsiväylän eteläpuolelle.
Nykyinen Matinkylä on tiiviisti asuttua, ja alue tunnetaan ennen kaikkea kauppakeskus Isosta Omenasta. Matinkylän osa-alueita ovat Iirislahti, Koukkuniemi, Miessaari, Nuottalahti, Nuottaniemi, Piispansilta ja Tiistilä. Omaleimaisena yksityiskohtana Matinkylässä on alueennimen mallin mukaisesti etunimiä sisältäviä kadunnimiä.
Matinkylän mukaan on nimetty yksi Espoon seitsemästä suuralueesta, Matinkylän suuralue.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010. Muokattu 2016, 2022.
Matinlahti on Espoon Matinkylässä käytössä sekä lahden että lahden rantaan ulottuvan pienehkön osa-alueen eli suurkorttelin nimenä. Espoon nimistötoimikunta otti tämän nimen käyttöön kaava-alueen nimenä 1970, ja 1971 toimikunta ehdotti, että Espoon opaskarttaan merkitään lahdennimi Matinlahti – Mattviken. Lahdennimi ja alueennimi ovatkin olleet opaskartassa vuodesta 1972. Matinlahden nimi on muodostettu alueennimen Matinkylä – Mattby mukaan.
Alueennimen Matinlahti voi katsoa perustuvan Matinkylän nimeen eikä lahdennimeen, sillä nimistötoimikunnan pöytäkirjojen mukaan ensin alettiin käyttää alueennimeä ja vasta vähän myöhemmin lahdennimeä Matinlahti.
Matinlahti-nimen muodostamisen aikaan Matinkylä oli käytössä asuinalueen nimenä ja myös kylännimenä. Vuonna 1976 Matinkylä‑nimi vahvistettiin viralliseksi kaupunginosannimeksi.
Lahtea ei kutsuttu vanhastaan nimellä Matinlahti tai Mattviken, vaan alueen asukkaat ovat tunteneet sen nimellä Mossavassviken. Lahdesta on käytetty myös lyhyttä nimeä Mossavass. Mossavass- ja Mossavassviken-nimet ovat jääneet pois käytöstä, kun uudempi Matinlahti‑nimi on merkitty karttoihin ja yleistynyt lahden nimenä.
Matinlahden alueeseen kuuluvat Aapelinkadun kaakkoispuoliset korttelit Matinkylän uimarantaan asti. Alueella on koulu nimeltä Matinlahden koulu.
Matinlahden nimen mukaan nimistötoimikunta antoi 25.6.1970 päivätyssä Matinlahden kaavan nimistösuunnitelmassa kadunnimen Matinlahdenkatu – Mattviksgatan ja puisto- ja virkistysalueiden nimet Matinlahdenkallio – Mattviksberget ja Matinlahdenranta – Mattviksstranden. Suunnitelmaan sisältyivät myös nimet Matinlahdenpolku – Mattviksgången ja Matinlahdenkuja – Mattviksgränden. Kaikki nämä nimet vahvistettiin sittemmin asemakaavassa ja ovat alueella edelleen käytössä. Lisäksi 2011 otettiin käyttöön kadunnimi Matinlahdenranta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Matinniitty – Mattängen on Espoon Matinkylässä nimenä pienehköllä osa-alueella, puistolla ja kadulla. Matinkylässä on muutenkin paljon Matti‑aiheista nimistöä. Nimet perustuvat kaupunginosan nimeen Matinkylä – Mattby ja vanhaan kylännimeen Mattby. Matinniityssä on ennen ollut Mattbyn kylän niittymaita.
Matinniitty annettiin ensin nimeksi suurkorttelille eli suppealle osa-alueelle tai kulmakunnalle 1971. Tämä alueennimi tuli opaskarttaan 1980. Puistonnimi Matinniitty vahvistettiin asemakaavassa 1998. Vuoden 2004 nimistösuunnitelmassa annettiin Matinniitty-nimi myös uudelle kadulle, joka linjattiin Matinniityn suurkortteliin. Tämä kadunnimi tuli asemakaavaan 2005 ja otettiin käyttöön 2006.
Matinniityn puistoalueen eteläosan ja Matinniityn suurkorttelin pohjoisosan kohdalla on aikoinaan ollut niitty, josta on käytetty suomenkielistä nimeä Kotoniittu ja ruotsinkielistä nimeä Hemängen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Matinniityn päiväkoti toimii Matinniityn alueella Espoon Matinkylässä. Päiväkodinnimi perustuu suurkorttelinnimeen Matinniitty – Mattängen.
Päiväkotirakennus on valmistunut 1990‑luvun alussa. Suurkorttelinnimi on ollut käytössä 1970‑luvulta lähtien.
Päiväkodin tonttia ympäröivät niittymäiset puistoalueet. Matinniitty on myös puistonnimenä. Tontin itäpuolella on Matinkylän kartano.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Matinniitynpolku – Mattängsstigen on ulkoilutie Matinniityn puistossa. Polku on nimetty puiston mukaan. Nimi on suunniteltu 1990‑luvulla.
Matinniitynpolku kulkee lounaasta koilliseen halki koko puiston, joka sijaitsee keskellä Matinkylää. Maisema on edelleen niittymäinen, sillä puisto on säilytetty suurelta osin avoimena.
Matinniitynpolun nimi on vahvistettu asemakaavassa 1998 ja otettu käyttöön 2009.
Matinniitty – Mattängen on nimenä puiston lisäksi suurkorttelilla ja kadulla. Matinniityn suurkorttelissa on lisäksi asuntokatu nimeltä Matinniitynkuja – Mattängsgränden.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Matinsyrjä – Mattliden on suurkorttelinnimi Matinkylän kaupunginosassa. Vanhassa paikannimistössä ei ole ollut nimeä Matinsyrjä tai Mattliden, vaan nimi on Espoon nimitoimikunnan suunnittelema 1971 ja perustuu kylännimeen ja kaupunginosannimeen Matinkylä – Mattby. Vuodesta 1975 Matinsyrjä on alueella myös kadunnimenä.
Koulujen nimissä käytetään tietenkin usein alueennimiä, ja koska Matinkylässä on useita kouluja, myös osa-alueen- ja suurkorttelinnimiä on otettu koulunnimiin. Ruotsinkielinen yläaste ja lukio on saanut suurkorttelin mukaan nimen Mattlidens skola och gymnasium.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Nykyisellä Nuottamiehentiellä Matinkylän Sepetlahdessa oli aiemmin nimi Meriojankuja. Katu oli aikoinaan Meriojantien sivukuja. Meriojantien ja Meriojankujan nimet ovat omakotiasukkaitten antamia ja tulevat siitä, että lähellä virtaa oja ja meri on lähellä.
Meriojankuja‑nimi on annettu 1950- tai viimeistään 60‑luvulla. Sillä ei ollut erillistä ruotsinkielistä vastinetta. Nimi poistettiin 1974 tai 1975, jolloin eräiden katuverkon muutosten takia nimistöä muutettiin laajemminkin. Espoon opaskartassa kadulla on vuoden 1975 painoksesta lähtien nimenä Nuottamiehentie – Notkarlsvägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Meriojantie oli tie Matinkylän eteläosassa. Nimen antoivat asukkaat 1950‑luvulla. Tiettävästi nimeä ehdotti Olavi Mattila, joka muutti perheineen alueelle 1952. Nimi saatiin siitä, että tien lähellä, sen kaakkoispuolella virtaa oja, ja meri on lähellä.
Tie ja sen varren omakotiasutus syntyivät sodanjälkeisenä aikana. Meriojantie‑nimellä ei ollut erillistä ruotsinkielistä vastinetta. Ennen tämän nimen antamista tiellä ei ollut muuta nimeä. Nimi Meriojantie oli käytössä 1970‑luvulle asti. Silloin katuverkkoon tehtiin merkittäviä muutoksia, joiden takia myös tiennimistöä muutettiin.
Vuoden 1970 suunnitelmassa pääkatu Matinkyläntie linjattiin kulkemaan kohti etelää niin, että se jakoi Meriojantien kahteen osaan. Tämä Matinkyläntien osuus rakennettiin 1970‑luvun puoleenväliin mennessä. Matinkyläntien itäpuolelle jäänyt aiempi Meriojantien osuus sai 1970 laaditussa nimistösuunnitelmassa nimen Antinkuja – Andersgränden ja muu osa nimen Sepetlahdentie – Sepetviksvägen.
Antinkujan ja Sepetlahdentien nimet otettiin käyttöön vuoden 1973 aikoihin. Espoon opaskartassa 1973 on Meriojantie‑nimi vielä jäljellä lounaisimmalla osuudella, mutta opaskartassa 1975 Sepetlahdentie‑nimi ulottuu sinnekin. Myöhemmin Sepetlahdentie katkaistiin vielä niin, että lounaisosa sai 1990 oman nimen Sepet‑torppa – Sepettorpet.
Ei ole tiedossa, miksi Espoon nimistötoimikunnan suunnitelmassa 1970 ei säilytetty nimeä Meriojantie millään osuudella. Oletettavasti kaavanimistöön haluttiin yhtenäisyyttä, ja meriaiheisia nimiä ei haluttu hajauttaa moneen paikkaan Espoon rannikkoseudulla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Espoon Nuottalahdessa Nuottalahdentiellä on sivukuja nimeltä Mertatie – Mjärdvägen. Nuottaniemen ja Nuottalahden kalastusaiheiset nimet pohjautuvat vanhaan niemennimeen Nötudd. Sen alkuosa ”Nöt” on nuottaa merkitsevän ruotsin not‑sanan murteellinen muoto.
Niemi on voinut saada aikoinaan nimensä joko siitä, että sen rannassa on vedetty nuottaa tai siitä, että niemessä on kuivattu nuottia.
Mertatien nimi tuli käyttöön 1980‑luvun alussa ja sisältyy myös asemakaavaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Saaristossa osoitenimenä voi yleensä toimia saarennimi sellaisenaan. Osoite koostuu saarennimestä ja tarvittaessa osoitenumerosta.
Espoossa on kuitenkin muutamia lähes tai kokonaan samannimisiä asuttuja saaria, joiden osoitenimien tulee erota toisistaan. Esimerkiksi lähellä Matinkylän rannikkoa sijaitsee Långholm (suom. Pitkäsaari) ja kauempana Miessaaren eteläpuolella Långholmen. Molemmat ovat saaneet nimensä pitkänomaisen muotonsa perusteella – Långholm(en) on yleinen saarennimi Suomen rannikkovesillä.
Miessaaren eteläpuolella sijaitsevalle Långholmenille on muodostettu osoitenimi Miessaaren Långholmen – Karlö Långholmen. Itse saarennimi ei muutu, mutta osoitenimeä on täydennetty suuremman lähisaaren nimellä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Matinkylän uimarannan luona on opaskartassa lahdennimi Matinlahti – Mattviken, mutta sitä nimeä ei käytetty ennen 1970‑lukua, vaan lahtea kutsuttiin nimillä Mossavass ja Mossavassviken. Alkujaan Mossavass on ehkä ollut uimarannan itäpuolella olevan ruovikon nimi. Ruovikko on voinut saada nimen siitä, että lähellä on suo. Ruotsin ”mosse” on suomeksi ’suo’ ja ”vass” on ’ruovikko’.
Lahden koillisosassa on nykyisin ja on ennenkin ollut ruovikkoa. Siitä 100–200 metriä pohjoiseen on pieni suo, jolla on vanhastaan nimi Hjortronmossen.
Mossavass‑luontonimi on vaikuttanut asutusnimistöönkin. Alueella 1700‑luvun lopulla olleesta kalastustorpasta käytettiin nimeä Mossavassa. Mattbyn tilasta 1913 lohkottu pieni maapalsta merkittiin maarekisteriin nimellä Mosavass, jonka alkuosan kirjoitusasu ”Mosa” on murteellisen ääntämyksen mukainen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Toisinaan on luultu, että Piispansillan katu Nelikkotie – Fjärdingsvägen viittaisi hevosiin tai hevosvaljakoihin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä tässä nimessä ”nelikko” on itse asiassa vanha vetomitta. Yksi nelikko (ruots. fjärding) on yhtä kuin 12 kannua ja neljä nelikkoa puolestaan yksi tynnyri. Mitta liittyy kalamarkkinoihin ja kalastuskulttuuriin, joka on keskeinen Matinkylän kaavanimien aihepiiri. Nelikkotien nimi otettiin käyttöön Piispansillassa vuonna 2000 ja sen rinnalla sijaitsevat myös Nelikkokuja – Fjärdingsgränden sekä Puolikkotie – Halvankarvägen. Puolikko on vetomitta, jonka suuruus on kaksi nelikkoa eli puoli tynnyriä.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Nokkalanniementie, Nokkalanniemi ja Nokkala‑niminen suurkortteli sijaitsevat Matinkylässä Nuottaniemen itäsyrjässä. Nokkala on alkuaan ollut torpan nimi; se on esiintynyt kartoissa 1800‑luvun lopulta lähtien.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Kadunnimi Nuottaharju – Notåsen suunniteltiin 1990‑luvun alussa. Se vahvistettiin asemakaavassa 1995 ja otettiin käyttöön 1996.
Nuottaharjun jatkeena idässä on Siulakuja. Näillä kahdella lyhyehköllä katuosuudella on kummallakin oma nimensä, koska asemakaavan mukaisessa katuverkossa niiden välissä ei olisi autoliikenteen läpiajoa, vaan kevyen liikenteen osuus.
Nuottaharjun nimenä on ollut aiemmin Harjutie (opaskartassa 1972–73) ja Nuottaharjuntie – Notåsvägen (opaskartassa 1975–96). Nämä nimet tarkoittivat vähän nykyistä Nuottaharjua pitempää katuosuutta, johon ennen asemakaavoitusta kuului myös osa myöhempää Siulakujaa.
Nuotta‑aiheiset nimet perustuvat alueennimeen Nuottaniemi – Notudden ja vanhaan niemennimeen Nötudd.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Nuottalahti – Notviken on lahti ja lahden rannalla oleva osa-alue Nuottaniemen kupeessa Matinkylän kaupunginosassa. Nuotta‑aiheiset nimet perustuvat vanhaan niemennimeen Nötudd, jolla on tarkoitettu nykyisen Nuottakallion tienoita Nuottaniemen länsipäässä.
Nuotta on ruotsiksi not. Myös nimenalku Nöt- viittaa oletettavasti nuotanvetoon, josta on käytetty ruotsinkielistä murreverbiä nöta. Sana udde, murteessa udd, merkitsee niemeä.
Sellaista lahdennimeä tai muutakaan paikannimeä kuin Nuottalahti tai Notviken ei ollut vanhastaan tienoon nimistössä, vaan Espoon nimistötoimikunta muodosti 1970‑luvun alussa lähinimen Nuottaniemi – Notudden mukaan lahdelle nimen Nuottalahti – Notviken. Vähän myöhemmin nimi otettiin myös alueennimikäyttöön. Espoon opaskartassa se on ollut vesistönimenä vuodesta 1975 ja osa-alueen nimenä vuodesta 1980 lähtien.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009. Muokattu 2022.
Nuottaniemi – Notudden on Matinkylän kaupunginosan rannanpuoleisessa osassa sijaitseva osa-alue. Alueennimi on ollut tässä muodossa Espoon opaskartassa vuodesta 1970 lähtien. 1960‑luvulla julkaistuissa opaskartoissa oli nykyisessä Nuottaniemessä sen sijaan alueennimet Nötudden ja Nokkala. Nykyisin Nokkala on käytössä suurkorttelinnimenä Nuottaniemen itäosassa.
Nuottaniemen nimi perustuu vanhaan niemennimeen Nötudd, jolla on tarkoitettu nykyisen Nuottakallion tienoita Nuottaniemen länsipäässä (not, suom 'nuotta', udd, udde : udden, suom. 'niemi, kärki'). Nuotta‑alkuinen suomenkielinen alueennimi ja ruotsinkielisen nimen nykyinen Not‑alkuinen muoto perustuvat oletukseen, että nimenalku ”Nöt” viittaa nuotanvetoon, josta on käytetty ruotsinkielistä murreverbiä ”nöta”. Nuotta‑aiheiset paikannimet ovat melko tavallisia järvien ja meren rannoilla. Toisen selityksen mukaan nimenosa ”Nöt” liittyisi pähkinäpensaisiin (nöt, suom. 'pähkinä').
Nuottaniemen kaupunkinimistössä on paljon Nuotta‑alkuisia ja nuottakalastus-aiheisia kadunnimiä (mm. Nuottatie, Nuottaharju, Siulakuja, Havastie, Paulakuja, Selkänuotankuja) ja muita kaavanimiä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Opulliviken on ollut käytössä Nuottaniemen pohjoispuolella sijaitsevasta lahdesta, joka nykyään tunnetaan Sepetviken-nimellä . Se on merkitty karttaan vuonna 1695 asussa opulli wijken. Läheinen niemi on ollut aikaisemmin Opulsudde; nimi on kartassa vuonna 1764 asussa Opuls Udda. Nimet saattavat kuulua seudun vanhimpaan nimikerrostumaan ja olla alkuperältään suomenkielisiä. Varmaa tietoa niiden alkuperästä ei ole.
Sepet‑alkuisia paikannimiä, kuten Sepetudden, on ollut alueella 1600–1700‑luvulta lähtien. Näillä seuduin saattoi olla asutus jo keskiajalla, sillä Espoon käräjillä oli vuonna 1432 lautamiehenä Olof Säpät. Tässäkin tapauksessa jää epäselväksi, onko vanhin Sepet‑nimi alkuaan ruotsin- vai suomenkielinen. On esitetty, että siihen sisältyisi suomen sana ”säppi” eli ’kaisla’.
Opulliviken ja Opulsudde ovat kadonneet käytöstä; tieto niistä on säilynyt ainoastaan vanhoissa kartoissa.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017
Paulakuja – Telngränden on Nuottaniemen Läntisen rantatien eteläpäästä kääntyvä lyhyt sivukuja. Sana ”paula” sisältyy tähän nimeen nuottaterminä. Nuotan tai muunkin verkon ylä- ja alareunassa kulkevaa nuoraa sanotaan paulaksi.
Paulakuja oli vuoteen 1990 asti nimeltään Kalliokuja – Berggränden. 1970‑luvun alussa ja kadulla oli vain suomenkielinen nimi Kalliokuja. Nimi oli luultavasti käytössä jo 1960‑luvullakin. Katu kulkee mäen päällä kallioisessa maastossa.
Kalliokujan nimi lienee ollut asukkaiden itse antama. Seudullisuuden vaatimusten takia se ei sopinut enää suunnitelmiin, kun Nuottaniemeen alettiin laatia nimistön kokonaissuunnitelmaa. Kalliokujan tilalle oli esillä mahdollisina niminä Ylipaulankuja – Övertelngränden vuoden 1976 luonnoksessa, sitten myös Suvinuotankuja ja Siulakuja, jotka sijoitettiin lopulta toisaalle lähistölle, ja viimein vuoden 1984 ehdotuksessa ja edelleen voimassa olevassa asemakaavassa Paulakuja – Telngränden.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Olarinkadun ja Matinkyläntien yhdistävä, 2001 avattu katu sai nimen Piispansilta – Biskopsbron. Sama nimi annettiin Länsiväylän ylittävälle sillalle. Piispansilta on myös sen osa-alueen nimi, jossa mm. Ison Omenan kauppakeskus sijaitsee.
Tienoon Piispa‑nimet, kuten Piispankallio, Piispanpiha ja Piispanmäki perustuvat keskiaikaiseen kylännimeen Biskopsby, Biskopsböle. Piispansilta yhdistää Länsiväylän etelä- ja pohjoispuolet. Muutkin Piispa‑nimiset paikat ovat Matinkylän ja Olarin välissä vastaavalla tavalla kuin niiden edeltäjä Biskopsby sijaitsi muinoin Mattbyn ja Olarsbyn välissä. Piispankylä‑nimeä ei ole voitu ottaa kaavanimeksi Espoossa, koska se on käytössä alueennimenä Vantaalla.
Vain yhden talon käsittänyt Biskopsbyn kylä sulautui jo kauan sitten Mattbyhyn. Nimen tausta on hämärän peitossa. Oliko kyseessä ehkä piispantila vai kutsuttiinko isäntää lisänimellä Biskop?
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Matinkylän edustalla Nokkalan kaakkoispuolella olevalla saarella on kaksi erilähtöistä rinnakkaisnimeä. Vanhempi nimi Gräsgrund on edelleen monien käytössä. Nuorempi nimi Långholm esiintyy kartoissa 1900‑luvun alusta ja sen suomenkielinen käännösvastine Pitkäsaari 1960‑luvulta lähtien. Ehkä uuden rinnakkaisnimen antaja ei ole tuntenut vanhaa nimeä tai on ollut sitä mieltä, että Gräsgrund-nimi ei enää ole sopinut niin hyvin kuvaamaan maan kohotessa laajemmaksi kasvaneen saaren kokoa ja kasvillisuutta.
Sekä Långholm(en) että Gräsgrund(et) ovat tavallisia nimiä Suomen rannikkovesillä. Tästä saaresta pari kilometrin päässä Miessaaren eteläpuolella on Långholmen. Helsingissäkin on kaksi Långholmen‑nimistä saarta, suomenkielisiltä nimiltään Pitkäluoto ja Pitkäsaari.
Nämä Pitkä – Lång -nimet kuvaavat saarten muotoa. Nokkalan luona oleva Pitkäsaari on yli 300 metriä pitkä ja enimmäkseen 40–60 metriä leveä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Matinkylän Tiistilässä Pyyntitien länsipäästä lähtee kevyen liikenteen tie nimeltä Pyyntipolku – Fångstgången. Nimi on kalastusaiheinen. Tätä aihepiiriä on käytetty runsaasti Matinkylän kaavanimistön suunnittelussa.
Pyyntipolun nimi oli suunnitelmissa ensi kertaa 1973, mutta sitä aiottiin tuolloin vielä hieman eri paikkaan kuin mihin se myöhemmin asettui.
Nimi on vahvistettu asemakaavassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Pyyntitie – Fångstvägen on katu Matinkylän Tiistilässä. Matinkylän kalastusaihepiiriin kuuluva nimi on annettu vuonna 1979.
Lähialueen nimistöä ovat muun muassa Pyyntipolku – Fångstgången, Kalaonnentie – Fiskelycksvägen, Kalaonnenpuisto – Fiskelycksparken, Kalapuisto – Fiskparken ja Kala‑Matti – Fiskar‑Matte.
Nämä nimet sisältyvät myös asemakaavaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Espoon oma "joulusaari" on Julholm, joka sijaitsee Matinkylän edustan saaristossa Miessaaren kupeessa. Nimi on tosin vain näennäisesti jouluaiheinen, sillä taustalla ei ole joulua merkitsevä sana ”jul”.
Saaren nimestä on tietoja jo 1700‑luvulta, ja sitä on kirjoitettu myös Hjul‑alkuisena – pyörää merkitsevä sana ”hjul” ääntyy samoin kuin ”jul”. Tämän tulkinnan pohjalta muodostettiin 1900‑luvulla suomenkielinen käännösnimi Pyöräsaari. Sen jälkeen on kuitenkin päätelty, että nimen alkuosa ei ole myöskään sana ”hjul”, vaan jokin muu ruotsin sana, josta meillä ei enää vuosisatojen jälkeen ole varmaa tietoa.
Kurt Zilliacus arvelee kirjassa Saaristo‑Espoo: "Nimi on tuskin voinut ilmaista saaren olleen pyöreä kuin pyörä (ruots. hjul); mahdollisesti määrite voisi olla kehittymä ”iilimatoa” merkitsevän igel‑sanan vanhasta muodosta ”ighul”.
Myös Julholmin eli Pyöräsaaren naapurisaaren nimi Pukkisaari – Bockholm voi johdattaa joulutunnelmiin, mutta sekään nimi ei tule joulupukin matkoista, vaan kotieläimistä. Saari on ollut nimen syntyessä pukkien laitumena.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Kaavanimi Rantaraitti – Strandtåget tarkoittaa lyhyttä kävelytietä Matinlahdessa. Nimi on suunniteltu 1970, ja se on myös vahvistettu asemakaavassa 1970‑luvulla, mutta se ei ole laajasti tunnettu.
Myöhemmin on ryhdytty käyttämään yleisesti nimeä Espoon rantaraitti (myös lyhyesti Rantaraitti) merenrantaa seurailevan pitkän reitin kutsumanimenä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Matinkylän asuinalueen eteläosassa oli aiemmin käytössä kadunnimi Meriojantie. Nimi poistettiin käytöstä, kun koko katuverkkoa muutettiin monin tavoin 1970‑luvun alkupuolella. Matinkyläntien länsipuolelle jäänyt Meriojantien pääosa sai nimen Sepetlahdentie – Sepetviksvägen. Nimi perustuu perinteiseen lahdennimeen Sepetviken.
Espoon nimistötoimikunta laati 1970 nimistösuunnitelman Matinkylä III -kaava-alueelle. Toimikunta halusi ottaa lahden Sepetviken‑nimen kadunnimen aiheeksi ja toimikunta muodosti sille vastineen Sepetlahti käytettäväksi suomenkielisen kadunnimen alkuosana. Tuolloin ja myöhemminkin itse lahdelle jäi pelkkä Sepetviken‑nimi .
Nimi Sepetlahdentie – Sepetviksvägen on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1975. Vuonna 1976 toimikunta otti käyttöön alueennimen Sepetlahti – Sepetviken ja esitti lisäksi Sepetlahti‑nimeä venesataman ja satamaan johtavan lyhyen kujan nimeksi. Sataman ja kujan nimet sisältyvätkin alueen asemakaavaan, joka vahvistettiin 1992.
Sepetlahdentie ulottui aluksi Matinkyläntieltä lounaaseen lähelle rantaa. Läpiajo päätettiin kuitenkin katkaista tällä reitillä. Sen takia rannan puoleinen osuus, joka jäi erilleen muusta Sepetlahdentiestä, sai oman nimen. Nimeksi tuli Sepet‑torppa – Sepettorpet. Tämä nimi tulee vanhasta torpannimestä Sepettorpet.
Vuodesta 1990 lähtien Sepetlahdentie‑nimen tarkoite on noin 500 metrin mittainen osuus Matinkyläntiestä länteen ja lounaaseen. Alkuperäinen tarkoite oli 200 metriä pitempi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Matinkylän kaupunginosassa on pieni asuinalue nimeltä Sepetlahti – Sepetviken. Nimi tarkoittaa Sepet‑torpan kadun lähikortteleita ja tulee lahdennimestä Sepetviken. Lähistöllä on ollut lukuisia muitakin Sepet‑nimiä. Niiden taustaa ei tiedetä.
Sepet‑nimirypääseen kuuluvat ainakin lahdennimi Sepetviken, niemennimi Sepetudden, vesistönimi Sepetsanden, viljelysnimet Sepetängen ~ Sepetängarna ja Sepetåkern sekä suon- tai viljelyksennimi Sepetmossa.
Saulo Kepsu kertoo Kylä‑Espoo‑kirjassa myös, että Espoossa oli jo 1400‑luvulla lautamiehenä Olof Säpät, jonka lisänimen kirjoitusasu ”Säpät” voi kuvastaa Sepet‑nimeä. Vanhoista tiedoista päätellen nykyisessä Sepetlahdessa oli ehkä jo 1400‑luvulla Sepet‑niminen asumus. Välillä paikka autioitui, mutta 1900‑luvulle tultaessa paikalla oli Sepettorpet-niminen torppa, Torpan rakennuksia ei ole enää jäljellä.
Suurkorttelinnimi Sepetlahti – Sepetviken otettiin käyttöön 1976. Sepetlahti on annettu myös venesataman ja kujamaisen kadun nimeksi. Lisäksi kadunnimenä on Sepetlahdentie – Sepetviksvägen ja Sepet‑torppa – Sepettorpet.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Nuottaniementien varressa olevan Sepettorpanpuiston alueella on ollut Mattbyhyn kuulunut torppa nimeltä Sepettorpet eli Sepet, jonka rakennuksia ei ole jäljellä. Vanhaa nimistöä ovat myös viereisen lahden nimi Sepetviken ja niemennimi Sepetudden. Niiden taustaa ei ole selvitetty varmasti. Aiheesta on kirjoittanut perusteellisimmin Ritva Liisa Pitkänen kirjoissa Saaristo‑Espoo (1996, s. 88) ja Skärgårds‑Esbo. Torpasta on tietoja 1700‑luvulta lähtien, mutta paikalla lienee ollut asutusta jo aiemmin. Nimirypään tuntematon muinainen kantanimi on ollut ilmeisesti suomenkielinen.
Espoon nimitoimikunta ehdotti Nuottaniemen asemakaavaan keväällä 1974 puistonnimeä Sepettorpanpuisto – Sepettorpsparken toimikunnan jäsenen Per‑Olof Moreliuksen valmistelun pohjalta. Nimi vahvistettiin asemakaavan mukana ja on ollut käytössä siitä lähtien.
Tienoon Sepet‑alkuisia kaavanimiä ovat myös Sepetlahti – Sepetviken (suurkortteli; katu; lahti; venesatama), puistonnimet Sepetlahdenranta – Sepetviksstranden ja Sepetlahdenpuisto – Sepetviksparken ja kadunnimet Sepetlahdentie – Sepetviksvägen ja Sepet‑torppa – Sepettorpet.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Sepetlahden suurkorttelin tuntumassa on ollut torppa nimeltä Sepettorpet. Kadunnimi Sepet‑torppa – Sepettorpet tulee torpannimestä. Katuosuus oli aiemmin osa Sepetlahdentietä, mutta sai oman nimen 1990, koska ajoyhteys katkaistiin.
Ruotsinkieliseksi nimeksi otettiin torpan Sepettorpet‑nimi sellaisenaan. Suomenkielisen nimen muodostamisessa päädyttiin asuun Sepet‑torppa, jossa on poikkeuksellisesti yhdysmerkki nimenosien välissä. Tällä ratkaisulla pyrittiin selventämään erikoisen tuntuista nimeä.
Osuudella oli käytössä nimi Sepetlahdentie – Sepetviksvägen vuodesta 1974 tai 1975 lähtien vuoteen 1990. Aiemmin, 1950‑luvulta 70‑luvulle, nimenä oli Meriojantie.
Sepet‑torpan nimi sisältyy myös asemakaavaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Kalastustermi ”siula” merkitsee nuotan harvasilmäisempää sivuverkkoa. Nuottaniemen kaupunkinimistöä suunniteltaessa on hyödynnetty nuottakalastukseen liittyvää sanastoa. Kadunnimi Siulakuja tuli nimistösuunnitelmaan ensi kertaa 1991. Asemakaava vahvistettiin 1995. Nimi tuli käyttöön 1998.
Kadun ruotsinkielisen nimen sisältämä sana ”notarm” merkitsee samaa kuin suomen ”siula”. Varhaisissa nimistöluonnoksissa ruotsinkielinen nimi oli Notarmsgränden, mutta lopullisessa suunnitelmassa päädyttiin lyhyempään muotoon Notarmen, joka on kätevä käyttää osoitteena ja esimerkiksi helpompi saada mahtumaan karttoihin.
Siulakuja on Nuottaharjun itäinen jatke.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Piispansillasta länteen vievä, lopullisessa pituudessaan Finnooseen asti jatkuva Länsiväylän eteläpuolinen kokoojakatu on Suomenlahdentie – Finnviksvägen. 1990‑luvun alun suunnitelmissa katu olisi ulottunut idässä aina Kehä II:n tuntumaan Merituulentielle asti, mutta siitä yhteydestä on sittemmin luovuttu.
Nimen taustalla on ensisijaisesti paikallinen pienen merenlahden nimi Finn(e)vik ja vasta toissijaisesti kaikkien tuntema Itämeren haaran nimi Suomenlahti – Finska viken.
Finnooseen ulottuneen lahden ja sen rannan asutuksen vanha nimi oli Finnevik, Finnvik. Nimi on jäänyt keskiajan asiakirjoihin verokunnan nimessä Fynnewijk bol 1451, Finwijks bol 1562. Nimestä Finnevik on tullut kylännimi Finno ja nykyinen alueennimi Finnoo – Finno.
Kun tielle annettiin 1992 nimi tämän vanhan Finn(e)vikin mukaan, suomenkielinenkin nimi olisi voinut hyvin olla Finnvikintie. Sen sijaan muodostettiin kuitenkin käännösnimi, ja alkuperäisenä ideana olikin hyödyntää sen yhtenevyyttä suuremman lahden nimeen. Suomenlahdentien nimi haluttiin näin tukemaan myös Piispansillan nimien "suolantuoksuista" kalastus- ja kalamarkkina‑aihepiiriä tien toisessa päässä.
Nimi kertoo yhtaikaa monta tarinaa: Suomenlahden ulapoista, Finnvikin rannoista ja näillä vesillä liikkuneiden kalastajien historiasta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Espoo on jaettu 1970‑luvulla seitsemään suuralueeseen, joiden mukaan on järjestetty eräitä kaupungin palveluja. Etelä‑Espoossa on kolme suuraluetta, lännestä itään lueteltuina Espoonlahden suuralue, Matinkylän suuralue ja Tapiolan suuralue.
Suuralueesta voidaan tilanteesta riippuen käyttää myös nimityksiä Suur‑Matinkylä tai Matinkylä. Yhteydestä täytyy kuitenkin selvitä, että kyse on suuralueesta eikä kaupunginosasta. Yksiselitteisin nimitys onkin usein Matinkylän suuralue.
Matinkylän suuralue on nimetty Matinkylän kaupunginosan mukaan. Matinkylän lisäksi suuralueeseen kuuluvat kaupunginosat ovat Olari ja Henttaa
Suomenkielinen nimi Matinkylä on 1900‑luvulla muodostettu käännösnimi. Nimien taustalla on vanha kylännimi Mattby. Saulo Kepsu arvioi Kylä‑Espoo‑kirjassa kylän asutuksen syntyneen vuoden 1400 tienoilla. Kylännimi on ollut käytössä muodossa Mattby‑muodossa ainakin jo 1500‑luvun alkupuolella.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010. Muokattu 2022.
Vasikkasaaren eli Ison Vasikkasaaren pohjoispuolista salmea kutsutaan nimellä Temppelisalmi – Tempelsundet. Nimi on syntynyt sen jälkeen, kun saaren omistaja ja huvila-asukas, pankinjohtaja, kunnallisneuvos Abel Landen rakennutti salmen rantakallion päälle kreikkalaista temppeliä muistuttavan huvimajan 1897. "Temppeli" tehtiin yllätykseksi Landenin vävylle, kreikan kielen professori Ivar A. Heikelille.
Salmen vanhempi rinnakkaisnimi on Kalvholmssundet.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Tiistilä – Distby on osa-alue Matinkylän kaupunginosassa. Osa-alueen nimi on muodostettu vuonna 1971, ja se on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1975. Nimen taustalla on keskiaikainen kylä Distby, jonka kyläntontti on nykyisen Kalakontintien paikkeilla. Distbyn nimen taustalla on mahdollisesti henkilönnimi, joka perustuu joko alasaksasta lainattuun adjektiiviin ”dister” (’tumma’) tai muinaisfriisin vastaavaan sanaan ”thiuustere”. Kylä onkin mahdollisesti Ruotsista tai friisiläisalueelta tulleiden siirtolaisten perustama.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Puistonnimi Tiistilänpuisto – Distbyparken sisältää alueennimen Tiistilä – Distby. Puisto sijaitsee Matinkylän kaupunginosassa Tiistilän lounaislaidalla.
Puistonnimi on suunniteltu 1982 ja vahvistettu asemakaavassa. Tiistilänpuisto on kaavassa myös puistoalueen eteläosaan merkityn ulkoilu- ja ajotienosuuden nimenä.
Tiistilän nimi perustuu vanhaan kylännimeen Dystby, joka on ollut joskus myös muodossa Distby. Kylän asuintontti sijaitsi nykyisen Tiistilän pohjoisosassa. Kylä on hävinnyt jo kauan sitten. Dystby oli omana kylänään ainakin 1500‑luvulla, mutta alue on kuulunut myöhemmin Frisansin kylään.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Espoon Matinkylän Tiistilässä on Tiistinkallio – Distberget kadunnimenä ja puistonnimenä. Katu ja puisto sijaitsevat kallioisella paikalla Kalastajantien länsipuolella. Tiistinkallion alla on puisto nimeltä Tiistinlaakso – Distdalen. Tiistilässä on useita muitakin samanaiheisia nimiä. Taustalla on vanha asutusnimi Dystby.
Tiistinkallion osa-alueennimi on ollut mukana tienoon nimistösuunnitelmissa vuodesta 1972. Puistonnimi ja kadunnimi vahvistettiin asemakaavassa 1988, ja katu rakennettiin vähän myöhemmin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Kun Suomenlahdentietä kaavailtiin jatkettavaksi Kalastajantiestä länteen kohti Finnoota, suunnitelmissa oli rakentaa kevyen liikenteen silta Tiistinkallion kohdalla Suomenlahdentien yli. Suunnitellulle sillalle annettiin nimeksi Tiistinkallionsilta – Distbergsbron.
Asemakaavakartassa paikalle oli alun perin merkitty alikulku, jolle olisi vuoden 1988 nimistösuunnitelman mukaan tullut nimeksi Tiistinkallionportti – Distbergsporten, mutta uuden tiesuunnitelman toteutuessa sitä nimeä ei otettu käyttöön.
Suunnitelma Tiistinkallionsillasta ei lopulta kuitenkaan toteutunut. Ensin suunnitelma vaihtui yhteen pitkään siltaan erillisen Tiistinkallion kohdalla olevan sillan sijasta. Sillalle suunniteltiin Tiistinlaaksonsilta-nimeä. Tästä pitkästä sillasta tuli kuitenkin tärkeä osa myös Finnoon ilmettä, ja nimen haluttiin sopivan myös Finnoon nimistöön. Silta tunnetaankin nykyään nimellä Finnevikinsilta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010. Muokattu 2022.
Puistonnimi Tiistinlaakso – Distdalen on suunniteltu 1982. Se on merkitty asemakaavakarttaan. Puisto sijaitsee Tiistilässä Kalastajantien länsipuolella ja Tiistinkallion luoteispuolella. Alue kuuluu Matinkylän kaupunginosaan.
Nyky‑Espoon Tiistilä- ja Tiistin‑nimet perustuvat vanhaan asutusnimeen Dystby, joka on esiintynyt ainakin asiakirjoissa myös muodossa Distby.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Kun Suomenlahdentien jatketta Kalastajantien ja Finnoon välille suunniteltiin, annettiin tiesuunnitelmaa varten nimet suunnitelmaan sisältyville silloille. Tiistinkallion kohdalla katuosuuden oli tarkoitus ylittää kevyen liikenteen silta nimeltä Tiistinkallionsilta – Distbergsbron. Siitä edelleen länteen mentäessä katulinjan kulkisi Finnobäckenin yli. Sille kohdalle suunnitelmaan merkitty silta oli nimeltään Tiistinlaaksonsilta – Distdalsbron sillan itäpuolisen puiston Tiistinlaakso‑nimen mukaan.
Suunnitelma toteutui vain osittain. Tiistinkallionsiltaa ei rakennettu ollenkaan, vaan alueelle rakennettiin yksi pitkä silta. Sillan nimeksi ei tullut aluksi kaavailtu Tiistinlaaksonsilta, koska sillan nimen täytyi sopia osaltaan myös Finnoon nimistöön: sillasta haluttiin tärkeä osa Finnoon ilmettä. Nykyään tuo pitkä siltä tunnetaankin nimellä Finnevikinsilta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010. Muokattu 2022.
Monen Matinkylän kaavanimen aihe liittyy kalamarkkinoihin. Asemakaavan selostuksessa kerrotaan:
”Espoon näkyvimmät nimistöt – aluekeskusten nimistöt – ’kokoavat’ Espoon ominaislaadun kuvaamalla kukin Espoon luonnon ja historian keskeisiä piirteitä. Matinkylä on rannikkoseutua, missä kalastus on ollut vanha elinkeino, ja kalastustorpat vanhinta asutusta. Siksi Matinkylän nimistö on ’Matista’ tulleen etunimiaiheen lisäksi kalastusaiheista. Aluekeskuksen nimistö luo korkeimpien talojen merinäköaloja tukemaan ’kalastajarannikon kaupungin’, jonka pääteemana ovat Matinkylän vanhojen tunnushahmojen Kala‑Matin ja Kala‑Maijan ympärille kasvavat kalamarkkinat. Kala‑Matti – Fiskar‑Matte muistuttaa Matinkylän nimen alkuperästä, ensimmäisen asukkaan Matt- tai Matte‑nimestä (Mattheby 1540).”
- Matinkylän keskuksen nimistön perusteluteksti 1997.
Nimistössä näkyvät mm. vanhat silakkamitat tynnyri, puolikko (1/2 tynnyriä), nelikko” (1/4 tynnyriä) ja ottinki (1/8 tynnyriä).
- Nimistön perusteluteksti 1978.
Tynnyripuisto – Tunnparken tarkoittaa Markkinakadun ja Puntaritien lähellä olevaa puistoa Piispansillassa Ison Omenan länsipuolella. Nimi on ensi kertaa mukana vuoden 1981 nimistösuunnitelmassa. Jo vuoden 1978 suunnitelmassa kaavailtiin Markkinakadun poikkikadulle tynnyriaiheista nimeä Tynnyritie – Tunnvägen, mutta kun aiottua katuverkkoa sittemmin muutettiin, nimi jäi sillä erää pois asemakaavasta.
Nimenaiheina ovat lähikortteleissa myös muita markkinamittoja kuvaavat leili, lekkeri ja nassakka sekä isojen kalojen puntari: Leilitie – Lägelvägen, Lekkerikuja – Kuttinggränden, Nassakkakuja – Kaggränden, Puntaritie – Besmansvägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Vapaaniemi – Frisudden on Friisilän kylään ja Matinkylän kaupunginosaan kuuluvan suurkorttelin nimi. Kortteli sijaitsee Tiistilän osa-alueen länsiosassa, tarkemmin Kalastajantien länsipuolella ja Suomenlahdentiestä etelään.
Suomenkielinen Vapaaniemi on ruotsinkielistä rinnakkaisnimeään vanhempi. Nimi oli alun perin käytössä maapalstasta, jonka kohdalle se on merkitty maarekisteriin vuonna 1906. Myöhemmin Vapaaniemellä alettiin tarkoittaa huvila- ja omakotitaloaluetta. Nimi on muodostettu suomentamalla ruotsinkielinen Frisans‑nimisen kylän alkukirjaimet ”Fri”. Kylännimen alkuosa on kuitenkin tulkittu tuolloin väärin, sillä se ei todellisuudessa sisällä sanaa ”fri” (suom. 'vapaa') vaan pohjautuu talonnimeen ja sitä kautta isännän lisänimeen Fris, ”friisiläinen”.
Frisudden‑nimestä ei ole yhtä vanhoja tietoja kuin suomenkielisestä. 1930–40‑luvuilla topografikartassa Vapaaniemen rinnalla oli vielä Frisans, myöhemmin vuoden 1958 kotiseutukartassa omakotitaloalue oli kokonaan vailla ruotsinkielistä nimeä. Peruskarttaan Frisudden ilmestyi vuonna 1960.
Vuonna 1961 Vapaaniemi – Frisudden tarkoitti Nuottalahden seutua; alue käsitti myös myöhempien Tiistinkallion ja Kalastajankujan tienoot. Nimipari oli opaskartassa vuosina 1970–82 ja jälleen vuodesta 1988 eteenpäin, jolloin välissä käytetty Tiistinkallio – Tistberget poistui.
Vapaaniemi oli 1900‑luvulla myös yhtiön nimi.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Nuottalahdessa ja koko Matinkylässä on kalastusaiheista kaupunkinimistöä. Verkkopolku – Nätstigen ja Verkkokuja – Nätgränden haarautuvat Sepettorpasta länteen ja pohjoiseen. Pääosa Verkkopolusta on kevyenliikenteentietä, jolla tontilleajo on sallittua. Lähistön nimiä ovat myös Katiskatie, Mertatie ja Kalastajantie.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.